Palasimme juuri Eritreasta – maasta, jonka nettiyhteydet ovat päässeet listalle maailman huonommista nettiyhteyksistä. Pohjois-Korea kuuluisi ehkä listan ensimmäiselle sijalla kokonaan puuttuvilla yhteyksillä. Asmaran hotellissamme oli netti, jolla ajoittain pystyi katsomaan esimerkiksi mailien otsikot gmailistä, mutta itse viestejä ei yleensä saanut auki. Puhelimella ei tehnyt mitään, sillä matkapuhelinverkkoa ei matkailijalle ole tarjolla.
Olimme Eritreassa meille uuden matkanjärjestäjän matkalla – joskin olen häntä, OneStep4Wardin Johnny Wardia seurannut jo pitempään. Ensimmäisen kerran taisin esitellä hänen blogimme lukijoille jo vuonna 2015. Sen jälkeen on tapahtunut paljon, mm. että Johnny saavutti tavoitteensa käydä kaikissa maailman maissa vuonna 2017. Minulle on erityisesti jäänyt noilta vuosilta mieleen juttu hänen blogissaan, jossa hän kertoo miten hän yritti 5 kertaa päästä Jemeniin ennen kuin se lopulta onnistui.
Nyttemmin alunperin Irlannista kotoisin oleva kaveri on asettunut Thaimaan Chiang Maihin ja monen monen muun aktiviteettinsa rinnalla järjestää ryhmämatkoja hiukan haastavimpiin kohteisiin. Jokunen vuosi sitten aloittelin jo yhdessä muutaman Maailmanmatkaaja-ystäväni kanssa keskusteluja hänen kanssaan mahdollisuudesta järjestää ei-telttailu-matka Jemeniin, Socotran saarelle, mutta sillä kertaa päätimme sitten kuitenkin lopulta olla lähtemättä.
Koko Afrikan sarvi, myös Eritrea
Eritreaan päädyimme Johnnyn matkassa todettuamme, että Eritrean yhdistäminen matkaamme Somalimaahan, Djiboutiin ja Etiopiaan ei olisi kovin kätevää, sillä Etiopian ja Eritrean välillä ei maiden välisestä tilanteesta johtuen ole lentoja ja Eritrean viisumikin on vähän haastavampi rasti kuin noiden muiden Afrikan sarven maiden viisumit, jotka Kamelimatkat hoiti puolestamme.
Toki Eritreassa voi vierailla omatoimisestikin (lue esimerkiksi ystävämme Danielin matkasta tästä), mutta olin kiinnostunut kokeilemaan One Step 4Wardin matkoja ja pidin hänen matkansa ohjelmasta, johon sisältyi myös retki satamakaupunki Massawaan, jopa veneretki Dahlakin saaristoon Punaisella merellä ja pienempänä yksityiskohtana retki tankkien hautausmaalle lähellä nykyistä pääkaupunkia Asmaraa. Kaikki kohteita, joihin on erikseen hankittava matkustusluvat.
Suomalainen ryhmämatkatarjonta Afrikan sarven alueelle on Sudanin sisällissodan ja Pohjois-Etiopian levottomuuksien jälkeen ollut olematonta.
Eritrean matkan yhteyteen olisimme voineet liittää One Step 4wardin matkat Libyaa ja Syyriaan, sillä ne järjestettiin peräkkäin aloittaen Libyasta, jatkuen Syyriaan ja päättyen Eritreaan. Päätimme kuitenkin kokeilla uutta matkanjärjestäjää ensin yhdellä matkalla.
Matkapaketti ja lennot
Matkan varasimme One Step 4Wardin sivuilta maksaen ensin samaan tapaan kuin suomalaisten matkanjärjestäjien kohdalla ennakkomaksun ja myöhemmin, noin kahta kuukautta ennen lähtöä, loppuerän. Lennot Helsingistä Istanbulin kautta ostimme Turkish Airlinesilta kun saimme vahvistuksen viisumien järjestymisestä. Matkapakettiin sisältyi majoitukset aamiaisineen, kaikki kuljetukset, myös lentokenttäkuljetukset, matkanjohtajan (Johnny itse) ja paikallisoppaan palvelut.
Kansainväliset lennot, lentokentällä maksettavat viisumimaksut, tipit ja ylimääräiset hotelliyöt eivät kuuluneet hintaan. Meidän tapauksessamme lentomme Asmaraan saapui jo vähän keskiyön jälkeen saapumispäivänä, joten ostimme extrana hotelliyön myös kyseiselle yölle.
Ennen matkaa saimme myös muistutuksen siitä, että Eritreassa ei makseta luottokorteilla eikä pankkiautomaatteja ainakaan käytännössä ole, ja saimme ehdotuksen mukaan otettavasta dollarimäärästä per nuppi, siis aterioihin ja tippeihin. Suositeltu summa oli kyllä ainakin meille vähän turhan suuri, mutta kulkivathan ne dollarit sitten takaisinkin seuraavaa matkaa varten.
Eniten minua etukäteen vähän jännitti tämän matkan osalta mahdollinen lentojen pettäminen, eli jos saapuisimme Asmaraan paljon muuta ryhmää myöhemmin, niin menettäisimme tietysti osan matkaohjelmasta ja koska osa matkasta oli kiertomatkaa, niin olisi voinut pahimmillaan olla haastavaa saada ryhmä kiinni, mutta lopulta nämä lennot sentään menivät ihan nappiin. Osalla isohkon ryhmän (19 henkeä) jäsenistä oli haasteita matkalaukkujen kanssa – Air Egypt taisi onnistua hävittämään kokonaista 3 matkalaukkua, mutta koska me olimme reissussa vain alle viikon, niin matkustimme voisi ehkä jo sanoa, tapamme mukaan, pelkillä käsimatkatavaroilla.
Jos kiinnostut One Step 4Wardin – tai muiden kansainvälisten matkanjärjestämien (Lupine Travel, Young Pioneers) matkoista, niin toki on hyvä muistaa, että nämä matkat eivät ole suomalaisen matkapakettilain alaisia, eli pienen taloudellisen riskin näiden kanssa aina ottaa – mutta täysin riskittömästi koko maailmaa on aika mahdoton kiertää. Tällä kertaa kaikki meni kuitenkin hyvin – kuten ilmeisesti useimmiten.
Pari sanaa hotelleista
Asmarassa asuimme Bologn-hotellissa hiukan keskustan ulkopuolella. Hotelli oli kelvollinen, vaikka länsimaisella luokituksella ehkä korkeintaan 2 tähden hotelli. Hissiä ei ollut, mutta henkilökunta auttoi tarvittaessa laukun kanssa. Suihkuun tuli kuumaa vettä boilerista, käsienpesualtaaseen vain kylmä vesi. Aamiaiseksi saimme munia, leipää, mehua ja teetä tai kahvia.
Massawassa asuimme Dahlak-hotellissa hyvällä paikalla lähellä vanhaa kaupunkia ja Halie Selassien vanhaa palatsia. Nettiyhteys, se melko olematonkin, puuttui täältä kokonaan, kuten myös kuuma vesi. Aamiaisella sai nyt kuitenkin myös appelsiinimehua, siinä missä Asmarassa vain guava-mehua.
Dissein saarella asuimme teltoissa, Massawaan ja Asmaraan verrattuna mukavuuksista putosi nyt pois jo sähkökin, mutta edessä oli meri ja mukanamme saarelle matkannut henkilökunta kävi kalastamassa kalaa niin illalliselle kuin aamiaisen kylkeen.
Isohko kansainvälinen ryhmä
Ensimmäisen matkaryhmämme jäsenen tapasimme jo Istanbulin lentokentällä noustessamme Asmaraan lähtevään koneeseen. Suurin osa ryhmästä tuli Syyriasta Kairon kautta Asmaraan, sillä iso osa ryhmäläisistä oli osallistunut myös Libyan tai ainakin Syyrian osuuteen. Muutaman lentoketjun viimeinen lento oli Jeddasta Asmaraan.
Ryhmäläiset olivat kaikkialta maailmasta, joskin enemmistä oli amerikkalaisia. Euroopasta osallistujia oli lisäksemme Englannista, Ranskasta ja Saksasta, mutta osallistujia oli myös Meksikosta, Singaporesta ja Etelä-Afrikasta. Aika monet olivat olleet viidelläkin One Step 4Ward -matkalla aikaisemmin. Me olimme ainoita ensikertalaisia. Mutta näinhän se taitaa olla, että monet ovat uskollisia matkanjärjestäjälleen, aikoinaan Olympian matkoilla vakiokysymys oli monellako Olympian matkalla olet ollut – tai Aventuran matkalla tai Tema-matkalla. Ehkä me olemme tällä saralla kovin epälojaaleja, sillä useimpina vuosina olemme käyttäneet ainakin kolmea eri matkanjärjestäjää omatoimisesti tekemiemme reissujen lisäksi!
Olimme etukäteen kuvitelleet, että Eritreaan lähtevät ihmiset olisivat elleivät nyt kaikki niin ainakin useimmat maabongareita, mutta vaikka joukossa oli maitakin keräileviä, niin useimmat, meitä paljon nuorempina, olivat harrastuksessaan melko alussa ja innostus lähteä juuri nyt Eritreaan oli enemmänkin innostus lähteä Johnnyn vetämälle matkalle, koska aikaisemmilta matkoilta monet jo tutuiksi tulleet muut matkailijatkin olivat tulossa tännekin. Ehkäpä mekin tapaamme vielä joskus jollain toisella Johnnyn matkalla jonkun nyt tapaamistamme ihmisistä …
Jo hyvissä ajoin ennen matkaa, kuukausia ennen lähtöä, ryhmälle perustettiin WhatsApp-ryhmä, jossa keskustelu kävi välillä mielestämme (tosikkoina) liiankin vilkkaasti kun ihmiset vaihtoivat muuten vaan kuulumisiaan viisumeihin tai lentoihin tai muihin käytännön oikeasti tärkeisiin aiheisiin liittyvien viestien lomassa. Mutta tieto kulki, niin WhatsAppissa kuin – niiden tärkeimpien asioiden osalta – mailissäkin.
Viestit kulkivat tietysti englanniksi ja melko sujuva englannin kielen taito onkin toki edellytys osallistua tällaiselle matkalle. Ihan perusjutut, kuten missä pitää olla koska ja mihin kulloinkin ollaan menossa saa tietysti selville vähän auttavammallakin kielitaidolla, mutta osallistuminen vaikka illalliskeskusteluihin usein meluisassa ympäristössä vaatii jo kielitaitoa, jossa asian ymmärtää puoliksi kuulluista lauseistakin ja pystyy pitämään keskustelussa puolensa, jos haluaa oman näkökulmansa mukaan keskusteluun.
Mukautuva matkaohjelma
Matkan alkuperäisen ohjelman mukaan meidän oli tarkoitus vierailla Asmarassa, maan toiseksi suurimmassa kaupungissa Kerenissä, Massawassa ja Dahlakin saaristossa, mutta jo kuukausi ennen lähtöä saimme tiedon, että Pohjois-Etiopian alueen (Tigray) levottomuuksien takia matkustuslupia Kereniin ei taas myönnetäkään. Me emme varsinaisesti tuosta Kerenin uupumista jääneet suremaan, sillä se tarkoitti, että sekä Massawaan että Asmaraan jäi vähän enemmän aikaa. Ihan alkuperäisen ohjelman mukaan Asmara olisi minusta jäänyt turhankin vähälle.
Massawasta teille veneretken Dahlakin saaristoon kuuluvalle Dissein saarelle, jossa vietimme yön meitä lukuunottamatta autiolla hiekkarannalla (ja saarella) yhden hengen teltoissa. Etukäteen olimme tästä osioista hiukan huolissamme, sillä jotain satunnaista takapihallamme viettämäämme Nuku yö ulkona -tempauksen yötä lukuunottamatta emme ole vuosiin telttailleet. Purjeveneessä olemme toki asuneet, mutta telttaan verrattuna vene on kovin sivistynyt ympäristö sänkyineen, puhtaine lakanoineen ja sisävessoineen. Mutta hyvin sekin lopulta meni – kuten siirtymiset veneistä hiekkarannalla ja takaisin veneeseen :-)
Plussat ja miinukset
Paluulennoilla Asmarasta Istanbuliin ja edelleen Helsinkiin summasin mielessäni matkan hyviä ja huonoja puolia ja hyviä puolia oli ehdottomasti enemmän kuin huonoja, kuten esimerkiksi:
- kohteet, joihin pääseminen omatoimisesti olisi ollut haastavaa, jopa lähes mahdotonta, kuten retki Massawaan ja saaristoon ja tankkien hautausmaalle
- hyvät kaupunkikierrokset Massawan vanhassa kaupungissa ja Asmarassa sisältäen mm. Medeberin markkina-alueen ja vierailun Fiat Tagliero -rakennuksessa, jopa sen katolla
- tutustuminen matkailijoihin ellei nyt kaikkialta maailmasta, niin ainakin melko monesta maasta
Suomalaisille ja/tai senioreille (ehkei sentään vielä seniileille) sen sijaan oli vähän vaikea välillä ymmärtää, että aikataulut eivät tavanneet juurikaan pitää paikkansa, sillä ryhmän kokoontuminen tapasi aina kestää luvattoman kauan, sillä aina odotettiin syystä tai toisesta vielä yhtä tai kahta. Iso ryhmä tarkoitti tietysti myös sitä, että yhteisillä aterioilla ruuan tilaamiseen ja etenkin laskujen maksamiseen kului aika monta minuuttia. Aamiaista lukuunottamatta ateriat eivät kuuluneet matkan hintaan, joten jokainen maksoi ne aina erikseen. Osan illallisista, etenkin niistä, jotka järjestettiin bussimatkan päässä hotellilta, skippasimmekin – emme nyt vaan siksi, että tiesimme niiden venyvän, vaan myös siksi, ettemme yleensäkään syö matkoilla kahta isoa lämmintä ateriaa joka päivä.
Kiva, vaikkakin iso, ryhmä
Ryhmähenki oli hyvä – olihan ryhmän ryhmäytyminen monen osalta tapahtunut jo Mauretaniassa tai Malissa tai viimeistään Syyriassa, joten melkein kohteessa kuin kohteessa joku jo taas huusi iloisesti “group picture, group picture” – ja taas kokoonnuttiin, iloisesti, isoksi ryhmäksi ja paikallisopas otti kuvan jos toisenkin.
Pienehkössä bussissa matkalla Asmarasta Massawaan (ja takaisin) harmittelin matkan jo kestettyä pari tuntia, että pitkille jaloilleni jalkatilan on aika ahdas ja eikö heti seuraavalla taukopaikalla ystävällinen ranskalainen tullut tarjoamaan minulle omaa eturivin paikkaansa, jonka otin kiitollisena vastaan.
Matkan loppupuolella monet jo kyselivät toisiltaan, että mille (One Step 4Wardin) matkalle kukin on seuraavaksi lähdössä. Osaltamme sanoin varovasti, että jos Johnny päättää toteuttaa Syyrian uudelleen, niin voisimme ehkä harkita sitä. Niiden maiden osalta, jonne emme koe tarvitsevamme ryhmää tai jonne tarjolla on suomalainenkin ryhmämatka, saatamme kuitenkin valita sen, sillä onhan se, että ostamme kaiken lentoineen yhtenä pakettina helpoin vaihtoehto. Vielä julkaisemattomia One Step 4Ward -matkoja on tulossa ilmeisesti mm. Venezuelaan, mutta esimerkiksi Venezuelan matka tullee käsittämään retken Angelin putouksille ja siis vähän patikointiakin ja yöpymisen riippumatossa, joten ehkemme lähde sinne, vaikka Venezuela minulta edelleen uupuukin.
Matkan hinta
Matkastamme Eritreaan maksoimme tämän verran:
- One Step 4Ward -matka 3 963 euroa (kahdelta)
- lennot 2 325 euroa (kahdelta)
- 1 ylimääräinen hotelliyö 141 euroa
- viisumit 153 euroa (kahdelta)
- tipit, jääkaappimagneetti ja yksi taksimatka Asmarassa 100 euroa
- lentokenttäpaikoitus P5:ssa 81 euroa
Kaikki yhteensä siis, ruokaa lukuunottamatta, 6 763 euroa, eli 3 381 per nuppi. Ruokaan saimme tällä alle viikon matkalla kulutettua vain noin 120 euroa (kahdelta, lentokentät poislukien), mutta osa aterioista tosiaan kuului sitten lopulta kuitenkin matkan hintaan.
Halvemmallakin Eritreaan, ainakin Asmaraan, olisi varmasti päässyt, mutta taas sillä periaatteella, että tämä oli ainoa kertamme Eritreassa, niin olen iloinen, että tämä matka sisälsi näin paljon eri kohteita. Vertailun vuoksi lähes tuplasti tämän matkan pituinen matkamme kolmeen maahan Afrikan sarvessa maksoi syksyllä 4 224 euroa per nuppi. Lyhyellä matkalla lentojen osuus matkan kokonaishinnasta tietysti korostuu.
Jos Eritrea, Asmara, Massawa ja Dahlakin saaristo tuntuvat kaikki kohteilta, joista et ole koskaan kuullutkaan, et historian etkä maantiedon tunneilla, niin pysy kuulolla, palaan niihin kaikkiin vielä tulevissa jutuissa – tämä juttu keskittyi vasta kokemukseemme One Step 4Ward -matkasta.
Nettilistalta tuntuu löytyvän myös Guinea-Bissau ja Itä-Timor, mutta en muista, että minulla olisi ollut hankaluuksia netin kanssa kummassakaan noista. Ehkä hotelleissa on keskivertoa paremmat yhteydet. Kuubassa piti ostaa raaputusarpoja, mutta kyllä niillä sitten pääsi nettiin ihan kelvollisesti, kunhan vain arpoja jostain sai. Hotellissa loppuivat kesken. Asmarassa ei kyllä ollut helppoa, vaikka Ylen sivuille, Googleen, Googlemapsiin ja Wikipediaan pääsi ongelmitta. Monille sivuille ei päässyt ollenkaan.
Teillä on ollut monipuolinen kierros. Mahtaakohan saaristoyöpyminen olla rutiinijuttu, vai onko Johnny vedellyt siinä sellaisista naruista, joita ei kaikille suoda? Aika harva suomalainen voinee sanoa yöpyneensä Dahlakin saaristossa.
Olipas Asmaran hotelli syrjässä, mutta ruuhkiahan siellä ei ole, niin tuskinpa retkibussila monta minuuttia tuolta meni Harnet Avenuelle. Enemmän lienee mennyt aikaa siihen, että saitte sen ryhmän kasaan ja sisälle bussiin. Siinä kyllä menisi hermot minulta! Luulen vähän, että tuossa matkan hinnassa oli aika paljon Johnny-lisää. Ehkä tunnettu nimi tuo mukanaan jotain etujakin, mutta veikkaan, että käyttämäni Oasis olisi kyllä samalla summalla saanut aikaan teille kahdelle ihan omankin Eritrea-viikon ilman remuavaa ja myöhästelevää ryhmää ja ryhmäkuvia.
Lennot tuonne maksavat aivan hirveästi, eikä siinä auta muu kuin maksaa, kun vaihtoehtoja ei juuri ole.
Pakko kysyä vielä – kestikö vatsa tuon gelaton? En olisi uskaltanut…
Kiitos Daniel!
Itä-Timorista, muistan kyllä, että ainakin kuvien lataaminen Facebookiin oli melko toivottoman hidasta – muttei kuitenkaan mahdotonta. Kuubassa olimme sen verran kauan sitten, ettei odotustasokaan tainnut olla kovin korkea, mutta kyllä sieltäkin jotain pääsi lukemaan, luultavasti kirjoittamaankin.
Dahlakin saaristoon pääsee muillakin ryhmämatkoilla, muttei oikein vaikka kahdestaan, sillä vene, teltat, henkilökunta aterioiden hoitamiseksi ym. olisi parille hengelle todella kallista, uskoisin. Ihan hieno kokemus se oli, etenkin yö taivaan alla, vaikka toki siihen sitten liittyikin hienoinen epämukavuus vs. huonompikin hotellihuone.
Asmara on aika hyvin käveltävissä, mutta kun teimme omatoimikierroksen kaupungissa, niin tuon välin Fiat Tagliero – hotelli ajoimme kyllä sitten taksilla, eli ei viitsitty uhrata askelia tuolla “syrjäteillä”. Ryhmämatkassa on puolensa ja haittapuolensa. Itse olen kyllä loppujen lopuksi tyytyväinen siihen, että tuli tavattua Johnny ja koettua vähän, että minkäaisia nämä ovat. Vastaavasti olemmehan me Gunnar Garforsin tavataksemme lentäneet melkein vaan sitä varten Kööpenhaminaan. Kokemukset jäävät, se, että menikö siihen rahaa tai ei, unohtuu aika pian.
Lentohinnan osalta olisi ehkä kannattanut mainita, että mukana oli myös pieni lisä siitä, että ostimme pienellä summalla muutettavissa olevat lennot ja varasimme istumapaikat ennakkoon.
Gelaton söimme, kuten kait kaikki muutkin ryhmässä, eikä siitä mitään isompia ongelmia seurannut :-) – hyvää oli, kuin Italiassa olisi ollut!
Se on kyllä ihan totta, että kun on kerran tehnyt päätöksen maksaa, niin ei se enää sen jälkeen mietitytä eikä kaduta. Tarkistin, ja 3,5 tunnin mittaiset lentoni Dubaista Asmaraan ja takaisin maksoivat 751 euroa, sekin lippu muutoskelpoisena (ja tosiaan ilman Helsinki-Dubai -lentoja). Onhan sekin hurja hinta noin lyhyestä lennosta, mutta kun mietin nyt Asmaran-matkaani, niin en mä lentolippujen hintaa mieti, vaan kaikkea mitä siellä näin ja söin ja niitä muutamaa keskustelua, joita paikallisten kanssa kävin.
Minulla on vähän sellainen tunne, että jos nuo Asmaran ulkopuoliset kohteet ovat kiinnostavia, niin en pitäisi mahdottomana palata Eritreaan. Pari päivää tutussa ja rauhallisessa Asmarassa ja siihen kylkeen sitten jotain kiinnostavaa kauempana pääkaupungista. Ehkä saattaisin uskaltaa gelatoakin maistaa!
Kiitos Daniel! Massawan vanhassa kaupungissakin voisit varmasti ihan mielelläsi harhailla ainakin hetken. Myös matka Asmarasta Massawaan, siis 2300 metristä merenpinnan tasolle (ja takaisin) on paitsi pahimmillaan rankka (3-4 tuntia) myös mielenkiintoinen. Mennessä näkymät olivat ylhäällä ihan sumussa (siis pilvessä) mutta tullessa pilvet olivat ohuita ja alhaalla, joten pääsimme lähempänä Asmaraa ihailemaan niitä niiden päältä. Valokuvia seuraa, vähän myöhemmin …
Mielenkiintoinen juttu ja kooste. Harvassa ovat ne suomalaiset jotka Eritreaan lähtevät “lomalle”.
Olen itsekin käyttänyt kansainvälisiä matkanjärjestäjiä ja niissä maksut hoidettiin paikan päällä käteisellä dollareilla joko saapuessa tai matkan lopussa eli näissä ei ollut riskiä menettää rahoja tilisiirrolla ulkomaille (taloudellinen riski). Namibian matkan puolestaan maksoin hollantilaiselle tilille, ja koska olin tavannut firman edustajat jo Suomessa ja suositukset olivat hyvät, uskalsin tuon tilisiirron tehdä. Toki matkavakuutus on hyvä olla, jolloin ainakin osan rahoista pitäisi saada takaisin.
Ryhmämatkoja olen tehnyt vain muutaman ja allekirjoitan täysin nuo havainnot ja ärsytyksen kohteet: aikataulut eivät pidä siinä määrin mitä itse olen tottunut suomalaisesta näkökulmasta niiden pitämiseen ja joskus joku “pahan ilman lintu” voi myrkyttää koko ryhmän tunnelmaa. Toki paljon on kiinni myös oppaasta. Ryhmämatka voi toki pienentää kuluja, mutta joustavuutta se ei tuo matkan tekoon.
Suomalaisista matkatoimistoista olen käyttänyt räätälöityihin matkojen järjestämiseen Travelleria, Aktiv-Resoria ja Aventuraa. Kaikki hieman erilaisia kohteiden ja järjestelyiden osalta.
Kiitos Jani! Tämän matkan osalta uskalsin ainakin melko pitkälti luottaa kaveriin, sillä olin seurannut hänen toteutuneita matkojaan jo pitemmältä aikaväliltä – lähinnä pidin riskinä jonkun ihan odottamatoman asian tapahtumista, mutta kaikki meni siis hyvin. Aikoinaan ostimme Borneo – Brunei -kierroksen sikäläiseltä toimijalta ja maksoimme sen etukäteen, mutta sitä ennen kyllä häin netistä referenssejä toimijasta ja kun niitä löytyi sentään jokunen, niin päätin uskaltaa ja hyvin sekin meni. Tietysti joskus voi olla se ensimmäinen kerta, kun kaikki ei menekään ihan hyvin.
Kaikki ryhmäläiset olivat ihan kivoja, eli kukaan ei mielestäni pilannut sillä lailla fiilistä missään kohdin, toki jotkut tapasivat myöhästyä vähän useammin ja vähän enemmän kuin muut, mutta siitäkin sitten tuli vähän hyväntahtoinen vitsi tyyliin “Where is Anthony?”
Jani, se on todella sääli, että ovat niin harvassa. Tuonne on lopulta helppo mennä ja perillä on turvallisempaa kuin melkein missä tahansa. Nähtävää riittää jo Asmarassakin moneksi päiväksi.
Kiitos vielä keskustelun jatkamisesta Daniel – niin, vaikkapa autiota hiekkarantaa löytyisi kovin monesta paikasta, mutta yleensä sitä haetaan kaikkein ruuhkaisimmilta vaikka Thaimaan rannoilta :-)
Tuo Socotra muuten kiinnostaisi itseänikin kovasti… Ja toki Venezuelakin, mutta sinne olisi haaveissa matkustaa joskus itsenäisesti.
Jotenkin olen vierastanut aina tällaisia ryhmämatkoja, mutta toisaalta, varmaan porukka kuitenkin on jossain määrin joka tapauksessa “saman henkistä”, vaikka ikähaitari olisikin suuri ja jotkut matkustelun suhteen kokemattomampia kuin jotkut toiset. Mutta tuo aikataulun pitämättömyys on kyllä rasittavaa ja ylipäätään juurikin tuo, että ateriat kestävät todella kauan.
Kiitos Mikko! Tuon Venezuelan osalta ehkä kannattaa kuitenkin vilkaista kansainvälisiä matkanjärjestäjiä, sillä Angelin putoukset ovat useamman etapin päässä ja siis omatoimisesti luultavasti aika haastavia. Socotralle on kuulemma nykyisin useampia lentoja viikossa, eli sinne voi mennä (telttailemaan) myös vain 3 päiväksi koko viikon sijaan, mutta lennot on kuulemma myyty pitkälle eteenpäin, eli suunnittelujänne on pitkä.
Toivottavasti pääset joskus Venezuelaan,vieläkin jonkinlainen kaipuu sinne ,vaikka ajat 20 vuotta sitten olivat vähän paremmat kuin nyt
Kiitos Jael jatkokommentista! Ehkäpä, vielä joskus, ajat Venezuelassakin taas muuttuvat parempaan suuntaan.
Mielenkiintoista, mielenkiintoista! Panee miettimään, millaisia upeita pääkaupunkeja eri puolilla Afrikkaa olisikaan, jos Ranskan sijaan Italia olisi kolonisoinut mantereesta puolet – kun se nyt kerran oli “pakko” kolonisoida. Harvassa pääkaupungissa kuitenkaan on yhtä viehättävää kuin Asmarassa. En tosin tiedä, että mitä eritrealaiset itse miettivät pääkaupunkinsa arkkitehtuurista, mutta kai siitä kuitenkin ylpeitäkin ollaan. Kai nykyegyptiläisetkin pyramidejaan arvostavat, vaikkei heillä ole osaa eikä arpaa niihin.
Dahlakista varmaan tulee vielä erillinenkin postaus, mutta kävittekö uimassa, snorklasiko kukaan? :)
Kiitos Anssi! Asmara on kyllä jännä yhdistelmä hienosti rakennettua kaupunkia hyväkuntoisine katuineen – ja vähäisine autoineen, sillä todella köyhässä maassa niitä on todella vähän. Tiedä sitten mitä paikalliset pitävät, mutta turistin kannalta miellyttävää. Valokuviakin voi pysähtyä ottamaan vaikka keskellä leveää katua. Dahlakista näitkin jo kuvia Facebookissa ja blogijuttu on työn alla.
Ajattelinkin, että miten ruokanne maksoi vain 120€, mutta tosiaan luin heti perään, että osa ruuista kuului matkan hintaan. Whatsapp on kätevä tiedon jakamiseen, mutta tosiaan helposti pölistään asian vierestä – ja tärkeät tiedot hukkuvat muun infon sekaan..
Kiitos Mari! Joo, tosiaan, vaikkei alunperin pitänyt kuulua kuin aamiaiset, niin saarella kaikki kuului hintaan ja sitten vielä läksiäisillallinen – ja kun muina päivinä useimmiten söimme vaan lounaan ja lähikaupasta hedelmiä ja muita pieniä välipaloja illalla, niin ei niihin paljoa rahaa saanut kulumaan.
Mielenkiintoinen kooste! :) Tuo telttamajoitus rannalla olisi niiiiiin mun juttu! Näyttää ja kuulostaa kivalta. Myös näin ei-seniorina tuollainen aikataulujen venyminen ja niistä ei-kiinnipitäminen olisi raivostuttavaa.
Kiitos Eveliina! Uskonkin, että monelle meitä paljon nuoremmalle osallistujalle tuo telttayö hiekkarannalla oli merkittävä vetovoimatekijä juuri tämän matkan valitsemiseen.
Varmasti taas mieleenpainuva reissu, jolta ei eksotiikkaa puuttunut. Kyllä tuollaisella kansainväliselle ryhmämatkalle osallistuakseen pitää varmasti tehdä paljon esivalmisteluja ja selvittely. On se vähän eri juttu hypätä ”Hassen siivelle” tai osata valita luotettava matkanjärjestäjä.
Mielenkiintoista tuo, että ryhmässä oli niin paljon nuorta väkeä sillä luulisi että tuollaiseen reissuun lähdetään vasta siinä vaiheessa kun kokemusta niin sanotuista tavanomaisemmista paikoista on jo kerääntynyt paljon.
Tuo muiden odottelu on hermoja raastavaa. Itse olen tosin se joka tulee viime tipassa joka paikkaan — mutta ajoissa. Olenkin järjestetyillä matkoilla kertonut heti alussa että tulen paikalle, mutta en etuajassa ja melkeinpä siitä kun ”astun aulaan” voidaan tarkastaa kellot ja lähteä:)
Kiitos Hannele! Taisi olla että ainakin tällä pienellä otoksella useampikin matkan osallistuja oli sisäistänyt viisauden siitä, että seikkailumatkat kannattaa tehdä “nyt” – kulttuurimatkat, eli vaikka Euroopan maat, voi jättää siihen, että vanhenee reippaasti. Näin meidänkin olisi kannattanut valita jo kauan sitten, Euroopan – ja Karibian risteillen – olisi ehtinyt sitten vasta joskus kun keskimääräisen matkapäivän 10 000 – 20 000 askelta on kutistunut vaikka alle 5 000 askeleeseen.
Eikös joskus ole ihan kivakin, ettei ole nettiä. Paitsi että lähiomaiset saattavat silloin huolestua.
Tämä teidän reissu näyttää olleen melkoinen seikkailu.
Kiitos Sari! Tällä kertaa tämä oli hyvin ennakoitu, eli ei siitä varsinaisesti haittaa ollut. Kauan sitten Afrikassa oltiin reissussa kummitytön kanssa, joka tapasi soittaa kotiin vanhemmilleen lyhyen puhelun joka ilta. Sitten mentiin Serengetiin useammaksi päiväksi ja ainakaan vielä silloin siellä ei ollut verkkoa lainkaan, joten soitot kotiin jäivät useammaksi päiväksi – äiti sitten kun yhteys taas saatiin kommentoi ainakin puolivakavissaan, että oli kyllä jo ajatellut, että nyt leijona on syönyt tyttären!
Todella mielenkiintoinen kohde jälleen kerran, ja aika kivan kuuloinen tapa matkustaa sinne, vaikka en mikään varsinainen ryhmämatkojen ystävä olekaan. Tuo nostosi Venezuelasta resonoi juuri tähän hetkeen, sillä se maa kiinnostaisi meidä kovasti, ja ollaan parhaillaan Kolumbian rannikolla, ei niin kaukana Venezuelan rajasta. Tarkoitus olikin käydä siellä omatoimisesti busseilla matkaten, mutta kuultuamme nyt niin paljon varoituksia rajaseudun levottomuuksista ja kaupunkien mellakoista, sekä ylipäätään maan tilanteesta, taidamme kuitenkin jättää se tällä kertaa väliin, ja matkustaa vaikka sitten vähän pidemmäksi aikaa joskus, kun tilanne on vähemmän tulenarka.
Kiitos Anne! Venezuela on tosiaan ollut haastava kohde, muutamaan kertaan on sitä kaavailtu, viimeksi oli jo lennotkin varattuna, mutta sitten syystä tai toisesta – siis aina maan tilanteesta johtuen – se on edelleen osaltani jäänyt. Nopea pistäytyminen Caracasista kai onnistui lentäen Bogotasta tyyliin in and out, mutta eipä se kovin rentoa oleilua olisi juuri taas tätä nykyä.
Kuulostaa niin kiinnostavalta matkalta.Täällähän on paljon Eritrean diktatuuria ja pakkoarmeijaa paenneita ja tunnen muutamia.Kiitos heidän on myös muutama eritrealainen ravintola,mutta olen ymmärtänyt että se on hyvin lähellä etiopialaista keittiötä,ja myös kahviseremonia taitaa olla aika samanlainen.Ja nuo naisten valkoiset asut jossa värikkäät kohdat,niin olen täällä eteläisessä Tel Avivissa kerran törmännyt eritrealaiseen hääseurueesen,jota oli upeaa katsella.Apropo Angelin putoukset,kävin siellä kun asuin Venezuelassa,upea paikka.
Kiitos Jael! Tosiaan vierailimme ihan äskettäin myös Etiopiassa ja niin injera-leivän päällä tarjotut ateriat kuin kahviseremoniat vaikuttivat aika samoilta. Mutta ihmekös tuo, samoilla seuduilla ja samalla historiallahan tuolla eletään. Valkoisia asuja näkyi paljon jopa lennoilla Istanbulin ja Asmaran välillä.
Matka tuntui olleen tosi mielenkiintoinen ja monipuolinen. Olen itsekin huomannut parin viimeisen vuoden aikana (ja toki entisessä elämässä työvuosien aikana), että ihmiset tuntuvat valitsevan itselle sopivan matkanjärjestäjän matkoja eri puolille maailmaa ja jopa tutun matkanjohtajan kanssa, kun matkat ovat toteutuneet hyvin.
Kiitos Eila! Aika täyteen pakattu ohjelma tällä(kin) matkalla tosiaan oli, jopa niin, että yhden osuuden (luolapiirroksia) skippasimme, kun halusimme viettää vähän aikaa Asmarassa itseksemmekin. Tuo on niin totta, että ryhmämatkoille päätyy samanmielisiä, jopa samoja ihmisiä, käsittäviä ryhmiä.
Mielenkiintoista! Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun luin matkapostauksen Eritreasta. Tuli muuten mieleen, että ainakin ennen koronaa Pjongjangissa toimineet ulkomaiset diplomaatit ja muut kansainväliset toimijat jakoivat nettiyhteyksiä, ja osa kansalaisista hyödynsi näitä verkkoja mm. hengailemalla suurlähetystöjen yms. liepeillä netin ulottuvilla. Tiedä sitten, mitä sanktioita on tullut, jos tuosta on jäänyt kiinni..
Kiitos Cilla Maria! Eritrea on erityisesti aikaisemmin ollut viisumin osalta haasteellinen, mutta nyttemmin paikalliset matkanjärjestäjät saavat sen järjestymään siten, ettei passia tarvitse etukäteen käyttää lähetystössä vaan varsinaisen viisumin saa sitten pienellä hässäkällä rajalta kunhan siitä on etukäteen hyväksyntä, joka tarvitaan jo, että pääsee lennolle. Epäilen vähän, ettei tuolla nettiä olisi noin löytynyt, kun maassa ei ole edes kunnolla mobiiliverkkoa.