Eritreassa ei voi välttyä maan sotaiselta historialta.
Siirtomaasta itsenäiseksi valtioksi
1800-luvun lopussa Eritrea päätyi Italian siirtomaaksi (1890-1941). Tuolloin Italia käytti aluetta tukikohtanaan sotilasoperaatioilleen Afrikassa. Sen jälkeen maa päätyi kymmeneksi vuodeksi Britannialle, kunnes se liitettiin Etiopiaan vuonna 1952. Aluksi Eritrea oli autonominen osa Etiopiaa, mutta kymmenen vuoden päästä Haile Selassien johtama Etiopia lakkautti alueen autonomisen aseman, mikä käynnisti 30 vuotta kestäneen (1961-1991) Eritrean itsenäisyyssodan.
Itsenäisyyssodan 30 vuoteen mahtui eri vaiheita. 1974 Haile Selassie syrjäytettiin ja valta Etiopiassa siirtyi kommunisteille, jotka saivat tukea Neuvostoliitolta. Eritrean kapinalliset joutuivat perääntymään, mutta vain organisoituakseen uudelleen 1980-luvun alussa. Taisteluissa Afabetissa 1988, Massawassa 1990 ja Asmarassa 1991 Etiopian Eritrean kansanvapautusarmeija (EPLF) valloitti pala palalta maan takaisin. Kun Etiopian kommunistinen hallinto samalla romahti sai Eritrea oikeuden järjestää itsenäisyydestään kansanäänestyksen ja maa itsenäistyi lopulta 24. toukokuuta 1993.
Valta siirtyi EPLF:n johtajalle Isaias Afewerkille, joka on edelleen vallassa.
Eritrean ja Etiopian sota
Itsenäisyyssodan jälkeen ei kuitenkaan kestänyt kuin muutama vuosi ja Eritrea oli taas sodassa Etiopiaa vastaan. Eritrean ja Etiopian sotaa käytiin vuosina 1998-2000 ja se saattaa olla yksi modernin Afrikan verisimmistä sodista.
Tässä sodassa kiisteltiin näennäisesti Badmen rajaseudusta, mutta taustalla oli myös taloudellisia, poliittisia ja historiallisia jännitteitä – esimerkiksi Eritrea hylkäsi Etiopian valuutan ja otti käyttöön oman valuutan, nakfan.
1998 Eritrea valtasi Badmen alueen, johon Etiopia vastasi pommittamalla Asmaraa ja Massawaa. Eritrea joutui lopulta perääntymään ja rajan määrittämiseksi asetettiin Eritrea-Etiopia-rajakomissio Algerin rauhansopimuksessa vuonna 2000. YK:n rauhanturvaajat tulivat valvomaan raja-aluetta. Sopimuksen mukaan Badme kuului Eritrealle, mutta Etiopia kieltäytyi alueluovutuksista. Rauhansopimus maiden välillä solmittiin vasta 2018.
Kummankin maan taloudet kärsivät sodasta ja sen lopputuloksena oli myös Eritrean sulkeutuminen. Ennen sotaa vuonna 1997 laadittua perustuslakia, jossa taataan erilaisia kansalaisoikeuksia, ei otettu käyttöön. Maa muuttui autoritääriseksi ja asevelvollisuudesta tuli käytännössä elinikäinen pakkotyö. Vaaleja ei pidetty ja vapaa lehdistö lakkautettiin.
Tigrayn kriisi
Sodat Eritreassa eivät kuitenkaan päättyneet vielä Etiopian ja Eritrean sotaankaan. Vuosina 2020 – 2022 Eritrean armeija taisteli Etiopian hallituksen rinnalla Tigrayn kapinallisia vastaan. Tigrayn Kansan vapautusrintama (TPLF) kun oli tässä vaiheessa niin Etiopian kuin Eritrean vihollinen. Eritrean joukot ylittivät rajan ja valtasivat suuria alueita Tigraysta. Tässä sodassa Eritrean armeijaa syytettiin useista sotarikoksista kuten joukkoteloituksista, raiskauksista ja siviilien tappamisesta. Sotiaan myös ryöstivät alueen infrastruktuuria, mukaan lukien tehtaita ja sairaaloita. Lopulta Etiopia sopi aselevosta TPLF:n kanssa 2022. Eritrean joukot vetäytyivät Tigraysta asteittain vuoden 2023 aikana.
Eritrean osallistuminen tähän sotaan ja ihmisoikeusrikkomukset toivat maalle kansainvälisiä pakotteita ja lisäsi sisäistä tyytymättömyyttä maassa. Armeijan pakko-ottojen takia moni nuori yrittikin paeta maasta.
Eritrean ja Etiopian välit ovat olleet vaikeita vuosikymmenien ajan ja se näkyy myös maassa vieraileville turisteille erityisesti olemattomien lentoyhteyksien myötä.
Addis Abeba Etiopiassa on yksi Afrikan suurista lentohubeista, mutta Asmaraan sieltä ei lennetä. Badmen alueen kiistan päätyttyä vuonna 2018 alueen luovuttamiseen Eritrealla suhteet maiden välillä paranivat – hetkeksi. Asmarasta saattoi lentää Addis Abebaan ja suurlähetystöt avattiin uudelleen. Tigrayn konfliktin yhteydessä jännitteet taas lisääntyivät ja lopulta Ethiopian Airlines ilmoitti syksyllä 2024 taas keskeyttävänsä lennot Eritreaan vedoten “erittäin vaikeisiin toimintaympäristön olosuhteisiin”.
Tätä kirjoittaessani – ja Eritrean matkamme aikaan – lentoyhteyksiä Asmaraan oli Istanbulista, Dubaista, Jeddasta ja Kairosta. Me lensimme Suomesta maahan Istanbulin kautta, monet matkaystävämme Kairosta, mutta myös Dubaista ja Kairosta, eli ryhmämme “testasi” kaikki reitit.
Tankkien hautausmaa
Sotien jäljiltä Asmaran lähellä sijaitsee eräänlaisena sotamuistomerkkinä tankkien hautausmaa, Tank Graveyard.
Alueella on satoja kohta jo puhkiruostuneita panssarivaunuja, kuorma-autoja ja muuta sotakalustoa, jopa muutaman lentokoneen moottori, hajallaan laajalla alueella. Tankit ja muut ajoneuvot ovat niin itsenäisyyssodan kuin Eritrea-Etiopia-sodan jäämistöä. Suurin osa tankkihylyistä on Neuvostoliiton valmistamia Etiopian armeijalle kuuluneita panssarivaunuja ja kuorma-autoja.
Alueella vierailu vaatii luvan, kuten kai lähes kaikki kohteen Eritreassa pääkaupunki Asmaraa lukuunottamatta. Ryhmämatkamme hyvänä puolena oli kuitenkin mm. kaikkien näiden lupien järjestyminen osana matkaohjelmaa.
Tankkien hautausmaa yli yksi ensimmäisiä vierailukohteitamme Eritreassa, sillä poikkesimme siellä jo matkamme toisena päivänä matkalla Massawan satamakaupunkiin. Etenkin ryhmämme joitakin Lassea hiukan nuorempia miehiä tankit, rämätkin, tuntuivat innostavan kovasti!
Jutun otsikkokuva, kuten alla oleva ryhmäkuva – ryhmämatkalla kun oltiin :-) – Asmaran keskustasta. Sodan jäljet näkyvät Eritreassa vielä monessa paikassa.
Heh, vaikka itse yleensä innostun lähinnä luontokohteista, niin täytyy myöntää, että tankit olisi kiinnostanut itseänikin. Harmillisen on nuo Eritrean ja Etiopian välit. Ja ylipäätään tuo Tigrayn tapaus on surullinen.
Mikko, tuohan on mitä mainioin luontokohde, kun tarkkailee sitä, miten luonto todellakin peittää nuokin romut alleen pikku hiljaa :)
Kiitos Daniel! Jep, välillä valtoimenaan kukkivat kaktukset vaikuttivat kiinnostavammalta kuin metalliromu.
Kiitos Mikko! Harmillisiahan nämä kaikki nykyiset(kin) sodat ovat. Matkailijan itsekkäästä näkökulmasta – joskin onhan sillä vaikutusta maiden elinkeinoelämäänkin – olisin mielelläni vieraillut syksyllä myös Etiopian pohjoisosissa. Sudankin jäi käymättä ennen sodan puhkeamista siellä ja nyt saattaa jo jäädä lopullisestikin.
Me totesimme valtion oppaan kanssa tuolla, että Suomella ja Eritrealla on yllättävänkin paljon yhteistä: olemme kumpikin itsenäistyneet suuresta (ja mahtavasta?) naapurista, jonka kanssa suhteet ovat välillä aikamoista kipuilua, ja meillä on molemmilla asevelvollisuusarmeija eli melkein kaikki maidemme miehet osaavat esim. käsitellä asetta. Tankkihautausmaa oli kyllä erilainen ja erikoinen kohde kaikin tavoin. Harmittaa, kun en saanut ottaa kuvaa siitä majasta hautausmaan “portilla”, johon joku perhe oli muuttanut asumaan eläimineen päivineen.
Kiitos Daniel! Tuskailin vähän tuon historiakatsauksen kanssa, kun yleensä pyrin jutuissa pitäytymään itse koettuun ja luotan, että ihmiset löytävät tarvittavat taustatiedot Wikipediasta tai muista lähteistä, mutta nyt tuntui liian hassulta aloittaa vaan tankinromuista. Tuo kohta jäi (ainakin) jutussa korostamatta, että eritrealaisia on tosiaan, tätä nykyä, 3,5 miljoonaa, etiopialaisia melkein 130 miljoonaa, eli Daavid vs. Goljat taisteluitahan nuo ovat olleet.