Jos olet seurannut blogimme juttuja Karibian talvipakoreissumme suunnittelusta alkaen, niin muistat ehkä, että alunperin meidän piti mennä Santo Domingoon ja käväistä sieltä Venezuelassa. Käväiseminen Caracasissa ei sitten kuitenkaan lopulta onnistunut, sillä jo varaamamme lennot Santo Domingon ja Caracasin välillä peruutettiin emmekä halunneet matkustaa Caracasiin pitempää reittiä mm. Bogotan kautta. Emme kuitenkaan halunneet ihan koko viikkoa viettää Santo Domingossakaan ja aloimme tutkia muita helposti Santo Domingosta saavutettavissa olevia, meille uusia, kohteita Karibialla. Lopulta valinta oli Guadeloupen ja Turks ja Caicos-saarten välillä ja valitsimme viikonloppureissun Guadeloupeen.
Perusjuttuja Guadeloupesta
Ensimmäinen innostuksemme aihe Guadeloupelle laskeutuessamme oli, että saatoimme laittaa puhelimissamme roamingin päälle. Moin vanha mainoslause Pulise kuin kotona pätee Guadeloupella, joka on Ranskan merentakainen alue.
Guadeloupe koostuu kahdesta pääsaaresta, Basse-Terrestä ja Grande-Terrestä – ja useammasta pienemmästä saaresta, mutta lyhyellä vierailullamme ehdimme edes jossain määrin tutustumaan vain Basse-Terreen. Asuimme sentään Grande-Terren puolella Le Gosierissä. Pääsaaret muodostavat kartalla perhoskuvion ja joskus saaresta käytetäänkin nimeä Butterfly Island, Perhossaari. En kyllä tiedä onko saarella erityisen paljon perhosia :-)
Pääkaupunki Pointe-a-Pitre sijaitsee pääsaarten välissä, mutta Guadeloupen viehättävyys on saarten rannoilla ja sademetsissä, ei pienessä uneliaassa pääkaupungissa. Tästä syystä halusimme Guadeloupella, kuten Martiniquellakin, ehdottomasti tehdä saarikierroksen ja Guadeloupella se järjestyi saarelle asettuneen suomalaisen matkailutoimittajan, Mirvan toteuttamana. Jos päädyt Guadeloupelle ja haluaisit suomalaisen oppaan, niin ota yhteyttä Mirvaan hänen bloginsa tai Instagramin kautta. Blogin sivuilta löytyy myös Mirvan kirjoittama englanninkielinen Guadeloupe-opaskirjanen.
Le Creole Beach Hotel Le Gosierissa
Alunperin tarkoituksemme oli aloittaa saarikierroksemme jo saapumisiltapäivänä, perjantaina, mutta lentomme Santo Domingosta myöhästyi sen verran, että alkuillan liikennetilanteesta johtuen pieni retkemme Pointe des Chateauxin näköalapaikalle siirtyi lähtöaamuun. Matkalla Pointe-a-Pitren lentokentältä hotellillemme poikkesimme kuitenkin matkan varrella olevaan pienvenesatamaan, Le Marina Bas du Fortiin. Mehän olemme aikoinaan tutustuneet Karibiaankin hiukan myös purjehtien, joten pienvenesatamien tunnelmassa on ainakin meille aina sitä jotain.
Le Creole Beach Hotel osoittautui (Aventuran) upeaksi valinnaksi ja jatkoimme hetimmiten saavuttuamme iltaa hotellin rantabaarissa maukkaan pizzan ja tuhtien tervetulodrinkkien parissa. Rommilta on Karibialla vaikea välttyä!
Hotellin ainoa pieni miinus oli pitkät etäisyydet – jos unohdit jotain huoneeseesi, niin välimatka huoneen ja vastaanoton tai vaikka aamiaisravintolan välillä oli pitkä. Toisaalta samasta syystä huoneemme oli tosi hiljainen ja rauhallinen.
Pääkaupunki Pointe-a-Pitre
Lauantai-aamuna aloitimme loisteliaan aamiaisen vahvistamana saarikierroksemme Mirvan kanssa – suuntana Basse-Terren saari.
Matkalla poikkesimme lyhyesti pääkaupunkiin, vaikkei se tosiaan erityisen viehättävä olekaan. Kävimme kuitenkin katsomassa Gustaf Eiffelin opein suunniteltua maanjäristysten ja hurrikaanien kestävää rautarunkoista kirkkoa ja kiertelimme hiukan lauantaimarkkinoita. Pointe-a-Pitren vilkkaus riippuu ainakin jossain määrin siitä, onko satamassa risteilylaivoja vai ei, mutta useimmiten niitä kuitenkin taitaa olla. Ilman risteilyturisteja asiakkaita markkinoille ei oikein riitä.
Markkinoilla kiinnitimme huomiomme monessa yhteydessä käytettyyn punakeltaruutuiseen kankaaseen, joka tunnetaan kuulemma nimellä madras. Värikkään puuvillakankaan juuret juontavat Intiaan, Madrasin (nykyisin Chennain) kaupunkiin, josta siirtomaa-aikaan kangasta tuotiin Karibialle ja siitä tuli osa paikallista pukeutumista. Vielä nykyisinkin sitä käytetään kansallispuvun tapaan ihan oikeasti – ja tietysti kaikissa turisteille myytävissä tuotteissa. Mekin ostimme madras-kuosisen jääkaappimagneetin :-)
“Suomalainen” rommimuseo
Seuraavaksi suuntasimme rommimuseoon, jolla on hienoinen yhteys Suomeenkin. Rommimuseo on osa Reimonenq’n tislaamoa. Omistajan suomalaiset juuret ovat kyllä jo tuntemattomia, mutta jossain vaiheessa silloin jo nimeä Reimonenq käyttänyt herra oli huomannut, että sukunimi Reimonen voisi olla suomalainen ja olikin löytänyt ainakin Reimosia jostain päin Itä-Suomea. Q-kirjain nimen loppuun on ilmestynyt joskus siksi, että nimi lausuttaisiin Ranskassa edes lähelle sen suomalaista ääniasua, ilman loppukirjainta kun nen-pääte jätettäisiin lausumatta.
Maison du Rhum -museo jäi lopulta meiltä tällä kertaa kuitenkin näkemättä, sillä paikalle tultuamme selvisi, että museo on suljettu. Mirva sai myöhemmin tiedon, että paikan iäkäs, yli 90-vuotias omistaja, oli kuollut juuri vierailupäivänämme ja sen takia paikka oli kiinni. No näimme sentään museon ulkopuolelta ja pihalla olevassa pienois-Eiffel-tornissa Suomen lipun. Ehkä hyvä näin, sillä myöhemmin kuulimme tuttaviltamme, jotka olivat tuolla käyneet rommia maistelemassa, että suomalaisille tarjoilu oli ollut niin runsasta, että loppupäivä meni jo sitten vähän harakoille!
Rantoja vaikka jokaiselle päivälle
Emme ole rantaihmisiä, emmekä etenkään halua käyttää ainoaa kokonaista päiväämme saarella rantaelämään, mutta opimme, että niitä on niin paljon, että aina löytyy ranta, joka on sopivan suojainen, myös silloin kun saaren toisella puolella meri on ehkä vähän ärjymmällä päällä.
Poikkeamme kuitenkin ruotsalaisomisteisen Fort Royal Langley Resort -hotellin rannalla, sillä olimme juomatauon tarpeessa. Rantabaarista valitsemme, rommin sijaan, mangomehut ja istahdamme hetkeksi rantatuoleihin ihailemaan näkymiä.
Rannan toisella reunalla näkyvä valkoinen Langley Resort -hotelli on jo esimakua seuraavalle kohteellemme. Hotelli on lähellä Deshaiesin kylää ja monet tulevat Guadeloupelle juuri Deshaiesin takia, etenkin britit.
Deshaies ja Murha paratiisissa
Emme ennen Guadeloupelle saapumistamme olleet kuulleetkaan televisiosarjasta Murha paratiisissa, Death in Paradise, mutta kotiuduttuamme katsoimme Yle Areenassa tällä hetkellä katsottavissa olevan sarjan 13. kauden – hyvin siihen pääsi mukaan, vaikkei 12 ensimmäistä kautta ollutkaan nähnyt. Sarjan 14. kausikin on jo kuulemma ulkona, eli ehkä katsomme vielä jonain päivänä sekin.
Televisiosarjan “Saint Marie” on kuvitteellinen brittiläinen saari Karibialla – siinä missä siis Guadeloupe on todellinen ja ranskalainen. Mutta etenkin ilmeisesti brittiläiset turistit tungeksivat päivästä ja viikosta toiseen pienen Deshaiesin kylän raitilla, pistäytyvät rantabaarissa, jossa sarjassa aina jakson päätteeksi todetaan, että kaikki on taas hyvin ja käyvät tarkistamassa kylän kirkon ja sen takana olevan sarjassa poliisiasemana olevan talon.
Hienoista ruuhkaa lukuunottamatta Deshaies näytti kyllä ihan kivalta, sellaisellekin, joka ei ollut nähnyt yhtään jaksoa sarjasta. Valitettavasti vaan kylän pienille markkinoille päästyämme alkoi ripotella vähän vettä ja päätimme palata pikavauhtia autolle – olihan näitä nähty, markkinoita.
Sateessa sukellusrannalla
Sateesta huolimatta saarikierroksemme jatkui ja seuraavan pysähdyksen teimme sukellusharrastajien suosimalla Malenduren rannalla. Rannan edustalla on myös Jacques Cousteau’n merensuojelualue, mutta päiväretkellä sekin oli käytännössä tavoittamattomissa. Siellä, meren pohjassa, on kuulemma myös Jacques Cousteaun patsas, mutta en tiedä olisiko sen nähnyt vaikka snorklatessa – sukeltajiahan emme ole.
Keskityimmekin sitten rannan antimiin, eli nautimme yhdessä rannan pienistä ravintoloista guadeloupelaista paikallisruokaa edustavat bokit-leivät. Bokit-leipiä saa erilaisilla täytteillä, esimerkiksi kanalla tai kinkulla ja lopputuloksessa on jotain samaa kuin vaikka suomalaisessa lihapiirakassa, eli leipä on uppopaistettu, pinnalta rapea ja sisältä pehmeä, mutta se täytetään vasta tilaushetkellä asiakkaan toiveiden mukaisesti. Sottaista syötävää, etenkin kun sitä mehevöittää hyvällä kastikkeella, mutta ihan maukasta.
Guadeloupen saari oli vierailumme aikana myös valmistautumassa jokavuotisiin karnevaaleihin. Olimme saaneet esimakua tästä jo aikaisemmin reittimme varrella, kun siellä täällä karnevaaliasuisia ihmisiä yllättäen hyppäsi automme eteen tanssimaan, mutta tällä rannalla pääsimme näkemään heitä vähän lähempääkin.
… ja sitten saarikierroksemme muuttikin suuntaa!
Myöhäisen lounaan jälkeen saarikierroksemme oli tarkoitus jatkua kuulemma helpohkosti saavutettavalle Cascade aux Ecrevissesin vesiputoukselle Basse-Terren saaren sademetsää halkovan tien varressa.
Mutta sitten kaikki muuttuikin hetkessä! Jyrkässä mutkassa hiukan ennen käännöstä sisämaahan törmäsimme kaistallemme vastaantulevaan autoon ja pian sen jälkeen vielä takanamme ollut auto törmäsi meihin. Sen verran ehdimme sekunnin murto-osan verran ennen törmäystä tilannetta havannoida, että ehdimme tajuta, että nyt vastaantuleva auto on kapealla tiellä kaistallamme, mutta väistöliike puolin tai toisin ei enää onnistunut. Vastaantulevaa autoa ajanut nuori nainen kertoi myöhemmin, ettei saanut sateessa ehkä hiukan liukkaalla tiellä autoa hallintaansa.
Totesimme nopeasti olevamme kaikki suunnilleen kunnossa ja nousimme varmuuden vuoksi nopeasti autosta. Onneksi kaikilla oli turvatyöt kiinni. Meillä molemmilla rintakehä oli ottanut osumaa turvavöiden napatessa kiinni, muttei mitään mustelmia vakavampaa. Lassella toiseen jalkaan oli tullut pari pinnallista avohaavaa. Myös kuljettaja selvisi säikähdyksellä. Auto ei.
Paikalle ilmestyi hetimmiten myös ambulanssi ja kohta toinenkin – ehkä meihin takaa päin törmännyt auto hälytti ne paikalle automaattisesti? Oma puhelimenikin oli kyllä hälyttämässä apua, mutta peruutin sen ennen kuin se ehti sen tehdä.
Ambulanssimiehistö tarkisti kaikkien kolarissa osallisten, yhteensä meitä siis oli ainakin 5 henkeä, kunnon ja lopulta meidät vietiin vielä Pointe-a-Pitren sairaalaan tarkastettavaksi. Sairaalassa menikin sitten loppuilta, sillä myös Guadeloupella julkisen sairaalan ensiapuosasto lauantai-iltana on sellainen sekamelska, että lievemmät tapaukset, kuten me, jäävät loputtomasti kasvavan jonon hännille. Lopulta kuutisen tuntia odoteltuamme lähdimme hotellille. Sairaalassa oli kuitenkin siihen mennessä seurattu vointiamme mm. verenpaineen ja EKG:n muodossa ja kummankaan vointi ei illan mittaan muuttunut miksikään.
Myös yö hotellilla meni hyvin, mitä nyt turvavöiden “lyömät” rinnat olivat kipeitä – mutta sitä ne sitten yhä vähenemässä määrin olivat lähes kuuden viikon ajan.
Seuraavana päivänä palasimme Santo Domingoon ja sen jälkeen matkamme jatkui San Juaniin.
Näköalapaikat ja vesiputoukset jäivät näkemättä
Loppu hyvin, kaikki hyvin, vaikka Pointe des Chateauxin näköalapaikka ja Guadeloupen vesiputoukset jäivätkin näkemättä.
Lue Mirvan kirjoittama juttu Guadeloupesta
Mirvasta vielä sen verran, että hän, paitsi elää normaalia lapsiperheen elämää trooppisessa paratiisissa, työskentelee myös matkailun parissa, niin oppaana kuin esimerkiksi hotelliarvioita kirjoittaen. Vähän matkamme jälkeen saimme vielä Mirvalta viestin, että yksi hänen Guadeloupesta kirjoittamansa juttu on juuri julkaistu The Telegraph -lehdessä.
Jos täytyy liikenneonnettomuuteen joutua Karibialla, niin Guadeloupe ja sen kuvasta päätellen hyvinkin siisti sairaala on varmaan parhaita paikkoja siihen. Onneksi teille ei käynyt pahemmin!
Saari vaikuttaa siltä, että menee osastoon ”ihan kiva”. Kyllähän tuolla voisi olla ja kierrellä, mutten toisaalta keksi mitään erityistä syytä päätyä juuri Guadeloupelle.
Kiitos Daniel! Hmm … varmaan sairaalan siisteystaso oli ihan hyvä, mutta kaaos aikamoinen viikonloppuiltana! Erityinen syy päätyä Guadeloupelle voisi olla Mirvan opastus – jos kaikesta huolimatta päädyt sinne, niin pyydä yhteystiedot.
Huh, olipa pelottava tilanne, onneksi tosiaan ei käynyt pahemmin. Itse en taida ikinä ollut missään liikenneonnettomuudessa, mutta se on asia mitä pelkään. Esimerkiksi monessa Afrikan maassa se on aina suurin pelkoni, mutta toistaiseksi pahinta on ollut auton hajoaminen pariinkin kertaan.
Kiitos Mikko! Kuten Daniel tuossa totesi, niin jos auto-onnettomuuteen on joskus “jouduttava”, niin sitten mieluummin vaikka Guadeloupella kuin Afrikassa.
Mun miehen kaveri oli joskus Norsunluurannikolla työmatkalla ja joutui siellä kolariin. Siltä murtui rintalasta ja jalka, ja siinä kesti monta tuntia, että pääsi ylipäänsä sairaalaan. Eivät osanneet siellä tehdä oikein mitään, niin pääsi sit hätälennolla Suomeen hoitoon. Toi olis kyllä ihan kauheaa.
Onneks Pirkko ja Lasse selvisitte suht vähäisin vaurioin, vaikka varmasti karsea kokemus olikin. Kolari olis itelläkin varmaan pahin skenaario, mitä ulkomailla vois sattua jonkun irtokoiran, apinan tms. hyökkäyksen lisäks. Oon joutunut Belizessä sairaalaan, mutta se oli ihan hyvä kokemus, sairaala oli tosi moderni ja siisti.
Kiitos Cilla Maria! Liikenneonnettomuus – ja sairaalaan joutuminen – Afrikassa onkin lienee yksi maailman vaarallisimmista kokemuksista. Onneksi sillä suunnalla ei ole moista jouduttu kokemaan. Nuo koirat ovat tosiaan nekin pelottavia, etenkin kun ne joskus liikkuvat laumoissa.
Viimeiseen asti toivon, että ei kenellekään koskaan sattuisi mitään matkatessa maailmalla. Jos sattuu, niin meidän kokemuksen mukaan, on ehdottoman hyvä olla Ranskan merten takaisissa.
Kohta vuosi sitten kapteenin meinasi käydä kalpaten Makemo-atollilla. Lähimpään sairaalaan (Tahitille) oli kahden tunnin lento ja ensin piti saada lentokone Makemolle – jonka lentokenttä ei ole varustettu yölaskeutumisia varten ka tietenkin siihen mennessä oli jo pimeätä.
Monta monessa, mutta ranskalaisten systeemit ovat täällä Ranskan Polynesian laajalle levinneessä saaristossa sellaiset, että pelastavat henkiä. Nostan hattua ja toivon, että tuota jännittävämpiin onnettomuuksiin jouduta – me, eikä kukaan muukaan jos saisi toivoa.
Kiitos kommentistasi! Luultavasti jos jotain oikeasti vakavaa olisi sattunut, niin Pointe-a-Pitren sairaala olisi tehnyt ihan hyvää työtä. Me päädyimme lauantai-illaksi sairaalan päivystykseen, kun ambulanssikuskit päättivät meidät sinne tuoda, mutta koska ainoat “vammat” olivat turvavöistä tullut rintakipu ja yksi pintahaava, niin päädyimme oikeastaan vaan loputtomaan jonoon. Toki jos sitten olisi jotain tulomme jälkeen sairaalassa vielä kuitenkin tapahtunut, niin varmaan siihen olisivat sitten tilanteen mukaan reagoineet.
Saari on erittäin kaunis, mielenkiintoisen muotoinen ja onpa mahtavaa, että siellä on saatavilla myös suomenkielinen opas.
Mutta huhhuh, kolari! Onneksi ei tuon pahemmin käynyt ja onneksi oli ne turvavyöt. Monestihan vähänkään köyhemmissä maissa turvavyö on auton luksuslisävaruste. Nyt olitte onneksi Ranskassa, kun tuollainen tapahtui.
Kiitos Anssi! Saari tosiaan vaikutti lyhyellä vierailulla sellaiselta, jolla voisi vaikka hetken viihtyäkin. Liikenteessä tosin kannattaa olla varovainen!
Hurjaa miten kaikki voi sekunnissa muuttua. Ja miten omat vaikutusmahdollisuudet tilanteessa aika minimalistiset. Onneksi mitään jälkioireitakaan ei teille tullut!
Kiitos Mari! Tarkkaan ottaen hiukan jälkioireitakin tuli, mutta palataan niihen siinä vaiheessa kun vakuutuskuviot ovat selvinneet.
Guadeloupe vaikuttaa kivalta saarelta ja hyvä tietää, että suomalainenkin opas löytyy paikanpäältä:)
Karnevaalityyppejä tulisi varmaankin kuvattua ja rantoja näköjään riittää.
Tuo kuvan madras-kankainen mekko kuuluu niihin asioihin, jotka tuntuu paikanpäällä hyvältä idealta, mutta kotona ihmettelee, että missä tätäkin pitäisi. Juuri Intiasta palanneelle ystävälleni naureskelin joskus aiemmin itse ostamiani eksoottisia markkinahousuja, joita tuskin olen pitänyt edes yksin kotona?
Bokit tosiaan näyttääkin vähän lihapiirakalta. Tykkäisin varmasti:)
Onneksi teille ei sattunut mitään vakavampaa tuossa kolarissa, vaikka aikaa sitten menikin hukkaan sairaalassa odotellessa. Pelästyttävä käänne, joka taas pistää miettimään, että mitä vaan voi sattua eikä kaikkeen voi varautua, vaikka toimisi itse varovaisesti.
Kiitos Hannele! Kyllä Guadeloupessa(kin) tuntui olevan aineksia vaikka vähän pitempäänkin oleskeluun. Etenkin meillä aika jäi tuo kolarin jäljiltä vähän turhankin lyhyeksi.
Ihanan trooppisen näköistä siellä! Itse saaria rakastavana ihastelen aina mielelläni tällaisia trooppisia unelmia, heh. :) Onneksi olette kunnossa eikä auto-onnettomuudessa sattunut tuon pahemmin kenellekään.
Kiitos Tiina Johanna! Vehreys ja Guadeloupe kuuluvat kyllä samaan lauseeseen. Joku kysyi jossain yhteydessä, että ovatko kaikki Karibian saaret enemmän tai vähemmän samanlaisia. Toki vähän ovatkin, mutta esimerkiksi sademetsän osalta, niin joillakin saarilla sitä on paljon, joillakin ei käytännössä lainkaan.
No onneksi ei kolarissa nyt käynyt huonosti.
Tulikin mieleeni, että onko aiemmin sattunut vastaavaa?
Kiitos Sari! Ei tosiaan taida olla vastaavaa tapahtunut aikaisemmin. Suomessa on koettu muutama peltikolari, mutta niissä vauhti on ollut niin pieni, että tosiaan on mennyt vaan peltiä. Välillä kyllä maailmalla on osunut kohdalle sellaisia taksikuskeja, joita on melkein tehnyt mieli pyytää vähän hidastamaan, mutta lopulta nekin kyydit ovat päättyneet onnellisesti.
Hurjaa tuo kolari! Tuli heti mieleen, että murtuiko teillä jokin rintaluu tai mitä niitä nyt on kun kesti kuitenkin monta viikkoa siitä toipua :/ miehen läheisin lapsuudenystävä menehtyi Afrikassa liikenneonnettomuudessa juuri ennen kuin tapasimme. Onnettomuudet on itselläkin pahimmat pelot! Onneksi teillä ei käynyt pahemmin! :)
Kun tuo kuuluu Ranskaan, niin päteekö siellä eurooppalainen sairaanhoitokortti?
Guadeloupeen, olin itekin Mirvaan yhteydessä sillon kun meillä oli reissu sinne varattu. Meillä oli molemmista “perhossiivistä” majoitukset varattuna, toinen oli muistaakseni vehreämpää aluetta ja toinen taas lähempänä rantoja. Tuonne olisi kyllä kiva yrittää vielä joskus uusintareissua kun se alkuperäinen suunnitelma ei sitten lopulta toteutunutkaan miehen työkiireidene vuoksi.
Kiitos Elina! Ei murtumia, mutta ilmeisesti raju veto turvavyötä vasten saa aikaan pitkäaikaisen lihasrevähtymän tms. joka sitten kuitenkin vähitellen paranee itsestään. Ranskaanhan tuo kuului, mutta toki jos jotain vakavampaa olisi ollut, niin olihan meillä matkavakuutuksetkin. Jos tapaisimme tehdä kaukokohteisiin uusintareissuja, niin miksei sitten vaikka Guadeloupelle, mutta pelkään pahoin, että uusia kohteita riittää vielä sen verran pitkään, ettei kertausreissua tule.