Olin jo jonkin aikaa halunnut nähdä Marseillen, Ranskan toiseksi suurimman ja vanhimman kaupungin, sen mennä vuosina huonosta maineesta huolimatta. Yhtenä innoittajana oli Transatlantic -sarja, tuoreempana jo kevätreissumme yhteenvedossa mainitsemani matkailuvaikuttajakolleegan kaupunkiin tekemä matka.
Kaupungin vaarallinen mainekin on ilmeisesti pohjoisia lähiöitä lukuunottamatta jo taakse jäänyttä elämää, sillä sen jälkeen kun kaupunki vuonna 2013 nimettiin Euroopan kulttuuripääkaupungiksi, siihen on panostettu paljon. Etenkin vanhan sataman ja Le Panierin alueiden kunnostaminen on tehnyt niistä viihtyisiä ja siinä määrin turvallisiakin alueita, kuin nyt mitään suurkaupunkia voi täysin turvalliseksi väittää. Tietysti Marseillessa, myös päiväsaikaan ja myös “hyvillä alueilla” on hyvä pitää huolta tavaroistaan ja ehkä jopa miettiä, että kannattaako reissussa käyttää kaikkein arvokkaimpia koruja/laukkuja/vaatteita.
Olin pitkällisen pähkäilyn jälkeen valinnut Marseillen hotelliksemme The Babel Communityn, josta kävelymatka vanhaan satamaan oli lyhyt (alle ½ kilometriä). Valintaani vaikutti sijainti, kuten aina, ja tällä kertaa myös hotellin ravintolan (Ciel) kattoterassi!
Vieux-Port
Olimme varanneet ensimmäiselle päivällemme kävelykierroksen Marseillen keskustassa. Kierros alkoi vanhasta satamasta, jonne menimme hyvissä ajoin, ajatellen, että ehdimme nauttia sataman tunnelmasta jo ennen opastettua kierrosta.
Tämä osoittautuikin oivaksi ideaksi sikäli, että ehdimme rauhassa tutustua rannan kalamarkkinoihin. Myöhemmin iltapäivällä pääosa kaloista taisi jo olla myyty ja paikalla oli jo enemmän turistirihkamaa kuin meren eläviä tarjoavia kojuja.
Vanha satama onkin monella tapaa Marseillen keskipiste, jonne mekin huomasimme päätyvämme lähes jokaisella retkellämme. Merestä ja veneistä pitävinä satama oli mukava ympäristö oli sitten kyse vaan kävelystä rantabulevardilla tai poikkeamisesta rantaravintolassa. Tosin vähän kauempana olevat ravintolat tarjosivat vähän rauhallisemman ruokailuympäristön.
Myös monet bussipysäkit ja metroasema sijaitsevat vanhan sataman läheisyydessä, kuten pienen turistijunan ja yksi Hop-on/Hop-off -bussin pysäkeistäkin.
Teimme myöhemmin myös pienen lauttamatkan sataman poikki. Olin lukenut tästä kuulemma maailman lyhyimmästä merimatkasta satama-altaan poikki ja kun matkan hintakin oli kohtuullinen, 50 senttiä nuppi, niin pitihän sekin kokea. Lautta (Le Ferryboat) lähtee toiselta rannalta läheltä kaupungintaloa (Hotel de Ville) ja toiselta rannalta läheltä saippuamuseota (Le Musée du Savon de Marseille) 20 minuutin välein.
Jos päädyt Marseilleen osana Välimeren risteilyä, niin laivasi ankkuroituu uuteen satamaan, mutta sieltä kannattaa toki hetimmiten hankkiutua vanhan sataman kulmille.
Free Walking Tour
Kävelykierroksemme alkoi tosiaan vanhasta satamasta, muttei niinkään kalakojujen ääreltä kuin torin laidalla olevan lasikattoisen paviljongin alta ja läheiseltä laatalta, jossa kerrotaan kaupungin perustetun jo vuonna 600 ennen ajanlaskumme alkua. Tuolloin Välimerta hallitsivat vielä kreikkalaiset, jotka kävivät kauppaa koko Välimeren alueella. Kreikkalaisten jälkeen tulivat roomalaiset ja sen jälkeen kaupunki oli itsenäinen aina 1400-luvulle asti, jolloin se liitettiin Ranskaan.
Vähän myöhemmin siirrymmekin vanhaan kreikkalaiseen satamaan, joka tosin vuosien saatossa on päätynyt sisämaahan, maan nousun ja rantojen täyttämisen myötä. Vielä nykyisinkin – tai taas nykyisin – satamaa voi ihmetellä Musee d’Histoire de Marseillen edustalla alueella, joka tunnetaan myös nimellä Jardin des Vestiges (jäänteiden puutarha). Tuo taas nykyisin tulee siitä, että alue löydettiin uudelleen vuonna 1967, kun keskustaan rakennettiin uutta ostoskeskusta, jonka myötä vanhan satama-alueen päälle muodostuneen parkkipaikan tilalle oli tarkoitus rakentaa pysäköintitalo. Ei sitten rakennettu, kun kaivauksissa löytyikin osa muinaista kreikkalaista satamaa, linnoituksia ja hauta-alueita. Alueelta aina vuoteen 1983 asti jatkuneissa kaivauksissa löydettyä esineistöä voi halutessaan käydä katsomassa museossa – lyhyen vierailumme aikana tyydyimme katsomaan raunioita.
Antiikista toisen maailmansodan aikaan
Kaupungin varhaisemmasta historiasta siirryimme korttelin verran ja olimmekin jo Rue de la Republiquella ja kreikkalaisesta satamasta yli parin tuhannen vuoden päässä. Rue de la Republique on Marseille vastine Champs Elyseelle Pariisissa ja kadun varren talot ovat ranskalaisen kaupunkisuunnittelija Haussmannin käsialaa. Samaisen arkkitehdin käsialaa olevia rakennuksia on runsaasti Pariisissa.
Pienen ryhmämme tukkiessa liikennettä Rue de la Republiquella oppaamme kertoo myös miten nämä korttelit Marseillen kehittyessä muuttuivat köyhien kortteleiksi varakkaamman väen muuttaessa kaupungin ulkopuolelle. Vanha satama, uusi satama ja Saint-Charlesin rautatieasema muodostivat kaupungin teollistuessa kolmion, jossa asuinolosuhteet eivät ollut kovin hyviä ja niinpä siellä lopulta asui vain köyhiä.
Tältä osin historia toisen maailmansodan aikaan muuttui vielä ankeammaksi kun Ranskan miehityksen aikana saksalaiset asettuivat kaupunkiin ja puhdistivat käytännössä kaikki korttelit näiltä kulmilta uuteen satamaan asti, turvallisuussyistä. Ensin tapettiin n. 30 000 alueella asunutta ihmistä ja sen jälkeen räjäytettiin talot. Johtuen siitä, että kaupungin asukkaat näissä kortteleissa olivat köyhiä, Ranskan viranomaisetkaan eivät nyt varsinaisesti vastustaneet tätä “puhdistusta”.
Kierrämme katsomassa muutaman alueen rakennuksen, kuten sodan jälkeen sairaalaksi rakennetun nykyisen kaupungin ykköshotellin, Intercontinentalin, julkisivunsa takia timanttitalona tunnetun talon ja kaupungintalon ja jatkamme sen jälkeen Le Panierin alueelle. Timanttitalo säästyi saksalaisiltakin, sen verran merkittävänä myös he pitivät sen arkkitehtuuria.
Le Panier
Le Panierin mäkinen kaupunginosakin oli vielä aikaan ennen Marseillen nimeänistä kulttuuripääkaupungiksi alue, jonka halpoihin asuntoihin päätyivät köyhät ja erityisesti maahanmuuttajat. Kun Marseille alkoi pestä kasvojaan, niin Le Panierin alueeltakin alettiin kerätä roskia, jotka aikaisemmin oli vaan kasattu katujen varsille. Alue sai myös katuvalaistuksen ja jo näillä muutamalla pienellä teolla se alkoi siistiytyä. Nyttemmin kapeat kadut ovat viihtyisiä ja niiden varrella on paljon pieniä kahviloita, ravintoloita ja myymälöitä. Talojen seinät ovat monin paikoin muuttuneet värikkäiden seinämaalausten myötä taideteoksiksi.
Tiesithän muuten, että Le Panier tarkoittaa koria?
Myös täällä pysähdyimme muutaman tärkeimmän rakennuksen kohdalla, kuten esimerkiksi La Vielle Charite. Vanha köyhäintalo on muuttunut kokoelmaksi museoita.
Palaamme Le Panierin alueelle vielä toisenakin päivänä, sillä kävelykierros ei sallinut poikkeamista alueen kahviloissa, pienissä liikkeissä tai takapihojen taidenäyttelyissä. Onneksi kävelymatkat Marseillen keskustassa ovat lyhyitä, joten vaikka samankin kadun talsiminen useampaan kertaan onnistuu kevyesti!
Katedraali
Kävelykierroksemme melkein viimeinen kohde oli Marseillen komea katedraali. Tämänkin osalta olen todella tyytyväinen siihen, että kiertelimme Marseillea tämänkin verran opastetusti, sillä tarina katedraalistakin olisi luultavasti jäänyt minulta muuten löytämättä.
Aikaan, jolloin Ranskasta oli tullut toinen maailman suurista siirtomaavalloista ja Marseillen uusi satama oli otettu käyttöön, Napoleon III, Napoleon Bonaparten veljenpoika, totesi, että sataman läheisyyteen tarvitaan komea katedraali. Siirtomaista Ranskaan tulevien laivojen miehistöjen ja matkustajien on heti maahan saavuttuaan ymmärrettävä sen suuruus ja mahtavuus. Paikalla ollutta vanhaa katedraalia alettiin purkaa, mutta paikallisten mellakoidessa sen puolesta, purkutyöt keskeytettiin, mutta liian myöhään – lähes kaikki oli jo purettu. Uuden katedraalin viereen jäi kuitenkin pala vanhaakin katedraalia.
Rakennuksena katedraali oli komeudestaan huolimatta mielestäni tylsempi kuin korkealle Marseillen yläpuolella sijaitseva Notre-Dame de la Garde, mutta helposti tuon katedraalinkin käy katsastamassa jos vaikka suuntaa MuCEM-museoon tai Saint-Jeanin linnoitukselle, mikä on ehdottoman hyvä idea. Oranssi karhukin katedraalin lähellä on ihan söpö.
Notre-Dame de la Garde
Olimme ihailleet heti Marseilleen saavuttuamme hotellimme mainiolta kattoterassilta näkymää Notre-Dame de la Garde -kirkolle. Kävelykierroksemme opas suositteli tavalla tai toisella kiipeämään ylös kirkolle, niin kirkon kuin sieltä ympäri Marseillea avautuvien näkymien takia.
Tarjolla olisi ollut tosiaan kiipeäminen (1,5 km, nousua vajaat 150 metriä), bussi, taksi, turistijuna tai Hop-on/Hop-off -bussi. Päädyimme paikallisbussiin, jolla matka taittui hitaasti mutta varmasti (?). Turistijuna olisi voinut muuten olla melkein kiinnostava kokemus, mutta kun saimme idean retkestä olimme hotellilla ja matkaa sieltä turistijunan lähtöpaikalle oli tuplasti se mitä bussipysäkille.
Paikalliset kutsuvat kirkkoa nimellä “La Bonne Mère”. Nimi tulee kellotornin päällä sijaitsevasta yli 10 metriä korkeasta Neitsyt Marian patsaasta, joka pitää lasta sylissään. Me emme patsasta nähneet, sillä se sattui juuri vierailumme aikana olemaan remontissa, mutta näkymiä kirkolta se ei haitannut.
Nykyinen kirkko on 1800-luvun lopulta, joskin samaisella mäellä on ollut kirkko jo 1200-luvulta alkaen. Kirkko on kautta aikojen ollut merimiesten rukouspaikka ennen matkaan lähtöä ja Neitsyt Marian patsas on suojeluspyhimys niin merimiehille kuin koko Marseillen kaupungille.
Kirkko on rakennettu vanhan linnoituksen keskelle – kävelyretken oppaamme kielikuva oli, että kirkko on pudotettu taivaasta keskelle olemassaolevaa linnoitusta. Sijaintinsa takia paikkaa on käytetty myös sotilaallisena tähystyspaikkana, sillä sieltä tosiaan avautuu aikoinaan strategisenakin pidetty näköala merelle ja satamaan. Nyttemmin kaupungin parhaita näkymiä ihailevat sotilaiden sijaan niin paikalliset kuin turistit, erityisesti tietysti auringonlaskun aikaan. Kannattaa kuitenkin tarkistaa kirkon aukioloajat, sillä sen jälkeen kun kirkko menee kiinni, myös osa sen terasseista tyhjennetään.
MuCEM
MuCEM saattaa vaikuttaa hassulta museon nimeksi, mutta jos museon oikea nimi on Musee des Civilisations de l’Europe et de la Mediterranee, niin lyhenteelle on kyllä selkeä tarve. MuCEM on ehkä näkyvin kulttuuripääkaupunkinimityksen Marseilleen tuoma rakennuskokonaisuus.
Vietimme Marseillessa vain pari kaunista kevätpäivää, joten emme paneutuneet MuCEMin varmasti hienoihin historiallisiin kokoelmiin emmekä edes taidenäyttelyihin, mutta museon ja Saint-Jeanin linnoituksen muodostamaa rakennuskokonaisuutta ei kaupungissa kannata lyhyelläkään vierailulla jättää väliin!
Museo ja sen vieressä oleva linnoitukset liittyvät toisiinsa korkealla kulkevia siltoja pitkin. Ensimmäistä siltaa (Passerelle Parvis-St Jean) pitkin pääsee vanhan sataman rannalta – kunhan on ensin kiivennyt portaat ylös – linnoitukseen ja toinen silta (Passerelle Fort Saint-Jean – J4) vie moderniin metallisen pitsin verhomaan museorakennukseen. Museon ensimmäisestä kerroksesta voi sitten jatkaa matkaa katedraalille ja vaikka Le Panierin kaupunginosaan.
Museoista tuli vielä mieleeni, että Marseillessa olisi ollut yksi Unescon maailmanperintökohdekin, Le Corbusierin Cité Radieusen kaupunginosa, mutta pitäähän sitä nyt jotain jäädä seuraavaankin kertaan!
Marseille-saippua
Vanhassa satamassa on myös pieni Marseille-saippuan historiaa ja valmistusta esittelevä Saippuamuseo, jossa voi itsekin valmistaa saippuaa, jos haluaa.
Saippua kuulemma keksittiin aikoinaan Aleppossa, Syyriassa (onkohan siellä saippuamuseo?). Eurooppaan se tuli Marseillen kautta ja koska sitä nyttemmin on valmistettu Marseillen seudulla jo satoja vuosia se on osa niin Marseillen kuin koko Ranskan kulttuuriperintöä.
Se oikein marseille-saippua sisältää vähintään 72-prosenttia kasviöljyä, usein oliiviöljyä, eikä sisällä hajusteita, väri- tai säilöntäaineita. Kävelykierroksemme opas suositteli ostamaan ison vihreän kuution, ehkä jopa 10 x 10 x 10 senttiä, jossa on ripustusnaru – se olisi kuulemma marseille-saippuaa aidoimmillaan. Lopulta tulin kyllä siihen tulokseen, etten haluaisi moista möhkälettä roikkumaan suihkuumme seuraavaksi arviolta vuodeksi ja päädyin ostamaan muutaman pienemmän, ja asiattomasti vähän hajustetun ja väritetynkin marseille-saippuan.
Marseille-saippuahan käy mihin vaan, ainakin ne aidoimmat, vartalon pesuun, hiusten pesuun, pyykin pesuun, tiskaamiseen, siivoukseen … hmm … ehkä se iso möhkäle olisikin kulunut meilläkin vähän nopeammin kuin vuodessa, jos sitä olisi käyttänyt ihan kaikkeen :-)
Marseille on meiltä käymättä. Itse asiassa Ranska muutenkin on jäänyt varsin vähälle. Pitäisi joskus tehdä sinne vähän pidempi reissu ja tutustua maahan kattavammin. Paljon siellä olisi kiinnostavia kohteita mukaan lukien Marseille.
Kiitos Mikko! Itse asiassa meiltäkin “puuttuu” vielä monia alueita Ranskassa, etenkin länsirannikolta, mutta saapa nähdä viitsimmekö sitä lähteä kuitenkaan enää kovin tarkkaan kiertämään.
Nytpä pääsi peilipaviljonki hämäämään. Mietin että mitä tuolle kuvalle oikein on tapahtunut ja sitten vasta luin kuvatekstin.
Marseillen lippu on luemma keskiajalta, joten olemme selvästi kopioineet omamme sieltä. Hyvä maku marseillelaisilla joka tapauksessa.
Katedraalin koristelut ja pienemmät tornit tuovat mieleen moskeijan. Kuvien ja kertomasi perusteella kaupunki vaikuttaa mukavalta kohteelta, joskaan en tiedä, lähtisinkö ihan vain sitä varten sinne.
Ja tulipa Marseille-saippua nyt tutuksi sitten. Syyriassa on käsittääkseni turvallisuustilanne alkuhuuman jälkeen heikentynyt, joten vielä ei pääse katsastamaan sikäläistä saippuatilannetta.
Kiitos Daniel! Pidin Marseillen tunnelmasta ja siitä, että aika moni kohde sittenkin oli ihan kävelyetäisyydellä tuosta vanhasta satamasta. Syyrian osalta pohdimme juuri ilmoittautumista kansainväliselle ryhmämatkalle ajatuksena, että kyllä he sitten selvittävät ennen lähtöä, että kannattaako matka toteuttaa vai ei. Omatoimisesti voisi olla haastavampaa, myös kunkin alueen turvallisuustilanteen selvittäminen.
En tiennyt yhtään, että Marseille on (ollut) vaarallisen kaupungin maineessa? Ilmeisesti olen ihan tynnyrissä kasvanut :D Tosin Ranska muutenkin on mulle vierasta maaperää, joten oli kiva päästä piipahtamaan sinne tämän postauksen kautta.
Kiitos Eveliina! No hyvä ettet ole tiennyt – sitä Marseille on yrittänyt viimeisen runsaan kymmenen vuoden ajan, muuttaa mainettaan ja ilmeisesti meitä jo vähän nuoremman sukupolven osalta siinä onnistunutkin siis.
Ihmekös Ranska on suosituimpia matkailumaita. Siellä kun löytyy niin paljon erilaista nähtävää. Marseille kiinnostaa itseä historian vuoksi.
Kiitos Sari! Ranskassa – kuten toki Espanjassa ja vaikka Italiassa – riittää kohteita. Meiltäkin “puuttuu” paljon Ranskaa, mutta nautitaan sitä kuitenkin vaan pienempinä paloina ja vain silloin tällöin :-)