Avainsana-arkisto: Unescon maailmanperintökohteet

Sammallahdenmäeltä Vanhaan Raumaan

Viime kesän Unescon maailmanperintökohdekierroksemme jälkeenkin Suomen seitsemästä kohteesta vielä kaksi oli meiltä käymättä, joten tarvittiin vielä muutama kierros tänä kesänä. Ensimmäinen näistä suuntautui Rauman seudulle, jossa aloitimme Sammallahdenmäeltä.

Hautaröykkiöalue pronssikaudelta

Pronssikaudella, siis tuhat vuotta ennen ajanlaskumme alkua, rannikolla omaksuttiin skandinaavinen tapa haudata vainajat kivistä tehtyihin röykkiöihin.

Siis kiviröykkiöitä?
Arkeologiasta ihan erityisesti kiinnostumattomalle ne todellakin ovat vaan kiviröykkiöitä, mutta kyllä siinä jotain mahtavaa on, että ne ovat säilyneet yli 3000 vuotta.

Alue on iso, niin iso, että siellä vierailevat ryhmät tavataan jättää yhdelle parkkipaikalle ja noutaa toiselta, jolloin ihmiset joutuvat kävelemään n. 1,5 km pitkän polun vain yhteen suuntaan.

Me ohitimme reippaasti ensimmäisen parkkipaikan, kun se vaikutti linja-autoille tarkoitetuille ja jatkoimme reippaasti navigaattorin ohjaamana seuraavalle.
Ei olisi pitänyt, sillä alueen kesäoppaat päivystävät ensimmäisellä parkkipaikalla.
No, onneksi oli opastaulut ja polulla selkeähköt opasteet.

Sammallahdenmäki Unesco Sammallahdenmäki Unesco

Alueen suurimmat ja merkittävimmät hautaröykkiöt ovat nelikulmainen Kirkonlaattia ja vallimainen “Huilun pitkä raunio”. Me aloitimme siis Kirkonlaattian kohdalta.

Ensimmäiset tutkimukset Sammallahdenmäellä tehtiin vuonna 1891 ja silloin avattiin niin Kirkonlaattia kuin “Huilun pitkä raunio”, jotka on rakenteiden perusteella tulkittu hautaröykkiöiksi.

Kesällä 2002 tehdyissä tutkimuksissa avattiin kahdeksan röykkiötä ja niistä löydettiin mm. paasiarkkuja, kivikehiä ja kivimuureja. Monesta röykkiöstä löytyi myös palaneita ihmisen luita ja tuolloin tehtiin myös alueen ainoa esinelöytö, pronssisen sarjarannerenkaan katkelma.

Sammallahdenmäki Unesco Sammallahdenmäki ja Vanha Rauma Sammallahdenmäki UnescoSammallahdenmäki Unesco

Seuraaville kiviröykkiöille olikin hiukan matkaa, mutta mielelläänhän sitä kesäpäivänä kauniissa kangasmetsässä kuljeskelee. Matkalla pitemmälle röykkiölle oli useampia pienempiä röykkiöitä, mutta tulihan se pitkäkin raunio lopulta vastaan. Kiviröykkiöistä suurimpia on kyllä hiukan haastavaa hahmottaa polulta, niiden muoto lienee selkeintä yläilmoista katsottaessa, mutta emme halunneet kiivetä puuhun eikä tullut droneakaan matkaan, joten tähän oli tyydyttävä.

Sammallahdenmäki Unesco
Sammallahdenmäki Unesco
Sammallahdenmäki Unesco
Sammallahdenmäki Unesco

“Huilun pitkän raunion” kohdalla onnistuimme myös kadottamaan polun, sillä emme ymmärtäneet, että sitä olisi kalliolla pitänyt käydä vaan katsomassa ja polku jatkuikin jo ennen niitä oikealla, mutta eipä sekään haitannut: hiukan rämpimistä risukossa ja pienen rypsipellon luultavasti rypsinviljelijän kannalta ei-toivottava ylitys ja olimmekin saavuttaneet polun toisen pään.

Sammallahdenmäki Unesco Sammallahdenmäki Unesco

Sammallahdenmäki Unesco
Retkipaikan jutussa tätä vanhan tulenteko- ja leiripaikan läheisyydessä olevaa rakennelmaa arvellaan vanhaksi kiukaaksi ja että se voisi liittyä läheiseen palvaamoon. Tiedä häntä, mutta outo kivirakennelma tämäkin oli.
Sammallahdenmäki Unesco
Kyltti pitää tiellä, vaikka sitä lähestyisi takaakin, rypsipellon suunnalta 🙂

Ehkeivät nämä kiviröykkiöt nyt ihan erillisen, ainakaan pitkän, matkan arvoisia ole, mutta jos Rauman suunnalla on liikenteessä, niin kyllä muutaman kymmenen kilometriä Unescon maailmanperintökohteen takia kannattaa ajaa!

Vanha Rauma

Vanhassa Raumassa olimme poikenneet aikaisemminkin, mutta Sammallahdenmäen polun liikuntasuorituksen jälkeen olimme tietysti jo lounaan tarpeessa, joten miksi emme nauttisi sitä kauniissa ympäristössä.

Tulevaa Rauman vierailuamme varten olin jo joskus talvella laittanut muistiin Himomatkaajan turinoita -blogissa esitellyn ravintola Sydvästin, joten sinne. Suhtauduimme ensin skeptisesti mahdollisuuksiin päästä autolla kovin lähelle, mutta hyvinhän arkiperjantaina, vaikkakin kauniina sellaisena, pienessä kaupungissa pääsi aika pitkällekin Kuninkaankatua. (Ravintola Sydväst löytyy osoitteesta Kuninkaankatu 6.)

Maalaiskanasalaatti ja oskarinleike lounaslistalta maistuivat. Oskarinleikettä siippa tosin arvioi hiukan raskaaksi ruuaksi, helteellä, mutta kanasalaatti oli oikein hyvää. Kuten palvelu ja miljöö vehreällä sisäpihalla.

Sydväst Rauma Sydväst Rauma Sydväst Rauma Sydväst Rauma

Muistomme Vanhasta Raumasta veneilyvuosilta eivät olleet kovin tarkkoja, mutta jotain samanlaista näissä vanhoissa rantakaupungeissa on, meille tutummassa Naantalissa ja Raumassa.

Vanha Rauma Sammallahdenmäki ja Vanha Rauma Vanha Rauma Vanha Rauma

Vanhan Rauman kaduilla oli ehkä kuitenkin Naantalia enemmän ihan tavallisiakin kauppoja, ei vaan matkamuisto- ja sisustusliikkeitä. Vai miten olisi sairaalatarvikkeita myyvä liike? Naisten alusvaatemyymälä? Niille ei kuitenkaan ollut tarvetta, mutta kirjakauppa oli niin hauskasti sisustettu, että siellä olisi voinut viipyä pitempäänkin, vaikkemme kirjoja vaikka olleetkaan. Emme oikeastaan Rauma-magneettiakaan, mutta kun majakassa komeili Kylmäpihlajan majakka, jonne olimme matkalla, niin päätimme investoida, 6 euroa (maailmalla jääkaappimagneeteista joudumme harvoin maksamaan yli 4 euroa).

Vanha Rauma Vanha Rauma Vanha Rauma

Vanha Rauma
Kerttu Horilan Rauman Flik
Pori
Kerttu Horilan Maire ja satunnainen turisti kesäretkellä Porissa heinäkuussa 2017

Vanhan Rauman jälkeen jatkoimmekin Poroholmaan ja sieltä edelleen Kylmäpihlajan majakalle, kesän majakkakierroksemme ensimmäiseen kohteeseen.

Seitsemäs maailmanperintökohde?

Suomen seitsemästä Unescon maailmanperintökohteesta olemme Rauman seudun jälkeen vierailleet kuudella, eli näillä:

Verlan puuhiomo ja pahvitehdas uupuu vielä, mutta hyvällä tuurilla saamme mahdutettua sen vielä elokuun retkiohjelmaamme. Osallistumme elokuun lopussa bloggaajille ja toimittajille suunnattuun #KotHamAdventure -tapahtumaan, joten ehkä palaamme Haminasta Verlan kautta kotiin, niin tulisi koko lista katettua jo tänä kesänä.

Vanha Rauma
Häivähdys muinaismuistoja ja muuta vanhaa  on näissä Kirsi Backmanin töissäkin
Karthago feature

Karthago ja Tunisin medina

Toinen Deturin retki, jolle osallistuimme suuntautui Karthagoon ja Tunisiin, pääkaupunkiin. Niin ja Sidi Bou Saidiin, jo matkalla Karthagoon, mutta siitä kerroin jo omassa jutussa kylän lukuisten ovien innoittamana!

Karthago

Byrsa Tunisia Karthago

Meille Karthagolla oli sikäli erityinen asemansa, että kävimme marraskuussa Libanonissa ja Tyyroksen ja Bybloksen raunioita siellä kierreltyämme oli pakko hiukan kerrata foinikialaisten historiaa. Niin Tyyros kuin Bybloshan olivat muinaisen Foinikian keskuksia jo tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua (3500-146 eaa).

Foinikialaiset kauppiaat ja merenkulkijat liikkuivat Välimerellä ja rakensivat siirtokuntia ainakin Espanjaan asti. Tämän retken myötä olemme viimeksi kuluneen vuoden aikana liikkuneet foinikialaisten jalanjäljissä niin nykyisessä Libanonissa kuin Cadizissa ja Karthagossa. Toki siirtokuntia oli myös matkan varrella Kyproksella, Rodoksella, Kreetalla, Maltalla, Sisiliassa, Sardiniassa ja Marseillessa, mutta nämä kaksi sattuvat olemaan niitä äärimmäisiä.

Karthagossa, Byrsan kukkulalla, osa raunioista on puunilaisten ajalta. Siis foinikialaisten, sillä roomalaiset käyttivät foinikialaisista nimeä puunilaiset.
Karthagoon liittyvä Caton lentävä lause “Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä” toteutui sitten vuosina 264-146 ennen ajanlaskumme alkua perusteellisesti, etenkin kun tuhotun Karthagon rakennusmateriaalit käytettiin sittemmin uudisrakentamiseen muualla Tunisiassa, mm. Kairouanissa.

Hiukan antiikkia löytyy Karthagon museosta:  mosaiikkeja, joita tosin on enemmän El Jemin mosaiikkimuseossa, mutta myös joitakin ihan kauniita patsaita, kahdessa kerroksessa.

Byrsa Tunisia Byrsa Tunisia Byrsa TunisiaByrsa Tunisia

Puunilaiset rauniot säilyivät nykypäivään asti, sillä ole olivat jääneet maakerrosten alle ja kaivettiin esiin vasta 1990-luvulla.

Byrsa Tunisia Byrsa Tunisia

Nykyisin Byrsan kukkulaa hallitsee Saint Louisin katedraali 1800-luvun loppupuolelta, joka toimii nykyisin kulttuurikeskuksena. Emme kuitenkaan poikenneet sinne, sillä olimmehan tavallaan etsimässä antiikin aikaa.

Byrsa Tunisia

Tämä matka -blogin Annaa Karthagon jokseenkin täydellinen tuhoaminen tuntui haittaavan vähän meitä enemmän – meille paikan asema ketjussa Tyyros – Karthago – Cadiz merkitsi ehkä enemmän kuin se, mitä täällä oli jäljellä. Mutta Annan juttu kannattaa silti lukea, sillä hän kertaa ansiokkaasti paikan historiaa kaikkine vaiheineen.

Roomalainen kylpylä

Hiukan Byrsan kukkulaa paremmin on Karthagossa säilynyt rannalla sijainnut kylpylä. Tosin alueen foorumin pylväistä täälläkään ei enää ole jäljellä kuin yksi – muut on tarvittu muualle, mutta muita rakennelmia on säilynyt enemmän.

Antoniuksen kylpylä on suurin roomalainen kylpylä Afrikan mantereella ja yksi Rooman valtakunnan suurimpia.

Antonin Baths Karthago Antonin Baths Karthago Antonin Baths Karthago Antonin Baths Karthago Antonin Baths Karthago

Antonin Baths Karthago
Matkamuistoksi kotiin tällainen hevosen pää?

Rannalla kuljeskellessani minulle tuli mieleen ensin Tipasan rauniot Algerian rannikolla, Rooman vallan aikaisia nekin. Tipasa oli kyllä alueena tätä laajempi ja tunnelma siellä oli rennompi ja arkisempi kuin täällä: ihmiset kuljeskelivat rannalla raunioiden keskellä vapaapäiväänsä viettämässä. Täällä paikalla oli vaan muutamia turisteja, pienen ryhmämme lisäksi.

Jossain vaiheessa osittain säilyneet rakennelmat toivat myös mieleeni raukit Gotlannin rannikolla – selvästikin nämä rauniot saivat ajatukseni vaeltelemaan samalla kuin vaeltelin niiden keskellä.

Tunisin medina

Roomalaisen kylpylän jälkeen retkiryhmämme suuntasi lounaalle La Gouletteen, Tunisin satamaan. Ravintola Venus ei vakuuttanut, mutta kevyt lounas kuului hintaan ja samaan pöytään osunut lounasseura oli ihan mukavaa.

Tunisin medina

Lounaan jälkeen matka jatkui Tunisin keskustaan, jossa opas oli tarjoamassa shoppailuaikaa: täällä olisi länsimaista tarjontaa ja hinnat vain murto-osa siitä mitä Euroopassa. Sivulauseessa hän mainitsi myös opastavansa halukkaat Tunisin median portille ja ehkä hiukan yllättäen yli puolet ryhmästä näytti arvostavan Unescon maailmanperintäkohdetta enemmän kuin mahdollisuutta ostaa parit uudet lenkkitossut edullisesti.

Tunis medina Tunisia

Medinan portilla opas kehotti olemaan varovainen laajan medinan suhteen: kuljette sitten aukiolta viuhkamaisesti lähteviä katuja vaan sisään medinaan ja takaisin, ette lähde seikkailemaan poikkikaduille. Ehkä asiallinen varoitus, jota sitten mekin päätimme noudattaa.

MiniostoskärrytTunisin medina oli aika erilainen kuin muut Tunisiassa näkemämme medinat, jotka etenkin Soussessa ja Monastirissa olivat keskittyneet matkamuistoihin. Tunisissa medinassa käytiin oikeasti kauppaa kaikella mahdollisella tyyliin jos et sitä täältä löydä, niin et sitä tarvitse. Vuodenvaihde ja joulu näkyi vielä monessa kojussa.
Ja olisipa yhdestä kojusta löytynyt myös jokaisen luontokuvaajan tarvitsemia minikokoisia ostoskärryjä!

Tunis medina Tunisia Tunis medina Tunisia Tunis medina Tunisia Tunis medina Tunisia

El Jem feature

El Jem ja Kairouan

Tunisian viikkomme aikana osallistuimme kahdelle Deturin järjestämälle retkelle. Tosin oli kyllä hilkulla, ettemme olisi osallistuneet yhdellekään, sillä Deturilta ei vielä edellisellä viikollakaan saanut pyydettäessäkään tietoa viikon retkiohjelmasta, edes teoriassa. Olisin ymmärtänyt, jos jokin retki jää järjestämättä vähäisen osallistujamäärän takia, mutta en sitä, ettei niistä voinut saada tietoa etukäteen. Harkitsimme jo kansainvälisten retkien tutkimista tai omien retkien järjestämistä kuljettaja/opas + auto -yhdistelmällä.

Tunisiaan saavuttuamme Detur kuitenkin suostui lopultakin kertomaan myös viikon retkiohjelmastaan ja kävimme ensimmäisen aamun infossa varaamassa retket Unescon maailmanperintökohteisiin, eli yhtenä päivänä El Jem ja Kairouan ja toisena päivänä Karthago, Tunisin medina ja lisäksi vielä poikkeaminen Sidi Bou Saidiin. Etukäteen hahmottelemistamme kohteista vain Bardo-museo Tunisissa jäi näillä retkillä näkemättä, joten tyydyimme näihin.

El Jem

El Jem Tunisia

Rooman vallan aikainen El Jemin amfiteatteri sijaitsee pienessä Thysdruksen kylässä, jota ehkei enää olisi olemassakaan ilman sitä. Amfiteatteri on yksi maailman suurimpia – vähän lähteestä ja mittaustavasta (koko vai katsojamäärä) riippuen sitä voisi väittää toiseksi suurimmaksi Rooman Colosseumin jälkeen tai sitten ei. Samassa sarjassa painivat Veronan ja Pulan amfiteatterit Italiassa.

El Jem TunisiaEl Jem TunisiaEl Jem Tunisia

Colosseumiin verrattuna El Jem on mukavan ruuhkaton kohde, jota pääsee laajalti kiertämään niin ylhäällä kuin alhaalla, aina amfiteatterin alla olevia eläinsuojia myöten. 200-luvun alussa rakennettu amfiteatteri ei koskaan valmistunut kokonaan, mutta sitä käytettiin kuitenkin näytöksiin, eli täällä gladiaattorit ovat taistelleen leijonia vastaan kuten muillakin areenoilla: sirkushuveja kansalle, leivän lisäksi.
Thysdruksen, sittemmin El Jemin kylän ja etenkin amfiteatterin historiaan voit halutessasi perehtyä tarkemmin lukemalla Tämä matka -blogin Annan jutun El Jemistä.

Me kiipeilimme innokkaasti amfiteatteria ylös ja alas, jotenkin melkein odottaen, että jossain kohdin joku kieltäisi kiipeämästä ylemmäs tai menemästä johonkin käytävään alhaalla, mutta ei – näillä turistimäärillä ja täällä pitkälti keskellä ei mitään, saat kierrellä juuri niinkuin haluat.

El Jem Tunisia El Jem Tunisia El Jem Tunisia

Ja olihan siinä kiipeämistä – ja olihan se upea!

Mosaiikkimuseo

Poikkesimme myös El Jemin mosaiikkimuseossa, jonne oli koottu Tunisian rikasta mosaiikkiperintöä naputtelemassa lattioita irti muutaman sentin syvyydeltä siten, että laatat oli saatu kuljetettua museoon. Museossa useimmat valtavistakin laatoista oli enimmäkseen ripustettu seinille, sillä lattioina ne tietysti vuosien mittaan kuluisivat pois.

El Jem Tunisia El Jem Tunisia

Meitä riemastuttivat erityisesti museon aulassa vierailijoita tervehtivä Julius Caesar ja myöhemmin parissakin kohtaa mosaiikit, joissa oli kokoelma ihmisten kasvokuvia, ehkä sukupuita tai muuten sukua, mutta päädyimme ajattelemaan, että nämä ovat siis Facebookin ystävälistauksia tuolta ajalta ja totesimme, että Unfriend -operaatio olisikin ollut vähän yhtä näppäimen klikkausta hankalampi operaatio, kun olisi pitänyt naputtaa pala kerrallaan kasvot pois kuvasta!

El Jem Tunisia

No vakavammin otettuna monet mosaiikit olivat kyllä tosi hienoja ja jotenkin pidin myös turisteille myytävistä pienemmistä usein 25 x 25 cm mosaiikkitöistä, etenkin pieniä oliivipuita esittävistä, sillä oliivipuitahan Tunisiassa teiden varrella riittää. Tunisia onkin Espanjan, Italian ja Kreikan jälkeen suurimpia oliiviöljyn tuottajia maailmassa. Mosaiikkityöt ovat vaan hiukan painavia kuljettaa – eikä meillä oikein olisi sopivan vapaata seinäpintaakaan kotona ollut.

El Jem Tunisia

El Jem Tunisia
Ei riittänyt enää lukion latina tämän viisauden tulkitsemiseen …

El Jem Tunisia

Kairouan ja Suuri moskeija

Em Jemistä jatkoimme Kairouanin, islamilaisen maailman 4. pyhimpään kaupunkiin Mekan, Medinan ja Jerusalemin jälkeen. Kahteen ensimmäiseen eivät vääräuskoiset pääsekään ja Jerusalemin vierailustammekin on jo vuosikymmeniä, joten olihan tämä jo paikallaan, vierailu tällaisessa pyhässä kaupungissa.

Kairouanin asema islamissa muodostui näinkin merkittäväksi siksi, että sinne rakennettiin 800-luvulla Suuri Moskeija, joka tuolloin oli Afrikan suurimpia. Nyttemmin se ei enää maailman suurimpien moskeijoiden listalle mahdu, ja Afrikassakin suurin moskeija on nykyisin Casablancan rannalla.

Kairouan TunisiaKairouan Tunisia Kairouan Tunisia

 

Suuressa moskeijan suuret linjat ovat yksinkertaisia eikä sen pihalla kiinnitä huomiota oikein mikään muu kuin yksinäinen aurinkokello. Moskeijan sisällä huomio kiinnittyy väistämättä pylväisiin, jotka näyttävät olevan montaa eri “mallia”. Pylväät ovatkin peräisin Karthagosta, eli kun roomalaiset lopulta saivat sen tuhottua, niin sinne jäänyttä materiaalia käytettiin rakentamiseen muualla, myös Kairouanissa.

Kairouan Tunisia Kairouan TunisiaKairouan Tunisia

 

Moskeijan ulkopuolella on, vaikka turisteja onkin melko vähän, toivorikkaita mattokauppiaita. Deturin opas varoittaa meitä jo etukäteen ryhtymästä heidän kanssaan juttusille – ilmeisesti edellisellä viikolla joku oli päätynyt pitkään hintaneuvotteluun koko ryhmän sitten odottaessa niiden päättymistä.

Siitä, että moskeijan alueelle pitää pukeutua säädyllisesti, opas sen sijaan ei huomannut varoittaa jo retkeä varatessa, joten ihan kaikilla naisilla ei ole omaa huivia mukana, mutta huiveja, ja tarvittaessa jopa kaapuja, saa moskeijan portilta. Itse moskeijaan vääräuskoisilla ei olekaan asiaa.

Saharan hiekkaruusut ovat kuitenkin mielenkiintoisia.

Kairouan Tunisia

 

Vedenkeruualtaat ja näkemättä jäänyttä Kairouania

Kairouanissa poikkesimme myös katsomassa vanhoja vedenkeruualtaita Aghlabidien ajalta, siis juuri noilta ajoilta kun Suuri Moskeijakin rakennettiin. Vedenkeruujärjestelmä on kuulemma edelleen käytössä, tosin vaan kasteluvetenä.

Kairouan Tunisia

Deturin retkiohjelma lupaili myös pistäytymistä Sidi Sahbin mausoleumiin, mutta sinne ei ainakaan tällä kertaa päädytty – luultavasti ei päädytä muillakaan viikolla, sillä mausoleumiin eivät vääräuskoiset taida päästä.

El Jem Kairouan Tunisia
Deturin 18 hengen retkiryhmää kuljettanut minibussi oli ihan siisti ja toimiva

Retki päättyikin lounaaseen Kairouanissa, oikeastaan turhan aikaisin, sillä aamulla klo 9 Soussesta alkanut retki päättyi jo n. klo 16 Sousseen – tuossa olisi mielestäni hyvin ollut vielä mahdollisuus antaa ihmisille tunti vapaata aikaa Kairouanin medinassa, kuten Karthagon retkellä Tunisin medinassa.

Kairouan Tunisia Kairouan Tunisia

Mutta onneksi Tämä Matka -blogi tutustui Tunisiaan hiukan toisenlaisella ohjelmaa kuin me ja heidän matkassaan pääset käymään myös Kairouanin medinassa!