Ristikukkula sijaitsee Liettuassa, Siauliain kaupungin lähellä, mutta runsaat 10 km sen keskustasta pohjoiseen. Monet autolla vaikka Via Balticaa Tallinnasta Keski-Eurooppaan ajaneet ovat poikenneet siellä, vaikkei se ihan Via Baltican varrella olekaan. Me toteutimme ehkä viimeisen Baltian kierroksemme julkisilla. Junamatkamme Klaipedasta Vilnaan kulki kyllä Siualiain kautta, mutta Ristikukkulalla käynti olisi melkein vaatinut yöpymisen Siualiaissa, joten päädyimme lopulta päiväretkeen Riikasta, sillä halusimme lopulta, mekin, kokea tuon(kin) nähtävyyden itse. Ristikukkulan info-pisteen kartan reunassa oli mietelause “Better to see something once than hear about it a thousand times.” Tosi osuvasti sanottu, ainakin meidän osaltamme!
Mikä Ristikukkula?
Ristikukkulahan on katolinen pyhiinvaelluspaikka, johon on pystytetty satojatuhansia ristejä uskonnon, toivon ja kansallisen identiteetin symboleiksi. Useimmat poikkeavat ristikukkulalla autolla, mutta se kuuluu myös Euroopan kattavaan pyhiinvaellusreittien verkostoon, erityisesti Marian pyhiinvaellusreitteihin Baltiassa, mutta liittävätpä jotkut sen sivuhaarana Camino de Santiago -reittiinkin.
Meidän matkamme Ristikukkulalle alkoi aiheeseen sopivasti Riikan miehitysmuseon kupeesta. Parin tunnin automatkan (125 km) jälkeen käännyimme Ristikukkulalle vievälle sivutielle ja olimme perillä. Ennen kuin pieni kuuden hengen ryhmämme hajaantuu tuhansien ristien sekaan oppaamme kertoo paikan historiasta aloittaen kunnon turistioppaan tapaan legendalla.
Legendaa ja historiaa
Tarinan mukaan isä, jonka tytär oli vakavasti sairas, näki unessa kehotuksen pystyttää risti kukkulalle. Kun tyttö sitten tämän jälkeen parani muutkin innostuivat tuomaan ristejä tälle samaiselle kukkulalle. Oikeasti edes jossain määrin todennettua historiaa on, että ensimmäiset ristit ilmestyivät tänne todennäköisesti 1830-1850 -luvulla Puolan ja Liettuan kapinoiden jälkeen kadonneiden ja teloitettujen läheisten muistoksi. Myöhemmin ristejä tuotiin kansallisen vastarinnan merkiksi Venäjän (1795-1918) ja Neuvostoliiton (1940-1990) miehitysten aikana.
Neuvostoliiton miehityksen aikana miehittäjät yrittivät hävittää kukkulan useaan otteeseen. Ristejä poltettiin ja aluetta jyrättiin puskutraktoreilla, mutta ihmiset palasivat yhä uudelleen uusien ristien kanssa alueen vartioinnista huolimatta, usein salaa yöllä. Kuten usein käy, asian kieltäminen vain vahvisti ihmisten omistautumista asialle.
Ristien määräksi on kuulemma nykyisin arvioitu jopa puoli miljoonaa.
1960-luvulla iso osa risteistä hävitettiin, mutta koska ihmiset toivat aina uusia, niiden määrä pysyi kuitenkin ehkä noin 10 000 ristissä. 1990-luvun alussa Liettuan itsenäistyttyä ristien määrä lähti kasvuun ja on kasvanut siitä alkaen. Nykyisin monet paikalla käyvät turistitkin jättävät alueelle ristinsä, jonka voi ostaa, halutessaan sopivalla tekstillä varustettuna, alueen edustalla jostain alueen edustan kojuista. Yli kolme metriä korkean ristin tuomiseen tarvitaan nykyisin jo erillinen lupa!
Ristien määrää ja sen kasvua on analysoitu nykyisin ilmakuvin ja droonein, mutta myös seuraamalla näiden turisteille ristejä myyvien kojujen päivittäisiä myyntimääriä. Lopuksi oppaamme kertaa vielä muutamia alueen sääntöjä, joita ei ole kovin montaa. Osa alueella kävijöistä tapaa kuulemma tulkita väärin merkkiä, jossa on ihminen polvistuneena. Kyseinen merkki kieltää kerjäämisen alueella, ei todellakaan rukoilemista, sillä onhan alue yksi Liettuan pyhimmistä paikoista, ellei pyhin.
Kuuntelimme oppaamme pientä luentoa ristirivistön vieressä. Sattumalta juuri siinä kohdassa oli myös pieni juhannussalkoa muistuttava risti, jonka kuva kirvoittikin sitten sosiaalisen median puolella lukijaamme etsimään omista juhannuskoristekätköistään samaisen ristin alkuperäisessä asussaan. Ristikukkulalla ehkä jo vuosia ollut risti oli siihen verrattuja jo aika kärsineen näköinen, mutta niinhän se ajan hammas, aurinko, tuuli, sateet ja talvi muuttavat kaikkien alueen ristien muotoa vuosien saatossa.
Puoli miljoonaa ristiä
Ristikukkula ei varsinaisesti ole kovinkaan korkea kukkula ja oikeastaan se onkin kaksi pientä nyppylää. Näiden kukkuloiden ympärille levittäytyy valtaisia ristien meri joka suuntaan alueen keskellä sijaitsevalta hiekkakentältä lähtevien polkujen varrelle. Hiekkakentän keskellä on muistomerkki paavin vierailusta täällä.
Paavi Johannes Paavali II vieraili Ristikukkulalla syyskuussa 1993, pian Liettuan itsenäistymisen jälkeen ja korosti paikan päällä pitämässään messussa sitä “uskon, toivon ja vapauden symbolina”. Paavin vierailun tiimoilta Ristikukkulan lähelle rakennettiin myös pieni fransiskaaniluostari. Luostarissakin olisi kai voinut vierailla, kuulemma siellä on panoraamaikkuna, josta on hyvä näkymä ristikukkulalle, mutta sateisella säällä emme viitsineet lähteä kävelemään sinne, vaikka matkaa olisikin ollut vain n. 300 metriä. Hetki hiekka-aukiolla, jossa paavi oli pitänyt messunsa, sai tällä kertaa riittää meille.
Paavin tiimoilta Lasse intoutui miettimään, että olisikohan joku sellainenkin pistelista, jossa pisteitä saisi vieraillessaan samoissa paikoissa, joissa joku paavi on joskus vieraillut – lisäpisteitä, jos paikalle on rakennettu pienempi tai isompi kirkko sen takia. Näitäkin paikkoja on tullut aika monta koluttua, niin Afrikassa kuin vaikka Itä-Timorissa!
Liettuan ja Latvian rajalla
Aikamme ristejä tutkailtuamme – ja kuvattuamme, vaikkemme ihan 500 000 kuvaan päässeet – oli aika jatkaa matkaa. Meidän tapauksessamme matka jatkui takaisin Riikaan, mutta Jelgavan kautta. Paluumatkalla pysähdyimme myös Liettuan ja Latvian rajalle, jos vaikka joku olisi halunnut dokumentoida maiden välisen maarajan ylityksen :-) Flixbus Vilnasta Daugavpilsiin ei tietenkään pysähtynyt rajalla, joten otettiin nyt sitten kuvat täällä. Kummallakin reissulla, Vilnasta Daugavpilsiin kuin nyt Riikasta Siauliaihin ja takaisin, kuskit varmistivat kyllä, että kaikilla on passit matkassa, sillä rajatarkastusten määrä Schengen-alueen sisälläkin on kuulemma viime aikoina kasvanut ja joskut bussitkin pysäytettään rajalla.
Jelgava
Jelgavassa pysähdyimme Pyhän Simeonin ja Pyhän Annan ortodoksisessa katedraalissa, joka kieltämättä oli komea. Siihenkin toki oli tarjolla jokin polveileva legenda, mutta jätetään se nyt toistamatta. Voit keksiä omasi ja todennäköisesti se on yhtä totta kuin oppaamme kertoma! Jelgavan yliopistorakennuskin oli komea ja kaupunki on kuulemma suosittu opiskelukaupunki mm. Riikaa paljon edullisempien elinkustannusten takia.
Jelgava on asukasluvultaan suunnilleen saman kokoinen kuin Jurmala, joka saattaa olla useimmille ainakin Riikassa kesällä käyneille tuttu rantakaupunkina. Daugavpils ja Liepaja ovat Latvian toiseksi ja kolmanneksi suurimmat kaupungit, mutta niidenkin väkiluvut ovat alle 100 000 siinä missä Riikassa asuu n. 600 000 ihmistä.
Paluu Riikaan iltapäivällä
Kokonaisuudessaan retkemme Miehitysmuseon kupeesta takaisin sinne kesti noin kuusi tuntia, eli sitä voinee vielä kutsua puolipäiväretkeksi. Jos viivyt Riikassa pitempään – tai käyt siellä kolmatta kertaa kuten me – niin ehkä Ristikukkulakin voisi olla Sinullekin ihan kelvollinen retkikohde?
Ristikukkula on kiinnostanut minua pitkään, mutta koko Liettua on vielä käymättä. En ollutkaan tajunnut, että ristejä on ihan tuollaista määrää, vaan luulin, että puhutaan kymmenistä tuhansista.Ja kyllä, ilman muuta Ristikukkula olisi Riiasta näppärä matkakohde.
Kiitos Mikko! Aika hämmentävä kohde se onkin – ei ole toista vastaavaa tullut vastaan. Kuulemma Puolassakin kyllä on jokin vastaava, mutta ainakin ristien määrällä mitattuna paljon pienempi.
Ristikukkulalla on tullut käytyä kun olin Kaunasissa käymässä ja olihan se aika outo paikka tuhansine risteineen. Jelgavassa olen myös käynyt kun kiersin läntistä Latviaa. Kaupungin läpi virtaavan joen varrella lounastauko ja kävin samalla kertaa myös tuossa upeassa yliopiston palatsimaisessa rakennuksessa.
Kiitos Jani! Meillä tauko oli “vain” huoltoasemalla, mutta paikallinen opas sattui tietämään, että juuri sen parkkipaikalta on “paras” näkymä tuon yliopiston suuntaan.
Kävin Ristikukkulalla jo pääsiäisenä 1995, silloin 70-vuotiaan äitini kanssa. Osallistuimme Etumatkojen järjestämälle Baltian kiertomatkalle. Valtava määrä siellä oli ristejä jo silloin ja niitä myytiin kävijöille kuten nykyäänkin.
Kiitos Eila! Tänä syksynä tuolle suunnalle, siis Baltiaan, ei kyllä Ristikukkulalle kiertomatkoja tarjoaa ainakin Lomalinja. Mutta 1995 – tuohon verrattuna meiltä kesti 30 vuotta päästä tuonne!
Tämä oli kyllä upea kohde ja ylitti odotukseni! Toisen artikkelin kommentissani mainitsinkin jo, että matkailin Latviassa ja Liettuassa reilu vuosi sitten poikani kanssa. Aikani myös pähkäilin sitä, että miten tänne pääsisi ilman autoa ja löysin meille lopulta minibussiretken, jolla samalla hoitui siirtyminen Riikasta Vilnaan. Pysähdyspaikkoina oli tuo miehitysmuseo, Rundalen palatsi ja ristikukkula. Oli hauska ja toimiva tapa matkata näiden välillä ja nähdä samalla näitä vähän syrjemmässä olevia kohteita!
Kiitos Pauliina! Tuo julkisilla vs. vuokra-autolla kallistui meillä julkisten puolelle kun mietimme, että jos vaikka rajojen ylityksissä, joita tiesimme tulevan useampia ja myös syrjäisemmillä seuduilla, hiukan mietitytti, mutta käytännössä tuskin niillä rajoilla ketään taidettiin edes pysäyttää. Riikasta Vilnaan siirtymiseen olisi varmaan löytynytkin vaihtoehtoja, tuo Klaipeda oli sen suhteen vähän haastavampi, joten päädyimme tuollaiseen ratkaisuun Air Baltic + erillinen retki Ristikukkulalle.
Riika ja Jurmala on käytynä mutta silloin en ollut kuullutkaan koko Ristikukkulasta. Mutta viime vuosina olen nähnyt siitä paljon kuvia ja kieltämättä on käynyt mielessä, että tuolla pitäisi vielä käydä. Eli ehkäpä on palattava noihin maisemiin vielä joskus. Hyvä tietää noista mahdollisuuksista kulkea julkisilla.
Kiitos Paula! Jurmalassa mekin kävimme heti ensimmäisellä Riikan vierailullamme :-) – ja näihin muihin Latvian kohteisiin nyt vasta paljon myöhemmin.
Enpä ollut tajunnut, että tuonne voisi Riiasta tehdä retken, kun en ole aiemmin miettinyt missä se tarkalleen on. On kyllä mielenkiintoinen kohde. Ovatko kaikki paikan päällä myytävät ristit suurin piirtein samanlaisia, vai onko kuinka laaja tarjonta? ?
Kiitos Raija! GetYourGuidesta, ainakin, löytyy useampikin vaihtoehto. Aika perusristejä noissa turistikojuissa myydään, vähän eri kokoisia kyllä, eli jos itse haluaa panostaa asiaan, niin kannattanee homma haluamansalainen risti etukäteen, mutta pitäytyä alle 3 metrin pituudessa, sillä sitä isommat vaativat nykyisin erillisen luvan :-)