Klaipeda on Liettuan ainoa satamakaupunki Itämeren rannalla – ja on ollut sitä jo pitkään, sillä se on yksi Liettuan vanhimmista kaupungeista. Hansakaupunkina kaupunki on ollut olemassa jo 1200-luvulta, silloin saksalaisella nimellä Memel. Valitsimme juuri Klaipedan kohteeksemme Liettuan länsiosasta, jossa taas halusimme vierailla meille uutena Nomadmania-alueena. Vaihtoehtoisesti olisimme voineet viettää muutaman päivän Palangassa, joka on Liettuan suosituin rantakohde.
Itse asiassa, jos saavut lentäen Klaipedaan, kuten me teimme, niin saavutkin ensin Palangaan, sillä Klaipedalla ja Palangalla on yhteinen lentokenttä, joka sijaitsee vaan muutaman kilometrin päässä Palangasta. Klaipedaan matkaa on noin 30 kilometriä. Periaatteessa Palangan lentoasemalta lähtee lentojen aikatauluihin sovitetusti busseja Klaipedaan, mutta käytännössä, koska lentomme Riikasta juuri saapumispäivänämme oli yli ½ tuntia myöhässä, tuo bussi oli kuitenkin jo mennyt ja seuraavaan olisi ollut sen verran aikaa, että valitsimme Boltin, joka 25 eurolla kuljetti meidät hotellillemme Klaipedan rannalle.
Merellinen Klaipeda
Klaipedan kaupunki koostuu karkeasti ottaen vanhasta kaupungista, uudesta kaupungista ja satama-alueesta. Hotellimme, Old Mill Comfort, sijaitsi vastapäätä Klaipedan vanhaa linnoitusta, lyhyen matkan päässä niin vanhasta kaupungista kuin satama-alueesta. Uutta kaupunkia näimme oikeastaan jatkaessamme matkaa junalla Klaipedasta Vilnaan, sillä rautatieasema sijaitsee toki kaupungin uudemmalla puolella. Satama-alueen läheisyys oli sikäli kätevää, että yksi Kuurinkynnäksen puolelle liikennöivistä lautoista lähti sekin ihan hotellimme läheltä. Teatteriaukio, jonka ympärillä – kuten Dana-joen varrellakin – sijaitsi monen monta kahvilaa ja ravintolaa, ei kuitenkaan sekään ollut kaukana.
Pieniä ja vähän isompiakin patsaita
Vanha kaupunki on mukulakivikatuja, hansakaupunkien perinteistä arkkitehtuuria, pieniä sisäpihoja, kahviloita ja gallerioita. Se on myös monen monta isompaa ja pienempää ovelaa patsasta. Monet etenkin pienemmistä patsaista ovat samalla tapaa hiukan haastavia löytää kuin vaikka kääpiöt Wroclawissa, mutta ainakin me koimme patsaiden metsästyksen vanhan kaupungin alueella ihan mukavana tapana kierrellä sitä! Ehkä jostain turisti-infosta olisi täälläkin löytynyt ihan joku patsasopas karttoineen kaikkineen, mutta niin paljon emme aiheeseen paneutuneet, kunhan selasin niitä Tripadvisorista ja merkitsin ne Googlen karttaan ja sitten vaan etsimään niitä!
Meridianas-laiva
Patsaiden ohella kävimme katsomassa vanhaa purjelaivaa, Meridianasta, jokirannassa, etenkin kun se on kuulemma rakennettu Suomessa (vuonna 1948). Laivaa käytettiin opetustarkoituksiin 20 vuotta ennen kuin se päätyi museolaivaksi. Olihan se komea. Nykyisin laivassa on ravintola, mutta emme käyneet siellä syömässä.
Linnamuseo
Etenkin kesäisinä päivinä, joita vielä elokuussakin Klaipedassa riitti, harvemmin “eksymme” museoihin, mutta nyt asuessamme vastapäätä Klaipedan vanhaa linnoitusta kiinnostuimme siitä riittävästi vieraillaksemme museossakin ja yllätyimme positiivisesti, kaikilta muilta osin, paitsi henkilökunnan englannin kielen taidosta, mutta eipä sekään nyt pahemmin haitannut. Linnamuseo käsittää useampia osia, joista vierailimme parissa. Yhdessä olisi ollut lisämaksullinen Leonardo da Vinci -näyttely, luultavasti samantapainen, jossa aikoinaan vierailimme Firenzessä käydessämme. Myöskään toisen maailmansodan tapahtumia kertaavaan 39/45 museoon emme tällä kertaa panostaneet.
Museot Kuurinkynnäksellä
Olimme myös etukäteen kysyneet sukumme liettualaiselta jäseneltä vinkkejä kaupunkiin ja hänen kauttaan saimme suositukset käydä Liettuan merimuseossa, joka käsittää merimuseon, akvaarion ja delfinaarion Kuurinkynnäksen puolella. Akvaariot tai etenkään delfinaariot, joka sellainenkin siellä olisi ollut, eivät nekään ole ihan ensisijaisia kiinnostuksen kohteitamme, mutta päädyimme kuitenkin akvaarioon. Kuurinkynnäksen hiekkadyyneihin olimme tutustuneet jo aikaisemmin Kaliningradissa vieraillessamme, mutta ajatus pienestä lauttamatkasta myös Klaipedassa tuntui mukavalta ja niinpä päädyimme meri- ja laivastomuseoon ja akvaarioon, kaikkeen kuitenkin sopivan rennolla otteella, katsotaan vähän, muttei yritetäkään nähdä kaikkea.
Klaipedasta pääsee Kuurinkynnäksen puolelle kahdella lautalla. Pieni matkustajalautta (Smiltynes perkela) lähtee jokseenkin keskustasta Dane-joen suulta. Se kuljettaa vain jalankulkijoita ja polkupyöriä. Lähtöjä oli ainakin elokuussa puolen tunnin välein. Isompaa autolauttaa (Naujoji perkela) emme kokeilleet. Sille on matkaa keskustasta muutama kilometri, mutta autoille tai moottoripyörille sehän ei ole matka eikä mikään.
Pienemmältä lautalta on Kuurinkynnäksen puolella matkaa noille museoille kilometrin verran, mutta jos sitä ei halua kävellä, niin tarjolla on minijunaa, hevoskyytiä tai taksin tapaista. Me kävelimme toiseen suuntaan ja palasimme takaisin minijunalla. Kuurinkynnäksen kärki on pienemmän lautan kohdalta alle kilometrin levyinen, eli ei niille hiekkadyyneillekään, Itämeren puolella, kovin paljon matkaa olisi ollut, mutta kuten sanottu, ne oli jo tullut nähtyä aikaisemmin :-)
Tähän maailman aikaan taistelusukelluskin kiinnostaa aiheena.
Svyturys-panimo
Toinen vinkki, jonka saimme oli Svyturys-panimo. Panimo on perustettu jo vuonna 1784 ja on säilynyt kaupungin ylpeytenä siitä lähtien. Svyturys tarkoittaa majakkaa, mikä tietysti sopiikin hyvin merenrantakaupungin panimolle. Panimokierrokselle emme parin päivän mittaisella vierailullamme “ehtineet”, mutta panimoravintolassa kävimme syömässä. Senkin osalta tarvittiin vähän hyvää tuuria, että ilman pöytävarausta paikalle tupsahtaneille löytyi tilaa, mutta onneksi meitä oli vain kaksi ja asia pienen odottelun jälkeen sittenkin järjestyi.
Kiitos tästä(kin) jutusta. Tämän ja airBaltic alemyynnin innoittamana ostimme meno-paluuliput Palangaan ensi keväälle hintaan 47 euroa henkilö. Neljä yötä ollaan Liettuassa, joista kolme ensimmäistä Klaipedassa ja viimeiseksi yöksi sitten Palangaan, kun on hyvin aikainen lento takaisin Rigan kautta Helsinkiin. Kuurinkynnäkselle ehdottomasti mennään käymään ja toki näitä patsaita sitten bongaillaan kaupungilla. Niin ja panimossa käydään aivan varmasti!
Kiitos itsellesi Jani – joltain osin Sinäkin taidat olla meitä innostanut katsomaan näitä lähialueiden Nomadmania-alueita :-) Patsaita on tosiaan enemmänkin kun mitä tohdin yhteen juttuun kuvia laittaa, eli kannattanee vähän etsiä niitä etukäteen kartalle, ainakin ajatellen sitä intoa, jolla etsit Wroclawin tonttuja!
Taitaa olla nyt niin, että meidän syysreissun kohde suuntautuu nimenomaan Liettuaan. Todella kivalta kohteelta vaikuttaa tämäkin ja Kuurinkynnäskin on kiinnostanut itseäni jo pidemmän aikaa.
Kiitos Mikko! Klaipeda on kyllä yksi niitä kohteita, joka alunperin valikoitui kohteeksi pistelistojen innoittamana, mutta joka osoittautui sitten tosi kivaksi kaupungiksi. Ei ole ensimmäinen kerta, eli kyllä noilla aluelistoillakin ideansa on.
Klaipeda on erittäin mukava kaupunki, kiva lukea näin 10 vuotta oman visiitin jälkeen. Paljon perkelaita! Klaipeda on myös ainoa kaupunki maailmassa, jossa ravintolan tarjoilija on oma-aloitteisesti ja täysin puskista kysynyt haluammeko alennusta ruoista. Toki halusimme, vaikka ruoka ja palvelu olikin ensiluokkaista.
Kiitos Anssi! Klaipeda oli meillekin todella positiivinen yllätys.
On kyllä kaunis. No voiko muuta olla, kun on vanha Hansakaupunki. Kuurinkynnään tähden itsekin tänne haluaisin.
Kiitos Mari! Tietysti lähinnä talsimme vanhan kaupungin katuja – uudelta puolelta löytyy sitten enemmän neuvostoarkkitehtuuria, mutta myös moderneja eurooppalaisia kauniita uusia rakennuksia.
Vaikuttaa mukavalta kaupungilta, ja kivalla paikalla tuo teidän hotelli! Tänne voisi kyllä harkita piipahtavansa jossain välissä.
Kiitos Raija! Hotellivalinta oli tosiaan mielestäni onnistunut, niin hotellina kuin sijainniltaan.
Vaikuttaa ihanan sympaattiselta kaupungilta, joka sopisi hyvin rentoon kaupunkilomaan. Nuo patsaat ovat mahtavia!
Kiitos Pauliina! Patsaiden etsintä johdatteli turistin, meidätkin, kulkemaan ympäri kaupunkia ja patsaiden ohessa löytämään yhtä jos toista muutakin mielenkiintoista :-)
Olipas todellakin aika erikoisia ja hauskoja nuo patsaat. Varmasti tulisi tuolla sellainen olo, että nehän on kaikki löydettävä. Ja muutenkin kivan näköinen kaupunki ja etenkin nuo vanhankaupungin talot. Mielenkiintoinen postaus koska tämä on itselleni ihan tuntematon paikka.
Kiitos Paula! Tuo keräilyvimma iskee kyllä helposti ihmisellä kuin ihmisellä :-)