Kaliningrad 12 tunnissa

Köningsbergin katedraali

(Klikkaa kuvaa, kumpaa tahansa, päästäksesi Kaliningradin kuva-kokoelmaan.)

Myönnettäköön, viikonloppumatkamme Kaliningradiin oli kyllä jo melko puhdas bongausmatka. Jos Kaliningradia ei olisi ollut TCC:n ”maalistalla” – ja jos se ei olisi ollut kuitenkin suhteellisen lähellä, niin tuskin olisin koskaan päätynyt vierailemaan Kaliningradissa, entisessä Königsbergissä.

Matkamme Kaliningradiin oli Maailmanmatkaajat -ryhmän ”klubimatka”, eli 5 meistä kävi yhdessä bongaamassa pisteen Kaliningradista. Ryhmän kanssa matkustaminen toi etenkin meille, jotka olimme ryhmän kokemattomimmat matkailijat (ja kokemattomimmat Venäjän-matkailijat), mukavaa turvallisuuden tunnetta ja olihan mukavien ihmisten seurassa matkustaminen tietysti jo sinänsä mukavaa!

Tavanomaisten valmistelujen lisäksi (lennot Air Balticilla Riikan kautta, huoneiden varaaminen Triumph Palace -hotellista, viisumit Venäjälle (useimmat Futuristin kautta)) sovimme myös etukäteen hotellin avustuksella lentokenttäkuljetuksista ja lauantain retkestä (auto ja kuljettaja).

Kaliningradiin saavuimme perjantain ja lauantain välisenä yönä (lento Helsingistä klo 21:15, teoriassa perillä 23:50, käytännössä myöhemmin, sillä lento odotti viimeisiä matkustajia Riikassa ihan reilun aikaa) ja majoituimme mainittuun Triumph Palace -hotelliin, joka osoittautui erinomaisen siistiksi (huomaa ennakkoluulot Venäjää kohtaan!). Me saimme vieläå ”huonearvonnassa” käyttöömme sviitin, kun varaamiamme business-huoneita ei ollut vapaana kaikille – oli vaan tosi harmi, että sviitti mahtavine porealtaineen ja hulppeine näköaloineen yli Kaliningradin jäivät pitkälti lyhyellä vierailulla käyttämättä!

Lauantaina ihan kelvollisen aamisen jälkeen (parempi kuin esimerkiksi hotellissamme Palermossa huhtikuussa) lähdimme tutustumaan Kaliningradiin, niin kaupunkiin kuin oblastiin (alue, vähän kuten USA:n osavaltio, näitä, Venäjällä on 46 ja lisäksi muun tyyppisiä osia siten, että yhteensä nykyinen Venäjä koostuu n. 80 alueesta ja osa Maailmanamatkailijoista taitaa tavoitella näitä kaikkia!).

Aloitimme Meripihkamuseosta, joka lienee kaupungin tärkeimpiä museoita – onhan Kaliningradin alue ollut merkittävin meripihka-alue. Ja kieltämättä, museo oli iso ja esillä oli meripihkaesineitä todella paljon. Monet todella hienojakin. Ja itselleni yllätyksenä päädyin jopa museokaupasta ostamaan meripihkakorun!
Meripihkamuseosta matkamme jatkui lyhyen postissa poikkeamisen jälkeen Zelenogradskiin Itämeren rannalla – taisi kuljettajamme yrittää tarjota tätä meille Kuurin kynnäksen sijaan, mutta olimme tiukkoina ja onnistuimme vakuuttamaan kuljettajan siitä, että haluamme Kuurin kynnäkselle, jos ei nyt ihan Liettuan rajalle asti, niin ainakin jonkin matkaa eteenpäin, vaikka siitä sitten joutuukin kansallispuistomaksun (300 ruplaa, vajaa 10 euroa, maksamaan). Ja niin sitten pääsimme ihastelemaan hieman pilvisenä päivänä toukokuussa pitkää autiota hiekkarantaa! Jos vaikka sanotaan, että kynnäs on hienompi Liettuan puolella, niin sai siitä käsityksen täälläkin. Ja kun se on Unescon perintökohde, niin ne seurueestamme, jotka keräävät myös Unescon perintökohteita, saivat taas pisteen!

Seuraavaksi vuorossa oli Svetlogorskin rannikkokaupunki, joka oli selvästi Zelenogradskia suositumpi. Täällä nautimme leivoskahvit katukahvilassa, hetkittäin jopa auringonpaisteessa ja laskeuduimme alas rannalle, jossa näimme mm. ison mosaiikkiaurinkokellon ja Venus-patsaan, jotka toivat mieleen Gaudin työt Barcelonassa. Näimme myös paljon koulunsa päättäneitä nuoria jonkinlaisissa kansallispuvuissa. Svetlogorskin huvilakadulla mieleeni tuli Jurmala Riikan lähellä.

Matkalla takaisin Kaliningradiin pysähdyimme vielä Linnoitus V:lla – sodan vuosia 1941-45 muistellaan täällä edelleen. Emme kuitenkaan jääneet sitä sen tarkemmin koluamaan vaan palasimme Kaliningradin keskustaan ja pysähdyimme ensin välipalalle McDonaldsille – sellainenkin siis Kaliningradista löytyy ja juustohampurilainen Kaliningradissa maistui jokseenkin samalta kuin juustohampurilainen Espoossa – hintaa kahdelle hampurilaiselle ja ranskalaisille ja yhdelle isolle Cola Lightille tuli vajaa 6 euroa.

Kaliningradin keskustassa katsastimme Kristus Vapahtajan ortodoksikirkon (vain ulkopäin), Voiton aukion jatkoimme matkaa Tuomiokirkkoon, Königsbergin katedraaliin, joka on ehkä tunnetuin Kaliningradin nähtävyyksistä. Katedraali ei enää ole kirkko ja sinne päästäksemme jouduimme ostamaan liput, jotka sittemmin osoittautuivat olemaan liput urkukonserttiin! Täysin ummikkona Venäjälle  päätyy joskus tekemään asioita, mitä ei ollut suunnitellut tekevänsä. Katedraalin urkuparvi oli kuitenkin erinomaisen kaunis ja sen katsominen vähän pitempäänkin ei ollut mitenkään erityisen vastenmielistä. Ja soitettu klassinen musiikkikin oli kaunista. Ainoa hiukan huono puoli oli, että ilta venyi sitten hiukan ehkä aiottua pitemmäksi, kun ohjelmassa vielä oli vierailu supermarketissa ja illallinen Verf’ Cafessa – ei ehkä kovin venäläinen, mutta pastat ja jälkiruuat olivat hyviä ja alkuruoaksi tilattu valkosipulileipä suorastaan mielenkiintoinen!

Päivän päätteeksi nautimme sviitissämme klubimatkojen perinteeseen kuuluvat vodkadrinkit ja ennen kuin Kaliningradin oblastin vodka oli viiteen henkeen saatu juotua, kello oli jo lähellä puolta yötä ja kun aamun lennolle piti hotellista lähteä klo 6, ei nukkumiseen Kaliningradissa tosiaan juuri jäänyt aikaa!

Mutta nukkumista tärkeämpää: pisteet tuli hankittua, Pirkon TCC-piste 113 ja Lassen 118.

Tässä vielä matkakertomus runomitassa – yksi seurueestamme on vähintäänkin harrastelijarunoilija.

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *