Ehkä Libyan, kuten Syyriankin kohdalla, voi sanoa, että vihdoinkin olemme käyneet Libyassa. Tosin Libyan kohdalla “viivästys” ei ollut vuosikymmeniä, sillä niihin aikoihin kun “kaikki” kävivät Syyriassa harvat sittenkään kävivät Libyassa, emmekä mekään sitä olleet matkakohteena ajatelleet ennen viime syksyä. Silloin urakkansa käydä kaikissa maailman maissa juuri Libyassa valmiiksi saanut Jari innosti minua/meitä kovasti käymään maassa tarjoten vinkkejä niin viisumin saantiin kuin paikallisiin matkan järjestäjiin.
Emme tuolloin, kuten emme vieläkään, olleet lähelläkään sitä tilannetta, että Libya olisi ainoa puuttuva maamme, joten asialla ei nyt ihan viikkojen tai kuukausienkaan päälle ollut kiirettä ja välitinkin Jarin tarjoaman kokemustiedon Traveller-matkatoimistolle, jos he vaikka järjestäisivät jatkossa Libyaankin pienryhmämatkoja, kuten moneen muuhunkin ei-ihan-perinteinen-rantaloma -kohteisiin. Traveller innostuikin asiasta ja ensimmäinen, pitkälti toiveittemme mukaisesti räätälöity matka tulikin tarjolle marraskuun alkuun 2024 ja ilmoittauduimme sille, kuten useampikin maailmanmatkaaja-ystävämme.
Elokuussa 2024 saimme kuitenkin tiedon matkan peruuntumisesta turvallisuustilanteen maassa hetkellisesti (?) huononnuttua: “Pääkaupunki Tripoli ja muut kaupungit, kuten Surman, Al-Jufra, Misrata, Ajdabiya, Benghazi ja Zuwara, ovat todistaneet aseellisten ryhmien välistä taistelua.”
Traveller tarjosi uutta matkaa tämän vuoden helmikuulle, mutta nyt vähän pitemmällä ohjelmalla, sisältäen myös Ghadamesin vanhan kaupungin Saharassa Algerian rajalla. Matkaa sinne on suuntaansa kuitenkin Tripolista yli 600 kilometriä, emmekä rakasta pitkiä automatkoja, joten jätimme tämän toteutuksen väliin. Olimme myös samoihin aikoihin lähdössä jo varatulle Eritrean matkalle.
Syksyllä 2025 syksyn 2024 sijaan
Lopulta päätimme yrittää Libyaa yhdistettynä viikon Syyrian matkaamme, sillä säästäisimme sillä yhdet Helsinki – Istanbul – Helsinki -lennot. Libyan osuuden toteutti Kamelimatkat kunnioitettavan joustavasti, sillä Syyrian matkamme varmistuminen sen maan vaihtelevasta tilanteesta johtuen venyi aina elokuun alkupäiviin asti. Ostimme Libyan osuuden myötä koko yhdistelmämatkan lennot Helsinki – Istanbul – Beirut, Beirut – Istanbul – Tripoli ja Tripoli – Istanbul – Helsinki samoin Kamelimatkojen kautta. Kirjoitin tuohon Tripoli, vaikka itse asiassa lennot näyttivät olevan, kun saimme tarvittavat pahviset boarding passit käsiimme, Mitigaan. Hetken jo hätkähdimme, että mihin me nyt olimmekaan menossa ja piti oikein Maps.me -kartasta varmistaa, että Mitiga on ainakin ihan Tripolin vieressä, eli lentokenttä nyt vaan sattuu olemaan kyseisessä kunnassa.
Kamelimatkat anoi ja sai meille myös Libyan e-viisumit. Libyan viisumien saatavuus on vielä viimeisen vuoden mittaan jonkin verran vaihdellut. Jari haki ne vielä Tukholmasta sijaitsevasta lähetystöstä. Vähän sen jälkeen Libya otti jo käyttöön e-viisumin, jonka saatavuus kuitenkin vaihteli kuukaudesta toiseen. Luotettavimmin sen ilmeisesti vielä tätä nykyäkin saa, kunhan käyttää libyalaista matkan järjestäjää, jolta saa tarvittavan kutsukirjeen ja kuvauksen matkasta.
Libyaa neljän päivän verran
Majoituimme koko Libyan osuutemme ajaksi yhteen ja samaan hotelliin (Four Points by Sheraton Tripoli). Matkallamme teimme neljä päiväretkeä, kahteen Libyan Unescon maailmanperintökohteeseen, Tripoliin ja pienen kierroksen, joka käsitti muutaman erillisen kohteen Libyasta etelään, jotka olivat kuitenkin saavutettavissa pitkähkön päiväretken puitteissa.
Unescon maailmanperintökohteista kävimme heti ensimmäisenä päivänä Sabrathassa, joka on hyvin säilynyt antiikin kaupunki Välimeren rannalla. Vähän pienempi kuin Leptis Magna, mutta sellaisena oikein hyvä kohde puolipäiväretkelle.
Toisena kohteenamme oli Leptis Magna, jota monet Libyassa käyneet luonnehtivat yhdeksi maailman upeimmaksi antiikin kaupungiksi. Osa ehkä siksi, että aika harvat ovat siellä käyneet :-) – mutta olihan se mahtava, jo pelkästään kooltaan. Syyrian Palmyrakin on suuri, mutta valitettavasti nyt monelta osin tuhottu.
Libyan kohteet, niin Sabratha kuin Leptis Magna eivät jääneet sisällissodan jalkoihin vaan säilyivät lähes koskemattomina. Maan tilanne toki näkyy mm. siinä, että museot, joihin monet alueiden patsaista on siirretty turvaan, ovat kiinni ja niin Sabrathassa kuin Leptis Magnassa luonto alkaa hälyyttävästi vallata alaa. Vaikka maasto on kuivaa, niin pienet piikkiset pensaat selviävät siinä silti ja jos niitä ei ajoittain kitketä, niin niiden juuret rikkovat vuosisatoja vanhoja rakenteita. Viime vuosina näitä ei ole pystytty kitkemään, sillä kun kohteissa käy vain muutamia ihmisiä päivässä, niin rahaa ylläpitoon ei ole. Kummassakin kohteessa taisimme olla päivän ainoat vierailijat. Vierailuamme edellisenä viikonloppuna Leptis Magnassa oli kyllä ollut ruuhkaa, sillä sen amfiteatterissa oli silloin järjestetty kautta aikojen ensimmäinen kansanmusiikkifestivaali! Molemmat kohteet sijaitsevat meren rannalla, kuten Tipasa Algeriassa ja Karthago Tunisiassa, mikä on minusta erityisen hienoa.
Maaseutukierroksemme kohteina olivat beduiinilinnoitukset Qasr al-Hajj ja Tarmisa Nafusavuorilla ja Gharyanin kaupungissa sijainnut maatason alapuolelle rakennettu talo.
Tripolissa näimme Marttyyrien aukion, Punaisen linna, Ottomaanien kellotornin, Gurgin moskeijaa, Marcus Aureliuksen riemukaaren, hiukan soukkeja, yhden pienemmän kotimuseon ja yhden taidemuseon. Punaisen linnan yhteydessä olevaan, nyt suljettuun, kansallismuseoon pääsimme kurkistamaan vain ikkunasta.
Postikortteja Libyasta
Syyrian kuvia julkaisimme Facebookissa hiukan viivästetysti. Libyan osalta, koska olimme periaatteessa samassa paikassa, eli Tripolissa, koko ajan, päätimme turvallisuussyistä jättää kaiken Libyaan liittyvän julkaisun siihen, että olisimme poistuneet maasta, joten aloitetaan Libyan osalta tällä blogijutulla.
Libyastakin on toki luvassa lisää juttuja loka- ja ehkä vielä marraskuunkin mittaan.
Jos innostuit Libyasta, niin Travellerilla on tätäkin kirjoittaessani tarjolla ryhmämatkoja Libyaan. Jos toiveesi matkan luonteen, ohjelman tai aikataulun osalta taas puoltavat yksityistä matkaa, niin suosittelemme tämänkin kohteen osalta lämpimästi Kamelimatkoja!
Nyt pitäisi enää osaa päättää, kumpi kiinnostaa enemmän. Libya, vai Syyria. :) Tripoliin haluaisin, mutta en niin kauan kun en saa astua hotellin ovesta ulos ilman että joku ukkeli seuraa perässä koko ajan.
Raunioiden ystävä en varsinaisesti ole, mutta voi olla, että Leptis Magna muodostaisi poikkeuksen. Se näyttää kuvissa niin valtavalta ja hienosti säilyneeltä, että hyvä opas saattaisi saada sen kivalla tavalla heräämään henkiin. Oliko näin?
Minulla olisi paljonkin kysyttävää kaikenlaisesta, mutta ehkä jään odottamaan postauksia, eiköhän niissä ole vastauksiakin sitten. Varmasti oli todella hieno kokonaisuus tuo Syyria ja Libya!
Kiitos Daniel! Libyassa ei ihan hetkeen taida päästä vapaasti vaeltelemaan vaan pitää sopeutua vähintään turistipoliisin seuraan. Itse “testasin” tuota jollain huoltoasemalla vaeltamalla kahvilasta parikymmentä metriä hedelmäkojuja katsomaan ja jo kohta kaverikin vaelsi siihen suuntaan – jäi ehkä kahvi kuppiin. Ei kyllä käskenyt takaisin tai mitään, mutta piti tilannetta silmällä.
Leptis Magnan opas, ainakin meille kohdalle osunut, oli todella hyvä. Oli kirjoittanut paikasta pari pientä kirjastakin, jossa oli kuvia kohteista eri vuosisadoilta ja joitakin tietokonekuvia, että miltä ne loistossaan olisivat voineet näyttää. Kokonaisuus syntyi lähekkäin olevista käymättömistä maista, mutta noiden antiikin kohteiden osalta ne tosiaan sopivat aika hyvin yhteen!
Libya voisi tosiaan olla kiinnostava kohde. Tšad kiinnostaisi ehkäpä vielä enemmän, mutta nuohan voisivat olla näppärästi yhdistettävissä. Kamelimatkat olisi varmasti paras järjestäjä tähän.
Kiitos Mikko! Mielenkiintoinen kommentti tuo, että Tsad voisi kiinnostaa enemmänkin – olisi kiinnostavaa tietää miksi!
Tsadin aavikkokohteet kiehtovat!
Kiitos Mikko! Mielenkiintoista – pitikin tsekata tätä vähän lisää ja tosiaan Ennedin ylänköalue ja sen erilaiset muodostelmat näyttäisi olevan jopa Unescon maailmanperintökohde. Hmm … tosin taitaa olla aika vaikeasti saavutettavissa.
Samoja mietteitiä kuin Danielilla, että enää pitää vain päättää, kumpi kiinnostaa enemmän, Libya vai Syyria ;) En ole mikään valmismatkojen ystävä, mutta aina ei voi – tai kannata – valita.
Innolla odotan lisää juttuja maasta! Nämä postikortit vaikuttivat jo oikein lupaavilta :) Myös matkojen kustannukset (edes suuntaa antava arvio) kiinnostaisi!
Kiva kun pääsitte viimein Libyaan, on varmasti ollut hieno kokemus! Hienoja kuvia ainakin sieltä olette saaneet! Pitää meidänkin kyllä joskus sinne ”eksyä”. ? Nuo viisumiasiat aina mietityttävät, mutta kiitos vinkistä!
Kiitos Anu! Tätä nykyä ilmeisesti ainakin oikeilla kontakteilla ja asianmukaisin järjestelyin viisumi järjestyy melko mutkattomasti.
Kiitos Eveliina! Taitaa vielä hetki mennä ennen kuin kumpikaan näistä maista on ihan “perusreppureissaajakohde”. Mutta voihan sitä jäädä odottamaan. Teen toki vähän myöhemmin vielä yhteenvetoa kustannuksistakin.
Ei varsinaisesti kumpikaan kiinnosta. Oikeastaan monet Afrikan valtiot itseä kiinnostavat täten nojatuolimatkailijana. Ja jos menisin, niin useamman maan kiertomatka mieluusti.
Kiitos kommentistasi! Jossain “maailmanmatkaajien” Facebook-keskustelussa tästä taidettiin todeta, että ei-kiinnostava kohde tarkoittaa usein kohdetta, johon ei ole tutustuttu riittävällä tarkkuudella :-) Veikkaisin, että jos itse tekisin testin, että arpoisin vaikka kymmenen maata, jossa olen ollut, vaikka osa niistä onkin kohteeksi valikoitunut “vaan maalistalta”, niin jokaisesta löytyisi jokin kiva ja mielenkiintoinen muisto. Mutta onneksi kenenkään ei taida tarvita ainakaan lomalle ja huvikseen matkustaa minnekään minne ei halua! Noita kiertomatkojakin Afrikkaan toki on, Aventuralla kai parhaimmillaan Länsi-Afrikkaan 10 maan rypäs muutamassa viikossa, mutta eipä siitä sitten paljoa muuta ehdi, kun viivähtämään päivän pääkaupungissa per maa.
Kiinnostavaa. Libya kaiketi luokitellaan tällä hetkellä hieman enemmän “no-go” maaksi kuin Syyria erityisesti turistien sieppausuhan ja käynnissä olevan heimojen välisen sotien vuoksi. Mutta varmaankin tuolla olisi ihan turvallista jos päällystakki on koko ajan ympärillä. Syyriassa kaiketi voi itsenäisesti kulkea paikasta toiseen. Katselin jo Travellerin matkaa keväälle, mutta hinta on aika kova… eikä pidempää lomaakaa keväisin oikein ole voinut pitää. Kesällä tuolla taas saattaa olla turhan kuumaa, että siinä mielessä kevät ja syksy ovat parhaita aikoja.
Kiitos Jani! Libyan tilanne on tosiaan edelleen herkkä ja sen tiimoilta matkoja esimerkiksi vuosi sitten syksyllä peruutettiinkin. Omalta osaltamme ajattelen, että onnistuimme nyt tässä välissä käymään niin Syyriassa kuin Libyassa ongelmitta, mikä tuntuu hyvältä, sillä tuolla alueella ja noissa maissa ei kukaan tiedä mikä on taas tilanne hetken päästä. Afganistanhan suljettiin netistä juuri matkamme aikana ja osa matkailijoista jäi sinne ainakin muutamaksi päiväksi jumiin kuin lentojakaan ei sitten ollut, mutta tuli sekin nyt sitten jo käytyä! Teen tästä matkasta vähän myöhemmin kustannusyhteenvedonkin, mutta Kamelimatkojen maaosuus (ilman Saharaa) oli hyvin kohtuullisesti hinnoiteltu, eli voihan olla, että jo kahdellekin se olisi edullisempi vaihtoehto. Kesällä tuonne ei voi mennä!
Jotenkin Libya tai Syyria ei ole koskaan innostanut, mutta johtunee myös, että enpä niistä hirveästi kyllä edes tiedä ja tuntuvat vähän pelottavilta kohteilta. Mutta kiva, että pääsitte käymään tuolla.
Kiitos Krista! Ymmärrän, etteivät monetkaan tunne juuri Libyaa matkailukohteena, mutta Syyria oli kyllä vielä ennen sotaa hyvinkin suosittu kohde, sillä siellä on paljon historiallisia kohteita. Kumpaankaan maahan ei tätä nykyä pidä lähteä ottamatta asioista selvää ja ilman paikallisia kontakteja, mutta hyvällä tuurilla, kuten meillä, kaikki sujuu oikein hyvin – eikä todellakaan päädy mihinkään turistihelvettiin eikä paikkaan, jossa paikalliset jo vihaavat turisteja.
Afrikan valtiot kyllä kiinnostavat jonkun verran, siellä kun olen käynyt vain Libyan naapurimaassa Tunisiassa. Ehkä kuitenkin Libyan osalta jään odottamaan aikaa jos sinne joskus vähän helpommin pääsisi. :)
Kiitos Virpi! Ehkä sekin aika vielä joskus taas koittaa – viimeksi se oli aikaan ennen Arabikevättä …
Todella mielenkiintoinen matkakohde ja kuvat houkuttavat kyllä itseänikin tuonne suuntaamaan. Mulla on vielä käymättä monia helppojakin kohteita, joten voi olla, että näiden osalta jään vielä odottelemaan, josko tilanne siellä vielä rauhoittuisi. Tosin, ainahan se voi mennä huonommaksikin. Mielelläni luen lisää juttuja sekä Syyriasta ja Libyasta!
Kiitos Pauliina! Ehkä harvalle Libya on tätä nykyä ensimmäisiä kohteita, jos muitakin jo vielä bucket listalla.
Toisaalta omalta osaltani, näin jälkiviisasti sanottuna, olisi kannattanut kiertää Pohjois-Afrikkaa ja Lähi-itää ennen Arabikevättä, mutta eipä tullut sitä silloin, vielä, tehtyä.
Kyllä näma kohteet maailmanhistoriaan tutustumisen kannalta ovat mielekkäitä. Tärkeitä – ja ehkä katoavat, jos sodat jatkuvat.
Kiitos Pirjo! Hienoa, että nämä ovat toistaiseksi ainakin edes Libyassa säilyneet. Syyriassa tuho oli paikoitellen melko totaalista.