Syyriassa sivistyksemme syntyi, väittävät ainakin jotkut syyrialaiset lähteet. Niin tai näin, niin maassa on esimerkiksi useita Unescon maailmanperintökohteita, joista matkallamme tutustuimme neljään, Damaskoksen vanhaan kaupunkiin, Palmyran raunioihin, Aleppon vanhaan kaupunkiin ja Krak des Chevaliersin linnoitukseen. Bosrassa emme käyneet emmekä Pohjois-Syyrian vanhoissa kylissä.
Tällä hetkellä kaikki Syyrian maailmanperintökohteet ovat Unescon vaarassa olevien maailmanperintökohteiden listalla sisällissodan aiheuttamien tuhojen vuoksi ja käymistämme kohteista ainakin Palmyraa ja Aleppon vanhaa kaupunkia onkin tuhottu laajalti.
Ritarien linnoitus
Aloitetaan, kuten mekin matkamme Syyriaan aloitimme, Krak des Chevaliersin keskiaikaisesta linnasta. Suomeksi tuo Krak des Chevaliers on ritarien linnoitus.
Krak des Chevaliers sijaitsee läntisessä Syyriassa, lähellä Libanonin rajaa. Paikka vuoristossa on ollut strateginen, sillä siitä on voitu valvoa Välimereltä Syyrian sisäosiin vieviä reittejä.
Alkuperäinen linnoitus on jo 1000-luvulta, mutta kurdien alunperin rakentama linnoitus on kokenut yli tuhatvuotisen historiansa aikana useita vaiheita ja omistajia.
Linna on rakennettu kalkkikivestä ja se käsittää sisälinnan ja ulkoisen puolustusmuurin torneineen. Massiivisten seiniensä ansiosta se on yksi parhaiten säilyneistä ristiretkien aikaisista linnoituksista. Linnaakin pommitettiin vuosina 2013-2014, mutta sitä on sittemmin jo ainakin osittain kunnostettu.
Linnassa on kaikki elämiseen siellä tarvittava, kuten kirkko (kai se on ollut tarpeen), isot tallit, varastotiloja, keittiöitä uuneineen, vedenkeruujärjestelmä, latriinit ja ritareiden salit, nämä nyt ainakin. Monista tiloista ei kyllä ihan heti ymmärtänyt, että mikä mikin on ollut, mutta onneksi oppaamme tunsi linnansa ja osasi mukaansatempaavasti kertoa elämästä siellä.
Linna on jo auki turisteille, mutta ilmeisesti luvalla ja asiasta ennakkoon sopien – jo siksikin, että koska turisteja on vielä aika vähän, niin säännöllisen aukioloajat eivät taida oikein lyödä leiville. Linnassa vieraillessamme näimme kuiten siellä muutaman muunkin pienen ryhmän tai yksittäisen turistin oppaansa kanssa. Ilman opasta kulkeneet aasialaiset eivät kyllä tuntuneet löytävän puoliakaan linnan torneista tai kattotasanteille johtavista portaista, eli kannattaa ottaa opas – tai perehtyä linnaan kunnolla ennen vierailua.
Näköalaravintolasta näköalahotelliin
Vierailumme jälkeen söimme illallisen vastapäisellä rinteellä sijaitsevassa näköalaravintolassa, eli siinä missä isosta linnasta ihan sen viereltä tai sen sisällä kulkiessaan ei oikein saa kuvaa, niin iltapäivän päätteeksi saatoimme paitsi nauttia illallisesta myös kokonaisnäkymästä linnalle ilta-auringon paisteessa.
Yövyimme myös alueella, Al Wadin pienessä kylässä, joka kuulemma ennen sotaa tapasi olla iltaisin täynnä siellä yöpyviä turisteja ja sen myötä illallisravintoloita. Nyt kyläkin oli melko hiljainen. Hotellistamme, jopa huoneestammekin, oli muuten upea näköala linnoitukselle!
Lähimpään isompaan kaupunkiin, Homsiin, matkaa olisi ollut n. 40 kilometriä. Homs on kuitenkin yksi sodassa pahiten vaurioituneita kaupunkeja ja sen myötä sen kunnossa oleva hotellikapasiteettikin taitaa vielä olla vähäinen.
Lisää yksityiskohtia vierailustamme kuvissa ja kuvateksteissä!
Niinhän se on, että monesti opas tosiaan kannattaa. USein se on myös juuri niin, että ihan vierestä tai sisäpuolelta kokonaiskuvaa linnoituksista tai muista massiivisista rakennelmista ei oikein saa – kauempaa saa aina paremman näkymän (ja tässä tapauksessa valaistuskin on mainio!). Toisaalta, lähempää pystyy sitten kiinnittämään huomiota enemmän yksityiskohtiin, eli molempi parempi.
Kiitos Mikko! Kovin usein turistin päivä ei oikein natsaa yhteen noiden parhaiden valaistusolosuhteiden kanssa, mutta tulipa nyt yhteen iltakuvaankin tuolla tilaisuus.
Komea linnoitus, ja mukavasti kunnostettu. Ei ainakaan kuvissa näytä liian huippukuntoiselta. Nyt taitaa olla hyvä aika käydä Syyriassa, kun muita matkailijoita on vielä niin vähän.
Oliko tuolla uimakeli vielä syksyllä?
Kiitos Daniel! Juu, ei ole tätä nykyä, vielä, muista turisteista Syyriassa haittaa. Kaipa sitä olisi uidakin tarjennut, allas oli kyllä auki, mutta olin jotenkin mieltänyt, että näissä maissa, joissa naisilta toivotaan suht peittävää pukeutumista, niin uimapukua ei ehkä kannata ottaa mukaan, joten ei sitten pistäydytty tuossakaan altaassa.
Kävin lukemassa vielä myös aiemman artikkelinne Postikortteja Syyriasta mielenkiinnolla, että miten onnistuitte matkanne toteuttamaan. Onneksi tilanne alkaa olemaan ilmeisesti parempaan päin, joskin artikkelit sotaan liittyen olivat niin monisyisiä, että tekoälykään ei niitä osannut kovin kompaktisti tiivistää.
Hienoa, että elämää alkaa jälleen olemaan ja saamme nähdä tätäkin maata hienojen kuvien kautta.
Kiitos kommentista! Saattaa tekoälyäkin hämmentää, että Syyriasta ja sen monesta hienosta kohteesta on paljon materiaalia netissä, niin ajalta ennen sotaa kuin, vähemmässä määrin, nykyhetkestä, että mitä tuosta nyt sitten osaisi sanoa … Tämän tyyppisiin kohteisiin tapaamme etsiä maata tuntevan matkanjärjestäjän, joita Syyrian osalta tosiaan on jo useampia, jotka taas järjestävät sinne matkoja ja joilla on hyvät paikalliset kontaktit, joiden kautta seuraavat koko ajan maan tilannetta.
Hieno reissu ja upeita kuvia! Tuo linna näyttää tosi kivalta, on varmasti ollut mieleenpainuva vierailu! Syyria on meillä vielä käymätön maa. Tarkoitus olisi sinnekin jossain vaiheessa kuitenkin päästä… ?
Kiitos Anu! Syyriaan kyllä “pääsee” jo nyt, mutta toki on mahdollista, että siitä tulee tulevina vuosina vielä helpompaa, vaikka omatoimisestikin toteuttaa.
Hienon näköinen linnoitus ja tuolla ehdottomasti haluaisin käydä jos joskus Syyrian matkustan – juuri katsoin että pääsisi taas halvalla Beiruttiin, niin sieltä tosiaan helppoa olisi nykyään jo Syyriaan matkustaa. Opas ehdottomasti kannattaa tuollaiseen kohteeseen ottaa niin ei mene kaikkea aikaa kirjalliseen materiaaliin tutustumiseen ja sitten paikan päällä harhailuun.
Kiitos Jani! Beirutista pääsee tosiaan rajan yli Syyriaan suuntaan jos toiseenkin. Libanonin viisumi ei lentokentällä maksanut mitään, mutta paluussa piti ostaa joku leimamerkki 12 dollaria nuppi. EU-kansalaisille Syyrian viisumi maksoi 75 dollaria. Lentäenkin päässee jo taas Damaskokseen, mutta voi tulla kalliimmaksi, kuin “halvalla Beirutiin”.
Jokin aika sitten minulla oli syyrialainen työkaveri, joka istui pitkään vieruskaverinani. Työn kuvaan kuului kartottaa myös omien maidemme tärkeitä paikkoja ja nähtävyyksiä isoilla näytöillä, joten siinä tuli jonkin verran myös vieruskaverin paikat tutuiksi. Sanoin jo silloin, että Syyria olisi upea maa kierrellä historiallisia paikkoja. Surullista on, että tavalliset kansalaiset, jotka eivät mitään sotia (sielläkään) ole halunneet, niistä sitten kärsivät.
Kiitos Paula! Kyllähän sinne Syyriaankin sentään jäi jotain jäljellekin, vaikka paljon tuhottiin. Tuo missä määrin syyrialaiset ovat joutuneet muuttamaan pois maastaan tai maan sisällä on kyllä massiivinen väistöliike sodan jaloista.