Matkalla Alepposta Damaskokseen poikkesimme myös pienessä Maaloulan kylässä korkealla Qalamounin vuoristossa. Kylän alle 3 000 asukkaat ovat pääosin kristillisiä, Kreikan katolisia tai ortodokseja ja erityisen tunnettu siitä, että siellä puhutaan arameaa. Kylä on yksi harvoista paikoista maailmassa, missä tuota kieltä edelleen puhutaan.
Aramean kieli
Miksi Aramean kieli sitten on jotenkin mainitsemisen arvoinen?
Kielen uskotaan olleen Jeesuksen äidinkieli ja osat Vanhaa testamenttia on alunperin kirjoitettu arameaksi, kuten myös suurin osa juutalaista Talmudia. Ajanlaskumme alun tienoilla se oli juutalaisten yleisimmin puhuma kieli. Sota on vaikuttanut myös aramean kielen säilymiseen. Monet ovat täältäkin lähtenee sodan jaloista muualle ja sen myötä yhteisön koko on pienentynyt niin paljon, että kohta saatetaan olla alle kriittisen rajan.
Turistille puhuttu kieli nähtävyytenä ei ole helpoimmasta päästä, mutta vierailimme Pyhän Sarkisin luostarissa, joka on yksi Syyrian vanhimmista säilyneistä luostareista ja sen yhteydessä kohdeopas luki meille Isä Meidän -rukouksen arameaksi.
Pyhän Sarkisin luostari rakennettiin pakanallisen temppelin paikalle bysanttilaisella kaudella joskus 400 – 600-luvulla. Luostarissa on useampia alttareita, joista yksi kuulemma lähes ainutlaatuinen maailmassa, sillä tällaiset matalan vadin muotoiset alttarit tuhottiin myöhemmin lähes kaikkialta pakanallisin. Vastaavilla pakanallisilla alttareilla tavattiin uhrata eläimiä, jolloin uhratun eläimen veri ei levinnyt kaikkialle. Muutamia vastaavia on säilynyt, ehkä Pohjois-Espanjassa, eli ihan ainutlaatuinen Maaloulassa sijaitseva alttari ei ole, vaikkakin harvinainen.
Luostarissa on myös kaksi maailman vanhinta ikonia, joista tunnetuin kuvaa viimeistä ehtoollista. Poikkeuksellista ikonissa on Jeesuksen sijainti pöydän vasemmassa reunassa eikä seurueen keskellä. Puolikaaren muotoinen pöytä mukailee alttarin muotoa.
Viiniä ja olutta Syyriassa
Luostari ja sen yhteydessä oleva matkamuistomyymälä ja kahvila ovat mielenkiintoinen sekoitus harrasta menneisyyttä ja nykyaikaa, vaikka turistien tarpeisiin. Luostarin pihalla puristetaan mehua granaattiomenoista ja sen myymälässä pääsee maistelemaan paikallisia viinejä tai vaikka ostamaan niitä mukaansa. Kahvilasta voi ostaa oluttakin, mitä ei Syyriassa kovin monessa paikassa myydä, sillä onhan maan valtauskonto kuitenkin islam. Oppaidemme mukaan muillekin uskonnoille on kuitenkin tilaa eikä konflikteja esiinny. Tosin niiden hillitsemiseen taidetaan panostaa koko ajan, sillä myöhemmin alhaalla kylässä poliisit olivat näkyvästi läsnä lähestyvän kansanjuhlan takia.
Maaloulan kyläkin sai osansa sisällissodasta, senkin hallinnasta taisteltiin erityisesi vuonna 2013, mutta satunnaiselle turistille kylä näytti jo vuonna 2025 melko ehjältä. Ehkä kuitenkin tästä syystä kävimme vain Pyhän Sarkisin luostarissa emmekä kylän toisessa, Pyhän Teklan luostarissa? Veikkaisin kuitenkin, että molemmat luostarit pyritään saamaan/pitämään kunnossa, sillä ne ovat olleet pyhiinvaelluskohteita ja sen myötä juuri luostarit tuovat kylään turisteja.
Luostarin edustalla saatoimme myös kiivetä läheiselle kalliolle, josta oli näkymä alas kylään ja vuoren rinteessä korkealla kylää katsovaan Neitsyt Marian patsaaseen.
Kalliosolan kautta alas kylään
Jos vaikka luostarit olisivatkin kylän tärkeimpiä kohteita, niin Maaloula kelpaisi kyllä hyvin kohteeksi ilman yhtäkään luostaria. Vierailemaltamme luostarilta jatkoimme lyhyen matkan bussilla, mutta sitten meille osoitettiin kauniin polun pää ja opastettiin kävelemään sitä pitkin kylään.
Polku osoittautui kulkevan kapeassa solassa. Solan seinämät kaartuivat kauniisti sen kummallakin puolella ja välillä polku oli todella kapea. Meille se toi mieleen Jordanian Petran, vaikka mittakaava olikin pienempi. Sola on ainoa reitti kylään pohjoisen suunnasta ja sen seinämät nousevat 20-30 metrin korkeuteen. Polun varrella näimme joitakin vanhoja kallioluolia, kuten muuallakin Maaloulaa ympäröivillä rinteillä. Sodan aikana solakin oli monta vuotta suljettuna, mutta nyt taas auki.
Sola päättyy kylän keskustaan, Pyhän Teklan osittain kallioon hakatun luostarin viereen. Tuossa toisessa luostarissa emme käyneet vaan sen sijaan tungeksimme kylän keskusta-aukion reunalle katsomaan siinä avautuvaa upeaa näköalaa vuoren rinteille kohoavaan kylään. Keskellä kylää kohoaa Pyhän Yrjön kirkon torni ja korkealla kylän yläpuolella Neitsyt Marian patsas tarkkailee :-) kylän touhuja.
Pyhän Teklan luostarista voit halutessasi kuunnella Yle Areenan Levantin kulttuurin mosaiikki -sarjan jakson Maaloula ja Pyhän Teklan luostari. Historiallinen Levantin alue ei ihan tarkka nykyisellä valtiojaolla, mutta käsittää suunnilleen Syyrian, Libanonin, Jordanian, Israelin, Palestiinan ja vielä Kyproksenkin.
Kylän valmistautuessa illan juhliin me jatkoimme matkaamme, Damaskoksen kaupunki oli enää vain lyhyen matkan päässä. Maaloula sijaitsee n. 50 kilometrin päässä maan pääkaupungista.
Tuohan on hienoa, että saitte nähdä myös jotain vähän vähemmän tunnettua. Ja vielä kristittyä Syyriaa. Miten uskontojen yhteiselo sujuu siellä nyt, kun moni tuntuu povaavan, että maa luisuu kohti afganistanilaista ääri-islamia? Ilmeisesti kuitenkin kristityssä kylässä saadaan olla ihan rauhassa ja vapaasti.
Kiitos Daniel! Vähemmän tai enemmän tunnettua, kyllähän muutkin Syyriassa vierailleet harvalukuiset vaikka matkabloggaajat ovat tuollakin käyneet. Aika vakioreittejä tietysti oppailla luultavasti on. Uskontojen yhteiselosta oli sen verran puhetta, että isompia tapahtumia turvataan poliisivoimin, eli saattaa se yhteiselo ja rauha olla hauras.
Näyttääpä tuo pyhän Sarkisin luostari kiinnostavalta, erityisesti tuo alttari. Itse asiassa koko Maaloulan kylä on varsin kiinnostavan oloinen. Eipä olisi tullut mieleen, että Syyriasta löytyisi viiniä saati oluttta.
Kiitos Mikko! Maaloula menee niihin kohteisiin, jotka ovat turistillekin käsitettävän kokoisia ja sellaisina kivoja :-)
Aika hyvä saavutus, kun noin lähellä Damaskosta säilynyt kristitty kylä viinitiloineen. Sijaintikin on upea!
Kiitos Anssi! Säilynyt – toki kai osittain jo korjattu – mutta siis tuon kristillisen perinteen osalta.
Mäkään en osannut yhdistää varsinkaan olutta Syyriaan! Maaloulan kylä (ja koko reissu Syyriaan) vaikuttaa kyllä todella mielenkiintoiselta :) Upea tuo Pyhän Teklan luostari!
Kiitos Eveliina! Kristillinen vähemmistö on monipuolistaa tarjontaan :-)
Kiehtova tarina/kohde. En kyllä uskalla ihan vielä matkustaa Syyriaan, vaikka blogisi nosti sen turvatasoa mielikuvissani. Mieheni kanssa olimme pari vuotta sitten Egyptissä, Niilillä. Se on täynnä turistilaivoja, mutta toki historialliset kohteet maissa ovat kiehtovat. Sitäkin matkaa hiukkasen epäröin, koska attentaatteja länsituristeja kohtaan on vuosien saatossa tehty. Juuri eilen tulimme Thessalonikista, jossa tutustuimme antiikin Makedonian kuningaskuntaan rauniokaupunkeja ja hautalöytöjä tutkiskellen. Näkemäni idän ihmeet innostivat minua kyllä miettimään matkoja itään, kuten tämä tarinasikin. Luin pari vuotta sitten Peter Frankopanin Silkkitien, joka todella avasi silmäni ymmärtämään idän kulttuurien vaikutusta omaamme.
Kiitos Pirjo! Meidän “uskalluksemme” matkustaa Syyriaan tuli kyllä luotettavan kansainvälisen ryhmämatkatoimiston kautta. Ennen matkaa kesän mittaan antoivat oikeasti vaikutelman siitä, että varmistavat turvallisuustilanteen matkan alkuun asti ja olisivat peruuttaneet matkan, jos tilanne olisi muuttunut. Mm. lykkäsivät matkan loppumaksun eräpäivän melko myöhäiseksi tilannetta seuratessaan. Mutta tosiaan sitten paikan päällä emme osuneet yhteenkään edes uhkaavaan tilanteeseen.
Siis noi matkamuistomyymälä koristeelliset pullot on ihania. Niissäkö juuri olutta? Ostaisin ihan vaan tuon pullon tähden.
Kiitos Mari! Ne olivat kyllä ihan viinipulloja, mutta kaipa sellaisenkin olisi voinut ostaa, jos olisi keksinyt miten moisen kanssa liikkuu maailmalla vielä neljän lennon verran käsimatkatavaroilla :-)
Mielenkiintoinen postaus! Itse en myöskään ole juuri ajatellutkaan matkustavani Syyriaan, mutta ihan kivalta kohteelta toi Maaloula näyttää.
Kiitos Petra! Ehkä Syyria vielä palaa “normaaliksi” matkakohteeksi, sillä sellainenhan se oli, pari vuosikymmentä sitten.
Tosi tunnelmallinen kuva tuo Teklan luostari (ilmeisesti) ilta-auringossa.
Vaikkei Syyria kuulukaan omalle listalle, oli mielenkiintoista lukea Maaloulasta.
Jännä yksityiskohta tuo Jeesuksen asettaminen pöydän päätyyn (ja vähän paremmalle istuimellekin, näemmä?) vanhassa ikonissa.
Kiitos Hannele! Syyria on nykyisin vähän kaikkea laidasta laitaan, raunioita ja suuria kaupunkeja, mutta myös tällaisia pienempiä kyliä ja luontoa.
Minäkään en olisi uskonut Syyriasta löytyvän viiniä tai olutta. Ajattelin sen olevan ns. kuiva kohde.
Kiitos Merja! Maailma on ihmeellinen paikka – myös Syyriassa :-)
Historiasta kiinnostuneena, olisi niin hienoa päästä katsomaan noita seutuja. Ja kunhan ei siellä kaikkea pommiteta maan tasalle.
Kiitos Sari! Kyllä tuonne jo pääsee useammankin kansainvälisen toimiston järjestämille matkoille. Omatoimisesti vähän haastava kohde, sillä monet kohteet ovat auki vasta rajoitetusti, eli vierailut eivät onnistu vaan ilmestymällä vuokra-autolla portille/ovelle. Niin, eikä tuolla enää pommiteta kaikkea maan tasalle – toki paljon on sodan vuosina pommitettu.
Aina tulee surullinen olo tällaisista paikoista lukiessa, vaikka kylä näyttääkin kutsuvalta ja viehättävältä. Suru tulee siitä, kuinka paljon maailmassa tuhotaan edelleenkin muiden ihmisten ja kansojen aikaansaannoksia ja elämää. Hieno on tuo sola, mitä pitkin pääsitte kulkemaan. Ihailin myös niitä viinipulloja!
Kiitos Raija! Maaloula selvisi kuitenkin vähällä esimerkiksi Aleppoon verrattuna. Sola oli iloinen yllätys, kun emme olleet niin tarkkaan valmiilla kiertomatkalla tuohon etukäteen tutustuneet.
Syyria on kyllä kiinnostava maa niin monesta näkökulmasta. Toivottavasti pääsee itekin siellä vielä joskus käymään. Ainahan se on riski, että sotien ja ääriliikkeiden takia tuhotaan arvokasta historiaa ennen kuin niitä ehtii todistaa omin silmin, mikä nyt tietysti on pienin murhe.
Kiitos kommentistasi! En nyt varsinaisesti ollut ajatellut, että sillä olisi merkitystä, että olenko minä jonkun kohteen nähnyt tai ei ennen sen tuhoamista – parempi olisi, jos jätettäisiin tuhoamatta. Kuten näissä kommenteissakin joku jo pohti, niin kovin on heikoissa kantimissa tuo Allahiin uskovien usko, että historiallisten kohteiden koristelu sitä niin horjuttaa, että ne on tuhottava.
Erittäin mielenkiintoinen kohde, Maaloula tuo mieleen Tunisian ja Jordanian. On aina surullista kun monituhatvuotista kulttuuria hävitetään, onneksi sota Syyriassa on ohi (ainakin toistaiseksi)
Kiitos Terhi! Niin Afganistan kuin Syyria päätyivät länsimaisittain ehkä “väärien” hallintoon, mutta ainakin toistaiseksi kummassakin maassa on jonkinlainen hauras rauha säilynyt vallanvaihdosten jälkeen.
Aivan ihanan oloinen paikka ja niin kaunista jotenkin! Tämä vaikuttaa kaikkinensa sellaiselta paikalta, jonka haluaisin itsekin päästä näkemään ja kokemaan. Lingivistinä luin mielenkiinnolla myös mitä kerroit tuosta arameankielestä. Niinhän se on, että maailmaa muuttuu ja ihmiset sen mukana, mutta on se silti jotenkin surullista, kun jotain pitkään säilynyttä ei enää olekaan.
Kiitos Pauliina! Tuo vähän enää puhutun kielen kuuleminen oli kyllä jännä “matkakohde”.