Damaskos on maailman vanhin kaupunki, jos kriteerinä pidetään sitä, että miten pitkään kaupunki on ollut yhtäjaksoisesti asutettu. Damaskos on ollut kaupunki ehkä 10 000 vuotta, ehkä enemmänkin. Sattuneista syistä ihan tarkkoja vuosilukuja kaupungin synnystä ei ole saatavilla.
Lähi-idässä, Syyriassa ja Libanonissa, sijaitsee muitakin maailman vanhimpia kaupunkeja, Damaskoksen jälkeen tuli Aleppo, sitten Libanonin Byblos ja Sidon. Ennen Sidonia myös Bulgarian Plovdiv, Intian Varanasi ja Kreikan Ateena aloittivat, Sidonin jälkeen Italian Matera.
Tällä historialla on aika hienoa, että tämä nykyisin 2-3 miljoonan asukkaan kaupunki selvisi myös sotavuosista vain pienin vaurioin – ainakin verrattuna siihen, miten vaikka Aleppoa ja Homsia tuhottiin. Syyrialainen oppaamme arveli, että noin kolmannes kansasta on paennut ulkomaille ja myös Damaskoksesta on lähtenyt arviolta miljoona ihmistä. Nyt on jo nähtävissä hienoista paluuta kaupunkiin. Damaskos oli pääosan sodan ajasta hallituksen joukkojen hallinnassa, mikä esti laajamittaisen tuhon sen historiallisessa keskustassa.
Hotelleja historiallisissa rakennuksissa
Marokon riadit antavat kalpean mielikuvan Damaskoksen vanhan kaupungin hotelleista.
Dar Al Mamlouka, jossa asuimme Damaskoksessa ollessamme, on entinen varakkaan damaskolaisen perheen koti. Sen keskuksena oli pieni suihkulähde ja huoneet sijoittuivat kahteen kerrokseen sisäpihan ympärille. 1600-luvun rakennuksessa pitää tehdä hienoisia myönnytyksiä vaikka kuuman veden tai lattialla liikuskelevien pieneliöiden osalta. Huoneeseemme mieltyneen kissan nostin kyllä lyhyen vierailun päätteeksi takaisin yleisiin tiloihin.
Vierailimme myös läheisessä sisarhotellissa, Beit Al Mamloukassa, joka sekin on paitsi hotelli, myös yksi vanhan kaupungin tunnetuimpia historiallisia rakennuksia. Aikanaan Damaskoksen kauppiasperheiden talot olivat kuin pieniä palatseja – nyt kotina paitsi turisteille myös luultavasti vuosikymmeniä elämää kaupungissa tai ainakin tässä talossa nähneille kilpikonnille.
Yleensäkin nämä vanhat talot, jotka nykyisin ovat hotelleja tai kahviloita ovat myös kaupungin nähtävyyksiä ja vierailimmekin parin päivän aikana useammassa. Omatoimisesti näiden, jopa kahviloiden, löytäminen olisi kyllä saattanut olla haastavaa, sillä rakennukset avautuvat sisäänpäin, eli ulko-ovi tapaa olla visusti suljettuna ja avautuu vain niille, jotka osaavat sitä etsiä. Oppaamme osasi :-) – hotellien osalta taitaa vaatia myös jonkinlaisia suhteita, että niitä pääsee ihastelemaan asumatta niissä.
Vierailemistamme hotelleista ertyisesti Talisman jäi mieleen sellaisena, että jos kaupunkiin palaisimme, niin saattaisimme yrittää varausta sinne. Ellei muuten, niin sen sisäpihalla sinisenä hohtavan uima-altaan takia!
Kahviloissa tarjolla oli aina teetä ja kahvia, joskus muitakin juomia, mutta kahviloita länsimaisessa mielessä kakku- tai pullavitriineineen ne eivät olleet. Pientä syötävää saattoi tilata suppealta listalta. Juomien ohella tarjolla oli aina vesipiippuja, mutta niitä emme kokeilleet, täälläkään. Tarjoilijoiden lisäksi useimmissa kahviloissa näyttikin olevan myös yksi tai useampi henkilö, jonka tehtäviin kuului ilmeisesti vaan vesipiipuista huolehtiminen.
Karavaaniseraljin kaariholvit
Kiersimme tosiaan Damaskosta pääosin kiltisti oppaan perässä kulkien parin päivän ajan ja vierailimme erilaisissa kohteissa melko sekalaisessa järjestyksessä niiden sijainnin, aukioloaikojen, rukousaikojen, säätilan ja kahvi/tee/lounastaukotarpeiden ohjaamana.
Hypätään siis vanhoista hotelleista vaikka Khan As’ad Pashan vanhaan vanhaan karavaaniseraljiin, siis kauppiaiden ja matkalaisten majapaikkaan. Enää – tai ainakaan juuri nyt – se ei enää ole majapaikka, mutta sen korkeiden kupolien alla voi istahtaa hetken kahvilassa. Paikalliset taisivat istua siellä kyllä pitempäänkin läppäreidensä kanssa, eli etätöitä voi tehdä vaikka keskellä vanhaa Damaskosta.
Pääsimme myös kiertelemään vanhan rakennuksen toisen kerroksen vähintäänkin kuvauksellisilla käytävillä, jonka varrella on vanhoja majoitus- ja säilytystiloja, nyt tyhjillään. Oppaamme esitteli meille myös ovien vanhoja lukkoja – saatiin ne ovet avaimella lukkoon ennen Abloy-avainten keksimistäkin. Puusepät osasivat muotoilla lukon ja avaimen puusta siten, että vain oikeanlaisella puun palasella lukko avautui.
Soukin paras jäätelöbaari
Kuten Damaskos kaupunkina niin myös Damaskoksen kuuluisa soukki selvisi sodasta vähällä – toisin kuin Aleppon soukki, josta sodan ja vuoden 2023 maanjäristyksen jälkeen oli jäljellä enimmäkseen vain raunioita.
Souq al-Hamidiyyeheen metallikattoisessa basaarissa on kaikki mitä ihminen tarvitsee, mausteita, ruokaa, koruja, vaatteita, nahkatuotteita ja vaikka kylpylöitä, hamameita. Yhteen kylpyläänkin saimme kurkistaa, naisetkin, vaikka se miehille olikin tarkoitettu. Ehkä joltain sivukujalta olisi löytynyt moinen naisillekin, muttei lähdetty etsimään.
Turistin osalta kaikki mitä ihminen tarvitsee tiivistyy muutamana päivänä aika vähään, vaikkapa jäätelöön. Kaupungin kuuluisimmassa jäätelöbaarissa Bakdashissa jäätelö vatkataan edelleen puisilla nuijilla ja tarjotaan murskatun pistaasin kera. Jono tiskille on jatkuva ja ostotapahtuma syyrialaiseen tapaan kaksivaiheinen, ensin maksetaan haluttu tuote ja maksusta saadulla kuitilla jonotetaan toivorikkaasti oikeaa jäätelöannosta. Perinteet kantavat, vuodesta 1895. Jäätelö oli oikein hyvää. Ehkä espoolaisen K-Citymarketin arviolta sadan jäätelövaihtoehdon joukossa on paljon turhaa tuotekehitystä.
Umayyad-moskeija
Jos Damaskoksen soukki on kaupungin kaupallinen sydän, niin sen vieressä sijaitseva valtava Umayyad-moskeija on sen – ja koko maan – henkinen sydän. Maan asukkaista on kuitenkin muslimeja, lähinnä sunni-muslimeja, yli 90 prosenttia. Umayyadin moskeija on tärkeä – vain Mekan, Medinan ja Jerusalemin moskeijat menevät sen edelle pyhinä paikkoina.
Pukeutuminen, naistenkin, on Syyriassa melko vapaata, mutta moskeijavierailua varten pitää pukeutua, miestenkin, jos housut eivät ulotu nilkkoihin asti. Mutta ei hätää, moskeija tarjoaa tarvittavat asut ja asusteet. Hiukan yllättäen pääsemme oikeissa asusteissa kaikki, naisetkin, myös sisälle moskeijan pääsaliin – useinhan naiset, turistitkin, ohjataan pienemmälle naisten puolelle.
Umayyad-moskeija on yksi islamilaisen maailman suurista pyhistä paikoista. Sisäpiha on avara ja sitä ympäröivissä rakennuksissa ei marmoria tai kultaa mosaiikeissa ole säästetty. Moskeija on 700-luvulta, mutta samalla paikalla on ennen sijainnut ensin roomalainen Jupiterin temppeli ja myöhemmin kristittyjen Johannes Kastajan basilika. Johannes Kastajan jäljiltä moskeijan rukoussalissa on pyhäkkö, jossa uskotaan edelleen olevan Johannes Kastajan pää (mietin kyllä, että uskotaan … eikö sitä voisi sitten selvittää, mutta ehkei se sopisi tarinaan). Rukoussalissa paljain jaloin tassutellessamme mietin miten moskeijat, toisin kuin suomalaiset kirkot, tuntuvat olevan koko kansan olohuoneita. Rukoushetkien välissä isoa salia peittävillä matoilla voi vaikka makailla tai, jos olet lapsi, sopivan hillitysti leikkiä kaverin kanssa.
Pihalla on muutama rakennelma, josta erityisen kiinnostava on kahdeksankulmainen “aarretorni”, jota käytettiin valtion varastona ja arkistona. Torni seisoo jaloilla, joten sinne tunkeutuminen oli ainakin jossain määrin vaikeaa. Aurinkokello ja pienempi rukouspaviljonki eivät ehkä ole niinkään erityisiä.
Minareetteja on kolme, pohjoinen, eteläinen ja läntinen. Eteläisimmän nimi on Minaret of Jesus ja perimätieto kertoo, että juuri tänne Jeesus palaa aikojen lopussa. Jep.
St. Ananian kappeli
Vaikka Syyria onkin pääosin islamilainen maa, niin kristittyjäkin maassa on, edelleen. Juutalaisiakin on ollut, kaupungissa on edelleen juutalainen kaupunginosakin, mutta juutalaisia Syyriassa ei enää taida olla yhtään.
St. Ananian kappeli ei sijaitse ihan yhtä keskellä kaupunki kuin suuri moskeija, mutta siellä se on, pienen kujan varrella, maan alla. Nimi tulee Ananiakselta, joka perimätiedon mukaan kastoi Saulus Tarsolaisen, tulevan apostoli Paavalin.
Näitä maan alla sijaitsevia kristillisiä kirkkoja on Syyriassa useampia, ainakin siitä päätellen, että vierailimmekin moisissa lähes jokaisessa kaupungissa, joissa kävimme. Joissain tapauksissa ne ovat tainneet päätyä maatason alapuolelle sen myötä, että kaupunki on vuosisatojen kuluessa kasvanut ylöspäin.
Via Recta
Apostoli Paavaliin, siis ennen kastetta Saulus Tarsolaiseen, liittyy myös Damaskoksessa syksyllä 2025 ollessamme juuri kunnostettava Via Recta. Englanniksi kadusta käytetään nimeä Straight Street, eli kaipa se sitten suomeksi voisi olla reilusti vaan Suora katu.
Katu on raamatullinen, sillä Saulus Tarsolaisen kerrotaan kulkeneen sitä ennen kääntymystään. Apostolien tekojen 9:11 mukaan Jumala käski Ananiasta käymään tällä kadulla, jotta sokaistunut Paavali saisi näön takaisin. Kadun varrella on antiikin aikaisia pylväitä, jotka on löydetty uudelleen kadun aikaisemmissa remonteissa ja jotka on nostettu uudelleen esille katutasoon.
Raamatullinen tai ei, niin katu on elävä, päätellen vaikka sen varrella olevista lukuisista baareista ja ravintoloista.
Damaskoksen Azem-palatsi
Ajallisesti vierailimme Haman kaupungissa sijaitsevassa Azem-palatsissa ennen Damaskoksen Azem-palatsia ja ehdin jo kirjoittaa jutunkin siitä. Azem-palatsi Hamassa oli toki kaunis sekin – ja itse asiassa kivan kompakti noin vierailijan kannalta. Azemin suku oli yksi 1700-luvun ajan vaikutusvaltaisimpia hallitsija- ja virkamiesperheitä Syyriassa. Suku oli lähtöisin Hamasta, mutta vaikutti sittemmin paljon myös Damaskoksessa.
Azem-palatsi Damaskoksessa on kertaluokkaa suurempi ja sen verran jo sokkeloinen, että siellä täällä alueella esillä olevat pohjakartat olivat jo ihan tarpeen. Palatsin lukuisat huoneet sijaitsivat useamman toisiinsa yhteydessä olevien sisäpihojen reunoilla. Osa niistä oli sisustettu museotyyppisesti vanhoilla esineillä, osassa ihailun kohteena saattoi olla lattian tai seinien mosaiikit. Vanhoille syyrialaisille rakennuksille tyypilliset suihkulähteetkin pulppusivat, ainakin välillä. Damaskoksessa ei vieläkään ole mitenkään rajattomasti vettä tai sähköä, joten niiden säästäminen on aika ymmärrettävää.
Kaikkialla palatsin alueilla tuoksuivat myös jasmiinit – Damaskosta ei turhaan kutsuta nimellä City of Jasmines, jasmiinien kaupunki.
Damaskos oli kaikkea tätä – ja kaikkea muutakin
Vaikka kävimmekin Damaskoksessa useammassa moskeijassa/kirkossa/palatsissa tai muussa nähtävyydeksi luokiteltavassa kohteessa, niin Damaskos on paljon muutakin kuin muutama kohde kaupungissa. Se on kaupungin vanhoja katuja, kaupunginmuurin kuva Jeesuksesta, joka on levinnyt ympäri maailmaa kuulemma kaikkien ikonien alkuperäisversiona. Se on myös kauppakujien vohveleita ja hattaroita tai vaikka Labubuja – maailma on yhtä markkinaa, joka ulottuu tännekin.
Kaupunki saattaa olla vanha, mutta se elää edelleen joka päivä – jos historia jossain on elävää, niin täällä.
Pitkien päivien jälkeen, senioreina, tyydyimme viettämään iltaa historiallisen hotellimme sisäpihalla ja huoneessamme, mutta mitään ohjeita, että näin pitäisi tehdä emme saaneet ja osa ryhmästämme seikkailikin vielä iltaisin vanhan kaupungin kaduilla ja kujilla. Ei Syyria enää ole mitenkään erityisen vaarallinen paikka.
On kyllä vaikuttava historia ja onni tosiaan, että.selvisi suhteellisen vähillä vaurioilta. Ja aika paljon on historiaa myös noilla hotellilla, sellaisissa olisi hienoa yöpyä. Kiinnostaa nähtävää ja koettavaa näytti muutenkin olevan!
Kiitos Mikko! Yövyimme Syyriassa niin näissä vanhoihin palatseihin toteutetuissa hotelleissa kuin (Aleppossa) ihan modernissa monen tähden hotellissa ja toki molemmissa on puolensa. Tunnelmassa vanhat palatsit tietysti voittavat, mutta vaikka suihkun vedenpaineessa modernit rakennukset :-)
Voi voi, tätä vähän pelkäsin. Damaskos nimittäin näyttää erittäin houkuttelevalta. ”Pakkohan” sinne on päästä. Kaunista, vilkasta, historiallista, aitoa. En tiedä, mitä muuta voisi kaupungilta toivoa.
Ehkä vähän harmittaa tuo upeiden palatsien sulkeutuneisuus, mutta ehkäpä minäkin voisin harkita edes puolipäiväretkeä sellaisen oppaan seurassa, joka saisi noita ovia raotettua.
Ja te rohkeat olette taas syöneet jäätelöäkin! Ilmeisesti se oli sähkökatkoista huolimatta ihan terveysturvallista. Ja ehkäpä onkin kun se siellä paikanpäällä valmistetaan. Ei ainakaan kuljetuksessa kylmäketju katkea.
Kiitos Daniel! Damaskos avautuu kyllä joltain osin varmasti ihan omatoimisestikin kaupungissa haahuilevalle, mutta juurikin noiden vanhojen palatsien osalta oppaan käyttö “ovien avaajana” on varmaan hyvä idea. Kaikki me söimme jäätelöä, koko pieni ryhmämme, ongelmitta, ei käynyt mielessäkään kieltäytyä :-)
Ihan positiivista, että Damaskos on isoksi osaksi säilynyt ja nyt taas turvallinenkin. Saa nähdä milloin eri maiden matkustustiedotteet päivittyvät vastaamaan paremmin nykytilannetta. Brittien ja ranskalaisten kartat syvänpunaisia Damaskosta myöten. Nytpä tekisi mieli mennä toiset 10 000 vuotta aikakoneella eteenpäin katsomaan, onko Damaskos edelleen olemassa.
Kiitos Anssi! Tietysti useimmat ainakin vielä kulkevat Syyriassa ja Damaskoksessakin oppaan kanssa, joka saattaa lisätä hiukan turvallisuutta – tai vähentää todennäköisyyttä joutua vaarallisiin tilanteisiin. Mutta ihmiset olivat lähinnä uteliaita ja ystävällisiä. Alueellisia yhteenottoja on ollut vielä kesälläkin – ja kukapa tietää koska moisia taas jossakin päin nousee – mutta ehkei punaiselle värille kautta koko maan olisi enää perusteita. Olisiko niin Syyrian kuin Afganistanin osalta osittain kyse siitä, että länsimaiset viranomaiset eivät oikein luota näiden maiden nykyhallintoon …
Tätä lukiessa mietin, että olisi aika ehkä kerrata uskonnon/uskontojen historiaakin… Vaikuttava paikka. Mietin myös sitä Johannes Kastajan päätä… Kuten buddhan hammasta Sri Lankassa. Jos meille olisi paikan päällä asuvina koko ikämme kerrottu niiden olevan taltioituina jossain, uskoisimmeko? No joo, Damaskos alkoi kyllä kiehtoa kovasti, ehtisikö sitä vielä tässä elämässä sinnekin…
Kiitos Raija! Uskonto ihmisille jonkinlaista lohtua tai tukea tuovana rakennelmana ei lienee ihan huono idea, mutta siihen liitetyt historialliset jäännökset ovat kyllä vähän outo kuvio. Toki joku esine voidaan kai nykytekniikalla ajoittaa jotenkin oikeaan aikaankin, mutten silti hevin usko minkään tuollaisen oikeasti olevan mitä niiden uskotaan ja väitetään olevan.
Aika vaikuttava tuo maailman vanhimman kaupungin titteli :) Damaskos vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kiinnostavuutta lisää se, että se on selvinnyt niin vähin vaurioin sodista. Vanhaa ja alkuperäistä on siis varmasti paljon nähtävillä!
Kiitos Eveliina! Tuokin on tietysti vähän haastava ranking, mutta tosiaan tuolla lisäkriteerillä, että on koko historiansa ajan ollut keskeytymättä asutettu, niin Damaskos taitaa todella olla vanhin.
Tästä maailman vanhimmasta kaupungista taitaa tosiaan olla hieman vääntöä, sillä muistan oppaamme sanoneen Palestiinan Jerichon olevan maailman vanhin yhtäjaksoisesti asutettu kaupunki. Netin mukaan Jerichossa olisi ollut yhtäjaksoista asutusta vähintään 11000-12000 vuoden ajan ja eri listauksissa se sijoitetaan vanhimmaksi, mutta oppailla tietysti saattaa olla tapana asettaa oma kaupunki vanhimmaksi :)
Kiitos Sarianne! Taitaa tosiaan tuo opas Jerichossa olla vetänyt vähän kotiinpäin, sillä Jerichon kohdalla tuo yhtäjaksoisuus-ehto ei ihan taida täyttyä, eli kaupunki on aikoinaan ollut lyhyitä aikoja hylättynä.
Miten kaunis ja kiehtova kaupunki Damaskos onkaan! Mikä onni, että se on säilynyt näinkin hyvin historian ja koettelemusten keskellä. Moskeijat ovat upeita, ja oli hienosti sanottu, että ne tuntuvat kaikkien olohuoneilta.
Tämän kirjoituksen luettuani haluan ehdottomasti joskus päästä itsekin näkemään Damaskoksen. Opas on varmasti ollut kullanarvoinen, hänen avullaan pääsitte näkemään paljon sellaista, mihin ei muuten olisi ollut mahdollisuutta. Ja täytyy sanoa, että tuo pistaasijäätelö oli viimeinen ratkaiseva houkutin – rakastan pistaasia!
Kiitos Mia! Damaskos selvisi tosiaan vähällä verrattuna vaikka Aleppoon. Pistaasijäätelö oli hyvää eikä kenellekään siitä mitään vatsaongelmiakaan tullut.
Todella kiinnostavan oloinen kohde. Tämän ja muiden Syyriasta kertovien juttujesi perusteella, Syyria on tainnut hypätä mun “haluan nähdä” -listalle. Historiaa vaikka muille jakaa, mielenkiintoisia maisemia ja Damaskos näyttää oikein kauniilta. Mun katse kiinnittyi noihin lukuisiin ihaniin lattioihin – onko ne sitten mosaiikkia vai vaan koristeellisia laattalattioita – aivan upeita!
Kiitos Pauliina! Syyriahan oli ennen sotaa hyvin suosittu turistikohde, joten uskoisin kyllä, että se taas palaa kartalle vähitellen. Maassahan on kuitenkin uuden hallinnon aikana ollut jo pääosin rauhallista joitakin yksittäisiä alueita lukuunottamatta ja niissäkin taisi viimeksi olla yhteenottoja kesällä, ei nyt enää syksyllä.
Olen lukenut muutaman jutun Damaskoksesta ja se vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta kaupungilta. Olen ymmärtänyt myös, että paikalliset kovasti toivoisivat matkailun paluuta elinkeinoksi ja ovat iloisia nähdessään turisteja. Tosi kauniita siellä nuo rakennukset ja niiden värit.
Kiitos Paula! Turismin dilemma: maailmassa on todella paljon paikkoja, joissa ollaan iloisia jokaisesta turistista – ja sitten monet valitsevat sellaisen kohteen, joissa seiniltä voi lukea näitä Tourists go home -viestejä, koska turistit ovat vieneet asunnot ja rauhan elää normaalia elämää kaupungissa, johon elämänsä on rakentanut.