En yleensä kopioi vierailemiemme kohteiden historiaa blogijuttuihimme vaikka Wikipediasta, sillä uskon ihmisten tarvittaessa löytävän tiedot itsekin. Babylon on kuitenkin kohde, johon on vaikea vaan hypätä kaiken keskelle, joten vähän historiaakin.
Muinainen Mesopotamia, kahden joen, Eufratin ja Tigrisin maa, sijaitsi nykyisen Irakin alueella jo 4000 – 3000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Kaupunkivaltioiden keskelle syntyi Babylon, joka nousi alueen suurvallaksi etenkin Hammurabin aikana (n. 1800 eaa.) ja myöhemmin Nebukadnessar II:n aikana (600-luvulla eea.).
Babylon tunnettiin erityisesti Ishtarin portista ja Etemenanki-zigguratista, jota ei enää ole olemassa. Tuo ziggurat yhdistetään ajatuksena usein legendaariseen Baabelin torniin. Kaupungin vaikutusvaltainen sijainti teki siitä kaupan ja hallinnon keskuksen.
500-luvulla eea. Persian valtakunta valloitti Babylonin, joka alkoi menettää merkitystään ja lopulta kaupunki hylättiin. Historiallisena kohteena se toki säilyi.
Saddam Husseinin Babylon
Säilyi, kunnes Saddam Hussein nousi valtaan (1997-2003, vallan vuodet). Monella tapaa suuruudenhulluksikin kutsuttu hallitsija rakennutti itselleen palatseja ympäri Irakia, myös Babyloniin. Hän havitteli Babylonista modernia jatkumoa muinaiselle imperiumille ja rakennettu uudisrakennuksia muinaisten raunioiden ympärille ja osittain niiden päällekin. Rakennus- ja “korjaustyöt” eivät useinkaan noudattaneet arkeologisia periaatteita ja Babylonian historia peittyi nykyajan hämärään Saddamin nähdessä itsensä Babylonin kuninkaiden jatkumona.
Irakin sodan aikana (2003-2011) Babylonissa oli jopa sotilastukikohta. Raskas kalusto, kaivannot ja helikopterikentät vaurioittivat lisää arkeologisia kerrostumia. Sotilaiden myötä alueella esiintyi myös ryöstelyä ja viedä sodan loputtuakin alue jäi puolittain heitteille. Lopulta oli kuitenkin taas Babyloninkin aika ja vuonna 2019 se hyväksyttiin Unescon maailmanperintökohteeksi, minkä myötä kansainvälinen kiinnostus ja rahoitus aktivoituivat. 2020-luvulla turistien määrä on taas alkanut kasvaa ja Babylon on taas matkailukohde, joskin työtä sen osalta riittää vielä pitkäksi aikaa.
Ishtarin portti
Nykyisin Babylonin luultavasti kuvatuin kohde on sen sisäänkäynnin sininen leijonien, härkien ja lohikäärmeiden kuvilla koristeltu portti. Tosin se, mitä turistit nykyisin Babylonissa kuvaavat ei ole alkuperäinen Ishtarin portti, sillä se kuljetettiin säilyneiltä osiltaan Berliiniin Pergamon-museoon jo 1900-luvun alkupuolella. Nyttemmin keskustellaan sen palauttamisesta Babyloniaan, mutta, länsimaalaisena, en malta olla ajattelematta, että paremmin se on tainnut Berliinissä säilyä kuin alkuperäisellä paikallaan.
Alkuperäinen portti rakennetti Nebukadnessar II:n aikana ja se oli kaupungin seremoniallinen sisäänkäynti. Portti avautui Processional Way -nimiselle juhlakadulle, jota pitkin kulkivat tärkeät uskonnolliset ja valtiolliset kulkueet. Aikoinaan tuo katu oli punainen ja sanotaan, että käsite kävellä punaisella matolla syntyi täällä. Osia alkuperäisestä Ishtarin portista on edelleen Babyloniassa, mutta “perusturisteina” emme kyseiselle alueelle päässeet. Michael Palin kuvausryhmineen pääsi :-(
Baabelin torni
Hetimmiten sisäänkäynnin jälkeen Babylonissa on nykyisin pieni museo, joka esittelee aluetta ja myös Baabelin tornia, joka on aina elänyt enemmän tarinoissa kuin todellisuudessa. Se tunnetaan erityisesti kertomuksena siitä, miten ihmiskunta yritti rakentaa taivaisiin asti ulottuvan rakennelman. Muinaisen tarinan mukaan ihmiset halusivat tornin avulla osoittaa voimansa ja pysyä yhtenä kansana, mutta jumala sekoitti heidän kielensä ja hajotti heidät eri puolille maailmaa. Tarina selittää siis symbolisesti, miksi ihmiset puhuvat eri kieliä ja miksi liiallinen kunnianhimo voi johtaa kaaokseen. Se on yksi Lähi-idän vanhimmista motiiveista, joka yhdistää yhteen suuruudenhalun, jumalallisen järjestyksen ja ihmisten kohtalon. Museoon oli kerätty ihan vaikuttava kokoelma erilaisia näkemyksiä Baabelin tornista, kuvina.
Todellisuudessa Baabelin tornin mahdollinen vastine on tuo jo mainittu Etemenanki-ziggurat, joka tosiaan sijaitsi Babylonin alueella ja 1800–1900-luvun kaivauksissa tehtyjen löytöjen mukaan se saattoi nousta jopa yli 90 metrin korkeuteen. Etemenanki oli Babylonin uskonnollinen ydin ja sen kuninkaiden ylpeydenaihe, ja se rakennettiin useita kertoja uudelleen kulloisenkin hallitsijan voiman osoitukseksi. Löydön todistama valtava mittakaava ja korkeus sopivat hyvin tarinoihin tornista, joka pyrki kohti taivasta.
Museo muistutti myös kuningas Hammurabista ja erityisesti Hammurabin laista, joka on yksi varhaisimmista tunnetuista lakikokoelmista. Hammurabin laki tunnetaan erityisesti “silmä silmästä, hammas hampaasta” -periaatteista, ja se säätelee sosiaalisia suhteita, rikoksia ja kaupankäyntiä.
Muutamia oikeasti alkuperäisiäkin asioita museossa oli, kuten vaikka leijonaseinä, joka etenkin museo-oppaan ansiokkaan ylistyksen myötä saattoi hyvinkin nousta Babylonin toiseksi suosituimmaksi kuvauskohteeksi :-)
Valtaistuinhuone
Museovierailun jälkeen vaeltelimme muinaisen Babylonin isoilla aukioilla, jotka uusittuine tiiliseinineen eivät näyttäneet yhtään antiikkisilta. Siellä täällä on nähtävissä tiiliä, joissa korostetaan Saddamin ansioita Babylonin “korjaamisessa”. Korjaustyöt on sinänsä tehty hyvin, pienten kellertävien tiilien koko ja väri vastaavat alkuperäistä. Ainakin paikoitellen entisöityjen muurien juurella on kuulemma vanhojakin tiiliä näkyvissä, Nebukadnessarin ajalta.
Palatsin mittakaava on valtava ja kävelemme sisäpihalta sisäpihalle toinen toisensa jälkeen.
Tyhjien salien rinnalla Nebukadnessarin valtaistuinhuone eroaa edes hiukan valtaistuinkorokkeensa myötä. Enää ei ole koristeellisiä seinämaalauksia, eikä valtaistuin ole kullattu, mutta jotain sentään. Ehkä se sijaitsi juuri tässä.
Jatkamme matkaa eteenpäin ja päädymme lopulta “hienosti” kunnostettujen seinien ympäröimän alueen laidalle, jossa on nähtävissä muutamia kunnostamattomiakin seiniä, siis jotain ihan alkuperäistä!
Saddam Husseinin palatsi
Seuraavana vuorossa on Saddam Husseinin palatsi! Tai no, emme pääse itse palatsiin, mutta päädymme ihailemaan sitä – ja sen viereen sentään jätettyä – Nebukadnessar II:n vieraspalatsia. Palatsi oli kuulemma massiivinen, marmoroitu ja koristeellinen kompleksi, jossa oli useita saleja, terasseja ja vartiorakennuksia, enemmän symboli kuin käytännöllinen asuinpaikka – nyt senkään loistosta ei taida olla paljoa jäljellä. Tyhjä ja rapistunut palatsi symboloi nyt Saddamin ajan poliittista suuruuden hulluutta. Eikä tainnut lopulta yritys asemoida itseään menneiden hallitsijoiden ketjuun auttaa Saddam Husseinia kovin pitkälle.
Lion of Babylon
Babylonissa ei vieläkään ole turisteja ihan ruuhkaksi asti, mutta pieniä ryhmiä kuitenkin. Aikamme Saddamin palatsia ihailtuamme (?) jatkamme matkaa ja aavistan, että edessä on jotain näkemisen arvoista, sillä polun mutkaan on kerääntynyt ihmisiä. Jotain näkemisen arvoista osoittautuu leijonaksi. Kyse on muinaisesta kiveen veistetystä patsaasta, joka löydettiin alueelta 1776. Pari metriä korkea kivinen leijona hampaineen ja kynsineen symboloi kaupungin sotilaallista voimaa. Sitäkin tarvittiin, vaikka kaupunki olikin jumalatar Ishtarin suojeluksessa.
Patsas on yksi harvoista irrallisista veistoksista Babylonissa ja se kiinnostaa edelleen kävijöitä.
Punainen matto
Lopulta vuorossa on Processional Way, kulkueiden katu, katu joka aikoinaan oli punainen. Sitä ympäröivät aidat, joten emme pääse kävelemään sitä pitkin, mutta aikoinaan arvovieraat ovat kävelleet tätä kautta Babylonin palatsin pyhimpään, valtaistuinsaliinkin. Pääsemme myös alkuperäisen Ishtarin portin jäänteitä. Tällä alueella muurit ovat rosoisempia – ja aitoja. Näemme samoja reliefejä kuin nykyisellä Ishtarin portilla, mutta tällä ne ovat vain reliefejä, kirkkaat värit puuttuvat, mutta taas, nämä ovat aitoja.
Kierroksemme on päättymässä ja palaamme Ishtarin portille, sille värikkäälle ja uudelle. Matkamme Irakissa jatkuu.
Babylonin riippuvat puutarhat
Mainitsinkin jo yhteenvetojutussamme Irakin viikostamme, että Babylonin riippuvat puutarhat saattavat olla vain legendaa, vaikka ne yhdeksi vanhan maailman seitsemästä ihmeestä onkin otettu.
Selvittelin vielä vähän lisää aihetta ja tosiaan näitä riippuvia puutarhoja pidetään enemmän kuin todellisena ihmeenä yhtenä historian kuuluisimmista arvoituksista. Puutarhojen olemassaoloa ei ole pystytty varmistamaan arkeologisesti. Antiikin kirjailijat ovat kuvanneet niitä monikerroksisina terasseina, joilla kasvoi puita ja kukkia siten, että ne näyttivät “riippuvan” ilmassa. Tarinan mukaan Nebukadnessar II rakennutti puutarhat lohduttaakseen vuoristomaisemia kaivannutta vaimoaan, mutta tästä ei ole säilynyt aikalaistodisteita. Muinaisissa teksteistä on kuitenkin löydetty kuvauksia kastelujärjestelmistä, joiden avulla vettä olisi nostettu Eufratista ylös terasseille. Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että legendan taustalla saattavat olla Assyrian pääkaupungin Niniven kuninkaalliset puutarhat.
Ishtarin porttihan on kuin Keskisen Vesan kyläkaupan julkisivu!
Kiitos Anssi! Niin, ei taida Keskisen kyläkaupan omistajankan luonteenpiirteisiin kuulua vaatimattomuus – siitä vaan muinaisten kuninkaiden jalanjäljissä eteenpäin!
“Well, what did you expect to see out of a Torquay hotel room window? The hanging gardens of Babylon, perhaps?” Tällaisen vastauksen saa Mrs Richards Fawlty Towers -tv-sarjassa, kun valittaa, ettei näköala kelpaa. Ja tämä on aina eka asia, joka minulle tulee mieleen Babylonista…
Ishtarin portin olen nähnyt Berliinissä, tai sen osan siitä, joka siellä museossa on. Onneksi on, eiköhän Saddam olisi senkin pilannut tavalla tai toisella. Suhtautuminen näihin Lähi-idän raskaan käden entisöintiin on vähän kaksijakoinen. Jos mitään ei tehdä, niin siellä ei ole mitään nähtävää. Kivi- ja hiekkakasoja vain. Mutta jos tehdään niin kuin heillä siellä on tapana, saadaan disneymäinen upouudelta näyttävä ja sieluton kokonaisuus. Jonkinlainen tasapaino olisi hienoa löytää.
Vaikuttaa silti siltä, että tuo oli näkemisen arvoinen paikka, ja positiivista, että paikallisetkin haluavat siellä käydä ihan turisteina.
Kiitos Daniel! Tuota en ollut kuullutkaan, siis Babylonin riippuviin puutarhoihin liittyen. Ilmeisesti on olemassa jonkinlaisia ohjeita/suuntaviivoja antiikin kohteiden pitämiseen jotenkin kunnossa kuitenkin arkeologisia periaatteita kunnioittaen, mutta ilmeisesti Saddamin hallinon periaatteet olivat vähän toisenlaiset. Tuohon samaan olemme törmänneet joissain entisissä Neuvostotasavalloissa, että kohteita on kunnostettu niin “hyvin”, että niiden Unescon maailmanperintökohdestatus on harkinnassa, vanhaa kun on jäljellä liian vähän.
Babylon kiinnostaisi varsin paljon sen historian vuoksi – ja onhan tuo Ishtarin portti upea. yös nuo mainitsemasi Babylonin riippuvat puutarhat olisivat itselleni yksi suuri syy matkustaa Babyloniin, vaikka itse en niiden todellisuuteen uskokaan.
Kiitos Mikko! Upea, vaikkakin feikki :-) Onhan tuossa, jo nimessä Babylon, jotain ihan legendaarista.
Kumma, miten tutuilta kuulostavat nämä paikat, vaikka olen suurimmaksi osaksi nukkunut historian tunneilla aikoinaan. Onneksi restaurointi yleensä tehdän kunnioittaen ajan kerrostumia, tuolla kyllä varmasti harmittaisi (jälleen) Saddamin toiminta. Ehkä hän ei ole ainoa turmelija maailmassa, mutta tunnetuimmasta päästä.
Kiitos Raija! Saddam on kyllä jäänyt niin maailman kuin irakilaisten mieleen, vaikkei kovin hyvässä mielessä. Mutta miten se nyt oli, ei ole huonoa julkisuutta, vain julkisuutta.
Tämäkin vaikuttaa tosi kiinnostavalta. Olen edelleen ihmeissäni siitä, ettei puutarhoja välttämättä ole ollut olemassakaan. Minusta niiden olemassaolo kuulostaa ihan loogiselta ja toteuttamiskelpoiselta kastelujärjestelmineen.
Kiitos kommentistasi! Niin, onhan se vähän hassua, että jotkut historioitsijat pystyvät mielestään osoittamaan, että niitä ei ollut. Ehkei niitä vaan mainittu missään dokumenteissa, joihin tuo päätelmä perustuu, ehkä puutarhoja ei pidetty mainitsemisen arvoisena asiana. Mene ja tiedä – tai tässä tapauksessa kai enemmänkin, asiasta voinee kukin olla sitä mieltä kuin haluaa.
Babylon on kyllä sen verran legendaarinen kohde, että tänne suuntaisin ehdottomasti Irakin matkalla. Haluaisin itse uskoa riippuvien puutarhojen olleen totta, ei se ihan mahdottomalta kuulosta kuitenkaan :)
Kiitos Sarianne! Jännää miten keskustelu muutamassa Irak-jutussani, joissa olen nuo mahdollisesti olemassa olleet Babylonin riippuvat puutarhat, on innostunut juuri niistä. Babylonissa ollessamme kukaan ei tainnut asiaa pohtia – ehkä vaikka siksi, että hiekkaerämaatahan tuo alue enimmäkseen on.
Legendaarinen kohde todella, ja sentään jonkin verran historian kerrostumaa on jäänyt jäljellekin, vaikka niin paljon on tuhoutunut. Riippuvien puutarhojen arvoitus alkoi kyllä minuakin kiehtomaan näiden postausten myötä, ja kuten muutkin ovat maininneet, jostain syystä haluaisin niiden olevan todelliset. Mutta tottahan se on, että joskus taru on totuutta ihmeellisempää, joskus toisin päin.
Kiitos Anne! Puutarhoja tai ei, niin on siinä jotain, että jatkossa hyvin yleisesti mm. ravintoloiden ja baarien nimenä käytetyn sanan Babylon kohdalla voi ajatella, että olen minä käynyt siellä, Babylonissa :-)