Länsi-Sahara on yksi maailman pisimpään ratkaisemattomista aluekiistoista. Maassa on kaksi hallintoa, kaksi todellisuutta ja monilla rannikon kaupungeilla on “kaimansa” Algerian puolella Tindoufin pakolaisleireillä.
Atlantin rannalla sijaitseva Laayoune (ranskaksi) (El Aaiun, espanjaksi) on Marokon hallinnassa ja alueen suurin kaupunki. Myös Algerian puolella, Tindoufin pakolaisleireillä, on olemassa toinen Laayoune: telttakaupunki, joka on nimetty menetetyn kotikaupungin mukaan. Hannu Pesonen kuvaa teoksessaan Hiekalle rakennettu elämä – taistelu Länsi-Saharasta, miten pakolaisleirien telttakylät on nimetty Länsi-Saharan alkuperäisten kaupunkien nimillä – kartta on ikään kuin rakennettu uudelleen autiomaahan.
Espanja vetäytyi alueelta, siirtomaastaan, vuonna 1975. Vallan tyhjiön täyttivät tuolloin sekä Marokko sekä sahrawien itsenäisyyttä ajava Polisario Front. Seurannut sota jakoi alueen – ja sen ihmiset – pysyvästi kahtia.
Nykyään Länsi-Sahara rakentuu kahden rinnakkaisen hallinnon varaan. Marokko hallitsee suurinta osaa alueesta ja sen keskeisiä kaupunkeja, kun taas Algerian puolella toimii sahrawien maanpaossa oleva hallinto, Sahrawi Arab Democratic Republic.
Alueen halki kulkee noin 2700 kilometriä pitkä hiekkavalli, niin sanottu muuri, joka erottaa nämä kaksi todellisuutta toisistaan. Se on yksi maailman pisimmistä sotilaallisista esteistä – ja konkreettinen symboli konfliktista, joka ei ole koskaan ratkennut.
Aseellinen vaihe päättyi YK:n välittämään tulitaukoon vuonna 1991, ja samalla luvattiin kansanäänestys alueen tulevaisuudesta. Äänestystä ei kuitenkaan ole järjestetty, ja tilanne on jäänyt vuosikymmeniä kestäneeseen pattitilanteeseen.
Tänä päivänä osa sahraweista elää Marokon hallinnoimissa kaupungeissa, kuten Laayounessa, mutta kymmenet tuhannet elävät yhä pakolaisina Algerian puolella – monille heistä “kotikaupunki” on paikka, jossa he eivät ole koskaan käyneet, mutta jonka nimi elää leirin hiekkakaduilla.
Me, hiukan tietysti nynnyinä matkailijoina, tutustuimme vain Marokon hallitsemaan Länsi-Saharaan. Laayoune toki on ihan erilainen kuin vaikka Marrakesh, mutta käytännössä Marokkoa kuitenkin.
Ramadan määritti kaupungin rytmin
Vierailumme ajoittui ramadanin aikaan, eikä sitä Laayounessa todellakaan voinut ohittaa. Ramadan rytmitti koko kaupunkia: päivisin kadut hiljenivät ja moni paikka oli kiinni, kun taas auringonlaskun jälkeen elämä palasi voimalla.
Toisin kuin Marokon turistien kansoittamissa kaupungeissa, kuten vaikka Marrakeshissa, ramadan ei Laayounessa taivu matkailijan tarpeisiin, vaan turistin on sopeuduttava ramadaniin. Syöminen päivällä ei ole ihan helppo juttu sillä arki seuraa uskonnollista kalenteria.
Lintupuistosta McDonald’siin
Vietimme Laayounessa yhden iltapäivän, yhden kokonaisen päivän ja lähtöaamun ennen paluuta takaisin Las Palmasiin. Binter Canarias lentää useimpina päivinä yhden lennon Las Palmasista El Aauiniin ja takaisin – mutten jokaisena, joten valitsimme kahden yön vaihtoehdon esimerkiksi neljän yön sijaan. Muutama muukin matkailija oli tehnyt saman valinnan, sillä näimme samoja ihmisiä niin meno- kuin paluulennolla.
Layyounessa asuimme Al Massira -hotellissa, joka oli tasoltaan ihan riittävä muutaman päivän tukikohdaksi. Kanarian puolella hotellia voisi ehkä myydä kahden tähden paikkana, mutta Länsi-Saharassa se taisi olla neljän tähden hotelli.
Ensimmäisen iltapäivän ensimmäinen retkemme suuntautui lintupuistoon, josta jo kirjoitinkin oman juttunsa. Samalla tuli nähtyä iso (ja ainakin päivällä autio) Place du Mechouar sekä sen vieressä oleva yllättävänkin vehreä puisto. Laayoune tuntui ensivaikutelmaltaan vähän ristiriitaiselta: hiekkaerämaan keskellä sijaitseva kaupunki, joka on hyvinkin vihreä. Läheisen moskeijan näimme vaan ulkoa – täällä ei ei-muslimeilla, ei miehilläkään, ole asiaa moskeijaan, ramadanina ainakaan.
Kävimme myös katsomassa Parador-hotellia, vaikka tiesimmekin sen olevan remontissa. Yritimme itse asiassa majoittua sinne, mutta varauksemme peruttiin pari viikkoa ennen matkaamme juurikin remontin vuoksi.
Syödäkin piti. Hotellin suosittelema Gardenia-ravintola moskeijan lähellä olisi auennut vasta illalla, ja alkoi jo olla nälkä, vaikka Binter tarjosikin “gourmet snackin”, eli suklaapatukan, 45 minuutin lennolla. Suuntasimme siis suosiolla McDonald’siin, josta olimme lukeneet Kerran elämässä -sivuston jutusta. McDonald’s oli ramadaninkin aikana avoinna myös päivällä, ehkä siksi, että mäkkärithän ovat lapsiperheiden suosiossa ja ainakaan pienemmät lapset eivät taida vielä paastota. Päädyimme siis Länsi-Saharassa syömään hampurilaisia, joita Suomessa emme syö juuri koskaan.
Myöhemmin illalla katselimme hotellihuoneemme ikkunasta miten kadun toisella puolella olevat lukuisat kahvilat aukesivat iltarukouksen jälkeen: tuolit nostettiin kadulle ja ne täyttyivät illan pimeydessä. Tyypillisestihän länsimaissa katukahviloiden tuolit nostetaan sisällä auringon laskiessa, täällä kuvio meni toisin päin.
Elämää Laayounessa
Seuraavana päivänä suuntasimme retkelle Atlantin rannikolle, mutta kiertelimme myös hiukan kaupunkia ennen ja jälkeen rantaretken. Nähtävyyden Laayounessa – lintupuiston ohella – ovat lähinnä kirkkoja ja moskeijoita, mutta kaupungin arki itsessään oli kyllä monin paikoin kiinnostavaa katsottavaa.
Ihan omanlaisensa katolinen kirkko on muisto Espanjan siirtomaa-ajalta.
Perinteisten pyöreäkattoisten talojen alue ei ollut vielä museona auki, mutta alueen talot on kuulemma ostettu niiden aikaisemmilta asukkailta ajatuksen muodostaa alueesta museo. No, näkihän ne, ulkoapäin, aluetta ympäröivän aidankin raosta. Onneksi olimme jo lintupuistossa harjoitelleet kuvaamista pienistä raoista – täällä raot olivat sitä paitsi paljon isompia :-)
Ruokamarkkinoilla arki näyttäytyi konkreettisimmillaan: kanat saapuivat paikalle elävinä ja muuta lihaa leikattiin kojuissa roikkuvista ruhoista. Hedelmäkojut levittäytyivät kaduillekin. Koulun edessä vanhemmat odottivat lapsiaan ja puiston penkeillä vanhemmat miehet istuivat keskustelemassa maailman menosta.
Katukaupan vastapainoksi kävimme myös isossa, modernissa ostoskeskuksessa. Ei Laayoune ei ole vain perinteisiä markkinakatuja ja pieniä kojuja, vaan siellä eletään myös varsin länsimaisen näköistä arkea.
Pysähdyimme hetkeksi myös sillalle, josta näkyi vehreä Sakia El Hamran jokilaakso, joka on tuhansien lintujen levähdys- ja pesimäpaikka. Kännykällä ei lintuja juuri kuvata, mutta kyllä siellä muutamia haikaroita näkyi.
Pyörähdimme myös upean linnoitusmaisen portin edustalla. Portti oli sisäänkäynti Marokon armeijan alueelle, eikä sitä varmaan olisi saanut kuvata, mutta komea se oli!
Iltapäivällä kiertelimme vielä hetken ramadanin rytmissä elävää kaupunkia. Aamupäivällä kauppakadut olivat lähes autioita, mutta iltapäivän edetessä yhä useampi koju avasi luukkunsa ja elämä palasi kaduille. Päivä tuntui odotukselta, joka purkautui iltaan.
Toisen illallisen söimme hotellilla, joka tarjosi joka ilta paaston päättävän aterian, iftarin. Paikalle näytti tulevan paljon myös paikallisia, ja rytmi oli selvä: kun saavuimme noin kymmenen minuuttia tarjoilun alkamisen jälkeen, suurin osa ruoasta oli jo viety. Päivän paasto oli tehnyt tehtävänsä – nälkä ei jäänyt kenellekään epäselväksi.
Tee lentoretki Las Palmasista!
Kahden retken, Mauretanian Nouakchott ja nyt Länsi-Saharan Laayoune, kokemuksella suosittelemme lämpimästi mahdollisen vähänkin pitemmän Kanarian saarilla oleskelun lomaan pientä retkeä Afrikkaan Binterin suorilla, lyhyillä, lennoilla. Marokkoon ei tarvitse viisumia lainkaan, Mauretaniaankin sen saa eurooppalainen rajalta.
Edestakaiset lennot Las Palmasista Laayouneen maksoivat kahdelta 265 euroa, 2 yötä Al Massirassa 198 euroa + 8 euron käteisellä maksettava turistivero kahdelta ja päiväretki sisältäen lentokenttäkuljetukset 120 euroa. Kahden yön retki maksoi siis 591 euroa kahdelta. Päiväretken voi toki halutessaan skipatakin, itse Laayouneen voi hyvin tutustua itsekseen kävellenkin niin halutessaan, vaikka jo aikaisemmin mainituilla Kerran elämässä -sivuston ohjeilla. Myös The Moroccan Compass -sivustoa kannattaa tutkailla Laayounen tiimoilta. Siinä mainitulla käsityöläismarkkinoilla emme käyneet, ehkä ne eivät ramadanin aikana olisi olleet aukikaan, kun paikallisoppaamme sivutti kysymyksemme siitä. Mutta vain jääkaappimagneettia vaillahan me olisimme olleet ja sellaisen saimme ostettua Laayounen lentokentältä.
Kansanäänestystä on lykätty vuosikymmeniä ja jos se joskus järjestettäisiin, niin huonostihan siinä kävisi, kun Marokko on houkutellut tuonne kantamarokkolaisia pilvin pimein verovapauksilla sun muilla eduilla, ja hekin saisivat kai sitten äänestää…
Laayoune ei ehkä ole maailman mielenkiintoisin kaupunki, mutta minusta se on sikäli mainio ponnahduslauta Afrikkaan, että sieltä puuttuvat kaikki turismin lieveilmiöt, huijausyritykset ja seuraan lyöttäytyvät takiaiset sun muut. Ja kuten aiemmin todettiin, vaikka niitä varsinaisia nähtävyyksiä ei liiemmälti ole, niin kyllä tuolla suomalaiselle ihmeteltävää riittää, varsinkin sellaiselle, joka ei ole Afrikassa vielä käynyt. Näistäkin kuvista löytyy jo vaikka mitä mielenkiintoista. Joitteko muuten makeaa minttuteetä? Lie melkein kansallisjuoma.
Ramadanin ulkopuolellakin tuntui siltä, että kaupunki herää tosisaan eloon vasta illemmalla. Ehkä se on Saharan tapa, vaikka päivät eivät sietämättömän kuumia olekaan talvisaikaan.
Kiitos Daniel! Siltähän tuo tuon Pesosen kirjan ja muun netistä löytyvän materiaalin perusteella vaikuttaa, että Länsi-Saharan osalta nykyinen jäädytetty tilanne tulee jatkumaan tästä ikuisuuteen … Utelimme oppaaltamme, että onko hän täällä syntynyt ja oli kuulemma, isä oli ollut valtiolla töissä ja hänet oli siirretty Laayouneen, jossa oli mennyt naimisiin, taisi olla toisen alunperin marokkolaisen kanssa, mutta hän oli jo syntynyt täällä, siis oppaamme. Makeaa teetä oli tarjolla aamiaisellakin – mutta onneksi myös makeuttamaton vaihtoehto, sillä eipä tuota makeaa kovin isoja määriä oikein voi juoda.
Nuo Lennot Las Palmasista oli taas mainio muistus. Oikeastaan itse kiinnostaisi molemmat, sekä Laayoune että erityisesti Nouakchott, ja oikeastaan Mauritania laajemminkin. Ylipäätään Sahara on aika korkealla omalla listallani tällä hetkellä ja nämä vaikuttavat verrattain jopa helpohkoilta matkakohteilta.
Kiitos Mikko! Kaupunkiloma kummassakin kohteessa on superhelppo – kaupunkien ulkopuolelle lähteminen vaatii sitten jo vähän etukäteisjärjestelyjä.
Täällä taas vakkarikommentoijat ehtineet, joten tulen itsekin heittämään kommentillani.
Mahtaakohan tuonne Polisarion hallitsemaan Länsi-Saharaan edes päästä. Ehkä Mauritanian puolelta, vähintään salaa luikahtamalla.
Kaunis moskeija Laayounessa, kyllä tuo mieleen jää. Tosin itse taidan muistaa Laayounen tästedes Mäkkäristä – Marokko on selkeästi Länttä, kun tuollaisessa syrjäisessä kaupungissa Mäkkäri!
Kiitos matkakuumetta nostattavista L-Sahara-jutuista!
Kiitos Anssi! Tuo mainittu kirjailija oli itsensä saanut sinne järjestettyä, tosin siis jo aika kauan sitten, sillä kirja taisi olla jo parikymmentä vuotta vanha, mutta koska tuolla ei mikään ole muuttunut, niin sikäli “ajankohtainen”.
Tuonne Laayouneen sekä myös Dakhlaan on hyvin edullisia lentoja myös Pariisista. Sitä kautta oli tie viemässä noille kulmille kunnes Covid puuttui suunnitelmiin.
Täytyy Pirkon raportin innoittamana alkaa suunnittelemaan uudestaan.
Kiitos vinkistä – jos vaikka jollekin jutun lukijalle matka Pariisin kautta sopisi paremmin kuin matka Las Palmasin kautta. Las Palmasissa joutuu, jos vain Länsi-Saharaan on menossa, melkein yöpymään mennen tullen, mutta jos muutenkin “on asiaa” Kanarialle, niin pistäytymisen Laayounessa – tai Dakhlassa – saanee sovitettua kokonaisuuteen aika kivasti.
Mäkkäri ei pettänyt. Se on pelastanut monesti. Myös silloin kun pitemmällä matkalla jo väsynyt hutiruokapaikkoihin. Eihän se gourmeeta ole, mutta tasalaatua?
Kiitos Mari! Tässä tapauksessa Mäkkäri oli tosiaan muita ravintoloita joustavamman aukioloaikansa puolesta pelastus ja kyllähän hamppareilla ja ranskalaisillakin päivän pari tarvittaessa elää. Vielä haastavampia ovat kohteet, joissa ei ole yhdenkään hampurilaisketjun yhtään ravintolaa :-)
Tämä vinkki menee talteen korvan taakse. Ilkkaa pitäisi käyttää nimittäin Kanariansaarilla, niin siinähän se Afrikan puolella poikkeaminen sujuisi samalla näppärästi ja vielä, jos Kap Verdenkin saisi yhdistettyä samalle matkalle, niin täydellistä.
Kiitos kommentista! Ainakin osan matkaa tukikohdaksi kannattaa sitten valita Las Palmas, mutta kyseisessä kaupungissa onkin kivasti tekemistä vaikka kahteen pätkään, ennen ja jälkeen tuon retken, toiseen pätkään majoitus Las Palmasista Las Canteras -rannan liepeiltä, toiseen Las Vequetasista, eli vanhasta kaupungista. Ja sitten jos aikaa ja intoa on, niin siihen päälle vielä muutama päivä jossain rantakohteessa, vaikka Puerto de Moganissa lepolomaa :-)
Kivalta näyttää tuo Länsi-Sahara! Meillä onkin vielä Afrikassa käymätöntä lääniä melkoisesti… Pystyykö tuollaisen keikan siis heittämään täysin omatoimisesti Kanarialta? Itselle oli yllätys, että Länsi-Saharassa on ihan kunnon kaupunkejakin! :)
Kiitos Anu! Ajatellen matkaa Kanarian saarilta, niin aika erilaiseen ympäristöön Laayounessa päätyy. Ja siis tosiaan, onnistuu ihan omatoimisesti – Marokkohan pitää Länsi-Saharaa omanaan ja EU-kansalaiset pääsevät Marokkoon ilman viisumia tai muita sen kummallisempia muodollisuuksia, joten sama pätee myös Länsi-Saharan siihen osaan, joka on Marokon hallinnossa, eli kaikkiin rannikon kaupunkeihin.
Kiitos tästä informatiivisesta jutusta, en ennen teidän reissua ollut ollenkaan tullut ajatelleeksi, että Kanarialta käsin voisi tuolla läntisessä Afrikassa käydä. Ja mielenkiintoista oli ylipäätään lukea Länsi-Saharasta, on kyllä erikoinen tuo konflikti, joka tosiaan näyttää juuttuneen melkoiseen umpisolmuun.
Kiitos Anne! Tuo on kyllä mielenkiintoinen ja varmasti turhan vähän tunnettu tuo Binter Canariaksen reittiverkosto Kanarian ja Afrikan välillä, etenkin ajatellen sitä, että Las Palmasiin asti pääsee Suomesta 6 tunnin lennolla ja kai parhaimmillaan noin 100 eurolla suunta.
Olipa yllättävän helppo kaupunkiloma ihan vain Kanarialta, jonka ilman muuta mieltää vain aurinkoiseksi rantalomapaikaksi.
Kiitos kommentista! Helppo, etenkin jos muutenkin on ajatellut viettää viikon, pari Kanarialla ja senkin puolesta, että Kanarialle pääsee Suomesta suoralla lennolla hyvinkin edullisesti.
Siinä taisi tulla teillekin ihan uusi lentoyhtiö? En ole itse ainakaan koskaan edes kuullut tuon nimisestä yhtiöstä. Aika kiva retki eikä lennotkaan mitenkään kalliit. Varmasti mielenkiintoinen kokemus. Aika jänskiä nuo perinnetalot. Näyttävät kuitenkin ihan hyväkuntoisilta.
Kiitos Paula! Itse asiassa ei enää ollut uusi, sillä muutama vuosi sitten toteutimme Mauretanian matkan samaan tapaan, eli Binter Canariasin lennoilla Las Palmasista ja takaisin Las Palmasiin.