Aihearkisto: Aasia

Peking Beijing Panda

Pari päivää Pekingissä

Kun lähdimme hahmottelemaan matkaa Pekingin kautta Mongoliaan, kysyin Lasselta, että montako päivää hän haluaisi olla Pekingissa. Kysyin, koska itse olin aikoinaan työmatkalla jo viettänyt joitakin vuosia sitten kaupungissa viikon ja sain töiden lisäksi tuolloin sisällytettyä tuohon viikkoon Kielletyn kaupungin, Kiinan muurin ja Tiananmeren aukion.

Lasse vastasi, että ei yhtään: mielikuva Pekingistä saasteisena suurkaupunkina ei tuntunut erityisen houkuttelevalta.

Päädyimme kaupunkiin kuitenkin pariksi päiväksi, sillä pitihän Pekingin saapumisen ja junan lähdön väliin jättää vähän puskuria ja viiden tunnin aikaeroakin olisi hyvä vähän selättää.

Saavuimme Pekingiin aamulla, mutta saimme hienosti hotellihuoneen heti käyttöömme ja nukuimme muutaman tunnin lentokoneessa huonosti nukuttujen tuntien jatkoksi, jonka jälkeen pakotimme itsemme kaupungille.

Ensimmäinen retkikohteemme oli kävelyetäisyydellä oleva rautatieasema, josta tiesimme junamme Mongoliaan lähtevän parin päivän päästä. Olisimme mielellämme tutustuneet asemarakennukseen jo etukäteen, mutta sepä ei Pekingissä onnistunutkaan: asemalle pääsevät vaan matkalipun ostaneet.
(Jälkikäteen ajatellen, niin eipä kai junalippu johonkin lähikaupunkiin olisi paljoa maksanut, mutta toisaalta, hyvin me selvisimme matkaan ilmankin etukäteistutkimuksia.)

Beijing 2018

Tiananmeren aukio

Illemmalla suuntasimme Tiananmeren aukiolle, jonne olisi melkein voinut hotelliltamme (Novotel Beijing Xin Qiao) kävelläkin, mutta päädyimme testaamaan taksia, mikä menikin hyvin: 13 renmimbin aloitusmaksulla (alle 2 euroa) pääsi aukion laidalle.

Päivän jo kohta painuessa mailleen aukiolle oli kertynyt paljon ihmisiä.
Ilmeisesti Peking kerää paljon myös kotimaisia turisteja, sillä en hetimmiten keksi miksi paikalliset illasta toiseen kerääntyisivät tänne.

Seitsemän vuotta sitten hotellini ei muutamasta yrityksestä huolimatta halunnut tilata minulle taksia näille kulmille. Ehkä he eivät halunneet minun käyvän täällä tai sitten selitykset siitä, että aukiolla tai sen liepeillä jokaisena yrittämäni aamulla oli jokin tapahtuma, jonka takia turistit eivät siellä voineet vierailla, olivat tosia.
Lopulta paikallinen kolleegani lähti kanssani aukiolle metrolla yhtenä iltana.

Tiananmeren aukio 2011
Tiananmeren aukiolla kiinalaisen kolleegan kanssa maaliskuussa 2011

Tällä kertaa esteitä aukiolle pääsyyn ei ollut. Aukio oli myös kaunistautunut isojen kukkaistutusten muodossa.

Emme tavoitelleet vierailua Maon mausoleumissa tai muissakaan aukion rakennuksissa, Kielletystä kaupungista puhumattakaan. Meille riitti, tälläkin kertaa, vaan aukio – ja ajatus siitä, että ilmeisesti vieläkään Tiananmeren aukion tapahtumia ei vieläkään ole olemassa kiinalaisten saavutettavissa olevassa internetissä.

Beijing 2018 Beijing 2018 Beijing 2018

Kiinalainen turistihuijaus

Aukiolta lähdimme kävelemään takaisin hotellille, matkaahan oli kuitenkin vain pari kilometriä. Öinen lento painoi kuitenkin askelta ja kun pyörätaksi tarjosi kyytiä näyttäen kolmea sormea kyydin hinnaksi hyväksyimme tarjouksen.

Beijing 2018

Ja päädyimme tutustumaan kiinalaiseen turistihuijausyritykseen!

Hotelliamme lähestyttäessä pyörätaksi pysähtyi kunnioitettavan matkan päähän hotelliltamme, mitä hiukan ihmettelimme, mutta ajattelimme, että ehkä syystä tai toisesta nämä eivät saa ajaa hotellimme eteen. Hyppäsimme kyydistä ja kuljettajan kaivaessa jotain laukustaan Lasse valmistautui maksamaan 3 renmimbiä, vähänhän se oli (40 senttiä), mutta niin oli sovittu. Ajattelimme, että kuljettaja etsii käyntikorttiaan tai muuta markkinointimateriaaliaan, mutta ei, hän olikin löytänyt kortin, jossa oli 300! Protestoimme äänekkäästi ja tarjosimme kolmea. Kortti kääntyi ja nyt siinä luki 30. Tässä vaiheessa totesimme, että mennään hotellille keskustelemaan matkan oikeasta hinnasta, mutta tähän ehdotukseen kuljettaja totesi, että “fuck you”, otti 3 renmimbiään ja lähti.

Myöhemmin illalla söimme, kaksi henkeä, Novotel-hotellin runsaan buffetillallisen juomineen hintaan 390 renmimbiä kahdelta, eli 300, eli lähes 40 euroa, oli todella paljon pyydetty kilometrin pyörämatkasta! Jäimme miettimään, että kaipa kaupungissa sitten sellaisiakin turisteja käy, joilla ei ole mitään käsitystä hintatasosta ja/tai valuutan arvosta ja maksavat pyydetyn summan, sillä jos tuo huijaus ei koskaan onnistuisi, niin ehkei kaveri sitä yrittäisi.

Pekingin oopperatalo

Seuraavana aamuna kävimme keskustelua päivän kohteista ja ehdotukseni Taivaan temppelistä häviää Lassen ehdotukselle käydä katsomassa uusi oopperatalo (National Centre for Performing Arts). Saa hävitäkin, sillä tämä on Lassen matka Pekingiin ja hän haluaa nähdä jotain uutta eikä mitään satoja vuosia vanhaa.

Eilisen taksiepisodin jälkeen päätämme tutustua Pekingin metroon ja toteammekin sen helpoksi, kattavaksi ja edulliseksi. Taas kerran, kuten niin monesti maailmalla ennenkin, yksittäinen huijaava taksinkuljettaja vie monta työtilaisuutta kolleegoiltaan.

Retki Oopperatalolle, Ju danille eli valtavalle munalle, kuten kaupunkilaiset rakennusta kutsuvat, ei onnistu täydellisesti. Maanantain takia rakennus ei ole varsinaisesti auki, joten pääsemme katsomaan sitä vaan aulasta käsin. Aamukin on pilvinen (ja/tai savusumuinen), joten rakennus ei varsinaisesti hohda auringossa.

Peking 2018 oopperatalo Peking 2018 oopperatalo Peking 2018 oopperatalo Peking 2018 oopperatalo

Mutta, tulipahan nähtyä, tämäkin rakennus.

Hutongin kujilla

Matkalla lähimmältä metroasemalta oopperatalolle päädyimme kuitenkin myös alueella olevan hutongin (Dongijulianzi Hutong) kujille, ihan sattumalta. Tiesimme hutongeista, näistä pekingiläisistä vanhoista  “omakotialueista”  pilvenpiirtäjien lomassa, mutta emme olleet ajatelleet niihin erityisesti muutaman päivän vierailulla panostaa.

Mutta kun huomasimme olevamme ihan moisen vieressä, niin pitihän sitä lähteä kiertelemään hutongin kujilla aistimassa elämää matalien rakennusten välisillä kujilla. Osittain pienet kadut olivat hiljaisia ja asuntojen ovet tiukasti suljettuja, mutta osuimme myös muutamalle kujalle, jossa ihmiset istuivat talojensa edustalla, lapset leikkivät ja koirat innostuivat tutkimaan meitäkin. Pienet kujat oli paikoitellen valjastettu myös vihreiksi ruukkupuutarhoiksi ja asuntojen välissä oli pieniä temppeleitäkin.

Beijing 2018
Beijing 2018 hutong
Beijing 2018 hutong
Beijing 2018 hutong

Taloissa ei, luultavasti, ole viemäröintiä, joten alueella oli siellä täällä yleisiä vessoja ja luultavasti suihkujakin. Uskaltauduin yhteen vessaan – kunnon turistihan hyödyntää aina vastaan tulevan vessan, sillä seuraavasta ei tiedä – ja totesin sen yllättävän siistiksi, joskin täällä kaikki vessat olivat aukko lattiassa -versioita ja väliseinätkin puuttuivat, ovista nyt puhumattakaan.

Pandat!

Päivän toiseksi kohteeksi valikoitui lopulta Pekingin eläintarha ja siellä erityisesti pandat. 2011 Pekingissä käydessäni yksi kolleegani oli valinnut pandat Kielletyn kaupungin sijaan ja jäin vähän harmittelemaan, että käytettävissäni oleva vapaa-aika ei tuolloin riittänyt pandoihinkin. Sittemmin olemme parin viimen vuoden aikana käyneet katsomassa pandoja niin Wienissä kuin Madridissa, joten nämä Pekingin pandat, jotka eivät ole “lainassa” missään vaan “kotonaan Kiinassa”, tuntuivat erityisen mielenkiintoiselta kohteelta. Pandoja olisi ilmeisesti tilaisuus nähdä myös luonnonmukaisemmissa olosuhteissa lähellä Pekingiä, mutta tähän ei parin päivän aikataulumme riittänyt.

Joten, eläintarhaan, ja edelleen metrolla.

Beijing 2018
Peking 2018 Beijing Zoo

Pekingissä pandojen katselu on halpaa lystiä: panda-alueen sisältävät liput eläintarhaan maksoivat kahdelta n. 5 euroa. Ja pandoja on paljon: jos alueella oleva ryhmäkuva on ajan tasalla, niin panda-alueen eri asumuksissa asuu yhteensä 8 pandaa.

Peking 2018 Beijing PandaBeijing 2018 Zoo

Eläimillä oli mielestämme runsaasti tilaa niin sisällä kuin ulkona. Ovathan ne tietysti vangittuina, mutta eivät nyt mielestäni erityisen ankeissa oloissa.
Taitaa olla niin, että panda-alueetta on laajennettu ja kohennettu Pekingin olympialaisten yhteydessä, sillä yksi pandataloista oli nimeltään jotain olympialaisiin viittaavaa ja alueen “sisustuselementeissä” olympialaiset ovat edelleen läsnä. Mutta jos olympialaiset on ollut syy kohentaa pandojen oloja täällä, niin hyvä niin, tietysti.

Peking 2018 Beijing Panda Peking 2018 Beijing Panda Peking 2018 Beijing Panda Peking 2018 Beijing Panda

Pandojen lisäksi kiertelimme eläintarhan aluetta enemmän puistoa kuin eläimiä katsoen. Jääkarhu oli kuitenkin sen verran harvinaisempi eläin eläintarhoissa, että pitihän sitä käydä vilkaisemassa. Sen osalta kyllä tulikinsitten enemmän mieleen, että ei taida tämä olla ihan sen oikea ympäristö. Toisaalta, viime kesänä Korkeasaaressa käydessämme juttelimme eläintenhoitajien kanssa ja he kertoivat useammankin lajin osalta siitä, miten eläintarhat tekevät arvokasta työtä lajien säilyttämisen kanssa. Jääkarhukin taitaa kohta olla uhanalainen laji, joten ehkä se, että niitä on muutamia eläintarhoissakin osoittautuu vielä arvokkaaksikin asiaksi.

Peking 2018 Beijing Zoo Polar Bear

Palveluiltaan Pekingin eläintarha oli hiukan hassusti toteutettu. Eläintarha sinänsä on auki iltakuuteen, mutta monet alueen ravintoloista ja kahviloista sulkevat ovensa jo kello 16, joten edes parin kanahampurilaisen (ainoa lopulta löytämämme vaihtoehto) takia tarvittiin aika monta askelta suljetusta kahvilasta/ravintolasta toiseen.

Taivaan temppeli jäi toiseen kertaan

Seuraavana aamuna junamme Ulan Batoriin lähti 7:27, joten Taivaan temppeli jäi sitten lopulta tällä(kin) kertaa näkemättä. Mutta onhan se, ison kaupungin kohdalla, hyvä, että aina jää jotain vielä seuraavaankin kertaan, sillä eihän tuo täysin poissuljettu ajatus ole, että vielä joskus päätyisimme Pekingiin, vaikka Kiinan kiertomatkalla, matkalle katsomaan terrakottasotilaita suurempina määrinä kuin aikoinaan niitä Shenzenissä näimme.

Mongolia kustannukset feature

Mongolian reissun kustannukset

Matkareittimme Mongoliaan kulki lentäen Moskovan kautta Pekingiin, sieltä junalla Ulan Batoriin ja edelleen lentäen Moskovaan, jonne pysähdyimme vielä paluumatkalla kolmeksi päiväksi. Moskovasta lensimme Helsinkiin, sillä ihan alkuperäinen ajatuksemme junamatkasta tälläkin välillä osoittautui sen verran lentämistä kalliimmaksi, että luovuimme siitä.

Mongolian jutut tuli jo kirjoitettua, eli:

Palataan Pekingiin ja Moskovaan vähän myöhemmin, mutta otetaan tähän väliin matkan kustannusyhteenveto.

Traveller

Tuntemistamme matkatoimistoista Traveller vaikutti sellaiselta, joka osaisi tämän alueen ja niinpä keväällä käännyimme heidän puoleensa alustavalla ideallamme ja lukuisien mailien jälkeen ostimmekin sitten kokonaisuuden heiltä.

Kokonaisuus käsitti lennot, junamatkan Pekingistä Ulan Batoriin, Mongolian paketin, joka käsitti Mongoliassa kaiken, aterioita myöten, ja hotellit Pekingissä ja Moskovassa. Mongolian osuus oli ns. “talutettu”, eli paikallisopas ja kuljettaja noutivat meidät rautatieasemalta, kuljettivat hotellille, hakivat hotellilta kaupunkikierrokselle ja parin päivän retkelle Tereljin luonnonpuistoon ja palauttivat taas hotellille. Ihan omillamme olimme Ulan Batorissa vain pari iltapäivää. Pekingissä ja Moskovassa olimme kokonaan omillamme, eli nämä kaupungit olivat täysin omatoimikohteita.
Traveller huolehti myös tarvittavat kolmen maan viisumit meille molemmille.

Peking TiananmenMoskova

Kustannukset

Travellerille maksoimme nämä erät:

  • Lennot (Aeroflot), 1 759 euroa (siis kahdelta, kuten kaikki muutkin kulut)
  • Mongolian paketit, 1 638 euroa
  • Junaliput Peking – Ulan Bator, 758 euroa
  • Kiinan, Mongolian ja Venäjän viisumit, 540 euroa (90 euroa kappale!)
  • Hotelli Novotel Beijing Xin Qiao, 2 yötä, 238 euroa
  • Hotelli Inn Eliton Moskovassa, 2 yötä, 385 euroa
  • Palvelumaksu 50 euroa
  • Yhteensä 5 368 euroa (eli 2 684 euroa per nuppi)

Pidimme muuten Travellerin läpinäkyvästä tavasta näyttää meille erikseen kunkin osuuden hinta!

Muut menot olivatkin sitten tällä kertaa jokseenkin minimaaliset, eli:

  • Lentokenttäpaikoitus, 68 euroa
  • Taksit ja metrot Kiinassa, 45 euroa
  • Taksit ja metrot Moskovassa, 37 euroa
  • Jokiristeily Moskovassa, 19 euroa
  • Eläintarha Pekingissä, 5 euroa
  • Dinosaurusmuseo Mongoliassa, 4 euroa
  • Oppaan juomarahat Mongoliassa, 12 euroa
  • Matkamuistoja, 4 euroa

Kootut selitykset

Niin Pekingissä kuin Moskovassa otimme Uberin lentokentältä hotellille, vaikka miljoonakaupungissa se tarkoittikin pitkää istumista ruuhkassa.
Moskovassa palasimme Sheremetyevon kentälle Airport Expressille, joka lähti Belorussky-asemalta, jonne hankkiuduimme tietysti metrolla.

Talixo
Talixolla Pekingissä lentokentältä hotellille, hinta USD:nä jostain syystä
Moskova
Uberilla Moskovassa lentokentältä hotellille, runsaat 11 euroa
Moskova
Airport Express lippu maksoi 500 ruplaa per nuppi eli n. 7 euroa
Enemmän siis kuin Uber, mutta liikenne oli kyllä kovin ruuhkaista, joten juna on varmempi vaihtoehto etenkin jos on vaikka lennolle menossa.

Nämä pienet lisämenot huomioiden matkan kokonaishinnaksi muodostui 5 562 euroa (eli 2 781 euroa per nuppi). Matkan pituus oli siis 11 vrk, joista yhden vietimme lentokoneessa ja 2 + 3 + 3 + 2 hotelleissa (gerissä) Pekingissä, Ulan Batorissa, Tereljin luonnonpuistossa ja Moskovassa.

Matkan hintaa voi halutessaan verrata Olympian heinäkuussa toteutettavan Mongolian matkan hintaan, joka taisi olla jokseenkin tasan 1 000 euroa enemmän per nuppi suunnilleen saman pituisesta matkasta.
Olympian matka toki näyttää Mongoliaa perusteellisemmin, sillä maata kierretään 10 päivää, siinä missä me kiersimme sitä vain 5 päivää ja lisäksi matka toteutetaan Naadam-festivaalin aikaan, mikä saattaa nostaa hintoja Mongoliassa.
Harkitsimme myös Olympian tarjoamaa vaihtoehtoa Mongolian osalta, mutta en pitänyt pitkistä bussiosuuksista enkä majoituksista Terelj Lodgea alkeellisimmista gereissä, joten lähdimme rakentamaan paremmin meille sopivaa toteutusta Mongolian matkaksi.

Ruokakuluja – joita meillä tällä matkalla oli Mongolian osuuden täysihoidosta johtuen – vain muutaman aterian verran Pekingissä ja Moskovassa, emme tapaa sisällyttää matkakuluihin sillä perusteella, että söisimme me kotonakin.

Muutama sana hotelleista

Hotelli Novotel Beijing Xin Qiao

Novotel oli Travellerin suositus ja hyvä sellainen! Hotellin sijainti oli junamatkaa ajatellen loistava, sillä sieltä pystyi vaikka kävelemään Pekingin rautatieasemalle ja taksillakin asemalle pääsi alle 2 eurolla. Hotelli oli myös kahden metrolinjan risteyksessä, joten kulkeminen metrollakin oli helppoa.

Huone ja kylpyhuone olivat ihan ok – ei mitään erityisen sykäyttävää, mutta ei myöskään mitään moitittavaa.

Aamupalalta löytyi riittävästi myös riittävän länsimaisia vaihtoehtoa, että sillä nirsompikin pysyi lounaaseen asti hengissä.

Novotel Beijing Novotel Beijing

Novotel Beijing lähin metroasema
Chongwenmenin “kotiasemamme” ihan hotellin edessä

Premium Hotel Ulan Bator

Ulan Batorin hotellin huoneet ja hotellin muutkin tilat olivat loistokkaita, mutta hotellin toimivuus oli vähän niin ja näin. Ensimmäistä huonettamme emme oikein saaneet jäähtymään auringon lämmitettyä sitä koko päivän, mutta ehkä siksi, että siitä hiukan valitimme, niin toinen huoneemme olikin iso kulmahuone, jonka lämpötilakin oli sopiva.

Aamiaiset vaihtelivat yllättävän paljon tasoltaan: yhtenä aamuna sitä voisi kuvailla niukaksi, mutta kelvolliseksi. Toisena aamuna aamiainen tarjoiltiin ehkä ravintolassa illalla olleen tilaisuuden takia “väistötiloissa” ja ruokaa oli tarjolla todella niukasti ja jokaista mehulasia tai tee- tai kahvikuppia joutui erikseen pyytämään. Kolmantena aamuna lähdimme kentälle niin ajoissa, että saimme vaan eväspussit mukaan ja eipähän niidenkään sisällössä ollut kehumista.

Ymmärtäisin tämän kaiken, jos maassa yleisesti olisi ollut haasteita ruuan kanssa, mutta samaisen hotellin lounaat ja illalliset, joita kumpiakin nautimme muutaman, olivan jokseenkin moitteettomia, jopa upeita, kolmen ruokalajin kokonaisuuksia, eli kyllä hotellin ravintola ruuan osasi, mutta jostain syystä ei aamiaista.

Premium Hotel Ulan Bator

Maailma on täynnä hotelleja, joiden suihkuista ei meinaa saada selvää.
Ei tästäkään, 4-hanaisesta versiosta ihan heti!

Premium Hotel Ulan BatorPremium Hotel Ulan Bator

Terelj Lodgen gereistä kirjoitinkin ihan oman jutun.

Hotelli Inn Eliton Moskova

Moskovan hotellit olivat jo käytännössä jo loppu siinä vaiheessa kun olimme valmiita niitä varaamaan. Lentoja varatessammehan emme vielä tajunneet, että Moskovassa on niihin aikoihin jotkut pienet jalkapallokisat meneillään.

Travellerin yleensä Moskovassa käyttämät hotellit olivat jo tuossa vaiheessa täyteen varattuja, joten hain itse vaihtoehtoja Booking.comista ajatuksella, että alle 200 euroa yö ja suhteellisen lähellä keskustaa.

Inn Elitonia voisi kutsua vaatimattomaksi, mutta sijainti: 2 metroaseman väliä Punaiselta torilta oli hyvä. Huone oli postimerkin kokoinen, samoin kylpyhuone, mutta  huoneeseen tarjottu aamiainenkin oli ehdottomasti parempi kuin tiloiltaan loistokkaan Premium hotellin aamiainen Ulan Batorissa.

Moskova Inn Eliton Moskova Inn ElitonMoskova Inn Eliton

Hotellin henkilökunnasta kukaan ei puhunut englantia, mutta älypuhelimien käännössovelluksilla tulimme toimeen.

Wifi yleisesti Venäjällä, myös tässä hotellissa, oli vähän haasteellista, sillä salasanan lisäksi tarvittiin aina koodi, jonka sai pyytämällä sitä venäläisen matkapuhelinnumeron omaavaan kännykkään. Meillä ei paikallista numeroa ollut, joten hotellin vastaanotossa sitten pyysivät meille uudet koodit kerran vuorokaudessa, nurisematta.

Kiinassa ja Mongoliassa wifit toimivat hotelleissa normaaliin tapaan, ihan riittävän nopeastikin. Tereljin luonnonpuistossa wifiä ei ollut, mutta paikallisoppaamme jakoi puhelimensa wifiä meille aina tarvittaessa, eli käytännössä pari kertaa päivässä.

Aeroflot

Vaikkakin aloitimme ajatuksella, että lennämme Finnairin suoralla Pekingiin ja palaamme sitten vaikka Aeroflotilla Ulan Batorista Helsinkiin, niin lopulta päädyimme koko matkan lentojen osalta Aeroflotiin, sillä eri yhtiöiden yhdistäminen samalle reissulle olisi vaan tullut niin paljon kalliimmaksi.

Paluumatkalle ei taas paljon muita vaihtoehtoja olisi ollutkaan, etenkin kun halusimme pysähtyä Moskovassa, jossa emme olleet koskaan ennen olleet, kun se nyt kerrankin oli sopivasti reitillä.

Ulan Bator lentokenttä

Ulan Bator lentokenttä
Ulan Batorista on jonkin verran yhteyksiä itään, mutta Eurooppaan lähinnä vaan Moskovan kautta ja ilmeisesti joitakin suoria yhteyksiä myös Saksaan.
Oppaamme suunnitteli lähtevänsä lomalle Guamille.

Lievistä ennakkoluuloistamme huolimatta, tai ehkä juuri siksi, Aeroflot yllätti positiivisesti. Koneet olivat uusia ja siistejä siinä missä muidenkin lentoyhtiöiden koneet ja etenkin pisimmällä välillä Moskova – Peking ruokaa tarjoiltiin pariinkin kertaan sisältyen lipun hintaan. Ja ruokakin oli ehdottomasti ainakin keskivertoturistiluokan ruuan veroista, ellei jopa hienoisesti parempaakin.

Aeroflot Aeroflot Aeroflot

Helsinki – Moskova -lento menomatkalla oli hienoisesti myöhässä, sillä kone joutui pyörimään Moskovan yläpuolella aikansa laskeutumisvuoroa odottamassa ja ehdimme jo hiukan huolestua, että entäs jos vaihtoaikamme Pekingin koneeseen eri riitä, mutta riitti se lopulta ihan hyvinkin.

Travellerilta tsekkasin myöhemmin, että koska lippumme olivat kokonaisuudessaan Aeroflotilla, niin jos olisimme jääneet Pekingin koneesta ja olisimme joutuneet odottamaan seuraavaa vaikka yön yli, niin he olisivat huolehtineet meistä, vaikkei meillä menomatkalla voimassaolevia Venäjän viisumeja ollutkaan. Jos taas olisimme ostaneet lippuja pätkissä eri yhtiöiltä, niin silloin olisimme todennäköisesti saaneet viettää viisumin puuttuessa yömme Sheremetyevon kentällä.

Moskova Sheremetyevo
Sheremetyevon kenttä ilta-auringossa

Mon Discovery Tours

Mongolian osuuden toteuttajaksi Traveller oli valinnut Mon Discovery Tours -nimisen yrityksen. Pakettiin kuului hotelli, juna-asema- ja lentokenttäkuljetukset, lähes kaikki ateriat, koko päivän retki Ulan Batorissa ja kolmen päivän retki Tereljin luonnonpuistoon kaikkine siellä toteutettuine aktiviteetteineen.

Käytettävissämme oli siis melkein koko ajan lähes uusi maastokelpoinen auto kuljettajineen ja englantia melko hyvin puhuva nuori mongolialainen opas.
Tereljin osalta kuljettajaa ja opasta kävi vähän sääli, sillä hekin joutuivat/saivat sitten viettää luonnonpuistossa taas kerran kolme päivää, sillä matkaa Ulan Batoriin oli kuitenkin sen verran, ettei sieltä oikein yöksi kotiin voinut ajella, mutta eivätköhän he työstään kuitenkin saaneet kohtuullisen korvauksen.

Mon Discovery Tour
Mongolialainen oppaamme ja Pirkko Tereljin illassa

Varsinainen oppaamme kuunteli meitä herkällä korvalla ja aika pienestä vinkistä toteuttivat toiveitamme ruuan suhteen tai vaikka ehdottaen Tereljin leirissä iltakävelyä kun puhuimme auringonlaskusta. Oppaamme tarjoutui myös jakamaan wifiään luonnonpuistossa “milloin vaan” kun totesimme, ettei täällä wifiä sitten ollutkaan.

Kokemukset Travellerista

Travelleriin päädyimme pääteltyämme heidän mainossähköposteistaan, että tällä toimistolla voisi olla kokemusta Mongolian ja Moskovan suunnalta.
Valmiit Trans-Siperia -matkat eivät meitä innostaneet, sillä emme olleet kiinnostuneita pitkästä junamatkasta.

Ulan Bator Holiday Inn
Tauko Holiday Innin kahvilassa Ulan Batorissa

Traveller näyttäytyi meille pääosin osaavana ja joustavana toimistona, joskin muutama pieni yllättäväkin asia tuli vastaan:

  • Tilanteessa, jossa vielä hioimme yksityiskohtia ja mietimme vaihtoehtoja, lentojen osalta saimmekin ukaasin, että ne on kiinnitettävä ja maksettava vuorokauden sisällä. Toki lennot olisi pitänyt maksaa jonain hetkenä joka tapauksessa, ja jos olisimme ne itse varanneet niin heti varaushetkellä, mutta matkatoimiston kanssa asioidessa yllätyimme tästä hyvin lyhyestä päätösajasta hiukan.
    Ehkä tämä johtui Aeroflotista ja jalkapallokisoistakin, eikä Travellerista, mutta silti.
  • Lennot jo ostettuamme saimme Travellerilta tiedon, että juna-aikataulut Peking – Ulan Bator -ovatkin nyt vielä vähän auki ja kysymyksen, että jäämmekö odottamaan, että säilyykö tiistai-aamun lähtö kesäkuussa entisellään vai ostammeko varmuuden vuoksi liput keskiviikon junaan? Jälkimmäinen olisi tarkoittanut pitempää aikaa Pekingissä, kuin mitä olimme suunnitelleet ja sitten vastaavasti lyhyempää aikaa joko Mongoliassa tai Moskovassa, jotka kumpikin olivat meille uusia kohteita, toisin kuin Peking. Tässä vaiheessa hermostuin hiukan Travelleriin, sillä kun he olivat lähettäneet meille jo matkaohjelman ennen lentojen varaamista, niin olin kuvitellut, että se oli jo mahdolliseksi varmistettu. Päätimme sitten jäädä kuitenkin odottamaan junien kesäkuun aikataulujen varmistumista ja lopulta alkuperäinen kuvio onnistui, mutta en pitänyt tähän liittyvästä mahdollisesta uudelleen suunnittelutarpeesta.

Tarvittavat kolmen maan viisumit Traveller hoiti mallikkaasti ja hiukan alkuperäistä arviota kireämmällä aikataululla n. 4 viikossa, sillä passimme eivät oikein olleet sopivasti “vapaita” sen kauempaa. Pirkon osalta olisikin ollut, sillä päädyin hakemaan kaksoispassia, sillä jo lento- ja junalippuvarauksia varten tarvittiin sen passin numero, jolla matkan toteuttaisin ja toisessa passissani ei enää olisi ollut tarvittavaa 6 kuukautta jäljellä.

K23 Pekingistä Ulan Batoriin
K23 Pekingistä Ulan Batoriin

Monta juttua samalla matkalla

Etenkin tässä vaiheessa, kun matka on jo onnistuneesti takana, niin ei voi muuta todeta, että kokonaisuus oli onnistunut! Tosin sen olimme itse määritelleetkin, joten miksi ei 🙂

Mutta vakavasti ottaen, matka toteutti nämä asiat:

  • uusi maa: Mongolia, Pirkolle #124, Lasselle #125
  • kokemus pitkästä junamatkasta
  • yksi vielä puuttunut Euroopan pääkaupunki: Moskova
  • pandat Pekingissä: kauan sitten työmatkalla sillä suunnalla en eläintarhaan ehtinyt, ja jotenkin juuri Pekingin pandat olivat minusta kiinnostavia toisin kuin vaikka Ähtärin pandat

Yllättävänä lisäbonuksena Moskovan vierailumme osui vielä jalkapallon MM-kisojen aikaan,  joten listaan voisi lisätä kokemuksen tällaisesta jättitapahtumasta, vaikkemme sitä oikeastaan olleet hakemassakaan.

Pekingin ja Moskovan kokemuksiimme palaan vähän myöhemmin, mutta sanotaan, että Mongolia oli tässä näiden seitsemän jutun myötä!

FIFA Russia 2018

Mongolia cashmiria
Mongolialaista cashmiria.
Pusero ei kuitenkaan päätynyt suvun nuorimmaiselle – jotenkin emme kuitenkaan osanneet kuvitella pientä vauvaa hienossa cashmirvillapaidassa.

Beijing

Tsingis-kaani Mongolia

Tsingis-kaanin jäljillä

Ulan Batorin kierroksellamme kävimme myös Mongolian Kansallismuseossa.
Nämä Ulan Batorin museot ovat hiukan sekavia, sillä kaupungista löytyy National Museum of Mongolia (Kansallismuseo), Mongolian Natural History Museum (Mongolian Luonnonhistoriallinen museo) ja vielä Central Museum of Mongolian Dinosaurs (sanotaan sitä nyt vaikka dinosaurusmuseoksi).

Mongolian Kansallismuseo

Kansallismuseo kertoo Mongolian alueen ja valtion historiaa aikojen alusta nykyaikaan painottuen tietysti monella tapaa Tsingis-kaaniin, Mongolian historian suureen mieheen.
Menneet ovat menneitä, niin Tsingis-kaanin kuin Rooman ja Napoleonin valtakuntien osalta, mutta se, että nämä valtakunnat kaikki aikoinaan olivat samaa suuruusluokkaa oli kyllä ihan mielenkiintoinen fakta.

Ulan Bator Ulan Bator

Tsingis-kaani, alkuperäiseltä nimeltään Temuzin, yhdisti 1200-luvun alussa heimosotien myötä hajanaiset mongoliheimot ja julistautui alueen valtiaaksi, Tsingis-kaaniksi. Hän aloitti laajat sotaretket ja sai haltuunsa suuria osia Euraasiasta. Hän uudisti myös lainsäädäntöä valtakunnassaan ja mursi sukulaissuhteisiin perustuneet valtarakenteet ja korvasi ne kykyihin ja saavutuksiin perustuvilla.
Suurimmillaan mongolien vallan alaisuudessa oli lähes puolet maapallon sen aikaisesta väestöstä ja laajuudeltaan vain Brittiläinen imperiumi on ollut sitä suurempi.
Tällaisena valtakunta pysyi kuitenkin kasassa vaan vajaat sata vuotta – mutta ymmärrettävästi Tsingis-kaani on edelleen mongolialaisille suuri juttu.

Tsingis-kaanin jäljillä Mongolia

Muusta museon annista voisi esitellä vaikka keskiaikaisen mongolialaisen vankilan.
Jos nykyisin paheksutaan paljusellejä, niin tässä ei ollut paljuongelmaa, kun laatikossa ei ilmeisesti ollut mitään, paitsi tuo ilma-aukko.

Ulan Bator

Tsingis-kaanin aukio

Ulan Batorin keskusaukiolla vaikuttaisi olevan kaksi nimeä: Tsingis-kaanin aukio tai Sukhbaatar Square. Aukion reunalla olevan hallintorakennuksen edustalla on mahtavankokoinen istuvaa Tsingis-kaania esittävä patsas, jonka edustalla isommat ja pienemmät paikalliset ryhmät näyttivät mielellään itseään kuvauttavan.
Aukio keskellä oleva ratsastajapatsas sen sijaan esittää Sukhbaataria, 1920-luvun vallankumousjohtajaa, jolle todellinen valta Bogd Khanilta siirtyi jo ennen hänen kuolemaansa.

Ulan Bator Ulan Bator Ulan Bator

Menneet johtajatkin ovat menneitä, vaikka heidän patsaansa vielä kaupungin keskustaa hallitsevatkin – meidän vieraillessamme aukiolla paikallisia kiinnosti enemmän kansallinen verenluovutuspäivä siihen liittyvine tapahtumineen.

Ulan Bator

Tsingis-kaanin patsas

Tereljistä palatessamme poikkesimme hienoisessa kesäsateessa katsomassa vielä yhtä Tsingis-kaanin ilmentymää, eli 40 metriä korkeaa ratsastajapatsasta Tuul-joen rannalla noin 50 km etäisyydellä Ulan Batorista.

Tämä ratsastajapatsas on vasta kymmenen vuotta vanha ja alueelle ollaan “kokoamassa” myös Tsingis-kaanin joukkoja lukuisten ratsastajapatsaiden muodossa. Nyt näitä patsaita oli vasta kymmenkunta, mutta lisää on tulossa. Halutessaan voi, olisiko ollut 5000 dollarilla, saada alueelle ratsastajapatsaan, jolla on lahjoittajan kasvot, mutta jätimme tämän mahtavan tarjouksen nyt ainakin toistaiseksi väliin.

Ratsastajapatsaan alla olevassa rakennuksessa oli myös ihan kelvollinen museo, jossa esiteltiin Tsingis-kaanin perhettä ja sukulaisia.

Tsingis-kaanin jäljillä Mongolia

Tsingis-kaanin jäljillä Mongolia
Maailman suurin saapas, kuulemma
Tsingis-kaanin jäljillä Mongolia Tsingis-kaani
Tsingis-kaani museototeutuksena
Tsingis-kaanin jäljillä Mongolia
Tsingis-kaanin pojat rivissä

Ratsastajapatsaaseen pääsee nousemaan hissillä (jos se toimii) tai portaita pitkin aivan Tsingis-kaanin syliin ja paitsi patsasta lähietäisyydeltä, niin näkeehän sieltä myös patsasta ympäröivää laaksoa.

Tsingis-kaanin jäljillä Mongolia Tsingis-kaani
Tsingis-kaanin lisäksi kuvaan on osunut paikallisoppaamme Mongoliassa
Tsingis-kaanin jäljillä Mongolia
Ratsusotilasjoukko on vielä melko pieni

 

Tsingis-kaani

Legendan mukaan Tsingis-kaani löysi tässä paikassa kultaisen raipan – pitäähän sitä jokin syy olla, että miksi patsas on täällä, melko lailla keskellä ei mitään. Patsas katsoo itään, suuntaan, jossa Tsingis-kaani syntyi.

Tsingis-kaanin jäljissä maata voisi kiertää vielä enemmänkin: tarjolla olisi ainakin Tsingis-kaanin mausoleumi, joka tosin on Kiinan puolella. Ehei, nyt ollaan Mongoliassa. Eikä Tsingis-kaania mausoleumiin ole haudattu, kunhan on 1900-luvulla rakennettu muistomerkki, sekin.

Tai Silkkitien varrella sijainnut Tsingis-kaanin valtakunnan pääkaupunki, Karakorum, joka autioitui kiinalaisten valloitusretken jäljiltä 1300-luvun lopulla. 5 tuntia autossa Ulan Batorista – ehei, ei tämäkään. Ei vaikka alue onkin Unescon maailmanperintökohde.

Ja tokihan sitä voisi pistäytyä Burkhan Khaldunin alueella paikassa, jossa Tsingis-kaani syntyi ja jonne hän saattaa olla haudattu, joskaan varsinaisesta haudasta ei ole tarkkaa tietoa. Vuoristoiselle alueella pääsisi käymään useamman päivän kestävällä retkellä, josta osa toteutetaan ratsain. Ehkä ei siis kuitenkaan, vaikka alue Unescon maailmanperintömaisemaa onkin.

Dinosaurus-museo

Tereljin retken jälkeen palasimme Premium -hotelliin Ulan Batorissa, sen verran aikaisin, että vaikka lentomme Moskovaan lähtikin aikaisin aamulla, niin emme malttaneet vielä jäädä hotellille. Noista aluksi mainitsemistani museoista dinosaurusmuseo oli jäänyt minua sen verran kiinnostamaan, että valitsimme kohteeksi sen.

Dinosaurusmuseo Ulan Bator

Dinosauruksiakin löytyy Ulan Batorista ilmeisesti kahdestakin museosta, isommasta Luonnonhistoriallisesta museosta ja tästä pienemmästä Dinosaurusmuseosta, johon me päädyimme.

Dinosauruksiahan on aikoinaan kuljeskellut ilmeisesti laumoittain nykyisellä Gobin aavikolla – siksi siis dinosaurukset ovat jotenkin se juttu Mongolian museoissa.

Tämän pienen museon aarre on Mongoliasta aikoinaan Yhdysvaltoihin viety Tarbosaurus bataarin luuranko, jonka Mongolia vaati palautettavaksi itselleen ja voittikin sitten oikeusjutun aiheesta.

Tsingis-kaanin jäljillä Mongolia
Tarbosaurus bataar

Tsingis-kaanin jäljillä Mongolia

Tiedä sitten olisiko isommassa Luonnonhistoriallisessa museossa ollut enemmänkin dinosaurusmateriaalia näytillä, mutta tyydyimme nyt tällä kertaa tähän, dino mikä dino.