Kohta jo vuosi sitten, elokuussa 2023, innostuin silloin uudesta Kamelimatkat -matkatoimistosta ja etenkin sen tarjoamasta mahdollisuudesta vierailla helposti ja turvallisesti Nigeriassa. Aluksi seurailimme josko tarjolla olevat valmismatkat, etenkin niistä Lagosiinkin menevät toteutuisivat, mutta lopulta rohkeita ja/tai Nigeriasta kiinnostuneita ei kuluvan vuoden huhtikuulle ilmaantunut riittävän montaa ryhmämatkan toteutumiseen.
Mutta emme antaneet sen haitata, olimmehan jo selvittäneet Kamelimatkoilta, että hekin kyllä toteuttavat matkat vaikka yhdelle hengelle, tosin sitten englantia puhuvien paikallisoppaiden kanssa. Muutama, yllättävän nopea, suunnittelukierros ja Nigerian matka muuttui matkaksi Nigeriaan, Sierra Leoneen ja Liberiaan. Sierra Leonesta olin kiinnostunut, koska maan turismi on selvästi ollut nousussa jo jonkin aikaa ja esimerkiksi ruotsalaiset ovat kuulemma jo löytäneet sen talvipakokohteekseen siinä missä Marokon, Senegalin tai Gambian. Liberiaa hiukan emmin, sillä sinne tarvitaan viisumi, jota ei saa etukäteen verkosta, mutta lopulta Kamelimatkojen Anssi onnistui vakuuttamaan meidät siitä, että viisumin saisi Sierra Leonessa Liberian Freetownin lähetystöstä samantien tai ainakin vuorokaudessa.
Frankfurtin ja Brysselin kautta
Lentoreitti asettui lopulta muotoon Helsinki – Frankfurt – Lagos (Lufthansa), mukavasti päivälennoilla. Lagosista jatkoimme Freetowniin Lomen ja Accran kautta (Asky Airlines). Freetownista Liberian Monroviaan matkasimme lopulta autolla, sillä yllättäen juuri se lento, joka olisi aikataulullisesti matkasuunnitelmaamme sopinut, myytiinkin loppuun juuri ennen matkamme varaushetkeä. Paluumatkamme Monroviasta kulki yölennolla Brysseliin (Bruxelles Airlines), josta lensimme sitten jo suoraan kotiin Finnairin siivin. Samalla lipulla koko paluu olisi kulkenut vielä Frankfurtin kautta, joten ostimme riskillä pistelennot Brysselistä Helsinkiin, erillisellä varauksella siis, mutta 5 tunnin vaihtoajalla, joka olisi myöhästymistilanteissakin antanut pelivaraa. Lisää pelivaraa tuli siitä, että toteutimme matkan pelkillä käsimatkatavaroilla.
Lentojen osalta, etenkin äskettäin Aasiaan tekemämme reissun jälkeen, havahduin oikein siihen miten lähellä iso osa Afrikkaa on – lentoajat kohteisiimme niin Frankfurtista kuin Brysselistä olivat 6-7 tunnin luokkaa, mikä on vielä ihan inhimillinen aika viettää koneessa, etenkin päivälennolla.
Kamelimatkojen kokonaispaketin hinta oli 6 245 euroa per nuppi (kun meitä oli kaksi), sisältäen lennot, hotellit, kaikki kuljetukset kohteissa ja käytännössä koko ajan käytössämme olleet oppaat (ja kuljettajat paitsi, jossa Nigeriassa oppaamme ajoi itse). Oppaat puhuivat englantia, joskin afrikkalaisittain sitä murtaen, joten jossain tilanteissa piti pyytää toistamaan tai oma kysymys piti muotoilla uudelleen.
Viisumikustannukset
Lisäksi, kuten monissa Afrikan maissa, maksoimme viisumeista melko reippaasti (hinnat per nuppi):
- Nigeria, Visa on Arrival, 320 dollaria, euroina 304 (nykyinen hinta 398 dollaria)
- Sierra Leone, Visa on Arrival, 80 dollaria, euroina 77
- Liberia, pikaviisumi lähetystöistä, 150 dollaria, euroina 139 (pikaviisumi lähetystöstä)
Sierra Leonen VoA:n olisi saanut lentokentälläkin, mutta vaikka Nigerian (business)viisumi oli tyyppiä Visa on Arrival, niin se piti anoa etukäteen ja silti sen muuttuminen viisumiksi kesti Lagosin kentällä tovin, eli Nigeriaan ei kannata yrittää lentää ajatuksella, että kyllä se viisumi sitten kentällä järjestyy. Visa on Arrival -tyyppistä turistiviisumia ei ole, eli vaihtoehtona olisi ollut hakea Nigerian viisumia jostain lähetystöstä, mikä oli käytännössä ollut vähintäänkin työlästä, riskialtista ja luultavasti lähes mahdotonta.
Sierra Leoneen lentäen saavuttaessa (tai lähdettäessä) joutuu myös maksamaan erillisen Securipass-maksun, joka on 25 dollaria ja samalla maksoimme myös 45 dollarin liput venekuljetuksesta lentoasemalta Freetowniin, eli 68 euroa per nuppi. Me selvisimme yhdellä maksulla sillä jatkoimme Freetownista matkaa maitse.
Lentoihin liittyen
Lennoille kannattaa Afrikassa varautua paperisilla boardareilla vaikka lentoyhtiö miten tarjoaisi QR-koodeja Apple Wallettiin, eli vaikka matkustaisi käsimatkatavaroilla, niin käytännössä kannattaa check-in -tiskiltä tai viimeistään portilta hyvissä ajoin pyytää myös printtejä, sillä puhelimen näytölle on vähän vaikea kerätä kaikkia tarvittavia nimikirjaimia ja leimoja, joita siihen vielä ennen koneeseen pääsyä kerätään.
Lentojen osuus paketista oli n. 2 200 euroa. Yölennon Monrovia – Bryssel upgreidasimme vielä 150 eurolla per nuppi Premium Economyyn, joka osoittautui kyllä melko köyhäksi kokemukseksi penkkiä lukuunottamatta, jopa Finnairiin verrattuna. Bryssel – Helsinki välistä maksoimme 52 euroa + 10 000 Aviosta per nuppi. Pistelentojen erityisen hyvänä puolenahan tässä oli niiden peruutus- ja muutoskelpoisuus melko lailla viime hetkeen asti. Brysselissä ostimme myös Priority Passilla pääsyn loungeen 30 eurolla, sillä vaihtoaikaa oli tosiaan reilusti.
Afrikkaan kannattaa myös varautua keltaisella rokotetodistuskirjasella ja siinä alle 10-vuotta vanhalla keltakuumerokotusleimalla. Mieluummin varmuuden vuoksi yksi dokumentti liikaa matkassa kuin pakollinen piikki käsivarteen afrikkalaisella raja-asemalla! Tällä reissulla rokotustodistusta kysyttiin Liberian rajoilla.
Yhteensä
Eli matkapaketti 6 245 euroa + viisumit ja muut viranomaismaksut 588 euroa ja lentoihin liittyvät muut kustannukset 232 euroa = 7 065 euroa (+ 10 000 aviosta) per nuppi.
Muita kuluja olikin sitten käytännössä aterioita lukuunottamatta kaiken sisältävällä “pakettimatkalla” niukasti. Lentoparkista maksoimme 83 euroa ja oppaita tippasimme 68 eurolla (vaikkakin dollareina). Kaikki maat olivat teoriassa malaria-aluetta, joten käytimme Malaroneen 67 euroa. Näiden lisäksi maksoimme Airalon eSIMeistä n. 15 euroa ja saman verran 15 euroa, jääkaappimagneeteista. Näistä yhden hengen osuus olisi 124 euroa.
Kokonaishintaa kolmen maan 11 vuorokauden reissulle tuli siis 7 189 euroa per nuppi.
Dollareilla ja luottokorteilla
Liberian viisumeja, oppaiden tippejä ja jääkaappimagneetteja lukuunottamatta olimme maksaneet kaiken etukäteen luottokorteilla. Näitä menoja varten meillä oli matkassa Yhdysvaltain dollareita, jotka kelpasivat sellaisenaan Liberian lähetystölle Freetownissa ja oppaiden tippeihin. Liberiaa lukuunottamatta vaihdoimme kaikissa maissa vähäisiä määriä (muutamia kymppejä per oleskelupäivä) paikallista rahaa. Käytännössä oppaamme suorittivat vaihdon, sillä Nigerian nairoja esimerkiksi ei maasta oikein taida saada ellei tiedä mistä. Sierra Leonen osalta haasteena oli se, että maan valuutan nimellisarvo on niin pieni, että pienestäkin summasta tuli mahtava nippu seteleitä, joita paikalliset osasivat laskea nopeasti, mutta me jäimme lähinnä ihmettelemään. Vaihtopisteinä toimivat Sierra Leonessa kaduilla reppu selässä liikkuvat henkilöt, joista jotenkin sitten paikallisoppaamme tiesi, että tämä tyyppi vaihtaa dollareita. Liberiassa annoimme paikallisoppaamme maksaa jotain ihan pieniä menojamme ja tippasimme häntä sitten vastaavasti reilummin.
Luottokortteja käytimme hotelleilla, jopa Nigeriassa, suuremmitta ongelmitta – eikä ainakaan toistaiseksi ole ongelmia näillä korteilla näkynyt jälkikäteenkään. Toisaalta hotellit olivat kansainvälisten järjestöjen työntekijöiden käyttämiä ja sellaisina elleivät nyt ihan loistokkaita, niin ainakin hyviä ja paikalliseen tasoon nähden kalliita, joten ehkä niiltä saattoi jossain määrin olettaa myös toimivaa ja luotettavaa maksuliikennettä.
Ruokaahan emme matkamenoihin tapaa sisällyttää, sillä näissäkin maissa lähes kaikkien aterioiden syöminen hotellien ravintoloissa maksoi luultavasti vähemmän kuin mitä samassa ajassa olisimme maksaneet espoolaiseen K-kauppaan. Joskus valitsimme ruokalistalta jotain paikallisiksikin väitettyjä ruokalajeja, mutta pääosin pysyimme turvallisesti kanaa ja riisiä, pastaa, pizzaa tai hampurilainen -linjalla. Mitä pitemmälle matka eteni ilman ongelmia, niin sitä rohkeammiksi ryhdyimme, Liberiassa söimme jo jäätelöäkin emmekä viitsineet enää nostaa meteliä jääpaloista lasissa.
Kamelimatkat – tekee mitä lupaa ja enemmänkin
Nigerian ja sen kylkeen tulleiden Sierra Leonen ja Liberian osalta valmismatkatarjontaa ei Suomesta juuri ole, erityisesti Nigeriaa ei taida olla kenelläkään muulla. Ulkomaisistakin toimijoista se taitaa olla vain Lupine Travelin vaihtoehdoista, mutta vakiotoiveeseemme pystyä yhdistämään samaan reissuun muutamia samalla suunnalla olevia maita he tuskin olisivat pystyneet joustamaan.
Kokemuksemme Kamelimatkoista oli ensimmäinen ja matkatoimistonakin Kamelimatkat on uusi, mutta uskalsimme kuitenkin luottaa uuteen pieneen toimistoon, sillä olihan sillä suomalaisena matkatoimistona luvat ja vakuudet kunnossa. Luottamusta herätti myös Kamelimatkojen Anssin entuudestaan tuttu blogi Afrikkaan, Afrikkaan, jota olimme seuranneet jo useamman vuoden ajan. Tavallaan tunsimme toisiamme ainakin jossain määrin myös blogeissa puolin ja toisin tapahtuneen kommentoinnin myötä.
Matkan suunnittelu on todella nopeaa ja joustavaa, muttei kuitenkaan siten, että kaikkiin toiveisiimme olisi aina vastattu suoraan kyllä, vaan usein vastaus sisälsi ihan harkinnan arvoisia vielä parempia ideoita johonkin yksityiskohtaan kuin mitä olimme osanneet pyytää. Esimerkkinä mainittakoon vaikka Liberia, jonka olimme jo viisumikuvion takia jättämässä pois, mutta uskoimme lopulta vakuuttelua siitä, että viisumi järjestyy Freetownissa ja niinhän se järjestyi. Tai idea maakuljetuksesta Freetownin ja Monrovian välillä. Automatka rajanylityksineen ei tainnut sitten lopulta edes tunneissa olla kovin paljoa, jos yhtään, pitempi kuin matka lentokentälle Freetownissa riittävän hyvissä ajoin ennen lentoa, lento ja matka Monrovian lentokentältä kaupunkiin. Kummassakin kaupungissa kun lentokentät sattuvat vielä olemaan poikkeuksellisen kaukana kaupungeista. Lisäksi pidimme lopulta ajomatkaa ja maarajojen ylityksiä vähintäänkin mielenkiintoisena kokemuksena ja vähän erilaisena kosketuspintana elämään Länsi-Afrikassa.
Nopea ja joustava palvelu jatkui sitten matkan varaamisen jälkeenkin. Matkalle saamamme ohjeet koskien esimerkiksi maahantulomuodollisuuksia olivat seikkaperäiset ja saimme paikallisoppaiden yhteystiedot jo etukäteen. Ohjeet myös täydentyivät mahdollisten kysymysten myötä nopeasti ja matkan aikana käytössämme oli tarvittaessa lähes ympärivuorokautinen WhatsApp-palvelu.
Paikallisoppaiden taso hiukan vaihteli
Paikallisoppaista Nigeriassa meistä huolehtinut Kingsley teki todella hyvää työtä. Sierra Leonen oppaamme ei aina ihan keskittynyt työhönsä ja muiden kiireiden (?) takia jätti meidät toisena päivänä lopulta autonkuljettajan huomaan, mutta ehkä selittävänä tekijä oli osittain Freetownin tilanne – jos kotona ei ole sähköä ja sen myötä perheen ruokahuoltokin on kriisissä eikä puhelimia pysty lataamaan, niin ehkä siinä keskittyminen töihin jo ymmärrettävästi vähän herpaantuu. Liberian oppaamme osalta hienoisena haasteena oli yhteiseen kieleen liittyvät haasteet, hän ei kommunikoinut kovin sujuvasti “yleisenglannilla” emmekä me osanneet kovin sujuvasti “afrikanenglantia”, mutta kyllä asiat aina lopuksi selvisivät. Liberian oppaamme ansaitsee kyllä erityiskiitoksen siitä, että maassa, jossa varsinaisia nähtävyyksiä ei juuri ole, hän kuitenkin onnistui löytämään mielenkiintoisia käyntikohteita meille kahdelle päivälle!
Hotellisuosituksia Afrikkaan
Tuskin kukaan lukijoistamme varsinaisesti on hotellisuositusten tarpeessa Lagosiin, Freetowniin tai Monroviaan, mutta muutama kommentti hotelleistakin kuitenkin.
GTA Hotel Ikeja
Hotelliamme Nigeriassa iteroitiin ainakin jonkun kierroksen verran. Paikallisopas kävi kuulemma ihan tsekkaamassa paikan päällä hotellit etukäteen ja lopulta suosituksen sai tämä uusi hotelli. Hotelli ja sen ravintola olivatkin ainakin meille ihan hyviä vaihtoehtoja. Samassa korttelissa oli pieni huoltoasemakin, jos oli jotain pientä nakerreltavaa tai juotavaa vailla, vaikka toki juomia lähes samaan hintaan hotellin baarikin myi. Paitsi Pepsi Maxia tai Coca Cola Lightia, näitä emme onnistuneet ostamaan mistään koko Lagosissa – toki siis hyvin suppealla otoksella isoa kaupunkia.
Hotellin uima-allasta rakennuksen katolla emme testanneet, mutta kattoterassilla kävimme kyllä muutamaan otteeseen maisemia katsomassa. Saapumisiltanamme kattoterassilla oli elävää musiikkia, mutta koska olimme tehneet matkaa jo aikaisesta aamusta, emme sitä varsinaisesti osanneet arvostaa. Onneksi Nigeriassa tai ainakin tässä hotellissa, ilta loppui ainakin musiikin osalta kivan aikaisin.
Yhtenä iltana päätimme tehdä pienen iltakävelyn hotellin lähikortteleihin. Hotellimme portinvartija ei oikein tiennyt miten olisi asiaan suhtautunut, vähän tuntui siltä, että hän mieluummin olisi kieltänyt meitä lähtemästä, mutta lähdimme kuitenkin. Emme kokeneet parin korttelin kävelyä mitenkään vaaralliseksi, mutta toki tunsimme itsemme ainoina valkoisina jossain määrin nähtävyyksiksi. Kyytitarjouksia saimme herkästi – ehkä näillä kulmilla ei ole tapana kävellä, jos olisi varaa kyytiinkin.
Tammikuussa Lagosissa vierailleet ystävämme majoittuivat Radisson Blu Anchorage -hotelliin Victoria Islandilla, mutta meille hotellin sijainti Ikejassa lähellä lentokenttää ja hyvällä sijainnilla tekemäämme Aboekutan retkeä ajatellen sopi oikein hyvin.
New Brookfields Hotel Freetown
Sierra Leonen hotellimme sijaitsi sekin muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta, mutta koska meidät tavattiin aamuisin noutaa ja iltaisin palauttaa hotellille, niin sen sijainnilla ei meille muutaman päivän matkalla ollut oikeastaan väliä.
Hiukan haasteita tässäkin hotellissa oli alkuun saada hotelli ymmärtämään, että meitä asuu samassa huoneessa kaksi, eli haluamme kahdet pyyhkeet ja kahdet vesipullot ja syömme molemmat aamiaisen.
Hotellissa oli ihan kiva uima-allas ja yhtenä iltapäivänä uimmekin siellä tovin. Kokemusta väritti se, että samaan aikaan altaalla oli menossa paikallisten lasten uimakoulu naapuriradoilla. Lasten vanhemmat seurasivat jälkikasvunsa selviytymistä rantabaarista ja innostuipa joku heistäkin altaaseen preppaamaan omia lapsiaan vielä opetuksen jälkeenkin. Aika hienoa tavallaan, että tällaistakin toimintaa tuolla altaalla oli, sillä luultavasti varsinaisia uimahalleja kaupungissa ei ole ja rantakaupungissa on toki hyvä osata uida! Olihan siinä vähän menoa ja meteliä, mutta kivan elämänmakuista!
Elämänmakuisia olivat myös hotellin lähikorttelit, joita kiersimme jonain iltana. Muutaman sadan metrin matkalla oli tarjolla palveluita ompelimosta kampaamoon ja vaikka autokorjaamoon. Hedelmiä, pikkusyötävää ja juomia moni pienyrittäjä myös ihan kadulla.
Freetownissa Aventuran matkalla alkuvuodesta käynyt ystävämme majoittui Radisson Blu Mammy Yoko -hotelliin, jonka varmaan voisi jo luokitella rantahotelliksi.
The Cape Hotel Monrovia
Monroviassa pääsimme vihdoin rannalle. Ei nyt niin, että hotellillamme olisi ollut ranta, mutta sen verran lähellä rantaa olimme, että hotellin terassilta ja sopivaan suuntaan sijoittuvista huoneista näki palmut ja meren. Täälläkin ehdimme yhtenä iltapäivänä testaamaan hotellin lähes 30-metrisen uima-altaankin (kuulemma 28,75 metriä, olisiko joku ei-metrinen mittajärjestelmä ollut tuon takana aikoinaan). Uima-altaan reunalla oli myös suomalainen sauna, joka tulikin jo mainittua aikaisemmin. Uima-altaan äärellä oli myös päivittäin tarjolla kahvia/teetä/mehua ja keksejä, pöytiin asti tarjoiltuna. Hotellin aulan valokuvista päätellen myös presidentti Tarja Halonen oli vähintään pistäytynyt täällä.
Mamba Point Hotel sijaitsi ihan tämän hotellimme naapurissa. Alkuvuodesta myös Monroviassa käynyt ystäväni majoittui siinä.
Wifi toimi muuten jo hyvin kaikissa hotelleissa. Ensimmäisillä Afrikan matkoillamme kauan sitten aikaan, jolloin Euroopassa wifillä saattoi jo tehdä yhtä sun toista, niin mantereen wifit mahdollistivat lähinnä tekstimuotoisen tiedon käsittelyn.
Kohdejuttuja
Jos vielä jäit miettimään, että kannattaisiko matkustaa Nigeriaan, Sierra Leoneen tai Liberiaan, niin tutustu maihin lukemalla kohdejuttujamme:
Hetken päästä on ehkä myös Suomessa katsottavissa uusin Michael Palin -sarja Michael Palin in Nigeria. Tietysti jos satut lukemaan tätä Britanniassa, niin voit aloittaa katsomisen Channel 5:n nettisivuilta vaikka saman tien. Yle Areenassa on edelleen katsottavissa hänen edellinen sarjansa, Michael Palin Irakissa, joka nosti kyllä omalta osaltaan Irakin sijoitusta matkakohdelistallani!
Kalliit on tosiaan viisumit, vaikka sinällään ei kovin merkittävä osuus koko matkan kustannuksista olekaan. Ei yllättävää, että Kamelimatkojen kanssa kaikki sujui hyvin. Nämä kolme maata eivät ehkä ole ihan kiinnostuksemme kärkipäässä, mutta Kamelimatkojen tarjonta joltain kiinnostaa kyllä.
Kiitos Mikko! Hyvä huomio tuo, että suhteessa matkan kokonaishintaan 300 euroa per nuppi Nigerian viisumista ei enää tunnukaan niin suurelta summalta. Olen myös näiden Afrikan viisumien yhteydessä yrittänyt itselleni muistuttaa, että vaikeaa ja kallista se olisi toisinpäinkin, siis nigerialaisen saada Schengen-viisumi!
Ihan halpaa ei ole matkailu mustassa Afrikassa. Mutta onpa kokemuksetkin ihan toista luokkaa kuin jossain Sunny Beachilla!
Mukava kuulla, että kaikki sujui Kamelimatkojen kanssa noin hyvin. Olen lähdössä tosiaan joulukuussa Burkina Fasoon kamelimatkalle, ja olen myös saanut hyvin seikkaperäisiä vastauksia ja ohjeita.
Brusselsin Premium Economyn aion myös testata, tiedänpähän nyt, etten odota siltä liikoja. Aika ankea kana (?) ja riisi.
Millä periaatteilla maksatte tippejä noille paikallisoppaille? Saiko esim. Sierra Leonen kadonnut opas mitään? En ole tottunut tuohon, kun liikun aina omin päin, mutta Burkina Fasossa täytyy nyt sitten totutella olemaan melkein kolme päivää oppaan seurassa, ja varmaan hänet pitäisi sitten vielä tipein palkita.
Huvittaa muuten tuo Lagosin hotellin nimi. Alku on väkivaltapelistä ja loppu ruotsalaisesta huonekaluliikkeestä.
Kiitos Daniel! Afrikassa tosiaan on vähemmän vaihtoehtoja tuossa “keskellä” – joko matkustat tyyliin avustusjärjestöjen työntekijät, jotka eivät tietenkään maksa hotelli- ym. muita kulujaan omasta lompakosta tai sitten asut paikallisen tason mukaisesti, mitä ainakaan suomalaiset “kermaperse-eläkeläiset” eivät tee. Sierra Leonessa rantaretkellä kaipasin yhdellä rannalla vessaa ja rantavahti päätti sitten, ettei rannan vessa ehkä olisi minulle sopiva ja avasi yhden rannan bungalowin käyttööni. Betonilattialla näytti olevan pari patjaa ja vessassa oli kyllä reikä lattiassa ja juokseva vesi, mutten kyllä oikein hyvin olisi siinä asumuksessa vessakäyntiä pitempään viihtynyt …
Brussels Economy -kokemukseen vaikutti ehkä myös henkilökunnan töykeys, ehkä belgialainen juttu.
Tipeistä kysyimme Anssilta ja saimme ohjeen, että 5-10 dollari per päivä, ehkä 10, koska meitä oli kaksi ja sitä sitten enimmäkseen noudatimme. Sierra Leonen tipit sai autonkuljettaja, joka olikin enemmän meidän kanssamme aikaa viettänyt ja oli oikein ystävällinen tyyppi.
Grand Theft Auto ei ollut meille tuttu, jos siihen viittaat, enkä Ikejaankaan yhdistänyt Ikeaan :-)
Juu, sitä peliä tarkoitin. Mulle tulee aina erikoisia mielleyhtymiä, tuota olisin varmasti huvikseni kutsunut Ikea-hotelliksi jos olisin tuolla asunut. Mutta siistiltä se näyttää.
Voin vain kuvitella, millainen se rannan vessa olisi ollut, jos tuo parempi versiokin oli noin askeettinen. Huh.
Mikähän tuon keltakuumerokotuksen virallinen ohjeistus on. Mulla on leima vuodelta 2018 ja sillon hoitaja sanoi, että rokotus on nykyään voimassa loppuelämän. Aiemminhan se tais olla täälläkin vaan sen 10 vuotta.
Ps. Mua on alkanut kyllä hienoisesti kiinnostaa nämä Afrikan erikoisemmat maatkin nyt näiden teidän postausten perusteella. Ehkä voisi aloittaa noista jo hieman turistisoituneista maista, kuten siitä Sierra Leonesta.. hmm..
Kiitos Cilla Maria! Länsimaissa virallinen linja on varmaankin tuo, että on voimassa loppuelämän – mutta sillähän ei ole kauheasti merkitystä jollain afrikkalaisella rajalla, jossa valta on todistusta tarkastavalla viranomaisella. Jos siellä pidetään vielä kiinni tuosta 10 vuodesta, niin siinähän sitten yrität vakuuttaa, että näin ei ole …
Jouduin tästä aikarajasta vänkäämään terveyskeskuksen terveydenhoitajan kanssa aika pitkään, kun hän vaan luki jotain käypä hoito / THL -suosituksia eikä olisi halunnut antaa uutta keltakuumepiikkiä. Edellinen oli vuodelta 2000 ja uuden halusin alkuvuodesta 2020. Se sitten auttoi, kun sanoin, että jos en saa sitä nyt, niin sitten ne Bissaun kentällä antavat sen pakolla. Ja niinhän ne olisivat oikeasti tehneetkin. Siellä ainakin 2020 vielä noudatettiin 10 vuoden rajaa. Tosin, jos nyt muistan oikein, sitä rokotusta ei edes tarkastettu Bissaussa sitten lopulta.
Olin muuten yllättynyt silloin siitä, että tuon tosiaan sai terveyskeskuksesta ja maksutta. Vai olikohan se niin, että sain reseptin, hain apteekista sen ja sitten terveydenhoitaja pisti sen. Joka tapauksessa se meni yllättävän kätevästi, muissa asioissa en ole tuolla terveyskeskuksessa käynytkään, että positiivinen mielikuva säilyy :)
Kiitos kokemuksesi jakamisesta! Ehkä tuo kuitenkin oli niin, että jouduit itse ostamaan tuon rokotteen, mutta tarjoavat pistämisen. Näin oli ainakin pneumokokin ja vyöruusun osalta, kun päätimme koronarokotusten siivittämänä “varautua” näihinkin.
Kyllä sen rokotteen joutui ite ostamaan. Maksoi muistaakseni noin 60 euroa. Terveyskeskukseen sitten sai mennä laitattamaan sen ilmasiks :) Mulla hoitaja oli ihan ulapalla. Ei ollut koskaan aiemmin pistänyt sitä, ja joutui selaamaan ohjeita pistoksesta ja kortin täyttämisestä lähtien. Kaiken hässäkän keskellä vielä pudotti sen lasisen ampulliosan lattialle. Onneks ei hajonnut. Pelkäsin jo matkalla tk:hon, että rokote jäätyy, kun ulkona oli -28 pakkasta. Lopulta rokotetta ei edes kysytty missään.
Kiitos Cilla Maria! Kiitos kokemustarinasta! Olisikin ollut kurjaa, jos 60 euron rokote olisi päätynyt terveyskeskuksen lattialle.
Kuten yllä todettua tuo keltakuumerokotuksesta on useampaa tietoa liikkeellä että kuinka kauan se on voimassa. Kun hain sen vuonna 2018 Suomessa, niin Terveystalossa sanoivat että on voimassa loppuelämän. Toki jos muissa maissa tulkitaan tuota eri tavalla niin sitten tosiaan voi tulla rajalla ongelma. Etelä-Amerikkaan tuolla nykyisellä pistoksella toki uskaltaa vielä lähteä – kun se siellä jossain maissa vielä vaaditaan vaikka ei olla Amazonin viidakkoon menossa.
Viisumien kulut olivat teillä todella kovat, mutta tippien määrä aika pieni jos 5-10 USD per päivä, mutta se todennäköisesti vastaa paikallista palkkatasoa. Eihän ole mitään järkeä alkaa maksamaan huimia amerikkalais-tyylisiä tippejä – 10-20% retken hinnasta. Osassa Afrikkaan, kuten Tansaniassa ja Keniassa, tämä on jo pilannut monta kohdetta koska niissä pyydetään useita kymmeniä USD per päivä tippiä. Pakistanissa maksoin tippejä 10 USD per päivä sekä oppaalle että kuljettajalle – kun oli täysin yksityinen reissu kyseessä. Saas nähdä mitä Etelä-Amerikan matkalla tuo tippaus… se on kyllä niin häiritsevä ilmiö ainakin minulle.
Kiitos Jani! Huonoa tuuriahan tuo vaatii, että rokotustodistusta kysyttäisiin, korotus olisi yli 10 vuotta vanha, ja tyyppi rajalla päättäisi olla sen voimassaolosta eri mieltä. Länsi-Afrikassa todennäköisyys sille on luultavasti suurempi kuin vaikka Etelä-Amerikassa ja maarajoilla suurempi kuin lentokentillä.
Tippien osalta noudatimme Kamelimatkojen ohjetta, mielessä juurikin myös tuo, ettei paikalliseen tasoon nähden ylettömiä summia kannata maksaa. Etelä-Afrikan safarikohteissa, silloin Aventuran ohjeilla, tipit taisivat olla vähän isompia, mutta niin varmaan niissä maissa BKT ja elinkustannuksetkin.
Todella mielenkiintoinen postaus, sillä itseäni kiinnostaisi reissu näille suunnille! Ja hyvä tietää tuosta aiemmin kommentoidusta keltakuumerokotuksesta, sillä omassa kortissanikin lukee Life mutta eihän se tosiaan auta jos vierailukohteen säännöissä rokote on voimassa vain 10 vuotta. Omani on vielä jonkun aikaa voimassa tuollakin säännöllä, mutta täytyy sitten vielä selvitellä asiaa kun tulee reissu ajankohtaiseksi.
Kiitos Sarianne! Vähänhän tuo eurooppalaisesta jäänteeltä kuulostaa, mutta etenkin Länsi-Afrikassa olemme rokotustodistuksiamme päätyneet aika monellakin rajalla vuosien mittaan esittelemään.
kiitos mielenkiintoisista reissukuvauksusta taas! Olen noita kamelimatkojen reissuja erityisesti Nigeriaan moneen otteeseen fiilisteölyt, mutta ihan privareisssu solomatkaajana on toistaiseksi vielä liian kallis. Mutta ehdottomasti monien kiinnostavien reissujenne kärkeä nämä maat, kun eivät usein tule matkajutuissa vastaan.
Kiitos Angelika! En nyt ihan varmaksi uskalla sanoa, mutta sanotaan nyt vaikka 80 prosentin varmuudella, väittäisin, että Kamelimatka-reissu vaikka Nigeriaan maksaa yhdeltä jokseenkin saman kuin kahdelta, sillä hotellien melkein oletusarvo tuolla suunnalla on yksi henkilö per huone. Tietysti paikallisoppaasta tulee kustannuksia, mutta ovatkohan ne suhteessa koko matkan hintaan (lennot, viisumi) sittenkään niin korkeita. Kannattaa kysyä asiaa Kamelimatkoilta!
Oli kiva lukea Kamelimatkojen Anssin järjestämästä reissustanne ja varsinkin siitä, että kaikki toimi mainiosti vaikka teittekin matkan vain kahdestaan ja paikallisten oppaiden avulla. Olemme mieheni kanssa lähdössä syksyllä Algeriaan Kamelimatkojen järjestämälle reissulle enkä muuta osaa odottaakaan kuin että järjestelyt toimivat kuten on sovittu.
Keltakuumerokotustodistus meiltä on tarkastettu vain saapuessamme Sansibarin saarelle Kenian Mombasasta helmikuun alussa 2020. Elettiin koronan alkuaikoja ja valkotakkiset kasvomaskein varustautuneet henkilöt kyselivät myös tarkasti, missä päin maailmaa olimme olleet viime viikkoina ja mittasivat sitten kuumeenkin pikamittarilla otsasta.
Kiitos Eila! Me kävimme viime kesänä Sansibarille – tulimme tuolloin Kenian kautta Malawista, mutta enpä nyt muista, että kysyttiinkö sitä silloin. Kannattaa kyllä ehdottomasti pitää keltaista kirjasta mukana ainakin Afrikassa.
Afrikassa matkailu ei ole halpaa, sen olen omillakin matkoillani todennut. Kiinnostavia kohteita ja kiva kuulla myös kokemuksia Kamelimatkoista. Olen heidän tarjontaa tutkinut ja paljon siellä olisi mielenkiintoisia kohteita.
Kiitos Merja! Mukava kuulla, että Kamelimatkat kiinnostaa! Hyvä, että saadaan lisää tarjontaa Afrikan mantereelle!
Onko keltakuumerokotustodistuksen kanssa tullut ongelmia koskaan rajalla tai tiedätkö jonkun joka olisi joutunut ongelmiin? Hieman huolettaa
Jos todistus puuttuu, niin se ainakin on ongelma. Tiedän myös tapauksia, että ovat hakeneet uuden rokotteen, jotta se varmasti olisi afrikkaisillakin standardeilla voimassa, vaikka eurooppalaisilla standardeilla sitä jo pidetään ikuisesti voimassa olevana. Taitaa olla, että hyvällä supliikilla merkinnän uudesta rokotuksesta voi saada rokotustodistukseen myös ottamatta uutta rokotusta.
Niin, ja kerran olin afrikkalaisella rajalla, jossa ongelmaksi meinasi muodostua jonossa edessä olevan kaverin rokotustodistuksen irtolehtipainos, eli oli hajonnut turhan paljon. Vähän lahjontaa siinä sitten tarvittiin, että se kelpasi, ilmeisesti. Tämän tyyppiset kysymykset nyt tietysti on aina vähän sellaisia, että vaikkei kukaan olisi koskaan ennen joutunut ongelmiin syystä tai toisesta, niin sehän ei ole tae siitä, etteikö ongelma voisi silti osua kohdalle …
“Taitaa olla, että hyvällä supliikilla merkinnän uudesta rokotuksesta voi saada rokotustodistukseen myös ottamatta uutta rokotusta”
Tästä olen kuullut myös ja tämä on kyllä hyvin mielenkiintosta,kuinka eri tavalla tämä maailma toimii.
Mutta lähtökohtaisesti jos rokotuskortti on alle 10v ja leima siitä löytyy niin ei pitäisi tulla ongelmia. Kyselen siksi, että koitan minimoida kaikki riskit mistä asiat voisivat jäädä kiinni.
Kiitos NapSu! Ainakin sitä on tavallaan vahvoilla, jos tietää, että paperit ovat virallisten vaatimusten mukaisia. Hyvällä tuurilla koko rokotuskirjaa ei edes kysytä!