Mongoliassa lähdimme viikonlopuksi pääkaupunki Ulan Batorin ulkopuolelle Terelj Lodge -nimiseen ger-kylään. Kaipa sitä voi ger-kyläksi sanoa, sillä hotellin tai erillisten mökkien sijaan alueella on ehkä 100 perinteistä geriä.
Siis tämän kylän alueella, kyliä taas tässä luonnonpuistossa on ainakin kymmeniä ja luonnonpuistoja taas maassa kymmeniä, eli vaan sattumalta ger-majoitusta mahdollisesti miettiessäsi et todennäköisesti päätyisi samaan kylään!
Turkissa ger-tyyppisestä rakennuksesta käytetään nimeä jurtta, mutta Mongoliassa ne siis ovat gerejä. Paimentolaisuus vaati asumukselta siirrettävyyttä, sillä karja laidunsi eri vuodenaikoina eri alueilla ja paimentolaiset muuttivat karjan mukana.
Paitsi Mongoliassa samantyyppisiä asumuksia on monessa Stan-valtiossa, kuten Afganistanissa, Pakistanissa, Kazakstanissa, Kirgiisiassa, Uzbekistanissa ja Tadjikistanissa.
Gerejä näimme pääkaupungissa: siellä täällä kerrostalojen väleissä on yksittäisiä gerejä tai sopivilla vähän isommilla tonteilla pieniä ger-kyliä. Ison rakennustyömaan lähellä oli useita gerejä ja paikallisoppaamme kertoi rakentajien asuvan niissä.
Ger-asutus Ulan Batorissa luo kuitenkin ongelmia niin niiden lämmityksen kuin viemäröinnin osalta. Ger-alueilla on, useimmilla ainakin, sähköä saatavilla, mutta maaltak kaupunkiin muuttaneet paimentolaiset käyttävät kuitenkin mieluummin hiiltä, joka talvikuukausina heikentää pääkaupungin ilmanlaatua.
Siirrettävä pyöreä rakennus
Ger on pyöreän teltan näköinen rakennus, jonka sisimpänä kerroksena on puinen kehikko. Kehikon päällä on muutama kerros paksua villahuopaa ja päällimmäisenä vedenpitävä markiisityyppinen kangas.
Gerin keskellä on kamina ja katossa on aukko savupiipulle, mutta myös valolle.
Terelj Lodgessa oli gerejä, joissa oli jopa mukavuudet. Aina kahden perinteisen gerin väliin oli rakennettu kaksi kylpyhuonetta sisältävä kiinteä rakennus, johon sitten gerit liittyivät kummaltakin puolelta.
Ger on niin iso, että siihen mahtui helposti kaksikin parisänkyä, muutama tuoli, pöytä ja hyllykkö.
Kaikki alueen gerit eivät olleet kylpyhuoneellisiä, mutta alueella oli myös, kuten vaikka leirintäalueilla erilliset wc- ja suihkutilat naisille ja miehille.
Mongolian turisteille majoitusta tarjoavista ger-leireistä ilmeisesti vielä vain pieni osa on varustettu mukavuuksilla – ja kieltämättä, jotain perinteisyydestä menetetään kylpyhuoneen myötä, mutta toisaalta pidämme oman kylpyhuoneen tuomasta mukavuudesta!
Kesällä Mongoliassa voi etenkin päivisin olla todella kuumakin, mutta yöt olivat ainakin kesäkuun alussa vielä hiukan viileämpiä, joten illalla leirin henkilökunta kävi sytyttämässä tulet jokaiseen geriin. Yksi kunnon pesällinen nosti lämpötilan hetkeksi lähes kolmeenkymmeneen asteeseen. Jonkin ajan kuluttua tuli hiipui itsekseen ja gerin lämpötilakin taas laski vähitellen, mutta siinä vaiheessa peiton alla oli jo niin lämmintä, että pärjäsimme loistavasti aamuun asti.
Kylpyhuoneessa oli pesuallas, suihku ja wc. Lämmintä vettä tuli hiukan vaihtelevasti, eli suihkussa saattoi hetkellisesti saada niskaansa kylmänkin suihkun, mutta kunhan vedenlämmittimet siellä jossain taas ehtivät lämmittää lisää vettä, niin kyllä se vesi siitä lämpenikin.
Vieraana ger-asumuksessa
Ger-asumiseen pääsimme myös tutustumaan vierailulla paikallisen perheen luo. Kuulemma monet perheet, tai osa perheestä, asuu edelleen kesällä gereissä, kuten suomalaiset kesämökeillä. Gerit ovat ehkä isovanhempien asumuksia ja kesällä lapset ja isovanhemmat muuttavat takaisin maalle siinä missä talvella koko suurperhe asuu kaupungissa.
Perhe, jonka luona vierailimme, hankki kesäisin lisätuloja toivottamalla turisteja vieraaksi kotiinsa. Niinpä pääsimme tutustumaan myös tällaiseen geriin ja jopa osallistumaan perinteisen aterian valmistukseen perheen äidin ja tyttären kanssa.
Gerissä oli toisella laidalla keittiötarvikkeita, keskellä uuni kuten turistimajoituksenkin gerissä ja toisella laidalla patjoja ja tietysti iso televisio. Sähkö televisioon ja puhelimien lataamiseen saatiin aurinkopaneeleilla.
Tähän geriin ei todellakaan oltu liitetty betonirakennusta, jossa olisi sijainnut kylpyhuone, mutta ger oli kirkasvetisen joen rannalla ja pihan perellä oli puisella kehikolla ympäröity riuku.
Buuzeja rypyttämässä
Buuzit, joita yhdessä valmistimme, ovat kuten dumplingit, joita olemme nauttineet ainakin Kiinassa ja Kaukasuksella, mutta siinä missä ne vaikka Kiinassa useimmiten täytetään vihanneksilla, mongolialaiset buuzit täytetään tukevasti lihasipulisekoituksella. Nyyttitaikina tehdään jauhoista ja vedestä.
Vaikken nyt varsinaisesti voikaan kehua taidoillani rypyttää karjalanpiirakoita, niin sen verran idea on minulle kuitenkin tuttu, että näidenkin nyyttien rypyttäminen sujui melko pienellä opastuksella. Valmiiksi koottuja nyyttejä höyrytettiin sitten gerin keskellä olevan uunin päällä ehkä 20 minuuttia, jonka jälkeen ne nautittiin sellaisenaan, hiukan paprikatomaattisalsalla höystäen.
Juomaksi tarjolla oli suolaista maitoteetä, mutta onneksi meillä oli myös omat vesipullot mukana, sillä paikallinen juoma ei oikein napannut!
Ruuanvalmistuksen lisäksi perhe tarjoaa turisteille mahdollisuuden ratsastamiseen ja toki käytimme senkin, mutta lisää ratsastuksesta ja muistakin mongolialaisten suosimista urheilulajeista sitten toisella kertaa!
Kuninkaalliset gerit
Gereihin vielä palataksemme, niin Ulan Batorissa vierailimme Mongolian viimeisen kuninkaan Bogd Khanin palatsissa ja näimme siellä myös kuninkaan käytössä olleita gerejä, myös sadalla leopardin nahalla verhoillun! Näitä gerejä emme kuitenkaan päässeet näkemään sisältä (jos niiden sisällä nyt enää mitään olikaan).
Tuliaisgerit
Matkamuistomyymälöistä olisi voinut ostaa mukaansa ger-rakennussarjan. Tosin siinä asuvalle nukelle olisi tullut ulkona vilu, sillä rakennussarjasta puuttuivat huopakerrokset.
Rakentaminen ei kuitenkaan ole ihan meidän juttumme, joten päädyimme pahviseen geriin, joka oli huonekalujen sisään täytetty suklaalla!
