Liberian Monroviaan saavuimme Sierra Leonen Freetownista autolla, kuten tulinkin jo Sierra Leonen ensimmäisessä yhteevedossa kertoneeksi. Hotellimme, The Cape Hotel, sijaitsi Mamba Pointin alueella, jossa kaupungin useimmat hotellit ja monet lähetystöt sijaitsevat. Afrikan maissa, joissa ei juurikaan käy turisteja, vaatimattomampia, eurooppalaisittain vaikka kolmen tähden hotelleja ei juurikaan ole. Pääosa hotellivieraista tulee tänne työskennelläkseen jonkun kansainvälisen järjestön parissa ja arvostavat silloin kodinomaista ympäristöä, siis kodinomaista länsimaisella tasolla – hotellin mainoslauseen mukaisesti “The Cape Hotel is your home away from home”.
Hotellin hienoinen erikoisuus oli reilunkokoisen uima-altaan lähistöllä sijaitseva suomalainen sauna. Kuulemma suomalaiset rakennusliikkeet ovat aikoinaan tälläkin suunnalla toimineet, joten jotenkin tänne on sitten tupsahtanut suomalainen saunakin. Ateriat aamiaisesta illalliseen nautimme hotellin ravintolassa kuten pääosin Nigeriassa ja Sierra Leonessakin, eli kovin eksoottisia ruokailukokemuksia ei kertynyt. Toisaalta ei myöskään kertynyt vatsaoireita, vaikka söimme hedelmiäkin ja annoimme joskus jääpalojenkin olla juomassa.
Kaupunkikierros historiaan
Jos Nigeriassa minusta Nike Art Gallery kertoi taiteen keinoin hyvin Nigeriasta ja Lagosista, niin Monroviassa käyntikohteemme kertoivat hyvin maan ainakin lähihistoriasta. Aloitimme kaupungin korkeimmalle paikalle rakennetusta hotellista – siis entisestä hotellista, josta oli jäljellä vaan kuoret. Ducor-hotelli, kuten seuraavana päivänä näkemämme Hotel Africa, kertoi omalla tavallaan maassa yli kymmenen vuoden ajanjaksolla käydyistä kahdesta sisällissodasta. Kun kenelläkään ei enää ollut mitään, ruokaakaan, niin hienosta hotellista vietiin kaikki minkä irti sai – ja vähän enemmänkin – ja tavarat myytiin tai yritettiin myydä hengen pitimiksi. Minkähänlaisia rakennusten raatoja Ukrainan sota tuottaa? Gazan sodasta ei taida jäädä jäljellä rakennusten luurankojakaan.
Historiasta kertoi myös Providence Island, jonne vapautetut orjat Afrikasta rantautuivat perustaakseen Liberian valtion, joka on siis Sierra Leonen ja Haitin ohella yksi maailman kolmesta entisten orjien perustamasta valtiosta.
Liberiankin menneisyyttä ovat myös ebola-vuodet ja kun niistä puhuttaessa kysyin ainakin meihin nähden melko nuorelta oppaaltamme hänen kokemuksiaan noista vuosista, niin hän totesi tyynen rauhallisesti, jos oikein ymmärsin, että hän on sairastanut ebolan, mutta selvinnyt siitä. Aikamoinen kokemus! Wikipedian mukaan sairastuneita oli 10675, joista 4809 selvisi, joten ilmeisesti oppaamme kuului tuohon joukkoon.
Selvittyämme historia-osuudesta pidimme iltapäivän vapaata ja ajattelimme viettää illan tutustuen hotellin lähikatuihin ja niille levittyneisiin “gallerioihin” ja lähikatuihin. Oppaamme halusi kuitenkin viedä meidät tutustumaan kaupungin rantoihin ja näin sitten lopulta teimme. Tuskin omatoimiretki nyt varsinaisesti vaarallinen olisi ollut, mutta kieltämättä näkemämme rannat olivat ehdottomasti näkemisen arvoisia!
Afrikan muotoinen uima-allas
Olimme etukäteen sopineet kaupunkikierroksesta Monroviassa, vähän ajatuksena, että pidetään lähtöpäivä vapaana ennen yölentoa, mutta yhden kaupunkikierroksen sijaan päädyimme tekemään kolmekin lyhyempää retkeä. Oppaamme ei selvästikään erityisesti arvostanut omaa aikaansa. Ehkä tämä oli sen verran harvinainen työtilaisuus, että tunteja ei kannattanut laskea, ei edes sunnuntai-aamuna. Liberia on muuten pääosin kristillinen siinä missä Sierra Leonessa on muslimi-enemmistö.
Hotel Africa oli vajaan tunnin matkan päässä Mamba Pointista – kilometreinä matkaa oli ehkä luokkaa 15 kilometriä suuntaansa. Teiden kunto on kuitenkin huono, joten ajonopeudet ovat pieniä, vaikkei ruuhkaa juuri olisikaan. Perillä meitä odotti toinen luurangoksi muuttunut hotelli kauniilla rannalla. Ducor-hotellissa kieltäydyimme kiipeämästä kahdeksanteen kerrokseen vaikka meille luvattiin hienot näköalat kaupungin ylle. Täällä annoimme lopulta periksi ja kiipesimme sentään toiseen kerrokseen. Halusimme nähdä Afrikan muotoisen uima-altaan, myös sen muodon. Toinen kerros kuitenkin riitti, sillä kaiteita ei portaissa luonnollisesti enää ollut, parvekkeiden reunat olivat mitä olivat ja jo pelkkä kävelykin hotellin sisällä vaati hienoista tarkkuutta, sillä lattialla oli isoja reikiä entisten kylpyhuoneiden kohdalla, viemäröinnistä tai putkista ei toki enää ollut tietoakaan.
Pitkä matka lentokentälle
Jos Lungin lentokenttä Freetownissa on vähän hankalan matkan päässä kaupungista, sillä osa matkaa on kuljettava veneellä, niin Robertsin kenttä Monroviassakin on melko kaukana kaupungista. Runsaan 60 kilometrin matkaan oli kyllä, onneksi, varattu reilusti aikaa. Matkan varrella meitä kyllä hetkittäin alkoi hirvittämään, että ehdimmeköhän ajoissa. Kohdalle osui nimittäin toinen tämänkertaisen Afrikan kierroksemme kaatosade. Tähän lisättynä se, että moottoritien tapainen, siis tie, jossa olisi kaksi kaistaa kumpaankin suuntaan oli pitkältä matkalta vasta rakenteilla eli käytettävissä oli yhteensä vain kaksi kaistaa ja niistäkin välillä toinen muuttui järveksi, niin aja nyt siinä. No, kuljettajamme ajoi, mutta tietysti hitaasti ja tarvittaessa vastaantulevaa liikennettä väistellen. Välillä parempaa tietä haettiin tien suljetulta puolelta.
Samantyyppinen “ajetaan pitkiä matkoja pienessä järvessä” tilanne osui kohdallemme Nigeriassa palatessamme Aboekutasta Lagosiin, mutta vaikka minua silloinkin vähän hirvitti, lähinnä se, että entäs, jos auto ei pidä uimisesta ja pysähtyy kesken matkaa, niin silloin meillä ei ollut kiire kuin illalliselle.
Google Maps on kyllä osoittautunut melko luotettavaksi arvioimaan ajoaikoja huomioiden teiden kunto ja tyypillinen liikenteen etenemisnopeus, niin Liberiassa, Nigeriassa kuin vaikka Pakistanissa, mutta tietysti kohdalle osunut kaatosade muuttaa tilanteen.
Mutta, tälläkin kertaa oli onni matkassa, ehdimme lentokentälle riittävän ajoissa, selvisimme lähdön vaatimista arviolta kolmesta tarkistuspisteestä ripeästi ja päädyimme lojumaan lähtöaulaan odottelemaan hiukan myöhässä olevaa Brussels Airlinesin Brysseliin lähtevää konetta.
Oho, olisi muuten erittäin kiinnostava tietää, mitkä rakenusliikkeet, ja milloin, ovat tuolla toimineet. Tuo ebolan tappavuus on hurja, täytyy toivoa, ettei tulevaisuudessa tule virusta, joka leviää yhtä tehokkaasti kuin korona ja on toisaalta yhtä kuollettava kuin ebola. Afrikassa on muuten meillä ollut ainoa kerta, kun myöhäntymme lentokoneesta. Syy ei kuitenkaan ollut meidän ja saimmekin hintaeron korvauksena.
Kiitos Mikko! Kuten Anssi tuossa alla jo kommentoikin, niin Lemminkäinen ilmeisesti ainakin. Me olemme myöhästyneet koneesta (jatkolennolta) pariin kertaan, mutta aina se jatko on sitten ennemmin tai myöhemmin ilman lisämaksujakin järjestynyt, toistaiseksi.
Liberialla olisi potentiaalia vaikka mihin, mutta ensin taitaa Sierra Leone leipoa itsestään uuden Gambian. Toivottavasti Liberia seuraa perässä, helpottaa viisuminsaantia ja raivaa tilaa uusille lentoyhtiöille, jotka lentäisivät suoraan Eurooppaan.
Minun pitäisi vaivautua kirjastoon ja lainata Lemminkäisen historiikki. Siellä jos jossain luulisi olevan maininta myös Monrovian urakoista… Muista suomalaisfirmoista en osaa sanoa, mutta ei Lemminkäinen ilmeisesti ainoakaan ollut – ainoastaan merkittävin. Hieman harmi, kun eivät tulleet enää sodan jälkeen urakoimaan.
Ensimmäisestä kuvasta päätellen saatoitte jopa löytää Monroviasta magneetin?
Kiitos Anssi, tuolta tuo “järjestys” tosiaan näytti, eli Sierra Leonessa oli jo “tavallisen turistikohteen” piirteitä.
Kuvan esineet eivät ole magneetteja, vaan jotain vähän isompia, ne olivat kiinni joissain mukeissa tai kynttilänjaloissa, mutta magneetin kyllä saimme (ei tarvinnut selata jälkikäteen ebaytä). Khalil vei meidät jonnekin pieneen taidekäsityökeskukseen vähän kaupungin ulkopuolella, jossa olisi magneettejakin saattanut olla, mutta ei ollut. Mutta oli pieniä puisia palikoita esittäen Liberian eri heimoja ja ostimme sitten yhden moisen ja täydensimme sen kotiin tuntuamme jääkaappimagneetiksi itse. Monrovian lentokentälläkään ei niitä ollut, eli ei ole, vielä, turistimaa, Liberia.
Nämä orjavaltiot eivät ole kyllä olleet varsinaisia menestystarinoita. Haiti lienee Amerikan kaoottisin ja vaarallisin paikka, malarian ja korruption riivaama. Liberian maine ei ole paljon parempi ainakaan minun mielessäni, mutta voihan olla, että olen sen suhteen väärässä, joten jään odottelemaan lisätietoja. Sierra Leone kai pääsee kolmikosta vaatimattomaksi voittajaksi.
Olikohan opas tosiaan sairastanut ebolan? Meilläkin yks jos toinen oli mielestään sairastanut koronan vaikka kuinka monta kertaa, mutta eipä sitä varmaksi tiedä ilman testejä.
Monrovia ei valloita kauneudellaan, mutta onhan se aika hurjaa käydä kaupungissa, jonka ykkösnähtävyydet ovat raunioituneita hotelleja. Mahtoikohan USA tukea valtiota alussa tai myöhemmin, ehkä edelleenkin? Ei ainakaan – näköjään – turhan runsaskätisesti kuitenkaan. Oliko tuolla juuri lainkaan vanhoja rakennuksia, sanotaan nyt yli satavuotiaita?
Afrikkalaisissa autoissa vilkkuu aina kojelaudassa jouluvalot! Kuuluu asiaan eikä aiheuta stressiä muissa paitsi meissä länsimaalaisissa.
Kiitos Daniel! Sierra Leone on jo matkalla “turistimaaksi” eikä Liberiakaan enää erityisen kaoottiselta vaikuttanut. Haitin syntytarinahan on hiukan erilainen kuin näiden, mutta tosiaan, ei todellakaan mikään menestystarina. Itsekin tuota vähän jäin miettimään, että mainitsisinko noin vaan “sivulauseessa” jos olisin sairastanut ebolan, mutta vaikea tietää – Liberian todellisuus etenkin ebola-vuosina oli varmaan aika kaukana mistään meidän, länsimaissa eläneiden, kokemuksesta, joten tapa suhtautua siihenkin voi olla hyvinkin erilainen. Tuosta afrikkalaisista autoista ja vilkkuvista valoista saimmekin jo Anssiltakin selityksen, että nyrkkipajoissa ei ole välineitä nollata autojen merkkivaloja, joten ne jäävät sitten palamaan vaikka ongelmaa ei enää olisikaan.
Hyvä, että ehditte ajoissa kentälle! Välillä on kyllä sydäri lähellä, kun on lähtenyt muka ajoissa kentälle, mutta matkan varrella sattuu ja tapahtuu vaikka mitä… Sitten sitä kipittää hiestä märkänä vain todetakseen, että aikaa on vielä ihan reilusti :D
Hurjan näköinen tuo Hotel African “raato” :o
Kiitos Eveliina! Juu, ei ole yhtään liioiteltua tähdätä ainakin siihen 3 tuntia ennen kentällä – siinä on sentään useimmiten vähän vielä puskuriakin.
No kävittekö suomalaisessa saunassa? Itse olen muutamassa “suomalaisessa saunassa” maailman käynyt. Kreetalla oli hotellissa sellainen, ja ylälauteet eivät meinanneet kestää kolmea henkilöä ja puolet kivistä puuttui sähkögrillistä ja vain osa vastustuksista oli toiminnassa. Japanissa oli sentään osenissa jotenkin toimiva sauna, mutta vettä ei siellä olisi saanut kiukaalle heittää ja 90 sekunnin jälkeen olisi pitänyt poistua vilvoittelemaan. Onneksi ei kukaan nähnyt kun saavilla kannoin vettä saunaan ja yritin ottaa hiki-löylyjä.
Kiitos Jani! Käytiin, siis kuvaamassa. Tarjoutuivat kyllä laittamaan sen päällekin, mutta yli 30 asteen lämpötilassa uima-allas innosti saunaa enemmän.
Hurjan näköisiä ovat nuo rakennukset kyllä. Sota tekee pahaa jälkeä… Hienoa oli kuitenkin lukea matkastasi. Itse olen käynyt Afrikan maista vain Egyptissä ja Etelä-Afrikassa, jotka molemmat tekivät kyllä omanlaisensa vaikutuksen. Siihen väliin jää hurja määrä maita, joissa vielä joskus ainakin osassa olisi mukava vierailla. :)
Kiitos Outi! Ainakin olet tiedostanut, että Afrikka ei ole yksi valtio vaan manner, jolla on monen monet kasvot. Siitä on hyvä aloittaa seikkailut Afrikankin mantereella!
Hankalan kuuloinen matka lentokentälle, mutta onneksi ehditte. Osaatko sanoa minkä verran tuolla käy matkailijoita?
Kiitos Merja! Maassa taitaa käydä niin vähän turisteja, ettei lukumääristä ole edes tilastoja. Maan menneisyys ja edelleen voimassa oleva vaatimus oikeasta, fyysisestä, lähetystöstä haettavasta viisumista, rajoittanee vierailijat lähinnä maabongareihin. Toki maassa on kait melko pysyvästikin monia ulkomaalaisia, jotka työskentelevät kansainvälisten järjestöjen palveluksessa, mutta eivät siis turisteina. Naapurimaa Sierra Leone on jo alkanut kiinnostaa turistejakin, eli siellä niitä sentään käy vuosittain kymmeniä tuhansia. Evisa, siis Sierra Leonen osalta, tietysti helpottaa asiaa merkittävästi.
Aika hauskaa, että tuoltakin päin maailmaa löytyy sauna! Onpä kyllä tosiaan luuranko hotelli, en tiedä olisinko itsekään lähtenyt sinne, esim jonkun sortumisvaaran vuoksi. Ihana opas, joka halusi teille näyttää afrikanmuotoisen uima-altaan, jotenkin suloista :)
Kiitos Elina! Tuo aikanaan kuuluisa hotelli oli kiva nähdä, lähietäisyydeltäkin, mutta kiipeäminen kerroksiin olisikin sitten jo ollut vähän toinen juttu. Maissa, joissa turisteja käy vähän, oppaat ovat aidosti iloissaan jokaisesta kävijästä ja todellakin tekevät parhaansa kaikissa tilanteissa!
Selvisikö muuten käykö kukaan nykyään tuolla saunassa? Hylätyn hotellin koiralauma näyttää pelottavalta, piti ihan käydä Facebookista katsomassa isompi kuva. Pelkään irtokoiria, koska niistä ei ikinä tiedä mitä sairauksia ne kantaa, hrrr.. toisaalta säälittää, miten huonokuntoiselta nuokin näyttää :( Ja kolmas ajatus, mikä tuli mieleen, niin en tiennyt orjien perustaneen nuo kolme valtiota. Tietämykseni Afrikan historiasta on muutenkin surkealla tasolla, mutta näistä postauksista on oppinut paljon uutta.
Kiitos Cilla Maria! En tiedä paljonko tuolla oikeasti käy saunojia, mutta ihan käyttökuntoinen se oli ja hotellin henkilökunta tarjoutui laittamaan sen päälle, mutta jätimme väliin. Juu, irtokoirat ovat kyllä pelottavia maailmalla. Maabongaus on hyvä opettaja, etenkin näiden vähemmän vierailtujen maiden osalta yksityiskohdat jäävät helposti selvittämättä, mutta paikan päällä asiaan on vähän pakko paneutua.