Tämä ei ole yhteistyöpostaus Niken kanssa :-) Nike Okunday on arvostettu nigerialainen heimopäällikkö ja tekstiilitaiteilija, joka omistaa yhden Länsi-Afrikan suurimmista taidegallerioista. Vierailimme Nike Art Galleryssa ensimmäisenä Lagosin päivänämme ja jos joskus päädyt Lagosiin, niin suosittelen aloittamaan Lagosiin ja Nigeriaan tutustumisen juuri tästä taidegalleriasta. Gallerian lukuisat työt ovat levittäytyneet rakennuksen viiteen kerrokseen, jopa kerrosten välisiin portaisiin ja tietysti myös gallerian pihamaalle.
Pääosa esillä olevista töistä kuvaa Nigeriaa, eri kohteita isossa maassa, mutta myös maan historiaa ja politiikkaa ja levittäytyypä se taiteen keinoin monin kohdin koko mantereellekin. Nike Art Galleryssä näimme ensimmäisen kerran Aboekutan Olumo Rockin, jossa sittemmin vierailimme ja täällä näimme miten Lagosissa Victoria Island ja miljoonakaupungin mantereelle levittyvä osa yhdistyvät monien siltojen kautta toisiinsa. Pohjois-Nigeria on viime vuosina ollut uutisissa Boko Haramin alueella tekemien koulutyttöjen kidnappausten takia. Nike Art Gallery kertoo myös tällaisista tapahtumista, kauniisti – ehkä turhankin kauniisti. Lagosin symboliksikin kutsuttuja keltaisia minibusseja, koropeja, on vaikea kuvata liikenteessä, mutta monet taiteilijat olivat onnistuneesti nostaneet harmaan sateisessa katumaisemassa keltaiset autot keskiöön.
Gallerian omistaja on tehnyt nigerialaista perinnettä tunnetuksi myös Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Mama Nike Okunday sattui olemaan paikalla myös vierailumme aikana ja kun kerroimme olevamme Suomesta hän kertoi olleensa Tukholmassa, muttei valitettavasti Suomessa. Galleria tukee nuoria taiteilijoita kouluttamalla heitä ilmaiseksi ja opettaa perinteisiä tekniikoita maaseudun naisille, jotta ne pysyisivät elossa. Hänen töitään on esillä mm. Smithsonian-instituutissa Yhdysvalloissa ja Lontoossa mm. Gallery of African Artissa.
Jos lämpötila museossa, etenkin sen ylemmissä kerroksissa, ei olisi lähennellyt neljääkymmentä astetta, ja meillä olisi ollut aikaa Lagosissa enemmän kuin kolme päivää, olisin hyvinkin voinut viihtyä galleriassa pitempäänkin. Alimmissa kerroksissa ilmastointi sentään teki vierailusta lähes miellyttävän.
Fela Kuti ja Kalakuta
Musiikki ei koskaan ole ollut ei minun eikä meidän juttumme siinä missä vaikka kuvataide tai jopa arkkitehtuuri. Niinpä joudun tunnustamaan, että Fela Kuti oli minulle tuntematon nimi niin muusikkona kuin aktivistina. Nigerialaisille Fela Kuti on kuitenkin tärkeä henkilö, niin tärkeä, että kun paikallisoppaamme ehdotti yhdeksi vierailukohteeksemme Kalakuta-museota, niin toki hyväksyimme ehdotuksen. Kalakuta-museo sijaitsee muuten Ikejassa, eli ihan Lagosissa käyttämämme hotellin naapurissa. Fela Kuta asui talossa vähän irrallaan Nigerian sotilasdiktatuurista julistaen talon olevan itsenäinen osavaltio. Ehkä siis vähän samaan tapaan kuin vaikka Uzupion kaupunginosa Vilnassa, toki pienemmässä mittakaavassa, sillä kyse on vaan talosta.
Fela Kuti opiskelu 1950- ja 1960- lukujen taitteessa Lontoossa ja palauttuaan Nigeriaan hän perusti yhtyeen Koola Lobitos, jonka musiikissa yhdistyivät afrikkalainen kansanmusiikki ja länsimainen populaarimusiikki – afrobeat oli syntynyt. Sittemmin yhtye vaihto nimensä Nigeria ’70:ksi ja sen hajottua Fela Kuta perusti uuden nimellä Egypt -80. Etenkin Egypt ’80:sta tuli tunnettu myös Nigerian ulkopuolella.
Fela Kutin yhdessä Ginger Bakerin kanssa tekemä albumi Live! vuodelta 1971 on päätynyt hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään (listan tällä sivulla nettiversiossa kohdassa 233). Lista on tavattu järjestää kappaleiden ilmestymisvuoden mukaan ja sieltä löytyy myös mm. Abbaa, Bruce Springsteeniä ja vaikka David Bowieta, jotka ovat minullekin sentään jossain määrin tuttuja. Listaa on myös jatkettu ilmestymisvuotensa (2005) jälkeen ja sen lopusta löytyy mm. jo Taylor Swiftiä.
Kalakuta
Kalakuta-museossa oli esillä Fela Kutin soittimia ja asuja ja valokuvia hänen elämästään.
Museoon tutustuminen alkoi nigerialaiseen tapaan, selvästikin, paitsi ostamalla pääsyliput, neuvottelemalla vielä erikseen siitä, että haluammeko valot päälle, eli sähkö on Afrikan suurimmassa öljyntuottajamaassa kortilla täälläkin. Tai ehkei kortilla, mutta sopiva lisärahastuksen kohde – paikallisoppaamme teki lopulta jonkinlaisen diilin asiasta.
Nigerialainen kulttuuri, etenkin 1960- ja 1970 -luvuilla, on minulle ihan tuntematonta ja ehkä siksi minun olikin vähän vaikea käsittää miten kuvien myötä esiteltiin ylpeästi Fela Kuti ja hänen 1+27 vaimoaan. Ilmeisesti kuitenkin syy näiden 27 vaimon naimiseen liittyi kuitenkin tilanteeseen, jossa sotilaat hyökkäsivät Kalakutan tasavaltaan ja monet hänen bändinsä jäsenistä jäivät kodittomiksi. Se, että Fela Kuti meni naimisiin heidän kanssaan auttoi jotenkin asiassa? Lapsia Fela Kutille kertyi kahdeksan, kolme ensimmäisen vaimon kanssa ja viisi näiden 27 vaimon kanssa.
1980-luvulla Fela Kuti olisi halunnut osallistua ehdokkaana Nigerian ensimmäisissä demokraattisissa presidentinvaaleissa 1983, mutta häntä ei hyväksytty ehdokkaaksi.
Hän kuoli AIDSiin vuonna 1997.
Nigerian kansallismuseo
Perusnähtävyydet jokaisessa kaupungissa käsittää toki useimmiten myös kansallismuseon – emmekä siltä ihan Lagosissakaan välttyneet. Osittain tavallaan kyllä, sillä samaan tapaan kuin Abeokutassa Presidentin kirjastossa vieraillessamme sähkö oli täälläkin vähän kortilla, joten osaa esineistöstä ei ihan nähnyt :-) Esihistoriallisen osuuden kohdalla on kyllä myönnettävä, että kun jonkin verran museoitakin Länsi-Afrikan rannoilla on tullut nähtyä, niin en nyt ainakaan ihan hetimmiten osannut erottaa, että miten Nigerian menneisyys satoja vuosia sitten mahdollisesti erosi naapurimaiden menneisyydestä. Mutta toki tämän historian kokoamisella ja esillepanolla on erilainen merkitys nigerialaisille ja kanssamme museon hämäriä käytäviä kiersikin pieniä ryhmiä pieniä nigerialaisia.
Päärakennuksen hämärästä siirryimme vielä autotalliin, joka esitteli Nigerian päämiehiä vuosisatojen ajalta ryhmittyneenä vihreille seinille kenraali Murtala Mohammedin entisen auton ympärille. Museo-oppaiden mahdollinen tavoite puolueettomuuteen historian osalta tekee näistä kuvagallerioista vähän haastavia – siinä missä suomalaisena olisin ehkä voinut kiinnostua Nigerian historiasta muodossa, että ketkä näistä tyypeistä ovat ehkä vaikuttaneet eniten maan historiaan, niin opas on haluton nostamaan ketään erikseen vaan kertoo mieluiten ihan jokaisesta. No, onneksi meillä oli paikallisopas, joka saattoi seurustella museo-oppaan kanssa ja Lassekin viihtyi autotallin hämärässä, joten saatoin livistää museon pihalle tutustumaan vaikka Nigerian 7 ihmeeseen, jotka olin huomannut museoon saapuessamme.
Nigerian 7 ihmettä
Jossain määrin helpohkosti erilaisista listoista innostuvana nauliinnuin kansallismuseon aidan eteen tutustumaan sen esittelemiin Nigerian 7 ihmeeseen. Mehän tutustuimme Nigeriassa vain Lagosiin ja Aboekutaan, mutta selvästikin ympäri Nigeriaa olisi monen monta mahdollisesti hyvinkin näkemisen arvoista kohdetta, ehkä nämä seitsemän, tai ehkä jotkut ihan muut seitsemän (tai seitsemäntoista). Jos haluat paneutua niihin tarkemmin suunnitellaksesi Nigerian kiertomatkan näiden pohjalta, niin kohde-esittelyt löydät tästä. Kamelimatkat kyllä auttaisi moisenkin matkan suunnittelussa, eli kaikki kohteet ovat kuulemma heille tuttuja!
Kansallismuseot on vähän ongelmallisia ja kiusallisia, kun niissä on kaikissa samat kivet ja rikkinäiset ruukut esillä. Tulee ne silti kierrettyä, mutta aika pikaisesti. Oppaan kanssa menisi hankalaksi, kun niitä on vaikea kiihdyttää sopivaan vauhtiin, jäävät liian pitkäksi aikaa tarinoimaan kaikesta epäolennaisesta.
Kunpa jossain olisi museo, joka kykenisi esittelemään arkielämää esikoloniaalisessa Afrikassa laadukkaasti ja suurin dioraamoin. Se olisi mielenkiintoista!
Nike-galleriassa olisi mielenkiintoista käydä, sieltä ei tunnu nähtävä loppuvan kesken. Ehkä en silti tuollaista taidetta kotini seinälle tahtoisi.
Hyvää eurooppalaista tasoa oleva Malin kansallismuseo Bamakossa! Ainakin siellä on tavannut saada kierrellä omatoimisesti ja paikka esittelee muutakin kuin rikkinäisiä ruukkuja ja kivenpalasia. Niken taidegalleriakin mennee samaan sarjaan eli laadukkaiden länsiafrikkalaisten museoiden ja gallerioiden hyvin harvalukuiseen joukoon.
Mitä taas tulee Nigerian sähköön, niin: https://yle.fi/a/74-20008814/64-3-231267
Kiitos Anssi! Nike Art Gallery oli kyllä hyvä kohde – ja erityisen hyvä johdantona Nigeriaan. Näin vähän arvelinkin ja matkamme aikana ymmärsin, että sähköhaasteet niin Nigeriassa kuin Sierra Leonessa taitavat olla enemmän tahdon asia kuin se, ettei energiaa olisi saatavilla, jos siihen tai sen tuottamiseen ohjattaisiin rahaa.
Kiitos Daniel! Pikaiset vierailut museossa ovat tietysti sikäli vähän haasteellisia, että joku kaikkein kiinnostavinkin kohta voi livahtaa ohi … mutta oikein hyvä opas kuuntelee ja osaa toteuttaa museokierroksen juuri oikein. Meksikossa kiertelimme kerran oppaan kanssa jättimäistä arkeologista museota ja päätimme etukäteen, että keskitymme tiettyihin asioihin ja se toteutui hyvin.
Juu, harvapa Nike Art Galleryn töistä jotenkin asettuisi paikalleen skandinaavisen sisustuksen omaavassa kodissa Suomessa, mutta mielenkiintoisia töitä siellä silti oli paljon.
Ihan käymisen arvoisilta museoilta vaikuttavat – vaikka sähkö kortilla enemmän tai vähemmän olikin. Aloin tässä pohtimaan, että hyvin harvoin tuleekin reissussa museioissa käytyä, tai museoissa ylipäätään, mutta parhaimmillaan ovat oikein kiinnostavia kohteita. Nuo 7 ihmettä -listaukset kiinnostavat aina itseänikin, juuri mietin mitä kaikkea Romaniassa tekisimme, niin törmäsin vastaavaan. Kyllähän sieltä moni sitten valikoitui meidänkin alustavalle reitillemme!
Kiitos Mikko! Omatoimisilla kaupunkireissuilla museot ovat meillä usein sadepäivän varakohteina, ellei sitten kyse ole ihan tyyliin kaupungin merkittävimmästä kohteesta. Usein meillä on ollut kuitenkin aika hyvä tuuri säiden suhteen, joten vähemmälle ne ovat jääneet, museot.
Aika harvoin tulee täälläkään käytyä museoissa – varsinkaan reissuilla. Tuntuu, että koko ajan rymytään ulkona luonnossa, joten tällaisille ei aina myöskään vain ole aikaa. Ihan mielenkiintoiselta tämä esittelysi kuitenkin vaikutti :) Täytyypä seuraavalla reissulla koettaa mahduttaa joku museo mukaan.
Kiitos Eveliina! Tarpeeksi kuumaa ja kosteaa niin ilmastoidut museotkin ovat ihan ok – no toki Nigeriassa ilmastointikin välillä jättää vähän toivomisen varaa.
Kansallismuseot ovat hienoja – tai sitten eivät. Egyptin, Meksikon, Ranskan jne. museot ovat niin isoja, että niihin tutustumiseen tarvitsisi viikon. Nuo tuossa edellä kuvatut “Kivet ja rikkinäiset ruukut” -osastot ovat varmasti olennaisia ja tärkeitä, mutta itselläni ainakaan ei riitä energia niiden tutkimiseen. Mielummin kuuntelen (karmeitakin) tarinoita tai ihailen valtiopäämiesten entisiä autoja.
Kiitos Anna! Juu, Meksikossa antropologisen museon oppaamme kysyi heti aluksi, että mihin osaa keskitytään, sillä koko museon läpikäynti kerralla ei olisi tuottanut kuin läpijuoksun. Nigeriassa koko museoonkin voisi keskittyä, mutta tosiaan historia muodossa kaikki valtionpäämiehet rivissä tai kaikki muinaisiin kansanuskomuksiin liittyvä esineistö ei nyt välttämättä eurooppalaiselle ole se mielenkiintoisin juttu. Tässä kohtaa “läpijuoksu” riittää kuitenkinluomaan mielikuvan aiheesta :-)