10 kaupunkia Afrikassa -juttuumme taisi tulla parikin kommenttia tyyliin “ihan tuntemattomia paikkoja”. Tässä yksi lisää, sillä uskallan röyhkeästi olettaa, että koska en itse ollut koskaan ennen Nigerian matkaamme kuullut Abeokutasta, niin ei ole kukaan muukaan :-)
Matkamme Abeokutaan kulki monen mutkan kautta – ei fyysisesti, itse asiassa menomatka Lagosin Ikejasta Abeokutaan kesti vain 1,5 tuntia – mutta sen ilmestyminen matkasuunnitelmaamme kesti viime hetkille asti. Tarkkaan ottaen koko Nigeria-suunnitelmamme muutti muotoaan suunnittelun mittaan ajatuksesta osallistua Kamelimatkojen Etelä-Nigerian kohokohdat -matkaan (linkki kevään 2025 vastaavaan reissuun). Kyseinen matka ei sitten ryhmämatkana kuitenkaan toteutunut, joten aloitimme keskustelut meille räätälöidystä reissusta aluksi tuota valmista matkaohjelmaa mukaellen. Kohta luovuimme kuitenkin Abujasta, Nigerian pääkaupungista, pitkälti karsien pois pitkiä automatkoja, jotka eivät oikein ole meidän juttumme. Hylkäsimme myös ehdotuksen sisällyttää Abuja matkaohjelmaan lentäen ja päätimme keskittyä Lagosiin (ja liittää samaan matkaan myös Sierra Leonen ja Liberian). Lopulta varaamassamme matkassa ei varsinaisesti ollut mukana Abeokutaa, mutta Lagosin ohjelmamme oli suunniteltu sen verran väljäksi, että päädyimme sen lopulta siihen lisäämään.
Suunnitteluvaiheesta sen verran vielä kommenttia, että nämä pienet toimijat, kuten vaikka Kamelimatkat ja Starlight Tours, ovat kyllä uskomattoman nopeita matkoja hahmottaessaan – usein saimme uuden ehdotuksen lähes paluupostissa jotain pientä (?) toivoessamme vähän muutettavaksi!
Nigeria Southwest – Ogun / Abeokuta
Mutta palataan Abeokutaan! Palaun jutun otsikoin Palau – vain pisteen tähden? ja jutussa ja sen kommenteissa käytiin myös hiukan keskustelua siitä, että vaikkakin ensimmäinen kimmoke kohteeseen voi olla uusi maa (tai Abeokutan osalta uusi alue), se ei tee kokemuksesta sen huonompaa, kuin kohteen valinta jonkun nähtävyyden tai muun syyn takia. Niin kävi Abeokutankin osalta, vaikka tiesimme siitä etukäteen melko vähän, niin kokemus oli kiva ja Olumo Rock melkein jo yksistään päiväretken arvoinen.
Uusi alue? Vaikkemme varsinaisesti maabongausharrastuksessamme keskitykään Nomadmanian alueisiin vaan painotamme maita ja Traveler’s Century Clubin alueita, niin olemme viime aikoina sen verran keräilleet niitäkin, että jos varsinaisen kohteemme lähellä, korkeintaan päiväretken päässä, on uusi aluekin, niin harkitsemme vakavasti sielläkin pistäytymistä. Abeokuta “löytyi” kun pyysimme Kamelimatkoja ehdottamaan sopivaa kohdetta Lagosin naapurialueelta (Nigeria Southwest – Ekiti, Ogun, Ondo, Osun, Oyo). Paria muutakin vielä Abeokutaa lähempänä olevaa kohdetta tuolla alueella harkitsimme, mutta Abeokuta vaikutti kuitenkin lopulta parhaalta kokonaisuudelta. Siihen osoittavia vinkkejä löytyi myös Facebookin Every Passport Stamp -ryhmän muutamista Nigeria-tarinoista.
Abeokuta sijaitsee vajaan 100 kilometrin päässä Lagosista ja sinne vievä moottoritie osoittautui yllättävänkin hyväkuntoiseksi. Valitsimme retkipäiväksi sunnuntain, mikä luultavast vähensi Lagosin pään ruuhkia ainakin jonkin verran. Google Mapsin mukaan ajo-aika on vajaat 1,5 tuntia, mikä menomatkalla toteutuikin. Paluumatkalle kohdalle iski rankkasade, joka sitten tietysti tarkoitti paljon pienempiä ajonopeuksia. Jos olisin itse ajanut, olisin varmaan niissä “järvissä” ja tuulilasiin kaatamalla tulevan veden alla ajanut sivuun ja odottanut sateen vähenemistä!
Olumo Rock
Olumo Rockin näimme ensimmäisen kerran taideteoksena Lagosissa upeassa Nike Art Galleryssä. Nämä isot kivat ovatkin ilmeisesti nigerialaiseen maisemaan kuuluva juttu, sillä jos olisimme vierailleet Abujassa, niin olisimme tietysti käyneet katsomassa Zuma Rockin.
Olumo Rockin paikallinen nimi lienee on “kiven alla” siinä missä Abeokutan “turvapaikka kivien välissä”. Jättimäistä kiveä onkin kaupungin perustamisen aikoihin (1830-luvulla) käytetty eräänlaisena linnoituksena ja turvapaikkana.
Nyttemmin kivi tarjoaa matkailijalle päivän portaat ja oikeasti upeat näkymät yli Abeokutan kaupungin. Kiven vieressä on toki parikin hissitornia, mutta hissit eivät, tietenkään, toimi. En tiedä onko niiden kunnostamiseen edes jotain suunnitelmaa – ellei, niin minusta tornit kannattaisi purkaa maisemaa rumentamasta! Siis kiipeämään! Oppaamme neuvotteli hetken paikallisen oppaan kanssa, mutta myöntyi sitten hänen ottamaan mukaansa. Kyltit muistuttivat eri yhteyksissä, että oppaille maksaminen on vapaaehtoista, mutta kyllä Kingsley hänelle taisi retken lopuksi jotain maksaakin. Ainakaan ensikertalaisina emme kyllä olisi kävelyä kiven ympäri ja kiven päälle ilman opasta selvittäneetkään, mutta ehkä nigerialainen oppaammekin olisi osannut meitä opastaa. Ihan niin haastava reitti ei ollut kun kiipeäminen Mongoliassa Turtle Rockille!
Kivi tosiaan, ylös päästyämme kierrettiin. Ensimmäinen “kohde” ylhäällä oli tutustuminen turvapaikkoina käytettyihin onkaloihin kiven alla. Sen jälkeen kiersimme kiven taakse, jossa yllättäen asui perhe tai pieni suku. Toiselta laidalta kiipeäminen jatkui hissitornin portaita monen monta kerrosta kiven laelle, josta vasta sitten aukenivatkin näköalat kaupunkiin! Oppaamme hätyttelivät kuitenkin meitä asettumaan lukuisissa eri kohdissa kuviin kiven laelle siinä missä melkein mieluummin olisin katsellut kaupunkia vähän kauempana kiven reunalta. Tai katsellut kiven raoista kurkistelevia värikkäitä liskoja.
No, kukaan ei kuitenkaan pudonnut ja matka takaisin alas olikin jo urheilumielessäkin kesy suoritus.
Abeokutan moskeija
Olumon kiven huipulta Abeokutan maisemia ihaillessamme siitä nousi ainakin kaksi kirkkorakennusta, moskeijoita molemmat. Punainen oli kuulemma keskusmoskeija ja sen luona poikkesimmekin sitten seuraavaksi. Ensimmäisenä katseeni kuitenkin kiinnittyi aamupäivän auringossa valkoisena hohtavaan Ansar-Ud-Deenin moskeijaan, mutta siellä emme käyneet, sillä uudempana sillä ei tainnut olla erityistä historiallista ja sen myötä nähtävyksellistä arvoa.
Abeokutan keskusmoskeija rakennettiin 1925 ensimmäisen 1830-luvulla tontilla sijainneen moskeijan paikalle ja sellaisena se saattaa olla yksi Nigerian ellei koko Afrikan vanhimpia. Moskeijan rakensivat Brasiliasta tulleet paluumuuttajat ja sen tyyli seurailee barokkiajan siirtomaa-arkkitehtuuria.
Moskeija ei ollut auki, mutta se ei haitannut, lähikorttelit muutamine siirtomaa-aikaisine taloineen olivat muutenkin mielenkiintoisempia!
Jalkauduimme myös hetkeksi moskeijan lähistöllä sijaitseville markkinoille – kyllähän sitä nyt Afrikassa käydessään ainakin yksillä markkinoilla pitää poiketa. Myöhemmin Lagosissa kiertelimme myös hetken paljon isompaa – ja kaoottisempaa – tavaramarkkina-aluetta.
Presidentin kirjasto
Jos Lagosissa Nike Art Gallery kertoi meille taiteen keinoin paljon Nigeriasta ja Lagosista, niin Presidentillinen kirjasto Abeokutassa puolestaan kertoi ainakin pätkän maan historiasta. Toki jo kansallismuseo Lagosissa oli vähän pohjustanut asiaa, mutta se painottui enemmän melko kaukaiseen menneisyyteen.
Presidentillisen kirjaston käsite oli minulle entuudestaan tuntematon. Sittemmin minulle toki selvisi, että jokaisella Yhdysvaltojen presidentille on 1930-luvulta alkaen perustettu presidentin kotivaltioon kirjastot, joissa säilytetään asiakirjoja, esineitä ja mm. valtiovierailujen lahjoja, jotka liittyvät entisen presidentin elämään ja uraan. Abeokutan tapauksessa presidentti on Olusegun Obasanjo, joka siis on kotoisin Abeokutan kaupungista. Obasanjo toimi Nigerian sotilasjohtajana vuosina 1976-1979. Obasanjon luopuessa vallasta Nigeria siirtyi demokratian aikaan ja seuraavat presidentit valittiin jo vaaleilla. Obasanjokin palasi valtaan vuonna 1999, jolloin hänet valittiin vaaleissa presidentiksi ja hän pysyi vallassa sallitut kaksi kautta vuoteen 2007 asti. (Hän kyllä yritti muuttaa lakia siten, että hän olisi vielä voinut jatkaa kolmannenkin kauden, mutta Nigerian demokratia piti pintansa.)
Olesegun Obasanjon presidenttikaudella hän keskittyi korruption vastaiseen taisteluun, erityisesti poliittisten vastustajiensa osalta, ja talouden uudistamiseen. Valtakautensa jälkeenkin hän on ollut merkittävä hahmo Afrikan politiikassa mm. rauhanvälityksessä konfliktialueilla.
Pimeä valkoinen talo
Presidentin kirjaston ehkä mahtavin osuus oli “valkoista taloa” vastapäätä olevaan rakennukseen koottu näyttely presidentillisistä kulkuneuvoista polkupyöristä alkaen päätyen panssarivaunuun, helikopteriin ja ohjusveneeseen (oletan, tämä tosin vain arviolta viisimetrisenä pienoismallina). Omia kuvia tästä kokoelmasta ei ole tarjota, sillä vaikka Nigerian oppaamme muuten olikin osaava ja aikaansaava, niin kuvauslupaa museoon hänkään ei saanut järjestettyä.
Päärakennuksessa kuvausluvallakaan ei oikeastaan olisi kuvia ottanut, sillä yllätys yllätys, sinänsä hienossa rakennuksessa ei ollut sähköä! Avarasta aulasta olisi tietysti voinut ottaa muutaman kuvan, mutta itse ikkunattomiin näyttelytiloihin tutustuimme kännyköiden taskulamppujen avulla! Oppaamme arveli, että korruptiolla olisi sormensa pelissä, sähkölaskuun oli luultavasti varattu rahaa, mutta se oli mennyt jonnekin muualle. Oikeastaan aika hilpeä tämä Night at the Museum -kokemus keskellä päivää!
Mutta saattoihan niitä, mm. kuvia presidentistä muiden valtionpäämiehien seurassa, katsoa taskulampullakin. Saattaa olla, että kamera siinä sivussa otti jonkun kuvankin. Valtiovierailujen lahjojen joukosta tiirailimme, että löytyisikö Aalto-maljakoita tai Marimekkoa, mutta ei näkynyt.
Olesegun Obasanjo on elää muuten edelleen ja on tätä kirjoittaessani 87-vuotias. Abeokutassa oleillessaan hän asuu “valkoisen talon” yhteydessä sijaitsevassa asunnossaan.
Wakaholic -blogia kirjoittava nigerialainen asianajaja oli onnistunut ajamaan asiaansa, myös kuvien osalta, vähän paremmin, eli pistäydy kierroksella OOPL:ssä, Olusegun Obasano Presidential Libraryssä tästä.
Onko täällä leijonia?
Lopuksi pistäydyimme vielä lyhyesti presidentillisessä eläintarhassa – lähinnä siksi, että alueella olevissa julisteissa oli kuva leijonasta ja rohkenin epäille, että onkohan täällä moista. Kun oppaat väittivät, että on, niin leijonia kuin hyeenoja, niin pitihän ne käydä katsomassa. Tätä eläintarhaa en kyllä ehkä suosittelisi eläinten hyvinvointiin herkästi reagoiville – kannattanee tämän eläintarhan sijaan lähteä vaikka Keniaan safarille.
Sitten olikin jo paluumatkan vuoro, etenkin kun taivas oli muuttumassa tumman harmaaksi! Kuulemma sadekausi alkamassa – maan eteläosassa se tapaa sijoittua maalis- ja marraskuun väliseen aikaan ja nyt elettiin jo huhtikuuta.
Automatkoista muuten, melkein hassua, että olemme puolivahingossa kuitenkin päätyneet pitkille automatkoille paitsi Afrikassa Freetownista Monroviaan (runsas 10 tuntia), myös Pakistanissa Islamabadista Chitraliin, jopa edestakaisin (taukoineen 13 tuntia!) ja Kamerunin Doualasta Yaoundeen, edestakaisin sekin (6 tuntia suuntaansa). Joskus maata pitkin matkustaminen kun on käytännössä se ainoa vaihtoehto.
No ainakin minun osaltani meni aivan oikein, en tosiaan ollut Abeokutasta kuullutkaan. Hieman erilainen moskeija ulkonäöltään, mihin sitä yleensä on tottunut. Olisiko sisälle päässyt kurkistamaan? Kieltämättä taitaa olla oikeastaan koko Afrikan laajuinen juttu, että varsinkaan eläintarhoissa eläinten hyvinvointi ei ole prioriteettilistalla kovin korkealla…
Kiitos Mikko! En usko, että olisi päässyt, mutta juuri siinä kohdassa elämä kadulla ja muutamat siirtomaa-aikaiset talot tuntuivat mielenkiintoisemmilta, joten emme opastamme erityisesti innostaneet ottamaan asiasta selvää.
Tunnustan. En ollut koskaan kuullut Abeokutasta. Nättejä liskoja siellä ainakin on, ja komea moskeija. Saiko valokuvia ottaa ihan vapaasti esimerkiksi markkinoiden tuotteista?
Olen lähdössä loppuvuodesta vain minua varten kasatulle kamelimatkalle Burkina Fasoon ja olen tehnyt saman havainnon asiakaspalvelusta. Kysynpä mitä vaan, niin täsmällinen vastaus tulee nopeasti ja myös virka-ajan ulkopuolella. Oletan, että perillä minulla on myös WhatsApp-asiakaspalvelu Suomeen, jos tulisi jotain viime hetken muutostarpeita.
Kiitos Daniel! Markkinoilla valokuvaaminen on aina vähän niin ja näin, lupa pitää ainakin kysyä ja joskus sen saa, joskus ei. Se, että ostaa jotain (tai meidän tapauksessamme oppaamme osti jotain) auttaa vähän asiaa. Kamelimatkojen WhatApp-palvelu oli vähintäänkin yhtä nopeaa kuin muu palvelu. Ihan loppumetreillä olimme maksamassa viimeisen hotellin (Monroviassa) laskuamme aterioista ja meille tarjottiin laskua, jossa oli laskutettu myös huoneesta. Paikallisopas oli tulossa hotellille, mutta laitoin viestin molemmille, Suomeen ja paikallisoppaalle, ja vastaus Suomesta tuli nopeammin, sunnuntai-iltana kuin paikan päältä. Me teimme kohteissa WhatsApp -ryhmät, jossa oli Kamelimatkat Suomessa, paikallisopas ja me molemmat, niin kaikki näkivät kaikki viestit.
Moskeija näyttää enemmänkin katolilaiselta kirkolta kun sitä tarkemmin katsoi, mutta torneissa oli hieman “minareetin” tyyliä. En itse enää viitsi käydä ulkomailla(kaan) eläintarhoissa koska niissä on tultu nähtyä aika surkeita eläimiä vaikkakin se voi olla ainoa paikka missä tietyn eläimen pystyy helposti näkemään. Samoin on nämä luonnontieteelliset museot joita kutsun nimellä “dead zoo”. Toki maailmassa löytyy vielä eläintarhoja joissa eläimillä on jotenkin “eläimilliset”, ei inhimilliset, olosuhteet elää – häkissään. Mutta mielenkiintonen paikka tuo Abeokuta – vaikkakin nevehööd.
Kiitos Jani! Eläintarhaan päädyimme nyt lähinnä siksi, että uskalsin epäillä julisteita, jotka antoivat ymmärtää, että siellä on eläimiä :-) Nuo eläintenraadot olivat eläintarhan sisäänkäynnin yhteydessä, eli emme sentään käyneet sekä museossa että eläintarhassa. Paina Abeokuta mieleesi, jos Nigeriaan päädyt – siitähän saa Nomadmania-pisteen!
Abeokuta on kieltämättä tuikituntematon Nigerian ulkopuolella, vaikka siinä metropolialueella asuu yhtä paljon ihmisiä kuin Suomen pääkaupunkiseudulla.
Valtiovierailujen lahjat ovat kyllä mielenkiintoisia – missä lie Suomen presidenteille annetut lahjat muuten! Tuskin vierailta mitään käyttötavaraa kuitenkaan tulee. Piti ihan tarkistaa, milloin Suomen ja Nigerian presidentit ovat tavanneet – Halonen tapasi Obasanjon Helsingissä 2004 ja vastavierailu Nigeriaan tapahtui 2009, vaikkei silloin enää Obasanjoa vallassa ollutkaan. Te ette Marimekkoa löytäneet, mutta minä löysin Jugoslavian museosta Belgradista Kekkosen antaman laadukkaan puukkokokoelman Josip Broz Titolle. Sielläkään ei saanut kuvata, mutta saattoi siinä vahingossa kokoelmasta kuva tulla otetuksi kuitenkin. :-)
Muuten vierailunne Obasanjon kirjastossa oli kyllä viimeisen päälle autenttinen Nigeria-kokemus – sattuuhan sitä nyt, että presidentin kirjaston sähkölaskuun varatut rahat olivat vahingossa sujahtaneet vääriin taskuihin. Vähän samanlainen homma tapahtui vuosi sitten Nigerian Gumelissa, kun pyysimme laittaa majapaikan ilmastoinnin päälle, niin pian generaattoria saavuttiin tankkaamaan. Iso osa löpöstä sujahti kuitenkin henkilökunnan mopojen tankkeihin, kun seurasin toimitusta kauempaa.
Kiitos Anssi! Halosesta puheenolleen, hän kävi jonain vuonna myös Liberiassa, sillä hotellimme aulassa oli hänen kuvansa! Punatukkaisena erottui sen verran helposti kuvasta, että kiinnitti huomiomme.