Palataan vielä hetkeksi Kreetan saarelle. Halusimme helpon, opastetun retken Knossoksen palatsialueelle Agios Nikolaoksesta ja ratkaisuksi löytyi Aurinkomatkojen retki Itäisen Kreetan aarteita. Knossoksen lisäksi retki sisälsi lyhyen pysähdyksen verran oliiviöljyä ja viiniä ja vähän pitemmän pysähdyksen Archanesin kylässä. Oliiviöljyn ja viinin olisi voinut mielestämme hyvin voinut skipatakin, mutta vierailu Archanesin kylään oli positiivinen yllätys. Etenkin kun emme osanneet siihen liittyen odottaa mitään.
Varsinaisesti pysähdys Archanesin kylään oli tarkoitettu lounastauoksi, mutta oppaan ylistettyä myös pienen kylä kauneutta ja osoitellessa jo bussin paikoituspaikalle ajaessamme kylän lukuisia seinämaalauksia, päätimme kuitata lounaan parilla juustopiiraalla ja keskittyä ruuan sijaan pikkukaupungin kujiin.
Bussi jätti meidät ehkä korttelin päähän kaupungin keskusaukiosta, Platía Aristotelousista. Opas vinkkasi pari katua, joita pitkin kannattaisi kaupunkia lähteä tutkimaan. Näillä pääsimmekin alkuun, mutta kohta kurkistimme yhdelle sivukadulle, käännyimme sinne ja seuraavasta kulmasta taas suuntaan tai toiseen. Katukahviloissa paikalliset, miehet, paransivat maailmaa ja kissat ja koirat loikoilivat keskipäivän aurinkoa paossa kuka missäkin. Välillä olimme huomaamattamme palanneet johonkin kadunkulmaan, joka tuntui jo tutulta, ja käännyimme taas uuteen suuntaan. Alle 5 000 asukkaan kylän keskustassa ei oikein eksymään pysty, mutta sen sijaan aina uudelta kujalta ja aina seuraavan kulman takaa löytyy uusi entistä värikkäämpi ja mielenkiintoisempi näkymä. Välillä toki seinät ovat tylsän beigejäkin, mutta enimmäkseen eivät.
Toiseksi kaunein kylä?
Archanes on myös, kuulemma, jonain vuonna valittu Kreetan, vaiko Kreikan, toiseksi kauneimmaksi kyläksi, mutta tämä menee kyllä sarjaan oppaan tarinat, sillä kohtuullisesta etsimisestä huolimatta en löytänyt netistä yhtään tähän liittyvää uutista. Vähän kuin Butchart Gardens Vancouver Islandilla Kanadassa, oppaan mukaan maailman kolmanneksi kaunein puutarha, mutta juuri sellaista listaa ei kyllä netistä löytynyt ihan kohtuullisella hakemisellakaan. Archanesin osalta jäi myös uteloittamaan, että mikä sitten oli se kaunein kylä, mutta sekään ei sitten selvinnyt.
Kylä on kuitenkin tunnettu hyvin säilyneistä venetsialaisista ja ottomaaniajan rakennuksista. Vanhat talot, koristeelliset oviaukot ja vehreät sisäpihat luovat kaupunkiin hienon tunnelman. Kylän ainakin jossain määrin tunnustettu kauneus on selvästi myös innoittanut kyläläisiä pitämään huolta ja panostamaan ympäristöönsä.
Archanesin kylässä jo jotain samaa kuin Rodoksella Koskinoun kylässä – sekin oli kompakti, katutaiteen kyllästämä ja ihmisiä kylän kujilla oli vain satunnaisesti, eli kylässä saattoi kuljeskella lähes yksinään. Archanesissa meitä oli pienen ryhmän verran, mutta iso osa meistä panosti lounaaseen, joten kadut ja kujat eivät meistä ruuhkautuneet.
Tämäkin alue on myös kuuluisa viineistään ja niiden rinnalla hyvästä ruuasta, mutta tällä kertaa kulinaariset kokemuksemme tosiaan rajoittuivat paikallisten suosiossa olevan leipomo/kahvilan lounaspiirakoihin. Alueen viinitiloillakaan, joita niitäkin kuulemma on runsaasti, emme poikenneet.
Juktas-vuorelle, kreikkalaisen mytologian mukaan, Zeuksen hautapaikalle, olisi ollut tarjolla patikointireitti ja upeita näkymiä sisämaan kylästä aina merelle asti, mutta viikolla, jolloin uutisointiin useammista patikointikuolemista Kreetallakin, ei patikointi olisi oikein käynyt mielessämme – eikä siihen toki olisi ollut lounastauolla aikaakaan.
Mutta, skipataan siis ruoka, juoma ja patikointipolut ja keskitytään katutaiteeseen! Värikkäät työt kertovat tarinoita kylän arjesta, luonnosta ja Kreikan mytologiasta.

Katutaidetta etsiessämme kurkistimme myös paikallisen elokuvateatterin aulaan. Elokuvateatterit ovatkin usein Kreetalla ulkoilmateattereita, mutta valitettavasti tällä kertaa aikatauluun ei katutaiteen lisäksi mahtunut elokuvakokemuksia. Espoo Cinéssa sitten …

















Näyttää kieltämättä hienolta. Ei ehkä klassista Kreikkaa, mutta hienolta joka tapauksessa. Myös katutaide miellyttää silmää.
Kiitos Mikko! Ei taas ehkä kohde, jota varten kannattaa satoja kilometrejä ajaa, mutta jos Heraklion suunnalle muuten sattuu, niin ihan kiva lisä muuhun reissuun.
Ja suomalaisia 5000 asukkaan paikkakuntia ovat Pornainen, Pyhtää ja Kangasniemi… Niistä taitaa olla vaikeaa saada yhtä kivoja kuvia. Tuollainen kompakti urbaanikylä on ainakin minusta oikein viehättävä ja tunnelmallinen.
Kuvauksesi miehistä katukahviloissa, kissoista ja koirista kuulostaa juuri siltä, millaiseksi kuvittelen kreikkalaisen (tai eteläitalialaisen) keskipäivän paahteessa kylpevän kylän. Raukea idylli. Jos tie vie joskus Kreetalle, voisin mielelläni poiketa tuonne.
Kiitos Daniel! Pyhtään kirkolla kävimme toissavuonna samalla reissulla kun tutuistuimme Ruotsinpyhtääseen eli Strömforsiin. Jälkimmäisessä oli kyllä katsottavaakin ainakin vuorokauden vierailun verran. Archanes oli erilainen kuin Agios Nikolaos, sillä turisteja ei katukuvassa juuri näkynyt – paikka kun ei ole rannalla, eikä isompia hotellejakaan taida olla.
Osa muraaleista huikaisevia! En olisi Kreetalta odottanut. Näin sitä on ennakkoluuloja?????
Kiitos Mari! Tosiaan hiukan poikkeava pikkukohde Kreetalla tämä Archanes.
Jestas, onpas ihastuttavan oloinen kylä ja upeita nuo maalaukset! Täytyypä laittaa kylän nimi mieleen jos/kun seuraavan kerran Kreetalle menen.
Kiitos Virpi! Puolipäiväretkelle oikein sopiva kohde, riippuen toki vähän missä päin Kreetaa asuu lomallaan.
Ihanaa kun pienissäkin paikoissa panostetaan ympäristöön ja viihtyisyyteen! Vaikuttaa paikalta, jossa olisi ihana rentoutua.
Kiitos Anmarien! Ehkäpä pienissä paikoissa tuo onnistuukin paremmin :-)
Nätti kylä! Ei ihan samannäköistä kuitenkaan kuin Lassithin kylissä, missä viime vuonna seikkailin ja varsinkin kuvasin. Mutta miehiä sielläkin istui kahvilassa turisemassa. Ja kissoja pitkin kylää. Idyllistä.
Kiitos Raija! Taitaa Kreetallakin olla aika monta pientä idyllistä kylää, joihin turistit tulevat “häiritsemään” vain päiväseltään.