Bussimatkalla Lindokselle Aurinkomatkojen opas työskentelee ahkerasti kertoillen matkan varrelle jäävistä kohteista ja elämästä Rodoksella. Ilmeisesti ainakin tällä viikolla Lindokseen menijöitä oli niin paljon, että suomalaisille kannatti ottaa oma bussi ja opas vaikka retkikuvauksessa ”pelotellaankin”, että retki toteutetaan osana monikielistä ryhmään, mutta jokaisella on käytössään henkilökohtaiset kuulokkeet, joiden kautta kuuluu opastus omalla kielellä. Opas on kreikkalainen, mutta puhuu syystä tai toisesta hyvää suomea.
Erityisen kiinnostavina asioina oppaan kilometristä toiseen jatkuvasta tarinasta poimin kaksi kiinnostavaa kohdetta, Koskinoun kylän ja Kalithean rannan. Pienellä paneutumisella ne toki olisi voinut löytää itsekin, mutta mitä sitä nyt tutkimaan asioita etukäteen jos on kerran pakettimatkalle lähtenyt. Kalitheasta taisin kyllä olla jo nähnytkin jossain maininnan. Olimme jättäneet päätöksen mahdollisesta osallistumisesta koko päivän mittaiselle saarikierrokselle Lindoksen retken jälkeen ja lopulta tulimme siihen tulokseen, jo puolen päivän mittaisen retken jälkeen, että tämä riitti tätä lajia. Saarikierroksen sijaan lähdemme tutustumaan Koskinoun kylään ja sopivasti samalla suunnalla olevalle Kalithean rannalle.
Hotellin vastaanotto auttoi meitä löytämään taksin, joka toteuttaisi kierroksemme hintaan 60 euroa sisältäen paitsi matkat, myös tunnin odotuksen kummassakin kohteessa. Aurinkomatkatkin tarjoaa varattavaksi autoa ja kuljettajaa 1-8 hengelle, hinta puolen päivän retkestä 420 euroa! Taksiretkiä suunnitellessaan kannattaa muuten pysähtyä jollain taksiasemalla lukemaan hinnastoa, jossa ainakin parissa näkemässämme listataan hintoja tyypillisiin kohteisiin saarella – niistä saa hyvin osviittaa hintatasosta omaa mahdollista taksiretkeä suunnitellessaan.
Koskinou
Koskinoun kylää lähestyessämme kuljettajamme heittäytyi pyytämättä matkaoppaaksi ja alkoi muistella elokuvaa Navaronen tykit. Kuulemma pääosan esittäjä Anthony Quinn piti kylästä (tai Rodoksen saaresta) kovasti ja itse asiassa olisi halunnut ostaa yhden lahdenpoukaman saaren länsirannikolta vähän Koskinousta vielä etelään. Kauppoja ei syntynyt, mutta lahti sai kuitenkin nimekseen Anthony Quinnin lahti. Vuonna 1961 valmistuneesta elokuvasta meillä ei ollut ainakaan kovin tuoretta mielikuvaa, mutta pitänee lainata vanha DVD kirjastosta jossain vaiheessa. Tarkkaan ottaen yhteys näyttelijän ja juuri Koskinoun kylän välillä ei meille kyllä selvinnyt.
Kylää koskienkin saimme kyllä muutamia vinkkejä, kuten vaikka maininnan kirkosta ja perinnetalosta.
Pienen kylän keskusaukio ei vakuuta, mutta uskomme kuitenkin perustuen niin Aurinkomatkojen oppaan kuin kuljettajamme juttuihin, että kyllä täällä on jotain ja lähdemme kävelemään kapeaa kujaa pitkin. Tylsä keskusaukio osoittautuu pian kylän ainoaksi tylsäksi paikaksi ja etenemme värikkäältä ovelta toiselta. Parissa kohtaa pitää tehdä valintoja, oikealle vai vasemmalle. Tavallaan valitsemme ensin väärin, lyhyemmän reitin ja harmittelemme pian, että tähänkö tämä päättyi. Mutta toisaalta ”väärä” reitti vei meidät perinnetaloon ja kirkolle, jotka nekin oli toki tarkoitus nähdä. Isodia Theotokou -kirkossa on viisikerroksinen kellotorni ja perinnetalossa on esillä myös paikallista keramiikkaa.
Rodoksen Sidi Bou Said
Palaamme aukiolle ja kun aikaa on vielä jäljellä palaamme takaisin ja valitsemme uudelleen ja löydämme itsemme aina uusilta ja uusilta kujilta. Nyt tunti alkaa jo tuntua lyhyeltä ajalta kylässä ja joudumme lopulta kiirehtimään sokkeloisia kujia takaisin. Ehkä emme nähneet ihan jokaista värikästä ovea, seinämaalausta, porttien ympärillä kiipeäviä köynnöksiä, ovien yläpuolella riippuvia taikakaluja ja kaikkialla katuja koristavia kukkaruukkuja, mutta näimme kuitenkin paljon. Tunisiassa kävijät taitavat kaikki tuntea Sidi Bou Saidin kylän, joka on tunnettu ovistaan. Koskinou on Rodoksen saaren Sidi Bou Said ja ehkä enemmänkin. Koskinoun kujilla ei nimittäin ole yhtään matkamuistomyymälää, ei yhtään ravintolan sisäänheittäjää eikä ruuhkia – vain värikkäät kujat ja muutama kissa ja koira. Keskusaukion lähistöllä on muutama ravintola ja kahvila, mutta kukaan ei yritä houkutella Sinua niihin, päätöksen voi tehdä ihan rauhassa.
Kalithea
Kalithea, tai Kalithea Springs, on rantakohde, joka on joskus ollut tunnettu kuumista lähteistään. Lähteitä siellä ei enää taida olla, mutta tyylikäs rantakohde Kalithea on edelleen. Tai taas. Rodoksen ollessa Italian hallitsema (1912 – 1943) arkkitehti Petrio Lombardy suunnitteli rannalle kylpyläkokonaisuuden, joka avattiin kesällä 1929. 1943 saksalaiset miehittivät Rodoksen, vuonna 1945 englantilaiset vapauttivat saaren natseilta ja vuonna 1947 Rodos liitettiin taas osaksi Kreikkaa – mutta kylpylä porskutti läpi kaikkien näiden myllerrysten aina 1960-luvun loppupuolelle asti. Taisipa kylpyläkin vilahtaa jo Koskinoun yhteydessä mainitussa elokuvassa Navaronen tykit.
Vuonna 1967 kylpylä suljettiin ja se jäi hylättynä rappeutumaan. Vasta vuosikymmenen vaatineen restauroinnin jälkeen se avattiin uudelleen yleisölle vuonna 2007. Nykyisellään paikka on näyttävä ja siihen kannattaa käydä tutustumassa jo pelkästään sen arkkitehtuurin takia. Toki samalla kertaa voi nauttia kesäpäivästä rannan tyylikkäässä ravintolassa tai pulahtaa lahteen uimaan. Tarjolla on myös monen monta kohtaa Instagram-kuvien taustoiksi ja toisen hiukan sivummalla olevan kupolin alla mm. valokuvanäyttelyitä. Häitä ja konserttejakin täällä järjestetään.
Sisäänpääsy Kalithean alueelle maksoi kesällä 2022 4 euroa nuppi, senioreilta 2,50. Me tulimme paikalle taksilla, mutta bussillakin päässee.
Lisää Kalitheasta voit halutessasi lukea vaikka Tämä matka -blogin jutusta samaisesta paikasta.
Näyttääpä tuo Koskinou kivalta, mielellään siellä voisi itsekin lähteä käymään. En tosin ole käynyt Sidi Bou Saidissa, joten en pystyisi täysin ottamaan kantaa tuohon vertaukseen. Ehkäpä siis pitää käydä sielläkin, hienolta sekin nimittäin näyttää!
Kiitos Mikko! Kumpikin lienee kohde, jossa kannattaa pistäytyä jos on lähistöllä – eli ehkei vain Koskinoun takia lähteä Rodokselle eikä vain Sidi Bou Saidin takia Tunisiaan, mutta jos niihin päätyy, niin ne ovat ihan varteenotettavia kohteita.
Koskinou näyttää kyllä todella söpöltä ja kuvaukselliselta kylältä, ja mahtavaa jos sellainen överi-turistisuus, kaupustelu ja sisäänheittäminen puuttuu! Jos vielä joskus matkataan uudestaan Rodokselle, niin tuolla voisi kyllä käydä, ja miksei samalla sitten myös Kalitheassakin, kivalta näyttää sielläkin. Me varmastikin valittaisiin kulkuneuvoksi bussi tai ehkä vuokraskootteri, sekä vapaamman aikataulun että hinnan vuoksi, mutta ei mitenkään pahalta kuulosta tuo taksireissun hintakaan, varsinkaan jos vertaa Aurinkomatkojen ”tarjoukseen” :D
Kiitos Anne! Meille tuo taksin hinta oli ehdottomasti riittävän kohtuullinen per nuppi, etenkin kun mukana sai hienoisen opastuksenkin. Juuri luin sattumalta jonkun toisenkin jutun Koskinousta, mutta nuo matkaajat olivat ohittaneet ainakin perinnetalon siellä ja vaikka olivatkin käyneet Anthony Quinnin lahdella, niin liittymä elokuvaan Navaronen tykit taisi jäädä pimentoon. Niin se vaan on, että paikalliset oppaat ovat usein arvokkaita, vaikka sitten vaan taksikuskien muodossa.
Kalithean kylpylä oli varsin vaikuttava rakennelma. Sinne matkustaisin mielelläni itsekin.
Minulle oli yllätys, että Rodoksen historia oli näin vaiherikas. Onneksi kylpylä ja moni muukin historiallinen kohde Rodoksella on selvinnyt sodan tuhoista.
Ovibongausta voi harrastaa täällä Maltallakin. Gozolla ovet ovat siitäkin mielikuvituksellisimpia.
Kiitos Nadine! Eipä kai historia koskaan ole yllätys :-) – lähinnä kai vaan on kyse siitä, että miten paljon eri kohteista ja niiden historiasta tulee ottaneeksi selvää.
Hauska tuo Sidi Bou Said -vertaus, siellä on tullut käytyä ja tuoltahan se vähän näytti. Ja uuden kaupungin pienillä kujilla päämäärättömästi vaeltelu on parasta, olettaen tietysti, että ne kujat ovat turvallisia, kuten tässä tapauksessa. Venetsiassa tehdään aina samaa. Tuo kylpylä on oikein hyvä tieto, en tiennytkään, että Rodoksellakin on sellaisia.
Kiitos Ismo! Jotenkin sitä eurooppalaisena ei uskalla pelätä Euroopassa. No toisaalta, vähemmän me esimerkiksi pimeään aikaan tapaamme millään kujilla enää kuljeskella.
Ihanan näköisiä paikkoja. Ehkä joskus minäkin sinne päin eksyn.
Kiitos Melissa! Koskinou oli erityisen kiva siitä, että se oli niin vähän turistinen :-) – vaikka turisteja mekin tietysti olimme, mutta ei sattunut kohdalle juuri muita turisteja.
Ihana artikkeli ja upeat kuvat. Rakastan Kreikkaa ja olen Rodoksellakin käynyt, mutta vielä monta saarta on käymättä. Seuraavaksi kun pääsee matkaan, niin haluan ehdottomasti taas Kreikkaan :)
Kiitos kommentista! Me olemme aika monella saarella jo käyneet, kun olemme tuolla suunnalla purjehtineet, mutta Rodos oli meille uusi.
Olipa mukava nähdä Kalithean kylpylä restauroituna. Rodos oli mun ensimmäinen ulkomaanmatka lapsena, ja käytiinkin tuolla perheen kanssa vuonna 1991. Silloin kylpylän rakennukset oli tyhjillään, ja ainoastaan rannalla oli elämää.
Kiitos Cilla Maria! Taas yksi ”lisäpiste” siihen että meidän todellakin oli syytä kokea Rodos, jonka ”kaikki” muut ovat kokeneet jo vuosikymmeniä sitten!
Kiitos upeista kuvista Koskinousta ja Kallithea Springsistä! Molemmista olen kuullut ja katsellut kuvia, mutta vielä en ole käynyt. Tarkoitus on ottaa nuo molemmat päiväretken kohteeksi tulevana kesänä, kun pääsemme jälleen Rodokselle. Onkohan kylä kovinkin hiljainen päiväsaikaan? Ajateltiin mennä linja-autolla, mutta Kallitheaan siirtyminen vaatinee luultavimmin taksin. Kaipa sen jostain saa tilattua.
Kiitos Maarit! Syyskuussa Koskinou ainakin oli kivan hiljainen paikka, vaikka Lindokseen verrattuna :-) Eikä tuo taksitkaan tuolla nyt mahdottomia maksa, muistaakseni maksoimme ½ päivästä 60 euroa, vei meidät Koskinouhon, haki tunnin päästä tai miten nyt sovitaan, vei edelleen Kallitheaan ja haki sitten taas sovitusti ja vei takaisin hotellille.