Tarkkaan ottaen se tärkein asia, eli kääpiöt, tulikin jo käsiteltyä :-)
Mutta kyllä Wroclaw jotain muutakin on. Myös tiedot siitä, että paljonko matka Wroclawiin esimerkiksi maksaa, voisi olla tärkeä asia. Poimin siis tähän juttuun joitakin muita Wroclawin nähtävyyksiä, sanotaan nyt vaikka, että tärkeysjärjestyksessä. Jutun lopussa yhteenveto kahden hengen neljä yöpymistä käsittäneen matkan kustannuksista elokuussa 2024.
Raclawicen panoraama
Raclawicen taistelua kuvaava panoraama saattaa olla Puolan merkittävin taideteos. Ainakin se on suurin! Panoraamalla on pituutta 120 metriä ja korkeutta 15 metriä.
Raclawicen taistelu on puolalaisille tärkeä – vuonna 1794 puolalaiset kapinalliset taistelivat Venäjän keisarikunnan joukkoja vastaan ja voittivat, taistelun – ei sotaa.
Maalaus valmistui vuonna 1894, taistelun satavuotisjuhlan kunniaksi. Sen yksityiskohdat ovat hämmästyttävän realistisia ja perspektiivi on toteutettu siten, että maalauksen keskellä katsojalle muodostuu vaikutelma siitä, että hän on keskellä taistelua.
Joku kommentoi meille jättäneensä panoraaman väliin, sillä taistelu ei ollut hänelle tuttu – ja tuskin onkaan muille kuin ehkä puolalaisille – mutta teos ja sen vaiheet olivat ainakin minusta silti tosi mielenkiintoisia, erityisesti ajatellen teoksen kokoa.
Kun teos valmistui vuonna 1894 se asetettiin esilleen nykyiseen Lviviin, joka silloin kuului Puolaan. Toisen maailmansodan aikana se rullattiin isoksi rullaksi ja se onnistuttiin säilyttämään sodan tuhojen keskellä. Sodan jälkeen Lviv siirtyi Neuvostoliiton haltuun, mutta teos onnistuttiin kuljettamaan Wroclawiin vuonna 1946. Sielläkin se tosin pidettiin varastoituna, sillä taistelu, jossa puolalaiset voittivat venäläiset ei kuulunut Neuvostoliiton hallitseman valtion tarinaan. Välillä teos, siis älyttömän iso rulla taidetta, teki lyhyen matkan Varsovaan, jossa se oli lyhyen aikaa esilläkin. Vasta 1980-luvulla teos restauroitiin ja asettiin näytteille Wroclawissa, sitä varten erityisesti rakennettuun museoon.
Panoraaman tiimoilta jäimme myös pohtimaan, että olemme nähneet jotain ainakin vähän vastaavaa jossain Keski-Aasian kaupungissa, luultavasti jossain Stan-valtiossa, mutta emme millään ole ainakaan vielä keksineet, että missä. Ehkä kyseisessä museossa kuvaaminen oli kiellettyä, joten sitä ei valokuvia selaamallakaan tunnu löytyvän. Eikä kyse, muistaakseni, ollut 360-asteisesta panoraamasta vaan pienemmästä, mutta silti.
Osta liput etukäteen
Panoraama oli kokemuksemme perusteella ainoa Wroclawin nähtävyys, jonne liput pitää ostaa etukäteen. Vain paikan päälle ilmestymällä lippuja tuskin saa seuraavaan puolen tunnin välein alkavista esityksistä vaan lyhyimmilläänkin joutunee odottamaan tunteja. Me ostimme liput vajaa viikkoa ennen matkaamme ja silloin ajoissa oli vielä hyvin valinnanvaraa. Taistelun kuvaus museossa tapahtuu puolaksi, mutta sitä voi kuunnella muilla kielillä, mm. englanniksi audio-oppaalla, joka toimi mielestäni hyvin. Samalla lipulla olisi saanut vierailla parissa muussakin museossa, mutta niihin kiinnostuksemme eikä aikamme ei tällä kertaa riittänyt.
Katedraalisaari
Katedraalisaari (puolaksi Ostrów Tumski) ei nimestään huolimatta enää maantäyttöjen myötä ole saari. Matka Wroclawin vanhasta kaupungista sinne kulkee kuitenkin kahdenkin kauniin sillan kautta, joista ensimmäinen on punainen ja toinen vihreä. Etenkin vihreä Tumskin silta on jo nähtävyys sinänsä. Jos välttämättä johonkin siltaan pitää kiinnittää rakkauslukko, niin Wroclawissa se sitten “pitää” kiinnittää Tumskin siltaan. Nyttemmin se on kyllä kiellettyä ja lukkoja poistetaankin säännöllisin väliajoin. Jos haluat löytää kääpiön, joka kannattelee tai uupuu rakkauslukkojen alla, niin niitä löytyy sillan kupeesta.
Saarella sijaitsee lähes vierekkäin kaksikin kirkkoa, Wroclawin eli Johanneksen katedraali ja Pyhän ristin kirkko. Katedraalin historia ulottuu 1200-luvulle asti, vaikka se vuosien saatossa on useampaan kertaan rakennettu uudelleen. Nykyisinkin katedraalin tornit lähempää tarkasteltuina näyttävät erilaisilta ja vähän tilkkutäkkimäisiltä. Kuulemma kun eri sotien yhteydessä tai jälkeen alueella purettiin kirkkoja tai niiden raunioita, niin niiden materiaaleja pyrittiin käyttämään Wroclawin katedraalin korjaamiseen, eli materiaalit saattoivat tulla hyvinkin eri paikoista. Katedraalin sisäänkäynnin kummallakin puolella on lähes pyöreiksi kuluneet eläinpatsaat. Leijonaan taitaa liittyä uskomus, että jos naimaton nainen ääppii sitä, niin hän “pääsee” naimisiin vuoden kuluessa. Kotkan koskettaminen taas edesauttaa naimatonta miestä kohtaamaan todellisen rakkautensa. Miehiä on tainnut olla enemmän naisten kuin naisia avioliiton tarpeessa, sillä kotkaa ei kyllä enää kotkaksi tunnista.
Kaasulyhdyt syttyvät iltaisin
Iltaisin vähän ennen auringonlaskua katedraalisaarelle tapaa kerääntyä ainakin jonkinmoinen joukko odottamaan kaasulyhtyjen valojen sytyttämistä. Ne nimittäin sytytetään käsin, eli mies mustassa viitassaan kulkee lyhdyltä lyhdylle sytyttämässä ne. Kävimme siellä mekin, yhtenä iltana, katsomassa lyhtyjen sytyttämistä. Hiukan onnettomasti ehkä satuimme myös näkemään miten paikalle ajoi kaasuteknikon autoksi merkitty auto, josta astui ulos mies mustassa t-paidassa ja mustissa farkuissa. Tavallaan olisi ollut “oikeampaa” nähdä mies vasta kun hän oli vetänyt mustan viitan päälleen ja laittanut silinterihatun päähänsä. Löysimme netistä tällaisen aikataulun lyhtyjen sytytysajankohdalle eri vuoden aikoina ja ainakin elokuussa 2024 aikataulu piti hyvin paikkansa. Vaikkakin tämä jokailtainen tapahtuma onkin turistinen, niin melko ainutlaatuisia nuo käsin sytytettävät kaasulyhdyt jo maailmassa ovat. Wroclawin lisäksi niitä kuulemma EU:n alueella on vain Zagrebissa, mutta siellä emme huomanneet asiaan paneutua. Euroopassa niitä on lisäksi Lontoossa, jossa myöskään emme koskaan ole päätyneet sytytysseremoniaa seuraamaan.
Saarella on muuten myös kasvitieteellinen puutarha, mutta sinnekään emme tällä kertaa ehtineet.
Vanha kauppahalli (Hala Targowa)
Vanha, iso, punatiilinen kauppahalli on ollut osa Wroclawin kaupunkikuvaa jo 1900-luvun alkupuolelta alkaen. Rakennus on hiukan hämmentävä yhdistelmä goottilaisia ja jugendtyylisiä elementtejä – ulkopäin rakennus on koristeellinen, mutta sisältä se on hyvin pelkistetty, tai kauppahallin ollessa kyseessä voisi kait sanoa, käytännöllinen.
Hallissa myydään edelleen ruokaa, vihanneksia, hedelmiä, lihaa, kalaa, leivonnaisia, pähkinöitä – you name it. Hallin takaosa tuntuu syystä tai toisesta olevan hautakukkia ja muita hautakoristeita myyvillä puodeilla. Hallin edustalla on Targowa-niminen ravintola, jota niin kävelykierroksen oppaamme kuin yksi äskettäin Wroclawassa käynyt ystävänikin suositteli meille. Otimme suosituksesta vaarin ja söimme yhden aterian ravintolan terassilla, kesä kun oli. Piipahdimme kuitenkin myös kellariravintolassa, joka on miljöönä on sekin näkemisen arvoinen.
Näkemisen arvoinen on myös Herbaciarnia Targowa -niminen kahvila, jonne pääsee niin kauppahallin sisätiloista kuin suoraan kadultakin. Kahteen kerrokseen asettuvan kahvilan sisustus on kuin sadan vuoden takaa ja kahvi- ja etenkin teevalikoima on mahtava – kakkuja unohtamatta. Saattaa myös olla, että juuri näillä main kauppahallissa oli aikoinaan Karl Denke nimisellä lihakauppiaalla puoti, jossa myytiin erityisen maukasta porsaanlihaa. Sittemmin Karl Denke paljastui sarjamurhaajaksi ja saattaa olla, ettei ihan kaikki porsaana myyty liha ollutkaan porsasta. Kuulemma lihankulutus Wroclawissa laski ainakin joksikin aikaa jo vuonna 1924 kuin hän paljastui ja ihan muista syistä kuin nykyisin.
Kauppahalli on avoinna kaikkina muina päivinä kuin sunnuntaisin aamukahdeksasta ainakin iltakuuteen. Kahvilat ja ravintolat ovat auki myös sunnuntaisin.
Centennial Hall (Satavuotishalli)
Wroclawin viimeiseksi kohteeksi viimeisenä iltana arvoimme vielä käymättömien kohteiden joukosta Unescon maailmanperintökohteen, eli Centennial Hallin, siitä huolimatta, että sinne oli hienoisesti matkaa keskustasta, mutta ratikka vei kätevästi perille.
Centennial Hall (suomeksi Satavuotishalli, puolaksi Hala Stulecia tai Hala Ludowa) rakennettiin juhlistamaan Saksan voittoa vuonna 1813 Napoleonin sodissa. Vuonna 1913, jolloin halli valmistus, siitä oli kulunut 100 vuotta. Hallin nykyinen merkitys on kuitenkin enemmän teräsrakentamisen historiassa sillä se oli yksi ensimmäisistä suurista betonirakenteista maailmassa. Hallin keskuskuvun halkaisija on 69 metriä ja se kohoaa 42 metrin korkeuteen. Hallin kapasiteetti on n. 10 000 henkeä ja sitä käytetäänkin nykyisiin suuriin tapahtumiin kuten konsertteihin, messuihin ja urheilutapahtumiin. Syyskuussa 1930 Adolf Hitlerin puhetta hallissa oli kuuntelemassa 25 000 henkeä.
Hallia pääsee katsomaan, enemmän tai vähemmän, riippuen siitä, onko siellä meneillään joku tapahtuma vai ei. Museoon taitaa päästä aina ja ellei kaikkialle pääsisi, niin museon virtuaalilaseilla voi paikata loput!
Rakennuksen ympärillä on laaja puistoalue, jossa sijaitsee niin multimedia-suihkulähde kuin japanilainen puutarhakin, mutta oli jo viimeinen iltamme kaupungissa ja päivät olivat olleet täysiä, joten skippasimme niin ne kuin naapurissa sijaitsevan eläintarhankin ja panostimme illalliseeen – ja tavaroiden kasaamiseen.
Kolejkowon miniatyyrimaailma
Kolejkowon miniatyyrimaailma on ihan kiva, luultavasti olisin luokitellut sen jopa upeaksi, jos en olisi joitakin vuosia sitten vieraillut Hampurin miniatyyrimaailmassa, jossa jopa lentokenttä “toimii”, eli koneet nousevat ja laskeutuvat. Mutta ei Kolejkowokaan huono ole, ja etenkin jos matkassa on lapsia eikä Hampuri ole tuttu eikä suunnitelmissa, niin kannattaa ehdottomasti käydä täälläkin Wroclawissa olleessaan. Minimaailma sijaitsee ostoskeskuksen toisessa kerroksessa, hiukan vanhan kaupungin ulkopuolella. Samasta ostoskeskuksesta nousee myös Sky Tower, eli vierailun siellä voi hyvin yhdistää vierailuun miniatyyrimaailmassa. Vähintäänkin Sky Tower on hyvä maamerkki ostoskeskukseen suunnistettaessa.
Näyttelyssä on monen monia pienoismaisemia niin Wroclawista kuin muualtakin Puolasta. Pienoisrautatieverkosto liikkuvine junineen kiertää lähes koko näyttelyn. Päivä vaihtuu välillä yöksi ja taas takaisin päiväksi – kuten Hampurissakin – ja maisemien vaihtuessa myös vuodenajat vaihtuvat. Näyttelyn ihmiset, eläimet, kulkuneuvot ja rakennukset on toteutettu hienosti yksityiskohtia myöten.
Lapsivieraiden lisäksi kohde onkin varmaan must-kohde myös nukkekoti- tai muiden pienoismallien harrastajille. Miniatyyrimaailman yhteydessä on luonnollisesti myös matkamuistomyymälä ja siellä myydään myös mm. pieniä huonekaluja.
Kääpiöitä vähän isompia patsaita
Kääpiöiden lisäksi Wroclawissa kannatta käydä katsomassa ainakin kaksi patsaskokoelmaa.
Jatkin historiallisella kujalla on kokoelma eläinpatsaita kunnioittamassa alueen historiaa teurastajien ja lihakauppiaiden työpaikkana. Aikoinaan kujalla oli teurastamoita ja lihakauppoja vieri vieressä – nykyisin kujalla on matkamuistomyymälöitä vieri vieressä. Emme paneutuneet niihin sen tarkemmin, emme vaikka opastetun kävelykierroksemme opas sitä vahvasti suosittelikin, sillä näissä myymälöissä myydään kuulemma oikeasti paikallista käsityötä, eli esineet eivät ole Made in China tai Hong Kong.
Tarinoitakin näihinkin eläinpatsaisiin taisi liittyä, ainakin hanhen munan sively toi rikkautta ja vuohen jätöksen taisi kannattaa rauhaan …
Swidnicka-kadun ja Pilsudski-kadun risteyksessä puolestaan on Anonymous Pedestrians (Tuntemattomat jalankulkijat) -patsas, joka koostuu neljästätoista hahmosta. Nämä hahmot tuntuvat ylittävän katua siinä missä liikennevaloissa seisovat ihmiset heidän vierellään, mutta osa niistä on uponnut kadun pintaan, osa taas nousee maasta. Kommunismin aikana Puolassakin ihmisiä katosi, joko fyysisesti poliittisen vainon takia tai symbolisesti yhteiskunnallisten paineiden alla ja monet tulkitsevatin teoksen kuvaavan näitä ihmisiä.
Huomaa muuten, että hahmoja on tosiaan kadun molemmilla puolilla – me keskityimme aluksi siinä määrin vain kadun toisella puolella oleviin patsaisiin, että puolet kokonaisuudesta oli jäädä näkemättä!
Lyhyen kaupunkiloman kustannukset
Lensimme Wroclawiin, tietysti, Finnairin suorilla lennoilla, meno mukavasti iltapäivälennolla, ettei tarvinnut lähteä matkaan aamuyöstä ja palasimme aamulennolla, niin ei tarvinnut odotella lähtöä hotellin aulassa tai muuten. Tällä hetkellä joka toinen päivä Wroclawiin voi lentää aikaisella aamulennolla, jos sellaisen haluaa, ja joka toinen päivä iltapäivällä. Samoin paluussa, joka toinen päivä on tarjolla aamulähtö, joka toinen päivä iltalähtö, eli kullekin makunsa mukaan.
Lennot maksoivat kahdelta 359 euroa, Light-versiona, mutta kanta-asiakkuusstatuksemme myötä saimme mukaan myös normaalit lentolaukut. Ruumalaukkua emme edes harkinneet, muttemme myöskään sitä, että kaiken, läppäri mukaanlukien, tunkisimme minikokoiseen reppuun.
Lentoparkista maksoimme Helsingissä 77 euroa ja aikaisen aamun taksista lentokentälle Wroclawissa 24 euroa. Uber olisi luultavasti tullut halvemmaksi, mutta varasimme taksin etukäteen, sillä olimme lähdössä jo aamukuudelta.
Puro Stare Miasto -hotelli
Hotelliksi valikoitui Puro Stare Miasto, melko kevyellä valintaproseduurilla. Hotelli oli saanut Booking.comissa kelvollisia arvioita, myös sijainnistaan ja kun Booking.com vielä tarjosi lentokenttäkuljetuksen saapuessamme, niin “tyydyimme” tähän. Hintakin laski vielä varaushetkestä, kun ennen varauksen muuttumista sitovaksi tarkistin sen uudelleen lähes 200 euroa oleskelumme ajalta. Viime aikoina olen silloin tällöin tarkistanut hotellien viime hetken hinnat ja tarvittaessa peruuttanut alkuperäisen varauksen ja varannut saman huoneen uudelleen. Hotellista maksoimme hinnantarkistuskierroksen jälkeen 525 euroa, sisältäen aamiaiset.
Pari kuprua hotellissa oli, ensimmäisen huoneemme ilmastointi ei oikein jaksanut, mutta hotelli vaihtoi meidät seuraavana päivänä toiseen huoneeseen, jossa se toimikin sitten hyvin. Lähtöpäivän aamiaisen, jota emme ehtineet nauttimaan hotellissa, sai tilattua monimutkaisella lomakkeella, mutta lopputuloksena oli silti lähinnä pari croissantia ja appelsiinimehu. Kun ilmastointi saatiin kuntoon, niin muuten huone oli ok, sängyt erinomaisia ja työpöytäkin löytyi. Aamiaisen vaihtoehdotkin, tuota mukaanpakattua versiota lukuunottamatta olivat ehdottomasti riittäviä ja muutaman vaihtoehdon saattoi tilata erilliseltä listalta pöytään tarjoiltavaksikin. Aamiaisravintola ei myöskään ollut kovin ruuhkainen ja mahdollisuus nauttia aamiainen ulkona terassilla, oli sekin joinakin aamuina kiva. Samainen ravintola toimi myös lounas- ja illallisravintolana, mutta joitakin drinkkejä lukuunottamatta emme sitä testanneet kuin aamuisin. Jääkaappia ja vedenkeitintä huoneessa ei ollut, mutta toisaalta alakerran kahviautomaatti, josta sai myös vaikka hyvää kaakaota, oli hotellivieraiden käytettävissä ilmaiseksi ympäri vuorokauden.
Sijainti oli kelvollinen, lähellä oli useampia kivoja ravintoloita ja kahviloita ja vanhaan kaupunkiin oli ihan kohtuullinen kävelymatka. Lähellä oli myös useamman ratikkalinjan pysäkit, eli matkat muualle kuin vanhaan kaupunkiin taittuivat nekin ihan hyvin. Kuitenkin jos valitsisin uudelleen, niin kokeilisin ehkä sittenkin jotain hotellia ihan vanhasta kaupungista, koska muita yhteyksiä kuin kävely ei sinne oikein ole.
Seniorilipuilla edullisesti :-)
Nähtävyyksistä ja retkistä maksoimme seuraavasti (kaikki kahdelta ja Sky Toweria lukuunottamatta kaikki seniorihintoja, eli vähän edullisempia kuin täyshintaiset liput):
- Sky Tower 23 euroa
- Kolejkowon minimaailma 19 euroa
- Panoraama 17 euroa
- Centennial Hall 12 euroa
- Walkative -kävelykierros (tipin muodossa) 20 euroa
- Tonttukartasta maksoimme huviksemme 5 euroa, kun halusimme nähdä minkälainen se on, vaikkei lapsia matkassa ollutkaan.
Junaliput Lesznoon ja takaisin maksoivat 26 euroa, joskin aluebongareita lukuunottamatta tämä tieto tuskin on kiinnostava :-)
Vanhan kaupungin ulkopuolella oleviin kohteisiin liikuimme pääosin ratikoilla, jonnekin taisimme mennä bussillakin. 15 minuutin lippu senioreille maksoi 1,60 paikallista valuuttaa, eli alle 40 senttiä ja sen saattoi ostaa ratikan/bussin automaatista luottokortilla. Muutaman välin ajoimme Uberilla, joka sekin toimii Wroclawissa hyvin, esimerkiksi Centennial Hallilta keskustaan matka maksoi tippeineen 7,50. Julkisilla ja ubereilla ajoimme yhteensä 19 euron edestä.
Google Maps toimi hyvin ehakukoneena julkisen liikenteen reitteihin ja aikatauluihin. Ratikoiden monet linjat olivat sellaisia, että tietoa siitä, että tulimme kohteeseen tai toiseen tällä ratikalla näiden pysäkkien välin ei pystynyt oikein hyödyntämään, sillä monet reitit olivat jotenkin ympärälinjoja tai vaan muuten kulkivat eri reittejä eri suuntiin.
Koko reissu maksoi siis 1 126 euroa, eli 563 per nuppi.
Ruoka ei mielestämme ole matkakustannus, joten tässä ei ole mukana ruokakuluja. Juomat ja pienet välipalat lähikaupasta ostettaessa olivat alle puolet K-Marketin hinnoista, ravintolaruoka lähempänä Suomen hintoja.
Wroclaw oli mukavan edullinen lähikohde pikamatkalle, ja onhan siellä tosiaan nähtävää pariksi, kolmeksi päiväksi. Kauppahallin ja satavuotishallin voisin katsastaakin, jos joskus uudelleen tuonne päätyisin.
Eniten jäi kuitenkin kiinnostamaan Afrikka-vihjaus. Libyan-suunnitelmista olen lukenutkin jostain vanhemmasta postauksesta, mutta että vielä toinenkin Afrikan-matka! Minne, minne?
Wroclawissa voi viettää päivän tai pari, mutta kyllä tekemistä helposti löytyisi viikoksikin!
Libya peruuntui – pitäisikin päivittää tuota karttaa. Ehkä kolmeakin kaukoreissua talvikaudelle olemme työstämässä, mutta varauksia ei ole vielä tehty, ehkä jo ensi viikolla. Afrikan osalta tuota Afrikan sarvea on katseltu, mutta palataan siihen kunhan kuviot vähän selkeytyvät/varmistuvat :-)
No niin, täytyy odotella sitten matkasuunnitelmapostausta. Sarvessa Djiboutissa olisi ihan kivasti nähtävää, suolajärveä ja turisteista vapaata kaupunkia, joka jakaantuu hyvin selkeästi eurooppalaiseen ja afrikkalaiseen puoleen (ei se eurooppalainen ole eurooppalainen muuten kuin siten, että siellä on oikeita taloja ja jalkakäytäviä, kun taas afrikkalaisessa on päällystämättömiä kujia ja hökkeleitä) ja Somalimaan Hargeisa lienee turvallinen vierailtava sekin. Sitten Flydubailla pariksi päiväksi palautumaan Dubaihin jonkun mukavan uima-altaan ääreen ja sen jälkeen sieltä Eritreaan, niin siinähän on hyvä paketti kasassa :) Djiboutin viisumin sain netistä ihan kätevästi vaikka siinä kesti vähän pidempään kuin mitä lupailivat, mutta ei siinä silti ollut kyse kuin päivistä. Somalimaan viisumin saa perillä kentältä ja Eritrean kohdalla pääsen sitten marraskuussa kertomaan, miten sujuvaa kaikki lopulta oli, mutta ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että olisi paljon helpompaa kuin olin kuvitellut.
Jos Djiboutiin menette, niin suosittelisin Sheratonin ja Kempinskin sijaan keskustasta Atlantic-hotellia. Ei se ihan hintansa arvoinen ole, mutta sellainen kolmen ja puolen tähden paikka ihan riittävillä fasiliteeteilla ja aivan keskustassa, korttelin päässä keskusaukiolta. Henkilökunta puhui englantia, oli ystävällistä, vastasi sähköposteihin ja pystyi tarvittaessa järjestämään vaikka sen suolajärviretkenkin. Keskustassa voi kävellä vielä pimeän laskeuduttuakin ihan turvallisesti ja ruokapaikkoja on lähellä, kun taas nuo suurhotellit ovat aika syrjässä. Söin Restaurant La Chaumièressa parikin kertaa (ei ole kiinalainen ravintola vaikka Googlemaps niin väittääkin), ruoka oli ihan hyvää eikä siitä tullut kipeäksi. Vasikkaa ym.
Kaikki aikanaan … jos vaikka siinä vaiheessa kun olemme saaneet varauksiakin ainakin vähän tehtyä :-)
Raclawicen panoraama on upea elämyksellinen paikka. Pidin siitä kovasti ja tosiaan ihan kuin olisi ollut keskellä maalausta. Myös Kolejkowon minimaailmassa vietin hyvän ajan ihmetellen pienoismalleja. En ollut aiemmin näin isoon minimaailmaan tutustunut.
Minullakin on harkinnassa tuo Puro hotelli, koska saman ketjun muissa hotelleissa on tullut oltua mm. Poznanissa, mutta päädyin kuitenkin valitsemaan läheisen Hotel Herbal Wroclaw majoituksen, joka on tehty vanhaan luostariin. Hotellia voin suositella, koska se oli erittäin siisti, aamiainen maittava ja lisäksi hotellista löytyi vielä kiva viinikellari-ravintola.
Kiitos Jani! Jos miniatyyrimaailmat kiinnostavat, niin kannattaa ehdottomasti köydä Hampurissa. Tuon hotellivalinnan osalta tunnustan, että annoin Booking.comin suositusten ohjata melko nopeasti tekemääni valintaa, mutta ihan kelvollinenhan tuo oli :-)
Täytyy myöntää, että tuo Raclawicen panoraama oli itselleni tuntematon, mutta näyttää vaikuttavalta! Myös erityisesti katedraalisaari kuulostaa ilman muuta sellaiselta, että siellä kannattaa käydä. Hurja tuo Denken tarina.
Edulliset lentoliput olitte löytäneet!
Kiitos Mikko! Wroclawissa on kyllä paljonkin nähtävää ja koettavaa. Näitä blogijuttuja kirjoittaessani olisin hyvinkin voinut listata meillekin vielä tekemistä vaikka useammaksikin päiväksi.
Kaasulyhtyjen manuaalisesta sytyttämisestä kuulin vasta aiemmin tänä kesänä, juuri tuon Zagrebin (ja Prahan osalta). Vai että myös Wroclawissa! Kaikissa näistä kolmesta kaupungista olen käynyt 2010-luvulla, mutta ihan outo tapahtuma silti, enkä siis ihan osta väitettä siitä, että tämä olisi yhtäjaksoinen perinne, vaan alkanut jälleen joskus pari vuotta sitten turistien takia. En tosin tiedä, väittävätkö he edes sellaista missään näistä kaasulyhtykaupungeissa. Pitää ottaa asialistalla, kun joskus Wrotswawiin palaan. :)
Kiitos Anssi! Ai niin, joku taisi mainita Prahankin jo joskus aikaisemmin sosiaalisen median puolella. Eli onhan näitä, kaasuteknikon hommia siellä täällä Euroopassa.
Muistaakseni Poltavan taistelusta on olemassa panoraamamaalaus jossain, olisikohan Moskovassa.
Hitlerin jäljillä oli Szczecinissä, oli jotenkin kylmäävää. Wroclawin kokous oli vielä ajalta ennen Hitlerin valtaannousua. Menee usko ihmiskuntaan, kun jotkut eivät kohta sadassa vuodessa ole oppineet.
Hanhipatsasta arvostan, kyllä. Olen ehkä tuhat kertaa kertonutkin, kuinka Belfastissa on hanhipatsas. Eläinystävistä saisi olla enemmänkin patsaita.
Kiitos Stacy! Moskovassa emme olleet oppaan kanssa ja mielikuvaani vierailemastamme panoraamamaalauksesta liittyy opas, joka “myi” pienelle ryhmälle ideaa, että kannattaa pistäytyä tässä museossa. Hanhi tai hanhen muna lienee useammassakin yhteydessä onnentuojan roolissa … siis hyvä valinta toteemieläimeksi tai hanhen tapauksessa toteemilinnuksi.
Paljolti samat jutut tuli nähtyä ja koettua Wroclawissa, panorama ja Katedraalisaari näistä ne suosikit – ja tietty se tonttujen bongailu, jota me tehtiin tosin ihan randomisti ilman karttaa.
Me käytiin myös siellä kasvitieteellisessä puutarhassa, ja olikin upea, kun sattui olemaan juuri tulppaaniaika! Lisäksi Wroclawin yliopisto on todella hieno ja käymisen arvoinen.
Kiitos Kati! Tosiaan, taisi kävelykierroksemme opaskin suositella yliopistossa pistäytymistä, vaikka se meiltä jäikin tekemättä enkä sen myötä sitä yhdessäkään Wroclaw-jutuistamme ole maininnut, eli kiitos muistutuksesta!
Raclawicen panoraama ei ollut entuudestaan tuttu, mutta kuulosti kiinnostavalle ja sen voisin mennä katsomaan. Wroclaw ei tällä hetkellä ole suunnitelmissa, mutta jos Finski jatkaa sinne suoria lentoja, voisi siellä joskus piipahtaa.
Kiitos Merja! Wroclaw oli kyllä kiinnostavampi kun osasin ennen matkaa ajatellakaan. Meillä kun joskus Euroopan reissujen motivaattorina on, että kohde on uudella alueelle, eli tuolla suunnalla Puolassa emme olleet ennen olleet. Mutta kyllähän siinä missä maabongaus vie mielenkiintoisiin maihin, niin usein aluebongauskin tuottaa ihan helmiä, jotka muuten voisivat jäädä “löytämättä”.
Edullinen kokonaisuus, paljon ehditte nähdä ja kokea. Tuo minimaailma olis iteä kiinnostanut eniten mutta nuo patsaat on jo tosi hauskoja nähtävyyksiä myös :)
Kiitos Elina! Lähiloma Puolaan ei tosiaan isoa lovea lompakkoon tee – ei vaikka asuisi ihan mukavastikin.
Mielenkiintoista, että kaasulyhtyjä edelleen sytytetään, vaikkakin harvassa ne näyttävät nykyään olevan. Tuo Centennial Hall on upea sisältä! Kävin kurkkaamassa, miltä multimediasuihkulähde näyttää, ja varmasti sekin olisi hieno pimeällä.
Kiitos Cilla Maria! Tuolla Centennial Hallin alueella olisi kyllä ollut paljonkin kaikenlaista, eläintarha mukaanlukien, mutta rajansa silläkin mitä kolmessa päivässä ehtii.
Kivasti kirjoitettu postaus ja itse tykkään eniten lukea tällaisia informatiivisiä vinkkipostauksia – sen takia varmaan itsekin niitä mieluiten kirjoittelen.
Panoraama olisi varmasti livenä mielenkiintoinen, tuollainen vastaava oli Waterloossa – se oli ainakin hieno. Toinen mikä tässä alkoi kiinnostamaan on tuo miniatyyrimaailma. Tänä vuonna Wrocklakissa piti käydä, mutta se nyt siirtyi sitten tulevaisuuteen. Pidän tämän postauksen mielessä, kun tulee uudelleen ajankohtaiseksi.
Kiitos Rami! Juu, asiallisuus on vähän kait tavaramerkkimme – meiltä ei oikein löydy fiilispostauksia Instagram-kahviloista. Jotain muuta kohteesta pitää löytyä, että se meidän kirjoissa on kiinnostava.