Olemme viime vuosina kiertäneet ehkä jo kohta ainakin valtaosan Suomen yleisölle avoimista Alvar Aalto -kohteista. Kesäkuussa kävimme katsomassa miltä Muuratsalon koetalo näyttää ja samassa yhteydessä tutustuimme Säynätsalon kunnantaloon. Heinäkuussa poikkesimme Merikarvian majakalle suuntautuneen retkemme yhteydessä katsomassa Euran terassitaloja. Vierailu Sunilan Aalto-kodeissa Kotkassa oli ollut kalentereissamme jo keväästä alkaen, mutta se toteutui vasta nyt elokuun loppupuolella, sillä Sunilan Aalto-koteihin ei voi noin vaan tupsahtaa vierailulle. Metsäinen lähiö ei ole museokohde vaan normaali asuinalue, jossa kuitenkin osa asunnoista avaa ovensa vierailijoille yhtenä viikonloppuna kesässä. Sunilan Aalto-kodit tapahtuma, arkkitehtuurin ja sisustamisen viikonloppu, järjestettiin ensimmäisen kerran elokuussa 2023 ja tänä vuonna suosittu tapahtuma uusittiin, ilmeisesti entistä suositumpana.
Sunilan historia ulottuu 1930-luvulle, jolloin alueelle rakennettiin Sunilan selluloosatehdas ja siihen liittyvä asuinalue. Alueen suunnitteli arkkitehti Alvar Aalto yhdessä vaimonsa Aino Aallon kanssa. Sunilan asuinalue rakennettiin tehtaan työntekijöille metsäiseen rinteeseen meren rannalle vuosina 1936-1954. Kokonaisuus esiteltiin 1930-luvulla niin Pariisin kuin New Yorkin maailmannäyttelyissä. Alueella on aikoinaan yhdistynyt teollisuus ja asuminen hyvin suunnitellussa kauniissa ympäristössä. Stora Enso sulki Sunilan tehtaan vuonna 2023, mutta asuinalue – kuten tehdaskin – on toki edelleen olemassa.
Sunilan alue
Sunilan funktionalismin tyylisuuntaa edustava asuinalue on arkkitehtonisesti merkittävä erityisesti hyvin säilyneenä kokonaisuutena, johon kuuluvat niin tehdas kuin sen yhteyteen rakennetut asuintalot. Asuinalue on sijoitettu kauniisti metsäiseen luontoon. Valkoiset talot, joissa tehosteena on käytetty tummaa puuta, ovat hyvinkin samanlaisia kuin Euran terassitalo, jossa äskettäin vierailimme. Talot, Eurassa vain yksi, Sunilassa kokonaisen lähiön verran, ovatkin samalta vuosikymmeneltä ja molemmat on rakennettu tehtaan yhteyteen.
Yhä edelleen Sunila on rauhallinen ja arvostettu asuinalue, jossa on paljon alkuperäistä 1930-luvun arkkitehtuuria. Alueella on panostettu kulttuuriperinnön säilyttämiseen, ja se onkin suosittu kohde niin arkkitehtuurin harrastajien kuin historian ystävien keskuudessa.
Aino ja Alvar Aallon suunnittelemissa Sunilan asunnoissa on yhteensä noin 300–350 asuntoa. Alunperin tehtaan omistamat asunnot myytiin asukkaille 1980-luvulla. Alue jäi välillä vähän unohduksiin, nyttemmin alue on noussut suosiossa ja sitä haetaan osana Aalto-kohteiden muodostamaa kokonaisuutta Unescon maailmanperintökohteeksi. Yleisölle avoimia asuntoja oli vuoden 2024 tapahtumassa 18, joista taisimme useimpiin, Mallinkadun etäkohteita lukuunottamatta ainakin kurkistaa. Lisäksi avoinna oli muutama ei-virallinen kohde.
Omakotitalo, rivi- ja kerrostaloja
Sunilan alueen asunnoissa vallitsi aikoinaan tiukka hierarkia. Omakotitaloja alueella on vain yksi, tehtaanjohtajan asunto, Kantola. Nykyisin se on tapahtumatilana, jossa voi myös majoittua, mutta vain tilassa järjestettävien tapahtumien yhteydessä. Meren rannalla tehtaanjohtajan asunnon ja tehtaan välillä on rannalle sijoittuva rivitalo, Rantala, jossa aikoinaan asui ylempiä toimihenkilöitä. Kantokadun ja Tehtaankadun välillä ei ole oikoteitä, eli lämpökeskus tavallaan erotti aikoinaan johdon ja työväen asuntoalueet.
Sunilantien varressa on myös muita rivi- tai terassitaloja, joissa on asuntoja useammassa kerroksessa, perheasunnoiksi aikoinaan rakennettuja. Tosin terassitalojen asunnot olivat ainakin näkemämme kooltaan pieniä nekin, alle 50 neliöisiä.
Kerrostalot sijoittuvat Valliniemenkadun, Juurelankadun, Alvar Aallon kadun ja Harjukadun varrelle. Ne ovat kaikki matalia, korkeintaan nelikerroksisia, joten niissä ei ole hissejä.
Avoimien ovien päivänä Sunilaan tutustuvalle onkin tarjolla reipasta porrastreeniä, sillä iso osa avoinna olevista kohteista sijaitsi ainakin tällä kertaa talojen ylimmissä kerroksissa, joten retki kulki portaita ylös, portaita alas ja sama uudelleen, ainakin kymmenen kertaa! Hienoiseen urheilusuoritukseen kannattaakin varautua mukavilla, helposti jalasta riisuttavilla jalkineilla ja juomapullolla. Joissakin asunnoissa oli tarjolla kenkäsuojia ja joihinkin sai mennä kengät jalassa, mutta avokkaan/loaferin tyyppiset jalkineet ovat paras valinta tähän kohteeseen.
Artek-asuntoja
Asuntojen sisustukset vaihtelivat tietysti, mutta etenkin isommissa asunnoissa Artekin kalusteet ja tekstiilit olivat yleisin valinta. Sienakangasta (alla punaisena) oli käytetty varmaan pakkakaupalla ja kaikissa sen väreissä. Sivuhuomautuksena, meillä on kotona kolmessa ikkunassa laskosverhot keltaisesta Siena-kankaasta, jotka kaipaisivat n. 25 vuoden jälkeen uusimista, mutta valitettavasti keltainen väri on lopetettu. Mutta ehkä se vielä jonain päivänä palaa tuotantoon …
Isommissa asunnoissa näkyi myös lähes kaikkia Artekin valaisimia, mehiläispesiä kaikissa väreissä, myös punaisena, jota ei taideta enää ainakaa uutena myydä, lattiavalaisimia, niin A810 kuin enkelinsiipeä (A805). Jos asunnossa oli hyllyjä seinällä niin ne olivat poikkeuksetta mallia Artek 112B, joita meilläkin on pari kappaletta :-)
Artekin huonekalut eivät ole ihan edullisia, mutta monet näistäkin on kuulemma ostettu käytettyinä eri lähteistä. Asuntojen varaosia tyyliin sisäovia, joita jotkut ovat ehkä asunnoistaan poistaneet, alueen asukkaat säilyttävät erillisessä vintage-varastossa, josta saattaa siis remontin yhteydessä löytyä tarvittava osa alkuperäisenä.
… lamppuja ja hyllyjä myöten
Väriä ja taidetta
Kauniisti Artekin kalusteilla sisustettujen isojen asuntojen rinnalla Sunilassa toki oli myös useita persoonallisen värikkäästi ja kekseliäästi sisustettuja pienempiä asuntoja. Pienimmillään asuntojen kylpyhuoneet oli erotettu putkiremontin yhteydessä keittiötilasta lasitiilillä, joten minikokoiseen kylpyhuoneeseenkin saadaan hiukan seinän läpi siivilöityvää päivänvaloa. Pienimmillään keittiö saattoi olla kaappi asunnon eteisessä. Värien käyttökin oli osassa asunnoissa rohkeasti skandinaavisen vaaleasta poikkeavaa.
Taidetta ja vähän kirpputorimeininkiäkin
Muutamassa kohteessa esillä oli ihan myytävääkin taidetta. Kantolassa, siis tehtaanjohtajan entisessä omakotitalossa, oli ihan taidenäyttelykin, samoin jonkun kerrostalon vintillä. Asuntojen pihoilla asukkaiden ylimääräiset tavarat saattoivat vaihtaa omistajaansa pienillä kirpputoreilla. Melkein yllätykseksi itsellenikin ostin Sunilasta pienen kissankelloteemaisen purkin, kun se vaan viehätti silmää.
Maailmanmatkaajaystävämme Harri
Yksittäisistä asunnoista odotimme eniten vierailua maailmanmatkaajaystävämme Harrin asunnossa Juurelassa. Harri asettui Sunilaan viime vuoden lopulla kotiuduttuaan niin useamman vuoden työpestistä Kosovossa kuin sen jälkeen tekemiltään matkoilta. Aikaa edellisestä pysyvämmästä kodista olikin ennen Juurelaa ehtinyt vierähtää jo seitsemän vuotta. Harri asuu Sunilassa alueen mittapuun mukaan isossa asunnossa. Joku toinen poikamies ei ehkä tarvitsisi kaikkia näitä neliöitä, mutta maailmaa todella paljon kiertänyt Harri tarvitsi kodin paitsi itselleen myös monille matkamuistoilleen. Siinä missä osa maabongauksesta kiinnostuneista, suomalaisistakin, käyvät, nykyisin enenevässä määrin melko reippaaseenkin tahtiin pisteet kaikista maailman maista, Harrin maailmankartta on erilainen. Hän kulkee maailmalla mielellään itse ajaen ja siirtyy maasta toiseen maarajojen yli. Nomadmanian järjestelmässä Harri onkin tällä hetkellä Suomen toiseksi eniten matkustanut henkilö.
Vierailtuamme Harrin luona Sunilassa jaoin muutaman kuvan vierailustamme sosiaalisessa mediassa mm. kommentilla:
“Kiersimme tänään tusinan verran, ainakin, Sunilan asuntoja, mutta Harrin asunnolle ei kyllä mikään niistä vetänyt vertaa – ei haitannut yhtään, että siellä ei tainnut olla yhtään ainutta Aalto-huonekalua tai -valaisinta – sen sijaan siellä oli koko maailma!”
Yksi Aalto-maljakko Harriltakin sentään löytyy.
Osta, vuokraa tai asu Airbnb:ssä
Kierroksellamme Sunilan lähes 20 ovensa vierailijoille avanneissa asunnoissa näimme niin ykkös- kuin kakkosasuntoja, näimme myytävänä olevia asuntoja ja vuokrattavia asuntoja. Vierailimme myös muutamassa Airbnb-asunnossa. Pääkaupunkiseudulla asuvalla Sunilan – ehkä koko Kotkan – alue on hämmästyttävän edullinen. Terassitalossa oli myytävänä 44 neliön kaksio, jonka hintapyyntö oli 38 000 euroa (ei, hinnasta ei puutu nollaa) – toki asunto olisi vaatinut täydellisen pintaremontin. Yhdessä kerrostaloista oli vuokrattavana 18 neliön yksiö hintaan 250 euroa kuussa. Yhden Airbnb-asunnon omistajan kanssa keskustelimme Airbnb-markkinoista tällä suunnalla. Etenkin kesäisin kuulemma käyttöaste on ihan kelvollinen. Ulkomaalaisia Alvar Aallon nimi vetää vaikka vähän korkeammallakin hinnalla. Kuitenkaan ehkä parikymmentä Airbnb-asuntoa ei tarkoita, että koko Sunilan alue olisi muuttunut teemapuistoksi.
Satunnainen Airbnb-haku muutamalla marraskuulle tuottaa useampia Aalto-asuntoja, keskihinta näyttäisi olevan luokkaa 100 euroa/yö.
Myytäviä asuntoja löytyy niitäkin kymmenkunta, yksiöstä kolmioon, hinnat näyttävät liikkuvan 25 000 ja 124 000 euron välillä. Useimmissa ellei kaikissa taloissa isot remontit ovat tekemättä, joten mahdollinen asunnon ostaja saa varautua putkiremontti- ja julkisivuremonttien kustannuksiin, jälkimmäisen osalta museoviraston valvonnassa.
Samoin vuokra-asuntoja näyttäisi tätä kirjoittaessa olevan Oikotiellä haulla postinumeroalue 48900 ja avainsana Sunila tusinan verran, yksiöstä neljään huoneeseen ja keittiöön, kuukausivuokra useimmissa lähempänä 300 euroa, mutta hyväkuntoisessa neliössä jopa (?) 800 euroa.
Sunilassa tapasimme myös muutaman bloggaajakolleegan. Mummo matkabloggaa -blogin juttu on kirjoitettu “asuntolähtöisesti”, eli se antaa vähän erilaisen näkökulman Sunilaan kuin tämä meidän juttumme – suosittelen siis lukemaan myös sen.
Kaikkiin esillä olleisiin asuntoihin ja ihmisiin niiden takana voi tutustua myös tapahtuman esitteestä, joka on tästä luettavissa kokonaisuudessaan.
Kesä 2025
Sunilan avointen ovien tapahtuma järjestettiin kesällä 2024 toista kertaa. Tapahtuman järjestää Pro Sunila ry. Olettaen, että tapahtuma järjestetään ensi kesänäkin, niin kannattaa tarkistaa jo aikaisin keväällä Pro Sunila ry:n sivuilta milloin liput tulevat myyntiin ja ostaa omansa. Me taisimme ostaa omamme huhtikuun puolivälissä. Tämän vuoden tapahtuma oli lauantain osalta myyty loppuun jo etukäteen, mutta sunnuntaille taisi vielä perjantaina olla muutamia lippuja jäljellä ja lopulta sunnuntaille lisättiin vielä satakunta lippua paikan päällä myytäväksi. Osallistujamäärän rajoittaminen on ymmärrettävää – vieraillaanhan tapahtumassa pääosin ihmisten asutuissa kodeissa. Tietysti myös vierailijoiden kannalta on mukavaa, että jonoja ei juuri päässyt syntymään, ei ainakaan lauantaina.
Kiitos mielenkiintoisesta artikkelista Sunilan Aalto-kodeista! On aina inspiroivaa kuulla Alvar Aallon arkkitehtuurista ja siitä, kuinka nämä asunnot ovat edelleen arvostettuja ja elinvoimaisia. On hienoa nähdä, kuinka historia ja moderni elämä yhdistyvät näin kauniilla ja merkittävällä tavalla. Erityisesti vinkit tapahtumaan osallistumisesta ensi vuonna olivat hyödyllisiä, ja nyt Sunila on ehdottomasti omalla vierailulistallani!
Kiitos kommentistasi! Mukavaa jos pidit jutusta – ja kivaa retkeä ensi vuonna.
Harria kerran kuunnelleena (ja mielelläni kuuntelisin lisääkin, mutta olen juuri lentokoneessa ja perjantaina toivottavasti Dhakassa, en siis Oodissa) minua oikeastaan kiinnostaisi Sunilan kohteista eniten käydä näkemässä kaikki nuo matkamuistot ja kuulla niihin liittyvät tarinat. Wau!
Aalto on jännän ajaton. Ensimmäinen sisustuskuva näyttää toisaalta siltä, että paikalla voisi kuvata vaikka 1960-luvulle sijoittuvaa elokuvaa vaivatta ja sitten taas toisaalta miltä tahansa suomalaisfirman neukkarilta tai edustuskodin ruokasalilta ihan 2024 ilman että se mitenkään tuntuisi vanhanaikaiselta. Vai olenko itse vaan niin vanha…
Kiitos Daniel! Eiköhän Harrin kanssa asiasta sopimalla maailmanmatkaajakolleega pääse käymään kylässä joskus muulloinkin – menet vaikka kertomaan tuoreista Dhakan kokemuksistasi. Aaltoa meilläkin on kotona ainakin parin tusinan huonekalun verran (monet niistä tosin tuoleja), mutta eipä niistä tosiaan oikein tule mieleen, että ne ovat pääosin jo vuosikymmeniä sitten hankittuja.
Hyvää matkaa Bangladeshiin!
Kivasti kirjoitettu teksti ja kiitos käynnistä!
Pieni huomautus/lisäys, jotka tuottajana lisään tuohon Harjukadusta “nipistykseen”: Harjukadulla mäen päällä on taloyhtiö EKAn omistama lämpökeskus, joka ei ollut varsinaisena kohteena, mutta koko rakennus julkisivuineen on näkemisen ja tarkastelun arvoinen monine yksityiskohtineen. Tänä vuonna vierailukohteina Harjukadun taloissa oli kaksi yksiötä, joiden sijalle mahdollisesti ensi vuonna tulee 1-2 yli 100 neliöistä mielenkiintoista asuntoa ja ehkä joku muukin asunto. Eli silloin en suosittele nipistystä ;).
Tervetuloa ensi vuonnakin Sunilan Aalto-koteihin!
Kiitos kommentistasi – ja hienosta tilaisuudesta vierailla näissä monissa asunnoissa. Lämpökeskuksessa tasimmekin käydä kahvilla, joten hiukan siihenkin tuli tutustuttua vaikkei se kuviin ja juttuun asti päätynytkään, materiaalia kun hienosta päivästä kertyi NIIN paljon. Mukavaa, jos tilaisuus järjestetään ensi vuonnakin, kiinnostusta taisi siis riittää ensimmäisen vuoden jälkeen toiselle ja varmasti vielä jatkossakin.
Paljon olette noita Aallon kohteita kiertäneet. Harrin juttuja mielellään kyllä kuuntelisi, ja samaa mieltä Danielin kanssa myös siitä, että Aallon jutut ovat “ajattomia”.
Kiitos Mikko! Nyt ne, Aalto-kohteet, siis yleisölle avoimet taitaa kyllä jo olla kierretty :-) Riihitien ajattelimme vielä käydä tänä syksynä kertaamassa, kun edellinen kerta taisi olla jo aikaan ennen matkablogiakin.
Mielenkiintoinen kohde, Sunilan Aalto-talot eivät ole minulle tuttuja, Euran talot ovat sitäkin tutummat. Mielenkiintoinen idea hakea Aaltotaloille maailmanperintöstatusta.
Tosi ihana muuten tuo maapallo.
Kiitos Terhi! Sunilan talot olivat tänä vuonna vasta toista kertaa auki yleisölle, joten ei ihme, jos “kaikki” eivät ole niistä vielä kuulleet.
Matkaillessa mietin usein millaista olisi asua tuossa tai tässä talossa, joten tällaiset tapahtumat, jossa avataan ovet päiväksi omaan kotiin ovat ehdottoman kiinnostavia. Suomesta löytyy paljon mielenkiintoisia käyntikohteita, mutta markkinoinnillisesti eivät nouse kohderyhmän tietoisuuteen. Matkablogien kautta kuitenkin kiinnostuneet sitten löytävät perille!
Kiitos Anmarien! Tuon Sunilan markkinointi lienee sikäli haasteellista, että tapahtuma ei todellakaan voi ottaa vastaa tuhansia ja taas tuhansia kävijöitä.
Olen tehnyt tuon kierroksen blogivierailua ja oli todella vaikuttava. Monissa isommissa asuinnoissa oli edelleen apukeittiöt ja piianhuone jäljellä. Muutaman asunnon alkuperäinen kylpyhuone oli myös hauskaa nähtävää.
Hieno paikka!
Kiitos Anna! Hieno paikka kyllä, mutta ylläpito jatkossa voi olla haasteellista. Asuntojen hintatasokin on niin alhainen, että lainoituksen kanssa voi olla haasteita.
Lapsuudenkodissani Turussakin oli muuten vielä keittiön sisäänkäynti, palvelijanhuone ja apukeittiö, kaikki siellä ruokailutilan, tarjoiluvälikön ja keittiön takana :-)