Como-järven rannoilla kuvina

Matkakohteiksemme päätyvät välillä jo aikaisemmilta reissuilta tutut kohteet, kuten vaikka syksyisen Italian matkamme osalta Rooma, tai uudet maat tai alueet. Etenkään uusillekaan Nomadmania-alueille emme kuitenkaan matkusta pelkän aluepisteen takia, mutta jos siellä on jotain näkemisen/kokemisen arvoista, niin onhan se aluepiste mukava bonus. Uusiin maihin saatamme lähteä luottaen, että kyllä kaikkialla aina jotain mielenkiintoista on :-)

Rooman kertaamisen lisäksi Italia-listallemme oli vuosien mittaan kertynyt Alberobello ja Matera, joiden takia vietimme muutaman päivän Barissa. Jossain vaiheessa listalle oli myös hiipinyt ajatus Pohjois-Italian järvialueesta, jossa emme olleet tätä ennen koskaan käyneet, joten otimme Comon matkamme kolmanneksi kohteeksi. Comon, koska se nyt vaan on ollut useimmiten julkisuudessa kuin Garda-järvi, joka oli nimenä tuttu lähinnä pakettimatkakohteena. Como oli myös lähellä Milanoa, josta lensimme kotiin.

Comon kaupunki

Saavuimme Comoon sateisen päivän iltana rehjuttuamme sinne ensin Ryanairin lennolla Barista Bergamoon. Bergamon kentältä jatkoimme bussilla Milanon rautatieasemalle ja sieltä edelleen junalla Comon San Giovannin asemalle. Sinänsä kolmivaiheinen matka sujui helposti ja vaikkemme olleet lentoa lukuunottamatta ostaneet etukäteen lippuja, niin Milanon rautatieasemalle lähtevä bussi löytyi helposti ja lähti sopivasti heti kun olimme siihen asettuneet. Milanossa ostimme tahallaan iltapäivällä n. puolen tunnin väliin lähtevistä junista lipun ei ensimmäiseen vaan seuraavaan, niin ehdimme rauhassa liput ostettuamme etsiä oikean aseman ja vähän evästäkin matkalle jo tässä vaiheessa päivää.

Comosta olimme varanneet keskitasoisen hotellin, Hotel Borgo Antico, rautatieaseman ja rannan väliseltä alueelta. Sijainti osoittautui ihan kivaksi – toisin kuin Barissa. Hotellin lähistöllä oli useampi ravintola ja Carrefourin supermarket. Niin ensimmäisen kuin viimeisen ateriamme Comossa söimmekin läheisessä trattoriassa.

Ensimmäisen Comon päivämme käytimme tutustuen järven rantaan kaupungin alueella ja sen lisäksi nousimme kaapelivaunulla Brunaten alueella kokeaksemme kaapelivaunun ja nähdäksemme kaupungin ja järven ylhäältä. Suosittelen – jonotkaan kaapelivaunuun eivät syyskuussa olleet kovin pahoja. Jonot lauttoihin sen sijaan tuntuivat pelästyttävän pitkiltä ja onnittelimme itseämme, että ainakin yhdeksi päiväksi olimme ostaneet etukäteen retkilipun, joka käsitti Bellaggion ja yksityisen tunnin kierroksen järvellä.

Comosta Bellaggioon ja Luganoon

Toisena Comon päivänämme emme sitten Comossa olleetkaan kuin hetken aamusta, sillä vaikkakin päiväretkemme teoriassa alkoi Comosta ja sisälsi Comon, niin se kuitattiin lyhyellä vierailulla kaupungin keskusaukiolla ja pistäytymisellä katedraalissa. No, meitä se ei haitannut, olihan meillä ollut ja olisi vielä aikaa tutustua Comoon, mutta osa retkeläisistä oli tullut päiväretkelle Milanosta.

Comosta siirryimme bussilla Villa Carlottaan Bellaggiota vastapäätä, eli ensimmäinen veneretki huvilan laiturista Bellaggion laituriin kesti vain vartin eikä sisältänyt muita elämyksiä kuin Bellaggioon saapumisen. Bellaggio oli keskipäivällä syyskuussakin ruuhkainen, mutta teimme – melko ruuhkattoman – kävelyretken Como-järven kahteen osaan jakavan kannaksen kärkeen. Ehdimme myös kiertelimme kapeita, välillä jyrkkiäkin kaupungin kujia kaupungissa viettämämme ajan.

Bellagiosta lähdimme tunniksi järvelle, mikä olikin päiväretken paras osuus, sillä näimme risteilyllä luultavasti kaikki Bellagion lähellä olevat tavalla tai toisella jotenkin merkittävimmät rannan huvilat. Emme myöskään panneet pahaksi sitä, että risteilyn jälkeen matka jatkui bussilla Sveitsin puolelle Luganoon ja sieltä junalla takaisin Comoon. (Luganon alue oli sattumalta viimeinen käymätön Nomadmania-alueemme Sveitsissä.)

Vielä kerran Como-järvellä

Vaikkakin Pohjois-Italiassa oli koko ajan ollut viileämpää ja pilvisempää kuin Etelä-Italiassa, niin sade, sikäli kun sitä oli ollut, oli ennen viimeistä Comon päiväämme osunut öiseen aikaan, mikä ei tietysti meitä haitannut. Torstaina kuitenkin satoi melkein koko päivän, mutta yritimme sopeutua siihen ostamalla aamulla paitsi junaliput seuraavan päivän matkalle Comosta Milanoon Malpensan lentokentälle myös sadeviitat iltapäivälle varaamaamme vielä yhtä veneretkeä varten. Aamupäivällä näkyvyys järvellä tuntui olevat lähes olematon. Iltapäiväksi sumu sentään haihtui vaikkei sade. Katetusta veneestä näki siis ihan hyvin ja säilyimme kohtuullisessa määrin kuivinakin. Iltapäivän veneretki näytti meille Comon lähellä olevia rannan huviloita siinä missä edellisen päivän retkemme oli näyttänyt niitä Bellaggion lähellä. Huviloista – ja ehkä Comossa osan kesäänsä viettävistä julkkiksistakin – kuuluisin lienee George Clooneyn Villa Oleandra. Tarina jopa kertoo, että hänen nykyinen vaimonsa Amal olisi esitelty Georgelle juuri tällä huvilalla :-)