Anna-Katri Räihä on ensimmäinen suomalainen nainen, joka on käynyt kaikissa maailman maissa. Urakka tuli täyteen kesäkuussa 2023 Turkmenistaninkin vihdoin avattua rajansa koronan jälkeen. Suomessa kaikissa maissa käyneitä ihmisiä – Anna-Katria lukuunottamatta kaikki miehiä – on tiedossa 17, joista elossa on 14. Maailmanlaajuisesti tällaisia ihmisiä on satoja, ei ehkä kuitenkaan tuhansia. Vuonna 2023 urakkansa sai valmiiksi Nomadmanian tietojen mukaan 52 henkeä, joista kolme suomalaista.
Alkukesästä 2024 Helsingissä järjestettiin Nomadmanian ja Maailmanmatkaajien yhteinen kokous, jossa lähes niin monta ihmistä, kuin kokoustilaan mahtui, saivat kuulla yhteenvetoa Anna-Katrin matkoista, mutta myös hiukan toisin maailmaa todella paljon kiertäneen Harri Tuomolan ajatuksia matkailusta.
Mitä seuraavaksi?
Suomalaisten maailmanmatkaajien ohella olen vuosien mittaan seurannut myös joitakin muita kaikkia maailman maita tavoittelevia henkilöitä heidän blogiensa, sosiaalisen median kanavien ja/tai kirjojensa kautta ja tutustunutkin heihin jossain määrin. Gunnar Garforsin tapasin pari vuotta sitten Kööpenhaminassa. Johnny Wardin kanssa olen keskustellut muutaman matkakohteen tiimoilta ja saattaa olla, että joskus vielä päädyn hänen järjestämälle matkallekin.
Useimmat tuntemani/tietämäni kaikissa maailman maissa käyneet henkilöt joutuvat ainakin pohtimaan kysymystä, että mitä seuraavaksi. Monet joutuvat varmaan vastaamaankin siihen erilaisten haastattelujen tiimoilta.
Hyvä – ja aika yleinenkin – vastaus on kirja. Kirjoitan kokemuksistani kirjan. Anna-Katrin matkakokemuksista kertova Menolippu kaikkialle ilmestyi muutama viikkoa sitten. Gunnar Garforsin kirjaa 198: How I Ran Out of Countries olen pitkään, ehkä edelleen, pitänyt parhaana matkakirjana. Viime vuonna Nomadmanian vuosittaisessa palkintojuhlassa vuoden parhaan matkakirjan tittelin voitti hollantilaisen Boris Kesterin kirja The Long Road to Cullaville. Cullaville on Irlannissa, jonka Boris Kester oli jättänyt viimeiseksi maakseen, jotta sukulaiset ja ystävät voisivat halutessaan melko helposti ottaa osaa pitkän “matkan” päätösjuhliin. Samaan tapaan irlantilainen Johnny Ward päätti urakkansa Norjaan.
Vaihtoehtona kirjan kirjoittamiselle (tai sen lisäksi) voit toki aloittaa kierroksen uudelleen. Tätä nykyä maailmassa taitaa jo olla ainakin kolme kaikissa maailman maissa vähintään kahdesti käynyttä henkilöä – jo mainittu Gunnar Garfors on yksi heistä. Voit myös etsiä uusia haasteita päättämällä vaikka huiputtaa kaikki maailman korkeimmat vuoret – Johnny Ward valitsi tämän vaihtoehdon.
Osa jatkaa maabongausharrastusta panostamalla aluebongaukseen Traveler’s Century Clubin tai Nomadmanian aluelistoilla. Nomadmanian aluebongarit pitävät hyvänä asiana sitä, että alueiden lista (1301) ei lopu kesken. Traveler’s Century Clubin lista (330 aluetta) sen sijaan tuntuu loppuvan keskenkin – kaikilla alueilla käyneitä on kymmeniä, muttei satoja.
Meillä maidenkaan lista ei taida ehtiä loppumaan kesken, joten voimme vaan, hitaaseen tahtiin, jatkaa matkustamista uusiin tai jo tuttuihin maihin, joutumatta kohtaamaan kysymystä mitä seuraavaksi :-)
Mieleenpainuvimmat kokemukset
Anna-Katrin kirja on osittain saman tyyppinen kuin kirja The Long Road to Cullaville. Hän ei – viisaasti – yritäkään kertoa tarinoita jokaisesta maailman maasta, vaan kirjaan on valikoitunut kahdeksan ehkä parhaiten mieleen jäänyttä kokemusta. Kokemuksia Thaimaasta, Ruandasta, Antarktikselta, Panamasta ja Kolumbiasta, Syyriasta, Afganistanista, Vanuatualta ja Turkmenistanista yhdistävät adrenaliini ja kyyneleet. Osassa kohteissa, kuten Thaimaassa ja Turkmenistanissa tunteet nousevat pintaan henkilökohtaisista syistä. Thaimaa oli Anna-Katrin ensimmäinen matka, jonka hän teki yksin. Turkmenistanissa taas huikea urakka sai päätöksensä. Vaellus Kolumbian Ciudad Perdidaan oli fyysisesti rankka, kuten myös purjehdus Panamassa. Syyria ei ole ollut helppo kohde vuosiin. Maan sulkeutuessa koronan takia juuri kun Anna-Katri oli maassa, teki kokemuksesta lähes ylitsepääsemättömän.
Boris Kesterin ja Anna-Katrin kirjat kohtaavat Bamiyanin laakson tuhoutuneiden buddhapatsaiden luona Afganistanissa ja Darvazan kaasukraatterilla Turkmenistanissa. Myös gorillat ovat päätyneet, luultavasti vaikean ja armottoman karsinnan jälkeen kummankin kirjaan. Anna-Katri kohtasi hopeaselkänsä Ruandassa, Boris Keski-Afrikan tasavallassa (Dzanga-Sanghan suojelualueella).
Tarinoiden lomassa näissä kirjoissa kulkee hienoisesti rinnalla elämänkerrallisia aineksia, mutta kohteet ja kokemukset maailmalla ovat pääosassa. Omat kokemukset, oma elämäntilanne ja maailman tilanne vaikuttavat kuitenkin aina matkojen toteutumiseen.
Kaikkiin maailman maihin matkustavat toteuttavat pitkän matkansa kukin omalla tavallaan. Eniten negatiivista julkisuutta ovat ehkä saaneet muutamat nuoret amerikkalaiset, jotka pyrkivät kiertämään ne mahdollisimman nopeasti tyyten ehkä useammankin maan osalta pistäytymiseen lentokentällä tai erityisesti Pohjois-Korean osalta pistäytymiseen kuuluisassa sinisessä huoneessa Etelä- ja Pohjois-Korean rajalla. Anna-Katri ei päästä itseään helpolla. Vaikka tavoitteeksi hiukan hitaamman alun jälkeen muotoutuikin käydä kaikissa maailman maissa, on hän lähes jokaisessa maassa toteuttanut seikkailuja, joita monelta ehkä kyseisessä maassa viikkojakin viettäneeltä on jäänyt tekemättä. Päivävierailun varaan jääneitä maita Anna-Katrilta ei juuri Vatikaania ja Haitia lukuunottamatta taida löytyä.
Yksinmatkaajan käsikirja
Anna-Katrin kirja eroaa kaikista muista lukemistani kaikissa maailman maissa käyneiden matkailijoiden kirjoittamista kirjoista alaotsikkonsa Yksinmatkaajan käsikirja osalta. Matkatarinoiden välissä on tarjolla vinkkejä noin kaikkeen: majoituksen valintaan, kohteeseen saapumiseen, hostellissa yöpymiseen, varusteisiin, turvallisuuteen ja erityisesti tilanteisiin, joihin yksin matkustaessaan joutuu.
Anna-Katri osaa asiansa. Hyvällä suunnittelulla, ennakoinnilla ja varovaisuudella hän on selvinnyt matkastaan maailman kaikkiin maihin muutamaa vatsatautia lukuunottamatta suuremmitta ongelmitta. Useimmat saman urakan toteuttaneet, suomalaisetkin, miehet kertovat pidätyksistä ja ryöstöistä kuin ne kuuluisivat asiaan – mutta selvästikään ne eivät kuulu!
Muistutan tässä välissä, että en tämän vinkkiosion osalta ole kirjan kohderyhmää, en ole vuosiin matkustanut yksin – joskus kauan kauan sitten kyllä – enkä 160 maan jälkeen tarvitse kovin paljoa vinkkejä pakkaamiseen tai matkalle valmistautumiseen. Mutta nuorempien ikäluokkien lähtiessä maailmalle yhä omatoimisemmin, niin kaikki oppi on varmasti ainakin joillekin tarpeen!
Jos yhden asian kaikkien vinkkien joukosta nostaisin, niin kannattaa huomata Anna-Katrinkin tarjoama vihje siitä, että etenkin haastavampiin kaukokohteisiin ja/tai pitempiin kiertomatkoihin löytyy myös matkanjärjestäjiä, joiden vahvuutena on esimerkiksi se, että he ovat puolestasi selvittäneet paikallisoppaiden luotettavuuden ja majoitusten todellisen tason. Vaihtoehtona matkalle maailmalle ei ole vain kokonaan itse järjestetty matka tai pakettimatka ranta- tai kaupunkikohteeseen vaan tarjolla on myös muita ainakin kehyksiltään valmiita vaihtoehtoja. Itse olemme senioreina jo viime vuosina priorisoineet mukavuutta ja helppoutta edullisen hinnan sijaan ja antaneet matkanjärjestäjien useimmiten järjestää matkamme Euroopan ulkopuolella.
Yksinmatkaajan turvallisuuteen liittyvä vinkki, että kannattaa vähintäänkin harkita reaaliaikaista postaamista sosiaaliseen mediaan erityisesti paikoista, joissa juuri sillä hetkellä olet, jotteivat vääränlaiset ihmiset löydä Sinua, saattaisi kyllä joissain kohteissa olla paikallaan pariskuntanakin matkustaville. Jatkossa ainakin uudet maat ovat osaltamme yhä useammin turvallisuustilanteensa osalta hiukan haastavampia, joten kokemukset kannattanee meidänkin jakaa vasta maasta poistuttuamme.
Monitoimiveitsi, ilmastointiteippi ja S-koukku ovat puuttuneet matkatavaroistamme. Vaijerilukonkin joskus hankin, mutten ole sitä tullut matkoilla mukana kuljettaneeksi.
Yksityiskohdat tempaavat mukaansa
Kokonaisuutena pidin Anna-Katrin kirjasta, etenkin matkatarinoista. Arvostan tarinoiden rikasta kieltä ja lukuisia yksityiskohtia, jotka vievät lukijan kirjaimellisesti keskelle näitä kokemuksia. Osa kohteista herätti muistoja, kuten kohtaaminen vuoristogorillojen kanssa Ruandassa tai Darvazan kaasukraatteri. Osasta olin vähän kateellinen, kuten vaikka Etelämantereesta. Syyriaan mielelläni matkustaisin vielä joskus, miksei Afganistaniinkin, jos sopiva tilaisuus siihen tulisi vastaan, mutta ehken ihan niin hurjalle matkalle Bamiyaniin lähtisi kuin Anna-Katri lähti. En kuitenkaan, minäkään, etenkään kun tuskin koskaan tulen käymään kaikissa maailman maissa tyytyisi ylittämään rajaa jossain turvalliseksi arvioidussa kohdassa vaan haluaisin ainakin nähdä Kabulin.
Kirjan kuvaliitteen kuvat keskittyvät hyvin kohteisiin ja kokemuksiin maailmalla siinä missä sosiaalisen median kanavissa niiden luonteen mukaisesti usein julkaistaan enemmän kuvia matkaajasta kuin kohteesta.
Kirja Menolippu kaikkialle – Yksinmatkaajan käsikirja on saatavissa niin kirjana, sähköisenä kirjana kuin äänikirjana. Lukemista arvostavana luin kirjan itse, mutta täytynee joskus vaikka Bookbeatistä kyllä kuunnella ainakin joku osa tätä siitä, kuunnella Anna-Katrin itse kertovan matkoistaan omalla äänellään.
Anna-Katrin blogista voit muuten lukea miten kirja syntyi.
Elämänkertoja ja maaluetteloita
Muita suomalaisten kaikissa maailman maissa käyneiden henkilöiden kirjoja ovat (ainakin) Rauli Virtasen Reissukirja ja Ismo Pornan Maailman valtiot ja niissä käynnit. Toimittaja Rauli Virtasen omaelämänkerrallinen teksti on sujuvaa luettavaa. Itseäni jäi kuitenkin aikoinaan häiritsemään, että vaikka kirjaa mainostettiin otsikolla Matkalla kaikissa maailman maissa, niin tuota näkökulmaa ei kirjassa juuri ollut, ehkä siksi, että Raulin tapauksessa idea käydä kaikissa maissa syntyi vasta kun hän oli jo melkein kaikissa maissa käynyt. Nomadmanian mukaan hänen viimeinen maansa oli kuitenkin Bhutan. Rauli Virtanen on muuten maailman ensimmäinen ihminen, joka on dokumentoidusti käynyt kaikissa maailman maissa – aika hienosti suomalaiselta!
Ismo Pornan kirja ja tammikuussa ilmestyvä Juha Suoniemen Matkalla maailman kaikissa maissa Taloustieteen silmin kirja käsittelevät kaikkia maailman valtioita. Tällä lähestymistavalla on kyllä lähes ylitsepääsemättömän tuottaa kirjaa, jota ei haluaisi laskea kädestään. Toivottavasti Juha onnistuu tässä!
Lea Lanen kirja Places I Remember: Tales, Truths, Delights from 100 Countries, ei ole 193-197 maassa käyneen henkilön yhteenvetokirja, mutta kirjaan valitut 100 tarinaa ovat riittävän lyhyitä – ja mielenkiintoisia – että ne pitävät kyllä otteessaan. Suomalaisena pitänee yrittää pitää mielessä, ettei vierasta pidä pakottaa saunaan, sillä hänhän saattaisi olla enemmän kiinnostunut vaikka tangosta.
Itse asiassa juuri tuotakin minä kysyin Anna-Katrilta kesäkuussa siellä tapaamisessa – että häviääkö kiinnostus matkailuun ja sammuuko kipinä, kun “kaikki” on jo nähty. Omalla kohdallani en sitä pelkää, kun ei minulla oikein tavoitteitakaan ole. Lisää maita kertyy kyllä pikku hiljaa, mutta matkustan kuitenkin kiinnostavat paikat edellä, ja niitähän voi löytyä yhdestä maasta vaikka kuinka monta. Ja toisaalta jostain maasta ei ollenkaan – tai niin ainakin kuvittelen – ja se jää sitten käymättä.
Nuo pakkauslistat ovat kyllä hirvittävän henkilökohtaisia. Tuosta top10-listasta minulla on yleensä mukana vain yksi, adapteri, ja sekin tietysti vain silloin, kun pistorasiat perillä poikkeavat suomalaisista. Kun adapteri joskus on unohtunut, olen saanut perillä joko vastaanotosta lainaksi tai kaupasta pikkurahalla. Eritreaa varten sentään ostin varavirtalähteen, että saan valokuvia otettua, vaikka hotelli olisi monta päivää ilman sähköä, mutta en ajatellut sitä jatkossa kyllä kanniskella mukana.
Kabul – sitä minäkin tässä epätoivoisesti kerta toisensa jälkeen katselen. Aina se päättyy siihen, että päätän, ettei siellä ole mitään riittävän kiinnostavaa. Ja aina kuitenkin jonkin ajan päästä kaivan esille jonkun uuden matkakertomuksen sieltä ja rupean miettimään. Saa nähdä miten tässä vielä käy. Heinäkuussa kävin Dubaissa konsulaatissa tiedustelemassa viisumiasioita, ja viisuminhan saisi samana päivänä. Lentoja Dubaista on päivittäin useampi.
Kiitos Daniel! Varavirtalähde on kyllä tarpeen, jos ottaa (paljon) kuvia vähän jo vanhemmalla puhelimella, muuten ei akku riitä kokonaiseksi päiväksi.
Tämän jutun jo kirjoitettuani luin, että nyt Travellerilla olisi tarjolla oikea Afganistanin reissu, ei mikään pieni poikkeaminen jossain rajaseudulla, helppona (?) valmiina pakettina ensi keväänä. Vakavasti harkinnassa …
Kappas, ja Kabulista juuri se hotellikin, jota olin katsellut. Ja kerrankin tutustutaan myös pääkaupunkiin kattavasti. Noin kauaa en haluaisi Afganistanissa olla, mutta voisin jopa kuvitella osallistuvani tuon paketin alkupäiviin ja jatkavani sitten itsenäisesti Afganistanista kotiin tai muualle, mutta noina päivinä olen El Salvadorissa, joten se siitä sitten.
Onko tuo Traveller missä määrin suomalainen matkatoimisto, kun tuntuu, että ainakin osa teksteistä on (kone?)käännetty suoraan englannista kaikenlaisine Ulko- ja kansainyhteisön virastoineen sun muine kummallisuuksineen? Tuo on varmasti brittien Foreign and Commonwealth Office. Vai ovatko vaan ottaneet jonkun brittitoimiston Afganistanin-matkan ja kopioineet tekstit sieltä?
Vähän pitkän puoleinenhan tuo on, kuten usein valmiit kiertomatkat. Traveller on ihan suomalainen pieni matkatoimisto, jolla on siis asialliset vakuudet yms. Olimme sen matkalla Pakistanissa ja sitä ennen he järjestivät meille Kiina – Mongolia – Moskova -matkan osittain, erityisesti Peking – Ulan Bator -junamatkan ja viisumien osalta. Toimiston vetäjä on alunperin kait Venäjältä, mutta asunut jo pitempään Suomessa.
Tämä voisi olla kiinnostavaa lukea. Varmasti mukaansatempaavia tarinoita, ja oikeastaan kaikista mukaan valikoituneista maista kaikki kuulostavat kiehtovilta.
Kiitos Mikko! Ehkä teillekin tuo Yksinmatkaajan käsikirja -osuus on vähemmän kiinnostava, mutta matkatarinat osuus luultavasti erinomaisen kiinnostavaa luettavaa!
Aloitin lukemaan Anna-Katrin kirjaa. Se häiritsi, että olen sen verran hänen blogeja lukenut ja podcastiä kuunnellut, että monet tarinat olivat tuttuja. No tämä on meidän pienen joukon ”ongelma”. Olen iloinen, että hän kirjoitti kirjan. Hyvähän kirjoittamaan hän on!!
Kiitos Mari! Tuttuja tarinoita tosiaan monelta osin, mutta tarinat on kirjoitettu niin kuvailevasti, että niihin kyllä tempautuu mukaan näennäisestä tuttuudesta huolimatta.
Enpä olekaan jostain syystä vielä lukenut tuota Rauli Virtasen kirjaa. Se täytyy ehdottomasti löytää jostain. Anna-Katrin kirjasta olen lukenut pari ensimmäistä lukua. Minuakin kiinnostaa erityisesti matkakertomusten osuus. Juha Suoniemen kirjaa odotan myös, samalla kun hauduttelen omaa kirjaprojektia pöytälaatikossa – aihe ei tietenkään ole sama, koska käytyjä maita on vasta 54, mutta liittyy matkailuun.
Kiitos kommentista! Juhan kirja ilmestyy kuulemma tammikuun puolivälissä, eli sopivasti matkamessuille siinä missä Anna-Katrin kirja ilmestyi sopivasti kirjamessuille :-)
Niin kuulemma ilmestyy. Minulta jää matkamessut taas välistä, kun ollaan perinteisellä talven kaukomatkalla just silloin. Oon käynyt matkamessuilla viimeks vuonna 2020. No 2026 luultavasti pääsen pitkästä aikaa, kun sen vuoden pidempi kaukomatka toteutuu todennäköisesti vasta kesällä, jolloin suuntana olisi vihdoin Etelä-Amerikka.
Kiitos kommentistasi! Sama vähän meillä, että viime vuosina messuilla ei ole käyty, koska tammikuu on etenkin eläkeläiselle ihan turhaa aikaa Suomessa, kylmää, pimeää ja pahimmillaan niin liukasta, ettei ulkona viitsi liikkua edes nastoilla. Etelä-Amerikassa ainakin paikoitellen taitaa olla Suomen kesän aikaan viileää :-)
Ostin Anna-Katrin kirjan myös julkaisutilaisuudesta, mutta reissujen vuoksi en ole sitä vielä päässyt aloittamaan. Upea saavutus kyllä ja hienoa, että saatiin myös Suomesta nainen kaikkien maiden kävijöiden listalle! :)
Kiitos Sarianne! Veikkaisin, että jatkossa naisia, jotka ovat käyneet kaikissa maailman maissa tulee kyllä lisääkin. Yli 160 maan naisia on jo ja monet nuorista laskevat maita, joten miksei? Itseltäni tuo kyllä jäänee väliin, sillä jo 160 tuolla puolen useimmat monet maat ovat joko tosi kaukana tai aika haastavia.
On ollut ajatuksissa lukea Anna-Katrin kirja, täytyy se ehkä hankkia vaikka matkalukemiseksi jollekin reissulle. :)
Kiitos Virpi! Ehkä kannattaa kuitenkin paneutua kirjaan jo ennen matkaa, sillä siinä on myös laaja vinkkiosio matkalle valmistautumiseen.