Palasimme muutama päivä sitten matkalta, jonka työnimenä oli Afrikan sarvi 1. Afrikan sarvi, siis Etiopia, Djibouti, Eritrea ja Sudan olivat roikkuneet “listallamme” jo useamman vuoden – viimeisimmät vuodet odottaen sitä, että vaikka Aventura toteuttaisi kiertomatkan alueelle, mutta Sudanin ja Etiopiankin tilanteen takia sitä ei vuoden 2021 jälkeen ole järjestetty. Olen muutamana syksynä kysynyt tilanteesta – Sudan nykyisin siis tietysti poislukien – mutta vastaus oli aina, että katsotaan ensi vuonna. Tänä vuonna päätimme sitten toteuttaa matkan itse, tai siis antaa Kamelimatkojen toteuttaa sen räätälöitynä meille Somalimaan, Djiboutin ja Etiopian osalta. Useimmat maabongarit kuittaavat Somalian Somalimaalla, sillä teknisesti Somalimaa on edelleen osa Somaliaa, sillä mikään valtio ei ole tunnustanut sen itsenäisyyttä ja toisin kuin Mogadishu, vierailu on toteutettavissa kevyehköin turvajärjestelyin. Djiboutiin ja Etiopiaan olisi voinut matkustaa vaikka ihan omatoimisestikin, mutta koska kuitenkin olisimme tarvinneet näissäkin maissa retkipaketit, niin luotimme niidenkin osalta Kamelimatkojen kontakteihin. Kuten viisumienkin osalta.
Pääseekö vain toinen meistä Djiboutiin?
Viisumien osalta päätös olikin loistava, sillä ensimmäisellä hakukierroksella vain Lasse sai viisumin Djiboutiin – minun viisumianomukseni oli kuulemma hylätty. Pienen väännön jälkeen paikalliskontaktit Djiboutissa saivat kuitenkin minullekin viisumin. Kuten aina näiden hylkäyksien kanssa, syytä hylkäykselle emme koskaan saaneet tietää, mutta voi hyvinkin olla – paikallisoppaamme mukaan – että kyse oli vaan jostain teknisestä jutusta, kuten vaikka jokin tekninen ongelma toimitetussa materiaalissa.
Lensimme Afrikkaan (ja Afrikassa) Ethiopian -lentoyhtiön lennoilla Frankfurtista. Addis Abeban lentokenttä tuli tutuksi, sillä talsimme sen käytäviä neljään otteeseen! Matkamme alkoi Somalimaasta, sillä vierailu sinne piti ajoittaa ennen presidentinvaaleja (13.11.) siltä varalta, että tulos aiheuttaisi jonkinlaisia levottomuuksia maassa. Somalimaassa vierailimme pääkaupungissa Hargeisassa ja teimme yön yli retken satamakaupunki Berberaan. Seuraavaksi vuorossa oli Djibouti, jonne taas lennettiin Addis Abeban kautta ja lopuksi vietimme vielä muutaman päivän Addis Abebassa ennen Suomeen paluuta.
Etiopiasta olisi ollut kiva nähdä myös ainakin Lalibelan kalliokirkot ja Simienvuorten geladapaviaanit, mutta Pohjois-Etiopian tilanne on edelleen sen verran epävakaa, että jätimme ne nyt ainakin tällä kertaa väliin. Mutta näimme me sentään ihmiskunnan äidiksikin kutsutun Lucyn jäännökset Addis Abeban kansallismuseossa!
Turvallisuussyistä jätimme tällä kertaa kertomatta etukäteen matkasta täällä blogissa tai sosiaalisessa mediassakaan, eli julkaisimme ensimmäiset kuvat Somalimaasta vasta maasta poistuttuamme Djiboutissa ja vastaavasti ensimmäiset kuvat Djiboutista vasta Etiopiassa. Djiboutin osalta varovaisuus liittyi enemmän tuohon kerran hylättyyn viisumianomukseeni – jos se vaikka sittenkin olisi johtunut siitä, että julkaisemme asioita. Etiopiassa taas käy nykyisinkin sen verran paljon turisteja, että pari länsimaalaista joukon jatkona tuskin olisi kiinnostanut ketään.
Lennot
Kamelimatkat myy joustavasti matkat lennoilla tai ilman, mutta me olemme aina valinneet kokonaispaketin lentoineen, mitä nyt Liberiasta palatessamme päätimme paketin Brysseliin ja lensimme sieltä pisteillä Finnairin lennolla Helsinkiin, ottaen siis riskin lennolta myöhästymisestä, mutta samalla vaihdollinen lento Frankfurtin kautta vaihtui suoraan lentoon – näitä allianssikuvioita … Päivistä riippuen parhaat yhteydet Addis Abebaan olivat Frankfurtin, Tukholman tai Istanbulin kautta, mutta lopulta Frankfurt-vaihtoehto voitti. Pisin väli Frankfurtista Addis Abebaan jäi näin vain noin kuuden tunnin mittaiseksi, mikä on vielä ihan kohtuullinen aika matkustaa vaikka turistiluokassa – tosin ostimme sitten mennen tullen turistiluokan eturivin paikat, jotka osoittautuivatkin ihan kelvolliseksi vaihtoehdoksi.
Addis Abeba, ainakin Itä-Afrikan suurimpana lentohubina, tarjosi hyvät yhteydet myös Hargeisaan ja Djiboutiin. Tosin välillä Addis Abeba – Djibouti oli mennen tullen tekninen välilasku Dire Dawassa Etiopiassa. Koneesta ei tuolla joutunut/saanut poistua, mutta hiukan se pidensi lentoaikaa ja teki koneen boardamisesta vähän sekavaa kun samalle lennolle tuotiin etuovesta kansainvälisiä matkustajia ja takaovesta kotimaan matkustajia. Paluumatkalla Addis Abebassa koneesta poistuttaessa tarkistettiin boarding passit ja Djiboutista tulleet ohjattiin eri bussiin ja immigrationiin.
Hargeisasta Djiboutiin olisi ollut suoriakin lentoja, mutta Air Djibouti on EU:n mustalla listalla ja lentojen toteutumista ei oikein ollut dataa, joten matkatoimiston neuvosta päädyimme kuitenkin kiertämään Addis Abeban kautta ja lentämään Ethiopianilla tämänkin välin.
Lentoyhteydet olivat odotusajoiltaan pääosin juuri sopivia, mitä nyt menomatkalla odotusaikaa Addis Abebassa oli noin kuusi tuntia, mutta menihän sekin yölennon jälkeen loungessa, vaikka huonommassakin, nuokkuen. Paluumatkalla muutama tunti Frankfurtissa oli jo melkein juhlaa kun pääsimme taas oikeasti toimivien wifiyhteyksien äärelle!
Kustannukset:
- Lennot 2 996 euroa
- Istumapaikkavalintoja, Frankfurt – Addis Abeba ja takaisin turistiluokan 1. rivin paikat, 100 euroa per suunta eli 200 euroa
- Helsinki – Frankfurt välin istumapaikat 14 euroa (halusimme keski- ja käytäväpaikat), paluussa Frankfurt – Helsinki saimme ne suoraan “arvonnassa”
- Lounge Addis Abebassa menomatkalla pitkän vaihtoajan takia (Priority Pass) 60 euroa
- Lentoparkki 89 euroa
- Lennot ja niihin liittyvät kulut yhteensä 3 361 euroa
Viisumit ja tipit
Afrikan osalta olemme “saavuttaneet” tason, jossa jokainen uusi maa tarkoittaa jonkinlaista askartelua viisumien ja kutsukirjeiden ym. kanssa. Näistä kolmesta maasta yhtäkään viisumia ei sentään tarvinnut hakea fyysisesti jostain lähetystöstä vaan ne sai joko maahan saavuttaessa, kunhan paperit olivat kunnossa tai e-viisumeina. Kaikkien viisumien osalta luotimme taas, kuten Nigeriaan, Sierra Leoneen ja Liberiaan suuntautuneella matkallamme, Kamelimatkojen asiantuntemukseen ja saimme kuin saimmekin lopulta kaikki tarvittavat viisumit. Djiboutin viisumi tosin, kuten jo aikaisemmin mainitsin, vaati Pirkon osalta uusintakierroksen, mutta tulihan se sieltä lopulta. Pari vuotta sitten Sansibarille mennessä yritimme myös anoa Tansanian viisumit verkosta etukäteen, mutta vaan Lassen anomus meni läpi. Pirkon anomusta ei silloin hylätty, mutta eipä tullut viisumiakaan. Tansanian osalta olimme kuitenkin luottavaisia siihen, että asia järjestyisi rajalla ja niinhän se järjestyi. Mutta onhan se aina mukavampaa lähteä reissuun siten, että kaikki on valmiina
- Somalimaan viisumi (Visa on Arrival) 56 euroa (61 dollaria)
(vain yhdeltä jostain syystä, mahdollisesti siksi, että eivät peri maksua senioreilta, mutta seniorin ikäraja ei koskaan selvinnyt, näin vaan paikallisoppaamme arveli) - Djibouti 24 euroa
- Etiopia 116 euroa
- Viisumikulut yhteensä 196 euroa (kahdelta, tässä tapauksessa)
Jokaisessa maassa käytössämme oli auto, kuljettaja ja paikallisopas. Matkan päätteeksi tippasimme näitä tyypillisesti kaavalla 5 dollaria per päivä per henkilö, kuljettajalle joskus vähän vähemmän. Somalimaassa kuljettaja ei suostunut ottamaan tippiä lainkaan, vaikka meidän mielestämme olisi sen kyllä ansainnut.
- Tippejä 65 euroa
Hotellit
Matkapakettimme maapalveluiden, siis hotellien, retkien ja paikallisoppaiden (ja autojen ja kuljettajien) osuus oli 4 700 euroa, käsittäen 4 hotellia ja 7 hotelliyötä – ja hotellihuoneen lähtöiltana loppuun asti.
Somaliamaassa vietimme ensin yhden yön pääkaupungissa, sitten yhden rannikolla ja vielä yhden yön samassa hotellissa Hargeisassa ennen kuin matka jatkui Djiboutiin. Djiboutissa “hyppiminen” rauhoittui, sillä maaseuturetki toteutettiin päiväretkenä ja asuimme samassa hotellissa sentään kolme yötä. Addis Abebassa viivyimme vain yhden yön, mutta kaksi päivää, sillä paluulentomme lähti vasta hiukan puolenyön jälkeen.
Hargeisa – Damal Hotel Hargeisa
Somalimaan osalta ainakin vähänkin valistuneempi matkailija osaa asettaa odotustasonsa maan tason mukaiseksi, eli melko alas. Damal-hotelli Hargeisassa ylittikin sitten nämä matalahkot odotuksemme reippaasti, eli hotelli oli kaikin puolin minusta hyvää länsimaista tasoa, suihkua, wifiä ja ravintolaa myöten. Hotellin ravintolallekin lähes täydet pisteet, kauniista miljööstä, mutta myös ruuasta ja palvelusta. Hotellin sijaintikin oli hyvä, Hargeisan päänähtävyys, eli entisen Mig-17 -hävittäjän ympärille rakennettu muistomerkki oli kulman takana.
Berbera – Damal Hotel Berbera
Berberan hotellin osalta odotustasomme oli etukäteen laskettu melko matalalle muistuttaen, että muitakaan vaihtoehtoja kaupungissa ei käytännössä ole. Tosin hairahduimme vähän ajattelemaan Hargeisassa, että hyviähän nämä hotellit tässäkin maassa ovat ja kaipa Damal-hotelli Berberassakin on siis noin ok. No ei ihan ollut, pääasiallisena ongelmakohtana oli kylpyhuone, jonka wc vuoti enemmän tai vähemmän koko ajan lattialle. Vesi meni kyllä lattiakaivoon, mutta noro lattialla piti lattian melko märkänä koko ajan. No, tarjosihan hotelli rantasandaalit kylpyhuoneeseen menoa varten ja olihan meillä itsellämmekin moiset mukana. Ehkä hotellista olisi löytynyt vähän parempikin kylpyhuone, mutta siinä vaiheessa kun tajusimme kylpyhuoneen koko tilanteen olimme jo sen verran kotiutuneet, yhdeksi yöksi, että annoimme olla.
Hotellin ravintolallekaan emme antaisi kovin montaa pistettä. Söimme siellä yhden illallisen ja ruoka oli itse asiassa kyllä hyvää, mutta sitä sai odottaa niin pitkään, että tunnelma laski kyllä monta pykälää. Sama juttu aamiaisella, tilaushetken ja aamiaisen välillä olisi ehtinyt vaikka kiertää puoli kaupunkia. Hotellin (tai ravintolan) kattoterassi oli sekin vähän jo rähjäinen, mutta loistaviin näköaloihinhan terassin kunto ei vaikuttanut!
Berberassa kävimme osana kaupunkikierrosta myös tutustumassa kohta valmistuvaan Berbera Seaside Resortiin. Rannalla sijaitseva hotelli on Turusta Berberaan muuttaneen suomensomalin hanke ja siitä voi hyvinkin nykyisellä kilpailutilanteella tulla Berberan paras hotelli. Tapasimmekin Roda Hassanin ja istuessamme hänen kanssaan iltaa Berberan rannalla auringonlaskua odotellen tutustuimme enemmän kuin koskaan aikaisemmin myös somalinsuomalaisten maailmaan.
Djibouti – Atlantic Hotel
Djiboutin osalta nostimme taas hiukan odotustasoamme ja siihen nähden Atlantic Hotel hiukan alitti ne – lähinnä taas kylpyhuoneen, mutta vähän myös vuoteen osalta. Suihkun hana ja suihkutila olisi kipeästi kaivannut remonttia ja sänkykin ehkä uutta vähän pehmeämpää patjaa. Sijainti ihan Djiboutin keskustassa puolsi kuitenkin hyvin tämän hotellin valintaa, sillä monet kohteet olivat kävelyetäisyydellä. Aamiaisessa ei ollut, muistaakseni, mitään erityisen moitittavaa ja yksi huonepalvelusta illalliseksi tilaamamme pasta oli sekin hyvää, oikeastaan herkullista!
Djiboutissa kävimme myös nähtävyytenä katsomassa Djibouti Palace Kempinski -hotellia. Kempinskissä luultavasti suihkutila olisi ollut kiiltävän puhdas, mutta hotellialueelta ei sitten olisi kyllä kävelty mihinkään. Jos menisin Djiboutiin rantalomalle, niin Kempinski uima-altaineen ja puutarhoineen olisi varmasti hyvä vaihtoehto, mutta jos tarkoitus, kuten meillä, oli viettää päivät muualla kuin hotellissa, niin hukkaanhan panostus tuohon olisi mennyt.
Addis Abeba – Swiss Inn
Etiopiassa hotellin taso nousi edelleen, ei ehkä niinkään tähtiluokituksena, mutta maassa, jossa käy (tai kävi ennen nykyisiä vähän levottomampia vuosia) suhteellisen paljonkin turisteja, kolmen tai neljän tähden hotelli on jo lähempänä vastaavan luokituksen länsimaisia hotelleja kuin vaikka Somalimaan satamakaupungissa.
Hotellin heikko kohta oli yllättäen wifi, joka toimi huonommin kuin missään muussa tämän matkamme hotellissa. Eihän wifi nyt elintärkeä juttu ole, mutta etenkin hidas ja pätkivä wifi on vaan niin ärsyttävä!
Hotellin tyylikkäässä aulassa oli myös aulabaari ja aulakahvila, jossa tarjottiin etiopialaista kahvia perinteiseen tapaan, vaikka länsimaisten leivosten pariksi. Tai ainakin ne leivokset olisivat mielestäni voineet yhtä hyvin olla tarjolla vaikka Roomassa tai Pariisissa.
Hotellin sijainti oli mukavasti lähellä lentokenttää, mikä miljoonakaupungissa oli arvokas asia niin kaupunkiin saapuessamme kuin sieltä lähtiessämme.
Ilmastointi toimi, ehkä vähän yllättäenkin, kaikissa käyttämissämme hotelleissa ihan kelvollisesti. Addis Abebassa tosin iltaisin ja öisin olikin niin viileää, että sitä tuskin olisi tarvittu, mutta jos kesälämpötilat Djiboutissa saattavat olla luokkaa 45, jopa 50 astetta, niin toimiva ilmastointi onkin jo aika tärkeä juttu.
Marraskuu oli oikein hyvää aikaa vierailla kaikissa näissä maissa, lämpötilat olivat kaikkialla päivisin luokkaa 20-30 astetta emmekä kokeneet yhtäkään sadekuuroa.
Muuta pientä
Somalimaa ja Djibouti ovat ainakin teoriassa malaria-aluetta, joten jouduimme vähän täydentämään vanhaa Malarone-varastoamme tätäkin matkaa varten. Addis Abeba Etiopiassa on jo niin korkealla, ettei malariavaaraa siellä ole, mutta kun lääkettä joutuu syömään viikon malaria-alueelta, tässä tapauksessa Djiboutista, poistumisen jälkeenkin, niin napsimme me niitä vielä Etiopiassakin. Yhden ainoan hyttysen havaitsimme, hotellihuoneessamme Berberassa Somalimaan rannikolla, mutta voihan niitä silti olla ollut siellä tai täällä. Niin Somalimaassa kuin Djiboutista teimme myös maaseuturetken.
Myös dollarivarastojamme täydensimme hiukan ennen matkaamme, sillä kaikissa näissä maissa pienet ostokset pystyi maksamaan pienillä dollarinseteleillä. Toki olisi voinut maksaa isommillakin seteleillä, mutta silloin usein vaihtorahaa ei löydy tai vaihtoraha on paikallisessa valuutassa. Seteleinä valuuttaa ostaessa häviää aina vähän keskikurssiin nähden, joten tästäkin laskemme pienen matkakulun.
Jokaisesta maasta yritimme ostaa matkamuistoksi jääkaappimagneetin. Somalimaasta sellaista ei löytynyt, ei lentokentältäkään, joten tilasin moisen kotiin palattuani Amazonista – sieltähän löytyy mitä tahansa. Djiboutissa ja Etiopiassa moinen löytyi paikallisoppaan avustuksessa – Etiopiassa sen olisi voinut ostaa myös vaikka hotellin pienestä kaupasta tai lentokentältä, mutta annoimme paikallisoppaan loistaa ja kävimme paikallisilla käsityömarkkinoilla sen tiimoilta.
- Muut matkamenot 127 euroa
Ruokamenothan eivät mielestämme ole matkamenoja, sillä söisimmehän me kotonakin. Tällä kertaa ruokamenoja oli todella vähän, sillä hotelliaamiaisten lisäksi muutkin ateriat kuuluivat matkapaketteihimme Djiboutissa ja Etiopiassa. Pari kertaa kyllä skippasimme paikallisoppaan suunnitelmat ja vaihdoimme ne hotellien room serviceen, näin etenkin saapumispäivinä. Meille olisi kyllä hyvin riittänyt yksi ateria päivässä, joten pitänee yrittää jatkossa muistaa muistuttaa matkatoimistoa, että paketit vain yhdellä aterialla, kiitos :-)
Matkan kokonaishinta
Koko “paketin” hinta kahdelta oli siis 8 448 euroa, siis 4 224 euroa per nuppi.
Pari sanaa Kamelimatkoista
Tämä oli jo toinen Kamelimatkamme ja olemmekin kuluneen vuoden aikana käyneet kokonaista kuudessa Afrikan valtiossa heidän järjestämillään matkoilla. Viime aikoina olemme myös kuulleet jo paristakin tuttavapariskunnastamme, jotka hekin ovat valinneet Kamelimatkat esimerkiksi Algeriaan suuntautuneille matkoilleen.
Parin reissun kokemuksella arvostamme Kamelimatkoissa erityisesti näitä asioita:
- Ajantasainen tieto kohdemaiden turvallisuudesta – esimerkiksi Somalimaan osalta he ohjasivat matkan ajoitusta liittyen presidentinvaaleihin varautuen siihen, että vaalien tiimoilta maassa syntyisi jonkinlaisia levottomuuksia.
- Vahva viisumiosaaminen hyvien paikalliskontaktien kautta.
- Nopea suunnitteluprosessi – tämänkin matkan suunnittelu vaati kuitenkin useamman kierroksen liittyen kohdemaiden keskinäiseen järjestykseen, lentoreittiin, käyntikohteisiin ja moneen muuhun yksityiskohtaan ja tyypillisesti saimme ehdotuksesta seuraavan version lähes paluupostissa – mitä nyt joskus vastausten saaminen kohdemaista saattoi kestää päivän tai pari.
- Hyvät paikallisoppaat ja loistava kommunikointi kutakin maata varten perustetun Whatsup-ryhmän välityksellä. Ryhmissä oli mukana myös Kamelimatkojen edustaja Suomessa. Mitään isoja selvitettäviä juttuja ei tälläkään kertaa ollut, mitä nyt joitakin pienempiä lähinnä Somalimaassa, jossa ohjelma ei toteutunut ihan etukäteen sovitulla tavalla, mutta maahan ei ole oikein turistimaa, joten tämäkin oli ihan ymmärrettävää. Oppaiden taso nousikin koko ajan siirryttäessä Somalimaasta Djiboutiin ja edelleen Etiopiaan ja sen enempää ei oikein oppaalta enää voisi toivoakaan kuin mitä paikallisoppaamme Etiopiassa edusti.
Osaltamme, maaliskuista Eritrean matkaa lukuunottamatta, jätämme luultavasti Afrikan mantereen hetkeksi, mutta kunhan sinne taas joskus toivottavasti palaamme, niin luultavasti Kamelimatkojen matkassa.
Afrikan sarvi 2
Jos tämän matkan työnimenä oli Afrikan sarvi 1, niin entäs sitten Afrikan sarvi 2?
Olemme ilmoittautuneet Onestep4wardin maaliskuun alussa järjestämälle ryhmämatkalle Eritreaan. Monien Afrikan maiden osalta matkojen toteutuminen on varmaa vasta sitten kun ne toteutuvat, mutta ainakin lähtijöitä taitaa jo olla riittävän kokoiseksi ryhmäksi, joten toivotaan parasta!
Sudaniin ei tällä hetkellä taida edes saada viisumeja – ja vaikka saisikin, niin keskelle sotaa emme ole lähdössä.
Lisää reissusta
Pieniä matkakertomuksia olemme jo julkaisseet Meriharakan Facebook-sivuilla. WordPress on viime aikoina ryppyillyt Facebookin linkeistä ja yliviivannut ne, vaikka ne toimivatkin, mutta jos käytät Facebookia, niin Meriharakan sivu löytyy osoitteella facebook.com/meriharakka.net ja pienet matkatarinat löydät vaikka hakusanoilla Hargeisa, Berbera, Djibouti tai Addis), eli jos olet malttamaton lukemaan lisää, etkä jaksa odottaa blogijuttuja, niin sieltä löytyy jo nyt. Kohdejuttuja olen hahmotellut tuottavani lähiviikkoina ainakin Hargeisasta, Las Geelistä (kalliomaalaukset Hargeisan ja Berberan välillä), Berberasta, Djiboutin kaupungista, retkestämme Assal-järvelle ja Addis Abebasta,
Kun huomasin Sarven vihreäksi muuttuneet maat kartallanne, niin aloin malttamattomana odotella luettavaa, ja tässähän sitä nyt sitten oli. Kiva! Odotellessani tutkin Hargeisan karttaa ja päädyin sattumalta siihen, että tuo Damal-hotelli olisi minun valintani. Sijainti vaikutti hyvältä ja hotellin kuvat aika hyviltä nekin, mikä nyt vahvistui sitten teidän tuoreiden kuvien myötä. Djiboutin Atlantic on tuttu – ylihintainen, mutta riittävän hyvä ja erinomaisella sijainnilla. Kylpyhuoneremonttia minäkin heille toivoisin kyllä kovasti.
Lennot Afrikkaan ovat hirvittävissä hinnoissa. Maksoin Asmaran-lennoista juuri noin 1100 €, siihen nähden teidän lentonne, kun kohteita on noin monta, tuntuu suorastaan edulliselta!
Onkohan nuo viisumikuviot sukupuolisyrjintää? Djibouti ei myöntänyt naiselle viisumia ollenkaan, ainakaan ekalla yrittämällä, ja Somalimaa toteaa, että kun mies maksaa, niin nainen pääsee siinä sivussa maksutta? Minulla on tapana sanoa, että Afrikassa mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Niin nytkin, viisumiasioissa, mutta onhan tuo aika outoa.
Olen lähdössä ensi kuussa kamelimatkalle, ja kun olette nyt kaksi kertaa testanneet ja toimivaksi todenneet, niin odotukset ovat korkealla. Hyvin on kaikki tähän asti sujunut, suunnitteluvaiheessa, ja eiköhän suju sitten perilläkin.
Nyt sitten odottelen erityisesti postausta Hargeisasta, jonne joskus tekisi mieli lähteä ja Djiboutista, jotta saan nähdä miten te sen koitte. Olin siellä vuosi sitten ja pidin kaupungista sekä Assal-järvestä, vaikka “oppaani” järvelle jätti kyllä toivomisen varaa aika reippaasti. Mutta hänpä ei ollutkaan Kamelimatkojen järkkäämä!
Kiitos Daniel! Niin, Sinähän taidat pysytellä poissa sosiaalisesta mediasta, jossa kerroimme kuitenkin kohteista, joskin vähän viivästettynä, matkamme aikana. En kuitenkaan, kun jonain iltapäivänä oli sopivasti siestan verran aikaa, malttanut olla päivittämättä Nomadmaniaa ja tuota karttaa :-)
Lennoista – meillä on Asmaran lennot vielä ostamatta, kun odotamme tietoa, että mistä lennämme Asmaraan, Istanbulista vai Dubaista, ryhmänä. Muuten kommenttina tuohon lentohintakommenttiisi, että ehkä Anssi on siis hyvä löytämään edullisiakin yhteyksiä Afrikkaan!
Somalimaan osalta minä, siis nainen, joutui maksamaan, nimeni oli ihan kirjailtu kuittiin, jonka sain, mutta mies pääsi siinä siivellä :-)
Kamelimatkoja ovat muutamat muutkin Maailmanmatkaajat testanneet – ja Kamelimatkojen Instagramin stooreista päätellen moni muukin – eli uskoisin, että Sinunkin kokemuksesi on positiivinen. Tosin tietysti aina arvaamattomana korttina on ihmisten välinen kemia, eli tykkääkö tyylistä vai ei.
Palaan kohdejuttuihin satunnaisessa järjestyksessä, kun teen tätä vapaaehtoisesti ja palkatta, niin pidätän oikeuden kirjoittaa milloin mistäkin haluamassani järjestyksessä.
Assal-järvestä vielä kysymys muuten, kävitkö kellumassa? Lasse kävi!
Kyllä kävin kellumassa, kuvittelin, että voisin istua siellä pohjassa, mutta ei siitä tullut mitään, kun pulpahdin pintaan kuin korkki! Hauska kokemus. Ja maistoin sitä vettä myös. Minusta se oli suolaisempaa kuin mikään, mitä kotikeittiössä saisi aikaan sekoittamalla vettä ja ruokasuolaa. Siinä ei kuulemma edes bakteerit kykene elämään suolaisuuden vuoksi, joten maistaminen oli “turvallista”. Kuolleellamerellä en ole koskaan käynyt, mutta tämäpä onkin suolaisempi, niin nyt ei tarvitsekaan sinne enää…
Olin lukenut, miten se suola jää iholle kutisemaan aivan hirveästi, mutta ei se nyt niin hankalaa ollut. Pullovedellä huuhtelin ja pyyhkeellä hinkkasin, niin paluumatka meni ihan mukavasti. Mitä nyt joku paviaani hyppäsi auton tuulilasiin ja säikäytti pahanpäiväisesti. Harmi kun en ehtinyt saada kuvaa siitä!
Kuolleella merellä minäkin kävin kellumassa, mutten täällä, kun etukäteistieto oli, että faciliteetteja vaatteiden vaihtamiseen tai suihkuun ei ole.
Lassekin joutui investoimaan 5 dollaria rantasandaaleihin, kun – onneksi jo edellisenä päivänä – selvisi, että moiset tarvitaan, eikä niitä sattunut olemaan matkassa. Lehtikin piti aamulla hakea lehtikioskista :-) Ja pesu tosiaan pullovedellä.
Hylkyä tuli itsellänikin joskus johonkin Afrikan maan viisumiin, mutta maahan pääsy kuitenkin onnistui. Näistä maista vain Etiopia on käytynä, mutta sinne tekisi mieli palata – valtavasti nähtävää. Kiva kuulla myös mainioista kokemuksista Kamelimatkojen kanssa!
Kiitos Mikko! Tuo Afrikka on kyllä sellainen viisumiviidakko, että oksat pois. Evisa on hyvä idea – jos se toimii, mutta kun ei toimi, niin mitään toimivaa kanavaa kysyä, että mitäs sitten ei tapaa olla. Osa viisumeista, kuten vaikka Nigeria tai Kongot, joista niistäkin olen vähän ollut kiinnostunut, ovat taas oikeasti kalliita, useita satoja euroja per nuppi.
On kyllä pykälää jännittävämpiä kohteita sekä käänteitä. Kiva kuulla, että Kamelimatkoilla homma toimii. Siellä on kyllä mielenkiintoisia reissuja tarjolla, eikä hintakaan ole ihan mahdottoman paha useamman maan kierroksista. Etenkin, kun noita viisumikiemuroita on sen verran paljon, että on kivempaa saada niihin asiantuntevaa apua.
Kiitos kommentistasi! Kamelimatkojen palvelun taso ainakin vielä on aivan uskomaton, niin nopeudessa kuin siinä, että huomioivat ihan kaiken. Toivottavasti liian moni ei löydä sitä niin, että kapasiteetti menee tukkoon :-)
Kamelimatkojen käyttö kuulostaa tosi järkevältä alueella, jonka käytännön järjestelyistä ei välttämättä itse olisikaan ajan tasalla. Mielenkiintoinen tuo viisumin hylkääminen, minullakin on käsitys, että monesti naisen odotetaan vain matkustavan miehen kanssa.
Kiitos kommentistasi! Ehkä se todennäköisin selitys viisumin hylkäämisen ensimmäisellä yrittämällä oli tosiaan, kuten paikallisoppaamme arveli, jokin tekninen virhe. Pariskuntahan mekin matkustimme ja Lassen viisumi meni siimana läpi eikä missään päin maailmaa sentään enää taida olla niin, että vaimolle “riittäisi” puolison viisumi, eli kyllä me kaksi viisumia tarvitsimme, yhden kummallekin.