Monet omatoimisestikin matkaavat varannevat retkiä GetYourGuiden tai Viatorin sivustojen kautta. Niin mekin. Puerto Ricossa kiersimme San Juanin vanhaa kaupunkia ilmaisella (lue tipeillä maksettavalla) kävelykierroksella ja varasimme myös ilmaisen kaupungin katutaiteeseen tutustuttavan retken, mutta se peruutettiin vähäisen osallistujamäärän takia. Hakiessani muita retkivaihtoehtoja löysin GetYourGuide -sivustolta pyörän selässä toteutettavan katutaideretken, joka vielä onnistuneesti lähti kotilähiöstämme, Santurcesta.
Ilmoittauduimme sille ja hakeuduimme retkiaamuna hyvissä ajoin läheiseen kulttuurikeskukseen odottamaan retken alkua. Kellon lähestyessä kymmentä paikalle oli kerääntynyt jo muutama muukin – olimme siis oikeassa paikassa – mutta retken vetäjää ei näkynyt. Ennen kuin ehdimme varsinaisesti hätääntyä, joku pienestä ryhmästä jo soittikin vetäjälle ja sai kuulla, ettei hän tiennyt mitään retkestä! Oli kuulemma kommunikaatio GetYourGuiden ja heidän järjestelmänsä välillä (taas) tökkinyt. Opas sanoi, että voisi olla paikalla kolmen vartin päästä, jos haluamme jäädä odottamaan. Muut eivät halunneet, mutta me totesimme, että eihän tässä mikään kiire ole ja voimme tässä välissä käydä lähikaupassa, viedä ruokaostokset kämpille ja palata sopivasti takaisin lähtöpisteeseen uuteen lähtöaikaan mennessä. Loistavana puolena tässä kaikessa oli se, että jäimmekin sitten retken ainoiksi osanottajiksi!
Uusi yritys tunnin päästä
Retki järjestettiin juuri Santurcen alueella, sillä sitä pidetään San Juanin katutaiteen keskuksena. Aikaisemmin varaamamme, mutta peruutettu, kävelykierros olisi sekin ollut näillä kulmilla, mutta keskittyen vain Calle Cerraan, koska sen isompaa aluetta ei oikein kävellen olisi voinut kattaa.
Pyöräretkemme alkoi tosiaan läheiseltä vanhalta koululta Calle Loizan varrella. Jo heti koululla näimme ensimmäiset isot muraalit, sillä koululla on merkittävä asema Santurcen yhteisössä. Säästötoimenpiteenä monia kouluja on lakkautettu, tämäkin, mutta siinä vaiheessa kun kiinteistöä oltiin myymässä yksityiselle sijoittajalle yhteisö asettui vastarintaan ja valtasi koulun. Lopulta yhteisö voitti ja koulusta muodostui kulttuurikeskus, jossa järjestetään konsertteja, pidetään joogatunteja ja jonka yhteydessä on mm. päiväkoti. Mekin vietimme hetken aikaa retkemme jälkeen keskuksen pienessä kahvilassa kunnostaen nestetasapainoamme pyöräilyn jälkeen.
Pyörät olivat vaihteettomia peruskaupunkipyöriä eikä käytössämme ollut kypäriä. Oppaallamme pyörän ehkä tärkein varuste oli pieni kaiutin, jolla hän rytmitti retkeämme soittaen reipasta, paikallista, oletan, musiikkia. Muutenkin San Juanissa, ainakin Santurcessa, tuntui olevan tapana, että autot ajoivat katto tai ikkunat auki ja “kertoivat” tulostaan kovaäänisellä musiikilla! Saimme pyörämme, jotka säädettiin sopiviksi ja testasimme ne ajamalla muutaman kierroksen koulun pihalla. Kävimme vielä katsomassa koulun takapihalla olevat teokset ja sen jälkeen siirryimme liikenteeseen.
Calle Loizalta matkaan
Pyöräteitä ei Santurcessa sen enempää kuin muuallakaan San Juanissa ole emmekä luultavasti kahdestaan olisi valinneet liikkua pyörällä kapeahkolla vilkasliikenteisellä kaksisuuntaisella kadulla, mutta oppaan perässä ajaen kuvio ei sittenkään tuntunut ei vaikealta eikä vaaralliselta. Navigointiin ei tarvinnut keskittyä, riitti, että seurasi opasta ja etenkin risteyksissä tai tilanteissa, joissa siirrymme kadun toiselle reunalle katsoaksemme jotain työtä sillä laidalla, opas huolehti, että autot näkivät meidät ja tekivät meille tilaa.
Koululta matka jatkoi meille jo entuudestaan tuttua katua läheisen ostoskeskuksen ohi. Sekin oli meille jo tuttu kauppa- ja pesulareissuilta. Sen jälkeen oppaan valitsemat kadut olivatkin jo vähän vähemmän liikennöityjä ja välillä ajoimme jopa puistoissa. Pysähdyimme mm. Condadon lahden rannalle, josta näkyi San Juanin siluetti. Manaatteja ei näkynyt, vaikka niitäkin kuulemma tässä lahdessa tapaa näkyä ja niitä voisi yrittää etsiä kanoottiretkellä. Seuraava alikulku oli koristeltu toiselta puolen miespuolisilla ja toiselta puolen naispuolisilla urheilijoilla. Alikulun jälkeen olimme jo kiihdyttämässä vauhtia pieneen mäkeen, kun oppaamme pysähtyi ja kehotti katsomaan taaksepäin. Jos olisimme olleet liikkeellä ilman opasta niin olisimme varmaan sujuvasti ohittaneet yhden retken hienoimmista töistä!
Calle Cerra
Kohta olimmekin jo Calle Cerralla, San Juanin tunnetuimmalla katutaidealueella, jossa kaikki rakennusten seinät ovat enemmän tai vähemmän täynnä näyttäviä muraaleja. Täällä järjestetään myös vuosittain Santurce es Ley -katutaidetapahtuma, jonka yhteydessä maailmanlaajuisesti tunnetut taiteilijat uusivat vuosittain monet kadun teoksista. Isoin seinä on Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen “Elisan” eli Claron toimitalon seinä. Claro kuulemma myös tukee festivaaleja monin tavoin.
Välillä reitti tuntui kulkevan liikennettä vastaan jostain syystä tyhjähköllä kaistalla ja kun kysyin tästä oppaaltamme, niin ajamme kuulemma linja-autokaistalla, mutta väärään suuntaan, mikä on sikäli turvallista, että jos bussi olisi tulossa, niin näkisimme sen hyvissä ajoin ja voisimme väistää.
Calle Cerralla jalkauduimmekin välillä pitemmäksikin aikaa, sillä kun teoksia on kymmenen metrin välein, pyörän selkään ei kannata hypätä joka välillä.
Calle Cerran jälkeen jäljellä olikin enää oikeastaan paluumatka Santurceen. Tässä vaiheessa helle ja muutamat pienet ylämäet alkoivat ja vaatia veronsa ja vaikka kierroksen kokonaispituus taisi olla vain n. 6 kilometriä, niin palatessamme takaisin koululle, niin tunsimme ihan urheilleemme :-)
La Perla
Pyöräretkemme lomassa oppaamme mainitsi pariin otteeseen myös La Perlan kaupunginosan San Juanin vanhankaupungin kupeessa ja suosittele käymään myös siellä. Varoitteli kyllä, että sinne kannattaa mennä päivällä ja valokuvaamisen osalta kannattaa olla varovainen. Oppaamme kuvauksista syntyi kuva, että La Perlalla ja Kööpenhaminan Christianialla on enemmänkin yhteistä – ainakin oli, ennen kuin Christianiassakin avoin huumekauppa taidettiin jo siivota pois Pusher Streetiltä.
La Perla sijaitsee aivan Atlantin rannalla San Juanin vanhankaupungin muurien ulkopuolella. Alue on tunnettu värikkäistä taloistaan, vahvasta yhteisöstä ja sen myötä omanlaisesta tunnelmastaan. Sen lisäksi, että talot ovat värikkäitä, niin niidenkin seinissä on paljon katutaidetta kuten Calle Cerrallakin.
Pyöräretkemme ajoittui perjantaille ja jo sunnuntaina olimme jatkamassa matkaa Rhapsody of the Seas -laivalla, joten päätimme jättää La Perlan sunnuntaille, jolloin joka tapauksessa olimme menossa San Juanin keskustaan. San Juanin keskustassa etäisyydet ovat lyhyitä ja kunhan olimme asettuneet laivalle suuntasimmekin runsaan kilometrin päähän La Perlaan.
Rauhallinen sunnuntai-iltapäivä
Lähestyimme kaupunginosaa ylhäältä ja laskeuduimme sinne hiukan ehkä epäröiden, onkohan täällä turvallista ja uskallammeko ottaa yhtään valokuvaa. Jo ensimmäiset alueella näkemämme ihmiset vaikuttivat kuitenkin ystävällisiltä eivätkä reagoineet siihen, että kysyvän näköisinä otimme puhelimme esille ottaaksemme kuvia värikkäistä taloista. Pysähdyimme yhteen baariin/kioskiin ostaaksemme lisää vettä ja toisen baaritiskin äärelle kuunnellaksemme hiljaista sunnuntai-iltapäivää rytmittävää musiikkia – edelleen kaikki vaan hymyilivät meille.
Alue tuli aikoinaan maailmanlaajuisesti tunnetuksi musiikkivideoista, ensimmäisenä kai tästä:
Muutamaan otteeseen tarkastamme kartasta miten kaukana olemme ja miten kauas haluamme jatkaa, mutta jokainen kortteli on aina toistaan värikkäämpi, joten jatkamme eteenpäin, aina rannalla sijaitsevalla Santa Maria Magdalena de Pazzisin hautausmaalle asti. Täällä La Perlan alue loppuu – ei kuitenkaan osaltamme, sillä käännyimme takaisin ja palasimme takaisin nyt rantakatua pitkin siinä missä alkuun kävelimme ylhäällä kulkevaa katua pitkin.
Näitä rantoja huuhtelevat Atlantin aallot, mutta rantabulevardin varrella on myös monta ravintolaa.
Emme tiedä riittävästi La Perlan nykyisestä turvallisuustilanteesta, mutta ainakin kahdestaan sunnuntai-iltapäivän retkellämme emme kohdanneet mitään ikävää. Ehkä jengit nukkuivat vielä. Kuten turistipoliisitkin, sillä siinä missä San Juanin keskustassa niitä näkyi jokaisessa kadunkulmassa, La Perlassa niitä ei ole. Olet siis omillasi.
Osittain samoja, osittain eri kuvia niin pyöräretkeltämme kuin La Perlan retkeltä on myös tämän jutun loppupuolen Facebook-kuvakokoelmissa:
Olipa teidän San Juaninne kirjava ja erilainen, oikein virkistävä! Olette tainneet ne perinteiset nähtävyydet nähdä jo aiemmin.
Minulle San Juan on jäänyt mieleen aika kivana sekoituksena latinokulttuuria ja jenkkimenoa, espanjaa ja englantia. Voisin, ainakin jos olisi hyvä syy, palatakin sinne ihan mielelläni.
Kiitos Daniel! Ensimmäinen kerta Puerto Ricossa tämä oli, mutta kun olimme kaupungissa melkein koko viikon, niin ehtihän siinä jos sitten katsomaan elämää vähän vanhankaupungin ulkopuolellakin – etenkin kun sattui vielä asumaan tuolla Santurcen alueella.
Oho, varsin kiinnostava episodi teillä tuon retken kanssa, eipä ole vastaavaa tullut vastaan. Mutta eikö retki pidä maksaa etukäteen, saivatkin muut sitten rahansa takaisin? Mutta privaattiretket ovat mahtavia, hyvä teille!
Kiitos Mikko! Joo, retki oli maksettu ja varmasti muut saivat sitten aikanaan rahansa takaisin.
Ensimmäinen, mikä tuli tätä postausta lukiessa ja kuvia ihaillessa mieleen: ihanan värikästä! :D Mutta olipas aikamoinen hässäkkä retken kanssa :o
Kiitos Eveliina! Vähän hässäkkää, mutta alkuperäistä parempi lopputulos – ja onneksi kyseisen päivän (ja koko viikon) ohjelmamme on niin leppoisa, ettei pieni viivästys haitannut meitä yhtään!
Puerto Rico on jäänyt meiltä väliin. Karibialla olemme kyllä liikkuneet. Näistä värikkäistä grafiiteista tulee mieleen muitakin saaria noilla seuduilla, mutta ihan noin valtaisaa tarjontaa en muista nähneeni.
Puerto Rico on ilmeisesti hyvin kiinni USA:n taloudessa, vai onko se itsenäinen?
Kiitos Pirjo! Puerto Rico on osa Yhdysvaltoja, vaikkei osavaltio olekaan, eli se on Yhdysvaltoihin kuuluva itsehallintoalue.
Melkoinen stoori tuo retkijuttunne. No muistelin tässä, että Kreikassa kerran myös viestittelin retken tarjoajan kanssa. Lopulta sitä retkeä ei toteutettu.
Todella hienoa taidetta noissa taloissa. En tiedä olisinko uskaltanut itsekseni mennä tuollaiselle alueelle kuin La Perla.
Kiitos Sari! Meillä onneksi oli muitakin lähtijöitä, myös amerikkalaisia, joiden oli helppoa ja halpaa soittaa oppaalle, joten asia sentään selvisi.
Monet alueet, kuten La Perla, ovat onneksi keskellä päivää kuitenkin rauhallisempia ja kun olemme kahdestaan liikkeellä ja kumpikin meistä on jo iäkkäämpiä, niin olemme mielestäni olleet aika turvassa monessa paikassa – tosin eihän sitä koskaan varmaksi voi tietää.
Loistava esimerkki siitä, että kun on joustava, saattaa saada privaatti-retken, kun muut eivät malta odottaa yhtä vaivaista tuntia. Nuo muraalit on aivan mielettömän hienoja ja näen jo itseni kulkevan tuntikaupalla pitkin katuja kuvaamassa ”vielä yhden”. La Perla kyllä varmasti houkuttaisi, mutta ottaisin ehkä ainoastaan sen huonomman eli varapuhelimen mukaani — vaikka kuvat sitten olisivatkin huonompia. Ja tietenkin ”rosvojen rahapussin” eli sen minkä otan aina alueelle, jossa voipi tulla ryöstetyksi ja on sitten mitä luovuttaa suosiolla ja vähin vahingoin. Eipä ole onneksi tarvinnut sitäkään ikinä luovuttaa:) Kop, kop (puuta). Aivan upean värikäs paikka ja en tiennytkään että Despacito on kuvattu tuolla. Oli pakko kuunnella biisi pitkästä aikaa ja sehän vaan lisäsi tunnelmaa. Kyllä mäkin vielä Puerto Ricoon menen, ei siinä ole kahta sanaa.
Kiitos Hannele! Joustava – ja lisäksi liikkeellä väljällä aikataululla :-) La Perlasta meitä tosiaan vähän varoiteltiin, mutta kokemuksemme oli ihan “kesy”. Tosin se ei takaa mitään jonkun toisen osalta jonain toisena aikana. Puerto Ricossa kannattaa kyllä poiketa – ja miksei viipyäkin!
Mihin niillä muilla retkeilijöillä nyt sitten oli niin kamala kiire… Ihmetyttää vähän. Mehän olimme myös Mumbaissa Dharavin slummikierroksella kaksin – tai nelisin, kun oppaitakin oli kaksi. Ihan luxusta. Eli sanoisin, että teillä kävi tuuri tuon retken suhteen.
Itseä olisi varmaan hirvittänyt pyörällä liikenteeseen lähtö, mutta kirjoitit että ei se kamalalta tuntunutkaan, onneksi!
Kiitos Raija! Ehkä olivat ajatelleet tekevänsä tämän aamupäivällä ja sitten jo sopineet jotain iltapäiväksi, kyse oli kuitenkin ns. puolipäiväretkestä. Opas tosiaan huolehti meistä hyvin myös liikenteessä, ihan omin avuin etenkin jos samalla olisi pitänyt miettiä mihin seuraavasta kulmasta pitäisi jatkaa, niin pyöräillen olisi ollut vähän liikaa juttuja samanaikaisesti vieraassa kaupungissa vilkkaassa liikenteessä.
Ihana Puerto Rico! :) Yksi suurimmista haavekohteistani ehdottomasti. Olen monta vuotta harrastanut reggaetonia, joka on Puerto Ricosta sekä Kolumbiasta lähtöisin ja tuota Despacitoakin tullut jumputettua monet kerrat, heh. La Perla olisi juurikin se paikka, jonne suuntaisin ihastelemaan ensimmäisenä varmasti. Tämä teidän postaus ei nyt tätä tämänhetkistä Puerto Ricon matkakuumetta helpota yhtään :)
Kiitos kommentistasi! Aika jännää, että saari, joka ei meillä koskaan ollut kovin korkealla listoilla, mutta jonne nyt päädyttiin, kun se tuntui sopivan hyvin tähän talvipakomatkamme kokonaisuuteen, on jonkun haavekohde – mutta niinhän se on, ihmisillä on erilaisia toiveita ja haaveita. Ihan kiva kohdehan tuo(kin) on – toivottavasti haaveesi vielä joskus toteutuu!
Olipa hieno asia että saitte aivan yksityisretken! Ja tuo katutaide kuvissa on kyllä todella upeaa! Muistelen, että en ole tainnut reissuillani oikein milloinkaan nähdä tälläistä katutaidetta, että kokonaiset korttelit tai kaupunginosat olisi täynnä katutaidetta.
Kiitos Virpi! Tosiaan yksityisretket ovat parasta – ja tämän sai ryhmäretken osallistumismaksulla :-)
Todella upeita muraaleja! Itse katutaiteen ystävänä olisin varmasti myös osallistunut tälle kierrokselle ja jäänyt odottamaan opasta. Tuo on muuten totta, että pyöräily oudossa kaupunkikohteessa on sata kertaa helpompaa, jos ei tarvitse keskittyä navigointiin. Yritimme yi kanssa pyöräillä Lontoossa, mutta ei siitä tullut mitään, kun piti tuijottaa karttaa koko ajan.
Kiitos Cilla Maria! Olemme myös pyöräilleet mm. Kööpenhaminassa ja Amsterdamissa. Niissä hommaa helpottaa se, että muita pyöräilijöitä on niin paljon, että pyörälle sopivat reitit on helppo havaita vaan muita seuraamalla.
Kauniita muraaleja ja värikkäitä taloja! Enpä tiennytkään, että tuo musiikkivideo on kuvattu La Perlassa :)
Kiitos Sarianne! Värejä ja auringonpaistetta – siitä se on hyvä talvi tehty!
Upeita nuo muraalit! Pyöräily on kiva tapa nähdä uusia paikkoja – pääsee vähän isommalle alueelle kuin kävellen. San Juan kuulostaa kiinnostavalta paikalta! En ole itse käynyt.
Kiitos Iira! San Juan on kivan värikäs kaupunki, rakennusten kuin muraalien myötä.