Matkamme Eritreaan tuntui melkein ohittavan maan pääkaupungin, Asmaran. Saavuimme Asmaraan aamuyöstä, mutta jo seuraavana päivänä matkamme jatkui lyhyen kaupunkikierroksen – ja tankkien hautausmaan – jälkeen Massawaan ja sieltä edelleen Dahlakin saaristoon. Massawasta palattuamme vietimme sentään Asmarassa vielä yhden kokonaisen päivän. Tosin siitäkin tuli kokonainen päivä vain siksi, että päätimme jättää väliin puolipäiväretken Qohaiton luolamaalauksia katsomaan. Olimme vain muutama kuukausi aikaisemmin käyneet Somalimaassa katsomassa samantyyppisiä kalliomaalauksia, luultavasti noin samoilta ajoilta, Las Geelissä, joten halusimme panostaa niiden sijaan Asmaraan.
Asmaran kaupunki tunnetaan – siinä määrin kuin Eritreaa nyt yleensä tunnetaan – ainutlaatuisesta arkkitehtuuristaan. Kaupungin historia ulottuu antiikin aikoihin asti, mutta Italian siirtomaavallan aikana 1800-luvun lopulla se alkoi kehittyä nykyiseen loistoonsa. Kaupunki sai jopa 1900-luvun alkupuolella lempinimen “Pikku Rooma”, sillä kaupunkiin oli noussut siinä määrin futuristisia ja Art Deco -tyylisiä rakennuksia, mutta joidenkin mielestä kaupunki toi mieleen Rooman.
Myöhemmin maa ja kaupunki päätyi ensin Britannian hallintaan ja sittemmin osaksi Etiopiaa, mutta vuodesta 1993 se on ollut itsenäisen Eritrean pääkaupunki. Hyvin säilyneen siirtomaa-ajan arkkitehtuurinsa takia kaupunki on ainutlaatuinen Afrikassa ja UNESCO:n maailmanperintökohde. Emme toki, vielä, ole ihan kaikkialla Afrikassa käyneet, mutta lähes 40 koetun maan ja vielä useamman kaupungin kokemuksella uskallamme kyllä ihan vaan omiin kokemuksiimmekin perustuen väittää, että Afrikan mantereella ei ole toista vastaavaa kaupunkia!
Tutustuimme Asmaran kaupunkiin useammalla pienellä kierroksella, niin ryhmässä kuin kahdestaan, mutta ryhmittelen seuraavassa näkemämme karkeasti kolmeen ryhmään, Art Deco -rakennukset, kirkot ja moskeijat ja markkinat.
Art Deco -rakennukset
Fiat Tagliero
Vanhan, mutta futuristisen, huoltoaseman näimme ensin pariin kertaan bussin ikkunasta, sitten Asmaraa kahdestaan kiertäessämme ja lopulta vielä ryhmäretkelläkin. Asmaran kaupungin leveät kadut ja vähäinen määrä autoja mahdollisti rakennuksen kuvaamisen vaikka noin keskeltä katua tai vastapäisen liikenneympyrän reunalta. Kahdestaan liikkuessamme tyydyimmekin kuvaamaan rakennusta ulkoapäin, sillä mielessämme ei edes käynyt, että sen sisällekin voisi mennä.
Ryhmäretkellä oppaamme kuitenkin opasti meidät ensin rakennuksen aidatulle pihalle ja jo kohta avasi oven itse rakennukseenkin. Pieniä pyöröportaita pitkin saatoimme nousta rakennuksen katolle. Osa ryhmästämme asettui ryhmäkuvaan jopa rakennuksen lipan päälle, mutta siinä kohtaa mielessäni pyöri jo vähän liikaa se, että mitä tämä Giuseppe Pettazzin suunnittelema rakennus vuodelta 1938 kestää. Hurjimmat olivat jo kiipeämässä torninkin päälle, mutta siinä kohtaa paikallisoppaamme jyrähti, että alas sieltä.
Futuristinen rakennelma muistuttaa hiukan lentokonetta. Rakennuksen keskellä on toimistotiloja, kassa ja myymälä ja siihen kiinnittyvät suuret teräsbetonisiivet. Rakentamisen aikana paikallisviranomaiset vaativat näiden 15 metriä leveiden siipien tukemista pylväillä, mutta arkkitehti piti tukia tarpeettomina ja uhkasi tappaa urakoitsijan, jos tekniseen piirrokseen ilmestyneitä tukia ei poistettaisi. Tuet poistettiin ja siivet jäivät – ja ne ovat kestäneet tähän päivään asti. Kestivät jopa sen, että 20 henkeä käsittänyt ryhmämme tallusteli niiden päällä!
Toisen maailmansodan aikana rakennus vaurioitui hiukan brittien pommittaessa kaupunkia, mutta siivet selvisivät siitäkin.
Nykyisin rakennus on yksi kaupungin tärkeimmistä Art Deco -rakennuksista ja sellaisena merkittävä vaikuttaja Asmaran kaupungin statukseen Unescon maailmanperintökohteena.
Cinema Impero ja Cinema Roma
Asmarassa on kaksikin 1930-luvulla rakennettua edelleen toimivaa elokuvateatteria. Niin Cinema Impero kuin Cinema Romakin edustavat tyypillistä Art Deco -tyyliä ja erityisesti niiden fasadit ovat upeita. Cinema Imperosta sanotaan, että se on yksi parhaiten säilyneistä aikakautensa ja tyylisuuntansa elokuvateattereista maailmassa. Punaruskeaa fasadia koristavat edelleen vanhat neonvalotkin, joskin osittain ne näyttävät jo melkein luovuttaneen.
Kummankin elokuvateatterin aulassa on esillä historiallista elokuviin liittyvää rekvisiittaa projektoreista julisteisiin ja lisäksi kummankin aulassa on kahvila. Poikkesimme ensin Cinema Imperossa ja tapamme mukaan vähän arkailimme kurkistaa sisään, mutta onneksi uskaltauduimme sisään – ensin tänne ja myöhemmin iltapäivällä Cinema Romankin aulaan.
Keilahalli
Osa ryhmästämme oli saapunut Asmaraan jo päivää ennen ryhmämatkan varsinaista alkua – näin jälkikäteen ajatellen, ehkä meidänkin olisi kannattanut, mutta toisaalta kätevin (ja edullisin) lentoyhteys osui juuri ryhmämatkan alkuun. Vapaapäivänään he olivat käyneet jo tutustumassa kaupunkiin ja hehkuttivat ensimmäisessä yhteisessä tapaamisessa kaupungin keilahallia.
Me puolestamme päätimme viimeisenä päivänä pitää vähän vapaata muusta ohjelmasta ja käyttää ajan Asmaran keskustassa ja kaiken kuulemamme perusteella suuntasimme ensimmäisenä keilahallille, joka sijaitsikin sopivasti siten, että jos kävelisimme sieltä takaisin hotellillemme, niin pääosa kaikesta muusta enemmän tai vähemmän tärkeästä jäisi tuolle välille.
Tarkkaan ottaen keilahalli on nykyisin monitoimihalli emmekä lopulta viitsineet kahdestaan oikeasti ryhtyä edes keilaamaan, mutta ne vanhat keilaradat ja koko keilahallin interiööri!
Bar Zilli
Bar Zillissä emme edes käyneet sisällä, mutta tämäkin tyylikäs kahvila edustaa Asmaran arkipäivän Art Decoa geometrisine muotoineen ja kaarevine linjoineen. Asmaran kahviloissa oli vähän sitä vikaa, että niissä todellakin oli tarjolla lähinnä kahvia – mitään kakku- tai leivosvitriinejä ei niistä löydä. Vähän samaan tapaan kuin nettikahviloissakin oli tarjolla lähinnä kahvia, nettiä korkeintaan nimeksi.
Kirkot ja moskeijat
Eritreassa noin puolet väestöstä on kristittyjä ja toinen puoli muslimeja. Kristityistä pääosa kuuluu ortodoksiseen kirkkoon, joka on vaikuttanut alueella aina 300-luvulta alkaen. Katolinen kirkko tuli maahan Italian siirtomaavallan aikana ja protestanttinen kirkko eurooppalaisten lähetystyöntekijöiden tuomana. Ensimmäiset muslimisiirtolaiset saapuivat maahan 600-luvulla paetessaan Mekan vainoja. Eritrean muslimeista suurin osa on sunnimuslimeja. Eritreassa uskonnot ovat eläneet rauhallisesti rinnakkain vuosisatoja.
Vierailumme ajoittui paaston – ja Ramadanin – aikaan ja se näkyi meille lähinnä ortodoksikirkkojen edustalla rukoilevina ihmisinä. Tuo uskontojen rauhallinen rinnakkaiselo näkyi mm. siinä, että kaupungin suurin ortodoksikirkko ja kaupungin suurin moskeija sijaitsevat ihan vierekkäin.
Enda Mariam -kirkko
Eritrean suurimmassa ortodoksisessa kirkossa yhdistyvät perinteinen paikallinen ja italialainen arkkitehtuuri. Oppaamme mukaan paikallisuus tuli osaksi rakennusta, koska rakentaminen kokonaan italialaiseen tyyliin olisi tullut liian kalliiksi. Kirkon edustalla on laaja piha, jossa järjestetään uskonnollisia seremonioita, mutta samalla piha tarjoaa vaikka turistille tilan ihmetellä kirkon omalaatuista ja värikästä julkisivua. Historiaa pihallakin on tallessa kivistä kootun merkinantolaitteen muodossa – vaikka nykyisin sekin taitaa olla enemmän hupia turisteille. Paaston aika näkyi kirkon pihalla lukuisina rukoilevina hahmoina.
Nykyinen kirkko on vuodelta 1938, mutta se on rakennettu paikalla, jossa on ollut kirkko jo lähes “aikojen alusta”.
Al Khulafa Al Rashidin -moskeija (Great Mosque)
Kaupungin (ja maan) suurin moskeija sijaitsee keskeisellä paikalla tuon jo mainitun ortodoksisen kirkon, kaupungin pääkadun ja ison kauppahallin välittömässä läheisyydessä. Tämäkin rakennus on yhdistelmä perinteistä islamilaista ja rationalistista italialaista tyyliä. Moskeija on sekin vuodelta 1938.
Pyhän Marian katedraali (Cathedral of Asmara)
Ehkä kaikkein keskeisemmällä paikalla kaupungissa on kuitenkin katolinen katedraali – kuinkas muuten, jos italialaiset rakensivat nykyisen Asmaran ja toivat maahan katolisen uskon. Katedraali on vuodelta 1922.Katolinen katedraali, rakennettu vuonna 1922. Punatiilisen massiivisen kirkon kellotorni näkyy kauas. Asmaran kaikkein tunnetuin rakennus lienee Fiat Taglieron nimeä kantava huoltoasema, mutta eiköhän tämä katedraali tule sitten jo toisena.
Skandinaavinen kirkko (Evangelical Lutheran Church)
Matkalla jostakin jonnekin bussimme pysähtyi hetkeksi myös oppaamme skandinaaviseksi kirkoksi kutsuman kirkon eteen. Tarkkaan ottaen se taitaa olla “vaan” luterilainen kirkko, mutta ehkä luterilaisuus Eritreassa liitetään Skandinaviaan.
Markkinat
Vierailimme muutaman Asmaran päivämme aikana kolmilla erilaisia markkinoilla, joista yllättävin oli Medebarin kierrätysmarkkina. Ihan keskustassa sijaitseva pieni kauppahalli oli aika tavallinen, joskin tietysti afrikkalaisena hiukan vaatimaton. Egada Harajin isolta markkina-alueelta olisi luultavasti löytynyt ihan mitä tahansa ihminen nyt voi tarvita.
Medeber
Medeberin markkina-alue on yhdistelmä markkinaa ja lukuisia kierrätyspajoja. Jos vaikka Euroopassakin asioiden valmistaminen kierrätysmateriaaleista on yhä yleisempää, niin köyhässä Afrikan maassa se lienee monen tavaran osalta ainoa vaihtoehto ja Medeberin aluetta kierrellessä tuli sellainen olo, että tässä maassa ei tosiaan taideta heittää mitään hukkaan. Samainen käsitys vahvistui muuten myös Asmaran kaupunkia kierrellessä, jätettä ei näkynyt oikein missään.
Kiertelimme markkinoilla ryhmän ja oppaan kanssa ja hyvä niin, sillä monet kujista olivat sen verran kapeita, ettemme ehkä kahdestaan liikkuessamme olisi tohtineet niillä kävellä. Oppaamme myös edellä kulkiessaan pyysi paikoitellen vaikka maalareita tai hitsaajia pitämään taukoa työssään, ettemme olisi kohta saaneet maalisuihkua tai hitsauskipinöitä vaatteillemme. Jonkin verran markkinoiden reunoilla oli myös myytävänä markkinoille tyypillisempiä tuotteita kuten mausteita tai hedelmiä ja vihanneksia, mutta pääosa tuotteista olivat täällä valmistettuja kotitaloustavaroita keittiötarvikkeista sänkyihin ja kaikkea siltä väliltä.
Markato
Asmaran kauppahalli sijaitsee suuren moskeijan edustalla ja levittäytyy tietysti hiukan myös lähikaduille. Siinä missä monissa kahviloissa ja pienissä sivummalla sijainneissa kaupoissa, joihin kurkistimme, ei tarjottavaa tai myytävää välttämättä ollut kovinkaan paljon, niin täällä kaikkea tuntui olevan kuten kauppahallissa lähes missä tahansa – siis kaikkea mitä ihminen tarvitsee.
Egada Haraj
Egada Harajin markkinoillakin vierailimme ryhmän kanssa. Isolla alueella on koju kojun vieressä ja eri alueilla myydään eri asioita. Turisteillekin on oma alueensa, jossa myydään monenlaisia matkamuistoja, myös jääkaappimagneetteja, eli kyllä Eritreassa jonkin verran turistejakin käy! Jääkaappimagneetin tiimoilta olimme kyllä saaneet jo etukäteen blogimme tiimoilta vinkin, että Asmaran keskustassa on matkamuistomyymälä Alba Bistroa vastapäätä ja olimmekin jo poikenneet siellä ja ostaneet yhden magneetin, mutta lopulta se “oikea” löytyi Egada Harajin markkinoilta. Ensimmäinen magneettimme lähti sitten amerikkalaisen matkaystävämme matkassa taisi olla Texasiin.
Kaiken muun markkinoille tyypillisen ohella pysähdyimme täällä(kin) katsomaan miten myytävänä olevia vaatteita myös valmistetaan markkinakojuissa. Monessa paikassa niin Afrikassa kuin paikoitellen Aasiassakin ompelukoneet surraavat siinä kadun varrella. Ehkä jos meillä olisi ollut tarvetta jollekin korjaustyölle vaikka, niin se olisi hoitunut siinä odottaessa, mutta onneksi kaikki muutamat mukaan ottamamme vaatekappaleet olivat pysyneet ellei nyt ihan puhtaina niin ehjinä sentään.
Kahvia Eritreassakin
Eritrean matkamme päättyi yhteiseen läksiäisillalliseen, joka puolestaan päättyi eritrealaiseen kahviseremoniaan, joka on hyvin samankaltainen kuin etiopialainen vastaava. Kahviseremoniaa toteuttanut perinteiseen valkoiseen asuun pukeutunut nainen jäi kyllä hiukan paitsioon ryhmäillallisella, mutta kyllä hän seremonian kaikki vaiheet toteutti ja halukkaat saivat illallisen lopuksi nauttia kupillisen, jos toisenkin eritrealaista kahvia.
Ensimmäisessä vaiheessa kahvipavut paahdettiin tuoreeltaan pannulla pienellä avotulella vaikka sisätiloissa olimmekin. Sen jälkeen pavut jauhettiin huhmareella hienoksi jauheeksi. Kahvi keitettiin hitaasti perinteisessä savisessa kannussa. Valmis kahvi kaadettiin pieniin kuppeihin korkealta kaataen, vähän tyyliin miten siideriä kaadetaan lasiin Asturiaksen maakunnassa, muttei sentään selän yli! Tarkkaan ottaen kai seremoniaan olisi kuulunut kolme peräkkäistä kahvikupillista, mutta useimmat tyytyivät kuitenkin myöhään illalla yhteen.
Mielenkiintoista, että jossain muslimit ja kristityt elävät sovussa, mutta jossain on koko ajan enemmän tai vähemmän kärhämää näiden välillä. Kävittekö tuolla ortodoksikirkossa sisällä? Niissä on monesti ollut näyttävät maalaukset. Markkinat on usein kivoja kohteita, niillä tulee usein käytyä.
Kiitos Mikko! Emme käyneet tuolla kirkossa sisällä, sillä paikallista väkeä oli paaston takia sen verran paljon liikkeellä, että ryhmänä ei ehkä olisi ollut hyvä idea häiritä heitä.
Onneksi irtaannuitte ryhmästä ja jätitte aikaa Asmaralle. Se totisesti on, ainakin minusta, sen arvoinen. Niin erilainen kuin mikään, mitä olen Afrikassa nähnyt. Fiat Taglieron katolle en kiivennyt, vaikka portista meninkin sisälle rakennusta katselemaan ja kiertelemään. En tiedä, olisinko kiivennyt edes kehotettuna. Vaikutuksen teki myös Agip-huoltoasema. Paljon vaatimattomampi, mutta hienossa kunnossa ja huoltoaseman johtaja, pukuun pukeutunut ehkä 75-vuotias herra, kutsui konttoriinsa juttelemaan.
Olin kuvitellut, että netittömässä maassa voisi käydä illalla vaikka leffassa ajankuluksi, mutta eivät ne esittäneet muuta kuin jalkapallopelejä. Kävin kyllä katsomassa leffateatterit, taisivat salit olla ihan alkuperäisessä asussa. Yritin myös Bar Zilliin sisälle, mutta ei sieltäkään saanut kuin kaljaa ja kahvia, sama Cinema Romassa. Vittoria-baarista sai sentään kokista ja jotain kakkua. Keilahallista olin lukenut, samoin uimahallista, mutta ne jäivät odottamaan seuraavaa kertaa, joka toden totta saattaa vielä joskus tullakin.
Kiitos Daniel! Vaikka olemmekin melko kaikkiruokaisia matkojen suhteen, omatoimisia, meille räätälöityjä, ryhmämatkoja, “aurinkomatkoja”, niin jossain vaiheessa vähänkin pitemmällä ryhmäreissulla meille tapaa tulla tarve ainakin välillä irroittautua ryhmästä :-) Selvästikin Asmarasta riittäisi aika moneksikin päiväksi! Kahviloiden ja ravintoloiden tarjonta tosiaan oli aika niukkaa.
Saatan toistaa itseäni, mutta eihän näissä kuvissa ole oikein mitään afrikkalaista. Tuo ensimmäinen kuvakin voisi olla mistä tahansa Etelä-Euroopasta tai vaikka Kaliforniasta – pois lukien vanhahko autokanta ja hiljainen liikenne. On upea otos!
Luin arkeologiaa sivuaineena, joten kalliomaalauksista pitäisi olla jotain käsitystä, mutta kylläpä se silti rehellisesti sanottuna itselläkin menee niin, että jos on nähnyt yhden kalliomaalausalueen jollain alueella, on nähnyt ne kaikki. Mitenkään nyt Qohaitoa väheksymättä. Toista Asmaraa taas ei ole missään.
Kiitos Anssi! Me kun emme ole arkeologiaa edes opiskelleet, niin maallikkona teimme päätöksen, että Asmara on tärkeämpi kuin Qohaito, jos aikaa on vain toiselle, ja uskomme edelleen, että valinta oli oikea. Asmara on kyllä jotain ihan muuta kuin afrikkalaiset kaupungit noin yleensä!