Oviedo – Asturian pääkaupunki

Pressimatka: Espanjan matkatoimisto ja Turismo Asturias

Oviedo, Asturian nykyinen pääkaupunki, toimi tukikohtanamme Asturian viikkomme aikana.
Aurinkorannikolla matkailleet tuntevat luultavasti eteläisen Espanjan arabimenneisyyden, mutta toisin kuin pääosalla Espanjaa Asturialla on pitkä kristillinen menneisyys, perustihan Asturian perusti visigoottilainen aatelismies Pelagius jo vuonna 718.  Visigoottiylimys Pelayo kapinoi maurikuvernööriä vastaan ja voitti maurit Covadongan taistelussa vuonna 722 Cangas de Onisissa vuonna. Asturia säilyi kristillisenä valtiona. Cangas de Onis oli Asturian pääkaupunki aina 700-luvun loppupuolelle asti, mutta sittemmin 757 perustetusta Oviedosta tuli pääkaupunki jo vuonna 810. Oviedo on muuten yksi harvoja Espanjan kaupunkeja, jota ei ole koskaan valloitettu.

Visigoottiylimys Pelayon, Covadongan ja Cangas de Oniksen mainitsinkin jo Asturian kansallispuistoja käsitelleessä jutussa:

Picos de Europa ja Somiedo

Mutta historia sikseen – tai ei nyt ihan, sillä monet Oviedon nähtävyydet toki ovat vuosisatojen takaa, mutta käydään katsomaan miltä ne näyttävät tänään.

Kirkkoja, katedraali ja …

San Julian de los Prados

Jo matkalla lentokentältä Oviedon keskustaan poikkesimme San Julian de los Pradosin kirkolla, joka on rakennettu 800-luvun alussa. Unescon maailmanperintökohteessa yhdistyy niin roomalainen kuin asturialainen tyyli ja kulttuuri. Ajatellen Espanjan välillä rajuakin menneisyyttä on melkein ihme, että tämäkin kirkko on säilynyt lähes koskemattomana näihin vuosiin asti.

Kirkon päädyssä on kolme kaari-ikkunaa, jotka kuvana ovat päätyneet moneen käyttöön Asturiassa, mm. Turismo Asturiaksen logoon.

Catedral de San Salvador de Oviedo

Varsinaisia kirkkofaneja emme ole, mutta Oviedon katedraalissa on kyllä kaupungissa käydessään melkein pakko käydä, sen verran tärkeitä juttuja Asturian kannalta kirkossa säilytetään. Kirkon pyhässä kammiossa on mm. Asturian lipussa oleva Voiton risti ja San Salvadorin, Pyhän pelastajan, pyhä hikiliina.
Suhtaudun katoliseen kirkkoon enimmäkseen huvittuneesti, ajoittain jopa negatiivisesti, sillä onhan kirkko ollut viime vuosina jatkuvasti uutisissa lapsiin liittyvien väärinkäytösten takia, mutta tämä hikiliina menee ehkä sittenkin tuon huvittavan puolella.

Uskomusten mukaan hikiliina on ollut liina, johon Jeesuksen kasvot käärittiin ennen kuin koko ruumis käärittiin käärinliinaan. Liina on pellavaa ja siinä on muutama verijälki. Alkuun, aina vuoteen 1075 asti, liinaa on kuulemma säilytetty arkussa, ensin Jerusalemissa vuoteen 614 asti, sen jälkeen Toledossa ja Oviedossa 800-luvun alkupuolelta asti. Vuonna 1075 arkku avattiin ja myöhemmin liinalle on tehty siitepölyanalyyseja ja radiohiilitutkimuksia. Edellisten mukaan se sijoittuisi Palestiinaan tai Pohjois-Afrikkaan, jälkimmäisen mukaan vasta 600-luvulle, ei siis ajanlaskumme alkuun. Mutta kuten kai aina näissä pyhäinjäännöksiin liittyvissä tutkimuksissa, jos joku tutkimus antaa ”väärän tuloksen”, niin tutkimuksen arvo voidaan kyseenalaistaa. Kangas on jossain vaiheessa kontaminoitunut eikä radiohiilitutkimusta voi käyttää?
Käsinkudottu pellavaliina on kuitenkin olemassa. Kankaanpalalle on kirkkoon rakennettu kaunis kappeli. Ihmiset ovat satojen vuosien ajan käyneet sitä kunnioittamassa. Kaikki nämä asiat ovat ainakin tosia.

Myös katedraali, erityisesti sen aarteet sisältävä pyhä kammio, on ollut Unescon maailmanperintökohde sekin, vuodesta 1998 alkaen.

Santa Maria del Naranco ja
San Miguel de Lillo

Santa Maria del Narancon ja San Miguel de Lillon kirkot sijaitsevat lähekkäin toisiaan hiukan Oviedon keskustan ulkopuolella, mutta ovat nekin ehdottomasti pienen retken arvoisia – ja Unescon maailmanperintökohteita vuodesta 1985 alkaen. Kirkot sijaitsevat keskustan ulkopuolella, vuorten rinteillä, sillä aikoinaan kuninkaalliset jättivät kaupungin kesäksi ja siirtyivät vihreämpiin ja viileämpiin maisemiin vähän ylemmäs.

Nämä 800-luvulla valmistuneet kirkot ovat esiromaanista tyyliä, josta on monet kristillisen arkkitehtuurin piirteet Euroopassa ovat kummunneet. Tyylin elementtejä ovat mm. keltaisen hiekkakiven käyttö ja holvikaaret. Erityisesti San Miguel de Lillon ikkunan ristikkoa on myöhemmin toistettu monessa romaaniseen tyyliin rakennetussa kirkossa.

… ja yksi lähde

Fuente de Foncalada

Osassa Oviedon kohteita kävimme yhdessä oppaamme kanssa, mutta jotain jäi sentään omatoimisenkin tutkimisen varaan. Insinööreinä halusimme mm. nähdä Foncaladan lähteen, joka mainittiin eri yhteyksissä 900-luvun tekniseksi saavutukseksi. Pieni lähde toki löytyi helposti kartan avulla, mutta sen tekniikkaa tai ainutlaatuisuutta emme ehkä sittenkään oivaltaneet.  Mutta toki Espanjan vanhin ei-kirkollinen monumentti oli silti näkemisen arvoinen.

Monen monta patsasta

Oviedo tunnetaan paitsi Unescon maailmanperintökohteista myös kaupungin lukuisista patsaista. Valitsin tähän viisi meitä eniten puhutellutta patsasta, mutta yli sadan patsaan kaupungissa ne edustavat vain murto-osaa niistä. Mekin näimme ainakin toisen mokoman näitä, mutta nämä tavalla tai toisella puhuttelivat eniten.

Mafalda

Mafaldan, argentiinalaisen sarjakuvapiirtäjä Qunon luoman hahmon, patsas San Franciscon puistossa Oviedon keskustassa lienee kaupungin rakastetuin. Ainakin päätellen siitä, että montako ihmistä minä tahansa päivänä haluaa kuvauttaa itsensä Mafaldan vieressä. Ja onhan tuo pieni kaksiulotteisesta sarjakuvasta kolmiulotteiseksi pieneksi tytöksi hypännyt hahmo söpö!

El Regreso de Williams B. Arrensberg

Eduardo Úrculo matkailijan paluuta kuvaava patsas puhutteli tietysti meitä, matkailijoita. El Regreso tarkoittaa paluuta, mutta jotenkin minulle tuli ensimmäiseksi mieleen lähtö, mutta väliäkö sillä. En myöskään saanut selville kuka Williams B. Arrensberg on, vai onko hän edes todellinen henkilö, mutta onko senkään väliä :-)
Eduardo Úrculo oli espanjalainen pop-taiteilija, joka teki sekä maalauksia että veistoksia.

Culis Monumentalibus

Kuva tästä valtavaa takapuolta esittävästä patsaasta taisi olla ensimmäinen, jonka julkaisimme Instagram-tilillämme Asturiasta ja se herätti monella muistoja – tämän minäkin olen nähnyt! Ja toki, onhan se ihan vaan patsaanakin keskustelua herättävä. Tarkkaan ottaen patsaassa on kaksi takapuolta, yksi kummallakin puolella, eli … kaksi henkilöä, tiukasti vastakkain :-)
Tämäkin on Eduardo Úrculon työ ja sijaitsee keskellä kaupungin vilkkainta ostosaluetta.

La Maternidad

Myös kolumbialaisen taiteilija Boteron työksi helposti tunnistettava La Maternidad -patsas sijaitsee Oviedossa hyvin keskeisellä paikalla. Patsaan virallinen nimi tarkoittaa tietysti äitiyttä, mutta paikalliset kutsuvat sitä kuulemme La Gordaksi, eli lihavaksi naiseksi. Boterohan tapaa kuvata naiset runsaina, joten miksei sitten tämäkin äiti olisi runsasmuotoinen. Boteron töitä ihailimme viimeksi hänen kotimaassaan Cartagenassa.

Woody Allen

Woody Allenin väitetään sanoneen, että jos hänen pitäisi asettua jonnekin Euroopassa, niin hän tulisi Asturiaan, ehkä jopa Oviedoon.
Oviedon teatterissa, Teatro Campoamorissa, jaetaan vuosittain Asturian ruhtinattaren palkintona tunnetut palkinnot eri alojen menestyjille useammassa sarjassa.
Woody Allen palkittiin vuonna 2002 taiteen sarjassa. Vuonna 2020 palkinnon rauhan sarjassa saivat espanjalaiset terveystyöntekijät, jotka taistelevat eturintamassa koronaa vastaan.

Rufo, Oviedon rakastettu koira

Rufo oli katukoira, jonka kaupunkilaiset ”adoptoivat”. Oviedolaiset toivat sille ruokaa ja kaupunginvaltuusto vastasi koiran rokottamisesta ja madottamisesta.
Rufo asui San Franciscon puistossa, siitä huolimatta, että monet olisivat tarjonneet sille kodin – Rufo kuulemma aina palasi puistoon.
Koira osallistui asukkaiden kanssa mielenosoituksiin, juhliin, kokouksiin, kävipä koira kuulemma katsomassa Real Oviedon pelejä ja se on ollut mukana Asturiaan ruhtinattaren palkintojen jako seremoniassa.

Shoppailua ja …

Historian ja taiteen lisäksi shoppailimmekin hiukan Oviedossa. Tärkeimmät kauppakadut ovat Calle Uria ja sen kanssa rinnakkaiset Calle Pelayo ja Calle Covadonga. Calle Uria kulkee kivasti San Franciscon puistonkin ohi ja sen varrella on mm. El Corte Ingles -tavaratalo, jossa oli sopivasti kesäkuussa jo alennusmyynnit menossa. Ei niin, että varsinaisesti olisimme muuten mitään tarvinneet, mutta olimme ehkä varautuneet keskimäärin vähän lämpimämpiin keleihin, joten Picos de Europa retkeä varten päädyin ostamaan yhden puuvillaisen neuletakin, jollaista olin muutenkin valkoisena vähän haikaillut. Ei ehkä nyt varsinainen retkivaate, mutta toisaalta sellainen vaate, jolle oli jatkossakin tarvetta.

San Franciscon puistosta voi muuten Oviedossa ollessaan tarkistaa päivämäärän, jos lomamoodissa sekin on kellonajan lisäksi välillä hukassa. Nurmikentällä numerot tosiaan vaihtuvat joka päivä, tuli tarkistettua. Kerran piti lähestyä tuota päivämäärää jopa niin lähelle, että saimme selvitettyä miten se on toteutettu, tällaiset asiat näet kiinnostavat insinöörejä … Päivämäärän pohja on valkoista soraa ja numerot on leikattu nurmikosta. Vuosiluvun kohdalla ruohikko on jo juurtunut alustaansa, mutta nopeammin vaihtuvat numerot ovat aika lailla irtonaisia.

Putiikkien ikkunoissa oli kiva katsella vaikka värikkäitä ja tyylikkäitä espanjalaisia kesämekkoja, mutta niiden kohdalla osasin olla innostumatta, sillä muutaman olemassaolevan kesämekon valikoimani riittää hyvin niihin harvoihin mekkotilaisuuksiin Suomen kesässä.

Sunnuntai-aamuna kiertelimme hetken myös laajalti vanhan kaupungin kortteleihin levittäytyvällä kirpputorilla, jolla toki pysähdyimme yhden jos toisen mielenkiintoisen esineen kohdalla, vaikka emme mitään ostaneetkaan. Niin mielenkiintoisia juttua ei tullut vastaan, että olisimme alkaneet miettiä, että saisiko nämä käsimatkatavaroilla matkustettaessa vietyä kotiin.

Samoin kauppahallin tarjonta oli tyypilliseen tapaansa näkemisen, jopa kuvaamisen, arvoista, mutta ostoksemme rajoittuivat hotelliaamiaisen ja tiedossa olevan lounaan välisenä aikana yhteen paikalliseen leivonnaiseen – ja siihenkin lähinnä siksi, että  carbayon kuulemma on Oviedolle (tai koko Asturialle) erinomaisen tyypillinen leivonnainen.

Ruokakuvia, myös kauppahallista, olikin jo useampikin tässä jutussa, jos haluat kunnolla saada veden kielelle:

Asturia tarjottimella

… siideriä (Galle Gascona)

Olimme tutustuneet siiderin valmistukseen ja siiderin tarjoiluun liittyvään kulttuuriin jo Gijónissa, mutta toki siideriä on tarjolla myös Oviedossa. Galle Gasconan nimellä kartoista löytyvää kadunpätkää taidetaan tuntea paremmin siiderikatuna kuin oikealla nimellään.

Kadulla on siideriravintoloita, siderioita, toinen toisensa vieressä, joten valinnavaraa riittää. Siideriä saa niistä kaikista, joten valinta kannattaa tehdä itselleen mieluisan ruokalistan perusteella.

Vielä pari vinkkiä

Pyhiinvaellusreitit

Galician Santiago de Compostelaan johtavia pyhiinvaellusreittejä on useita, joista tunnetuin lienee Camino Frances. Mutta sen rinnalla Pohjois-Espanjassa kulkee monta muutakin reittiä Santiago de Compostelaan, Asturiankin rannikkoa pitkin Camino del Norte ja ihan Oviedon kauttakin Camino Primitivo. Camino Primitivo taitaa olla näistä rankin, sillä se kulkee vuoriston yli. Emme tällä kertaa erityisesti paneutuneet pyhiinvaellukseen, mutta niin Oviedossa kuin useammassakin Asturian rannikon pikkukaupungissa reittiä ei voi olla huomaamatta, sillä sen verran taajassa kaduilla on simpukka-merkkejä ja erilaisissa pisteissä tarjotaan palveluita pyhiinvaeltajille.

Pyhiinvaelluksen ideaan paneuduimme kylläkin muutama vuosi sitten matkalla Bilbaosta Santiago de Compostelaan. Matkan taitoimme pääosin linja-auton kyydissä, mutta Albatrosin matka oli toteutettu siten, että halukkaat, käytännössä kaikki matkalle osallistujat, saattoivat halutessaan kävellä joka päivä 5-7 kilometrin matkan Camino Francesissa. Kyllä siitä jonkinlaisen käsityksen sai tällaisena ’kevytoteutuksenakin’!
Matkasta kirjoitimme aikoinaan kokonaisen juttusarjan, jonka kaikki jutut löytyvät tästä yhteenvedosta.

Palacio de Exposiciones y Congresos

Oviedon kongressikeskuksessa emme käyneet, mutta se on rakennuksena sen verran kuitenkin kaupunkia hallitseva, ainakin jos kaupunkia pääsee katsomaan vähän korkeammalta, kuten vaikka hotellihuoneestamme, että se kannattaa mielestäni mainita! Kaupungissa, jossa on paljon kaunista ja vanhaa, on myös jotain lennokkaasti uutta!

La Pista Finlandesa

Viimeinen vinkki kohteesta, jossa emme myöskään käyneet – ja jota emme edes nähneet, toisin kuin sentään kongressikeskuksen :-)
Vasta tätä juttua kootessani jotain yksityiskohtaa tarkistaessani vastaan tuli maininta Oviedon ”nähtävyydestä” nimeltä La Pista Finlandesa! Ilmeisesti kyseessä on lyhyehkö (alle 10 km) vaellusreitti Naranco-vuoren (Monte Naranco) rinteillä. Olisipa oikeasti ollut hauska kulkea edes pätkä tuota reittiä – ja ehkä myös saada selville, että miksi tuota kutsutaan nimellä La Pista Finlandesa. No, ensi kerralla sitten!