Palasimme juuri oikein onnistuneelta kevätreissulta, joka alkoi lennolla Lontooseen ja päättyi paluulennolla Marseillesta Amsterdamin kautta Helsinkiin. Lontoon lisäksi poikkesimme Pariisissa, josta lensimme Ibizalle ja sieltä edelleen Marseilleen, Ranskan toiseksi suurimpaan kaupunkiin.
Vaikka matka – reittiinsä nähden – oli lyhyt se sisälsi keväisten, jopa kesäisten, tunnelmien lisäksi monta toteutunutta toivetta.
Lontoo
Lontooseen satuimme Länsiliittoutuneiden voiton päivänä, eli 8. toukokuuta. Natsi-Saksa antautui 8.5.1945 hiukan ennen puoltayötä Keski-Euroopan aikaa siinä missä Moskovassa oli silloin jo 9. toukokuuta. Katsellessamme isoja 80-vuotisjuhlallisuuksia mukavasti hotellihuoneen isosta televisiosta siinä missä kuninkaalliset istuivat ulkona Horse Guards Paraden kentällä muutaman korttelin päässä meistä mietimme, että miksei näistä juhlista koskaan Suomessa uutisoida mitään. Voiton päivä Suomen mediassa tuntuu tarkoittavan aina vaan 9. toukokuuta juhlallisuuksia Moskovassa.
Eurostar
Jo seuraavana päivänä matkamme jatkui Eurostar-junalla kanaalin alitse Pariisiin. Matkustimme siis Lontooseen vain voidaksemme matkustaa sieltä Pariisiin, mutta tällä kertaa nyt näin, sillä halusimme kokea tuon matkan. Lisää siitä myöhemmin, mutta sanotaan nyt jo tässä, että kyseessä oli kovin tavallinen junamatka. Ehkä odotukseni olivat vähän ylimitoitettuja?
Pariisi
Pariisin kevät näytti meille parastaan. Ehdimme parissa päivässä nauttimaan lauantain tunnelmasta Rue des Martyrs -kadulla, syömään lounasta Le Consulat -ravintolassa Montmartressa Pariisissa asuvan sukulaisperheen kanssa ja näkemään ja kokemaan “tuhkasta nousseen” Notre Damen katedraalin. Yritykseni varata etukäteen vierailuaikaa Notre Damen katedraaliin ei tuottanut tulosta, mutta melko aikaisin sunnuntaiaamuna sisään pääsi muutenkin lähes saman tien. Kokemuksessa oli jotain aivan erityistä – varsinkin kun satuimme paikalle sunnuntaiaamun messun aikaan.
Alunperin ajatuksena oli jatkaakin matkaa Pariisista junalla Marseilleen, mutta lopulta palapeli Pariisi, Ibiza, Marseille meni parhaiten kasaan siten, että lensimme Pariisista Ibizalle ja vasta sieltä Marseilleen. Junamatkailu, etenkin nopeilla junilla, on muuten Euroopassa hinnoissaan, lentomme Pariisista Ibizalle maksoi vähemmän kuin junamatka Pariisista Marseilleen olisi maksanut, kun emme olleet kuukausia etukäteen liikkeellä eikä tuossa vaiheessa aikataulumme enää joustanut päiviä suuntaan tai toiseen.
Ibiza ja Formentera
Saavuimme siis Ibizalle, jossa viivähdimme vähän useammankin päivän. Baleaarien saarista olimme aikaisemmin käyneet niin Menorcalla kuin Mallorcalla, joten Ibizankin kokeminen oli kutkuttanut hieman ja nyt se toteutui. Samalla vaivalla poikkesimme päiväseltään Formenterankin saarella. Ibizan osuuden paras retki oli ehkä kiipeäminen pääkaupungin, Eivissan, katedraalille ja linnoitukselle ja kiertely vanhassa kaupungissa, Dalt-Vilassa.
Marseille
Marseillen kaupunki oli päätynyt “listalleni” jo vuosia sitten, mutta lopullisen sysäyksen matkaan Marseillen osalta antoi ehkä Anna-Maria Arjaston matka kaupunkiin yli vuosi sitten. Siinä missä Anna-Marian Marseille oli antiikki- ja sisustusliikkeitä, niin meidän kokemuksemme oli merellisempi. Mutta vuodenaikakin oli jo osaltamme kesäisempi – siis ihan kesäinen!
Ainakin Eurostariin, Notre Dameen, Ibizaan, Formenteraan ja Marseilleen palaan vielä kohdejuttujen myötä, mutta tässä jo nyt omatoimimatkamme kustannusyhteenveto:
Lennot ja Eurostar
Lontooseen lensimme Finnairilla – otimme Finnair-riskin hyvän lähtöajan (11:05) takia ja onneksemme se ei lauennut. Pariisista, Orlysta, lensimme Ibizalle Vuelingilla ja Ibizalta Marseilleen Ryanairilla. Edullisin ja ajallisesti lyhyin paluulento Marseillesta löytyi KLM:ltä, kunhan sovitimme paluumme oikeaan viikonpäivään (lauantaille).
Siirtymistä maksoimme seuraavasti (kaikki hinnat tässä jutussa kahdelta):
- Finnair Helsinki – Lontoo Heathrow 314 euroa
- Eurostar Lontoo St. Pancrass – Pariisi Gare du Nord 288 euroa
- Vueling Pariisin Orlystä Ibizalle 225 euroa
- Ryanair Ibizalta Marseilleen 141 euroa
- KLM Marseillesta Helsinkiin 333 euroa
- … eli lennot yhteensä 1 301 euroa
Eurostarin mielestäni melko tolkutonta hintaa selittää se, että lopulta matkamme ajoittui perjantai-iltapäivään ja ostimme liput suhteellisen myöhään. Ihan vapaalla aika-taululla liput olisi voinut saada puolta halvemmallakin.
Halpalentoyhtiöiden halvat hinnat muuttuvat melko normaaleiksi hinnoiksi kun mukaan ottaa paitsi pienen repun myös lentolaukun, mutta sen verran vaihtovaatteita ja muita tavaroita halusimme 10 päivän reissulle mukaan, ettemme harkinneetkaan pelkillä repuilla matkustamista. Varsinkaan kun normaaleilla lentoyhtiöillä niistä ei tarvinnut maksaa erikseen, Finnairilla Silver-status tarjoaa lentolaukun Light-lipullakin.
Yhdeksän hotelliyötä
Ibizaa lukuunottamatta valitsimme kaikissa kohteissa keskitasoiset hotellit kannaltamme sopivimmilta paikoilta. Lontoossa se oli lähellä Kings Crossin / St. Pancrassin asemaa, Pariisissa päädyimme lopulta samaan hotelliin kuin edellisellä kerralla kun kaupungissa kävimme ja Marseillessa haussa oli hotelli läheltä vanhaa satamaa.
Ibizalla asuimme taas kerran, tavallaan vastoin parempaa tietoamme, pienessä Airbnb-tyyppisessä huoneistossa, vaikka varasimmekin senkin Booking.comin kautta. Tuosta vastoin parempaa tietoamme, niin juuri tammikuussa totesimme, että vajaa viikko huoneistomajoituksessa Puerto Ricossa ei nyt varsinaisesti sykähdyttänyt, eikä se tehnyt sitä Ibizallakaan. Hotellit Eivissan keskustassa olivat kuitenkin joko kalliita (Montesol, vaikka) tai niiden arvioissa valiteltiin meluisuutta. Rantahotelliin kauemmas keskustasta emme kuitenkaan halunneet.
Asumiseen liittyvät valintamme ja niiden hinnat olivat:
- The Judd Hotel Lontoo, 1 yö 198 euroa
- Le Grand Hotel Normandie, 2 yötä 564 euroa
- Apartementos Ripoll Ibiza, 4 yötä 702 euroa
- The Babel Community Hotel, 2 yötä 323 euroa
- … eli majoitukset yhteensä 1 787 euroa
Ibizan kämppä ei edes ollut edullisin per yö eikä se sisältänyt aamiaista. Edullisin majoitus oli tuo vähän erilainen The Babel Community Hotel, joka olisi ehdottomasti saanut muuten matkan parhaan majoituksen palkinnon, mutta sen seinään kiinni sijoitettu sänky oli kahdelle ihmiselle vähän huonosti toimiva ratkaisu. Hotellin sijainti oli kuitenkin hyvä ja näkymät sen kattoterassilta luultavasti Marseillen paras. Tuota The Babel Community -hotellia voisi ehkä verrata täkäläisiin Valo Hotel & Work tai Noli Studios -ratkaisuihin, jotka kummatkin taitavat vuokrata tiloja niin lyhytaikaisesti kuin pitempäänkin asumiseen.
Majoituksesta seuraavaan
Lentokenttäkuljetukset järjestyivät seuraavasti:
- Helsinki – Vantaalla veimme auton P3:een, 80 euroa
- Lontoossa metrolla Heathrowsta Kings Crossiin, 14 euroa
- Eurostarin lähtöasemalle St. Pancrassiin kävelimme
- Pariisissa Gare du Nordilta matkustimme lähijunalla Saint-Lazaren asemalle pummilla
- Orlyn kentokentälle matkustimme metrolla, 30 euroa
- Ibizan kentältä matkustimme keskustaan uberilla, 23 euroa
- paluumatkalle valitsimme paikallisbussin, 7 euroa
- Marseillessa matka lentokentältä Saint-Charlesin asemalle taittui lentokenttäbussilla kumpaankin suuntaan. Kaupunkiin tullessamme otimme uberin asemalta hotellille, mutta paluussa valitsimme jo lyhyt kävely + pari asemanväliä metrolla -vaihtoehdon, 2 x 20 + 14 + 3 euroa
- … eli lentokenttäkuljetukset yhteensä 211 euroa
Pariisissa meistä ei oikein tullut ystäviä Navigon sovelluksen Ile-de-France Mobilitesin kanssa, jossa lippu lopulta kun sen osto onnistui latautui Applen Walletiin. Ensimmäiset yrityksemme epäonnistuivat ja kun sisäänmenoporttia valvonut kaverikaan ei osannut auttaa, niin hän valitsi päästää meidät sisään ilman, että näki lippuamme. Lippu sitten myöhemmin peruuntui, koska emme sitä olleet oikein ladanneet, eli ensimmäinen matka meni siis pummilla. Myöskään lisämaksullista lippua Orlyyn sillä ei voinut ostaa vaan lopulta jouduimme ostamaan liput infotiskiltä – ja maksamaan siinä yhteydessä vielä Navigo-kortistakin, vaikka olimme jo lähdössä kaupungista.
Lontoossa ja Marseillessa julkisessa liikenteessä luottokortti sellaisenaan toimii kätevästi lippuna.
Paikallisbussi lentokentälle Ibizalla oli valinta, jota en tekisi toista kertaa. Bussi kierteli sen verran paljon ja oli enemmän tai vähemmän täynnä koko ajan, joten pienilläkin matkatavaroilla matkustaminen oli vähän taiteilua.
Muutama retkikin
Lontoossa ja Pariisissa kiertelimme ilman sen kummempia retkijärjestelyjä metrolla ja kävellen. Kummassakin kaupungissa metrosta jäi tällä kertaa kyllä vähän huono maku suuhun, esimerkiksi periaatteessa suora yhteys sisälsi kuitenkin kaksi kertaa junan vaihdon, sillä edellinen juna jäi aina jollekin väliasemalle.
Metroon käytimme Lontoossa 13 euroa, Pariisissa metroon, busseihin ja Montmartren funikulaariin yhteensä21 euroa.
Ibizalta teimme päiväretken Formenteralle ja vuokrasimme siellä kummallekin pyörät, kokonaishintaan 84 euroa.
Päivän mittainen Viatorin kautta ostettu Ibizan saarikierros maksoi kahdelta 156 euroa.
Marseillessa tippasimme Free Walking Tourin opastamme 20 eurolla ja matkustimme paikallisliikenteellä (lentokenttämatkaa lukuunottamatta) huikealla 4 eurolla.
… eli retkiin meni yhteensä 298 euroa
UK ETA
Lontoossa piipahtaminen vaati tätä nykyä myös matkustusluvan eli ETAn. Moinen irtosi pienellä askartelulla n. 19 eurolla per nuppi, eli tähän meni 39 euroa, mutta ne ovat voimassa kevääseen 2027, eli kaksi vuotta – jos vaikka niille tulisi vielä muutakin käyttöä …
Yhteensä
Koko reissu maksoi siis 1 818 euroa nuppi, eli yhteensä 3 636 euroa.
Ruokamenot eivät edelleenkään mielestämme ole matkamenoja, kuten eivät shoppailumenotkaan. Tosin jälkimmäisiä ei juuri ollut, mitä nyt oikeastaan vaan Marseille-saippuaa Marseillesta ja Ibizan hippimarkkinoilta ostettu huivi.
Vai että viisi tuntia Lontoosta Pariisiin. Minulla on ollut Lontoossa tapana lähteä hotellista kentälle 2,5 h ennen koneen lähtöä. Lento kestää näemmä vajaa 1,5 h, mutta Pariisin päässä mennee hyvinkin se tunti, ennen kuin on hotellissa. Eli lento ja juna vievät suunnilleen saman ajan, tai oikeastaan juna vie kauemmin, jos eivät hotellit ole ihan siinä asemien vieressä. Lentoon taitaisin kallistua itsekin, varsinkin, kun Heathrow’lla on erittäin hyvät loungetkin niin siinähän saa ravintolatasoisen ateriankin samaan piikkiin. Ja lie lento halvempikin kuin Eurostar. Joskin tunnelikokemuksen haluaisin, mutta ehkä en välitä siitäkään sitten, kun olen nähnyt ja lukenut teidän kokemukset. Jospa se ei olekaan Helsingin metroa kummempi.
Marseillessa voisin joskus käydä toteamassa, että se joko eroaa tai ei eroa vastarannan kaupungeista. Jotenkin olen luonut itselleni sellaisen mielikuvan, että Oran ja Marseille voisivat muistuttaa toisiaan aika paljon, ainakin jos vertaa puolen vuosisadan takaista Marseillea nykypäivän Oraniin. Saippuasta en ollut kuullutkaan, opinpa siis tänään jotain uutta!
Kiitos Daniel! Olen ihan tyytyväinen siihen, että tuli kanaali tunnelissa, kerran, alitettua, mutta jos kyllä lentämiselläkin tosiaan on puolensa. Tietysti osaltamme kokemukseen vähän vaikutti se, että parikin junaa oli juuri tuona päivänä myöhässä ja sen takia ruuhkat asemalla olivat infernaalisia. Myös tuo hintajousto tuolla välillä tuntuu olevan iso, eli jos nyt sattuisi asumaan pitempään jommassa kummassa kaupungissa ja haluaisi huvikseen jonain päivänä, minä tahansa, pistäytyä toisessa, niin ostamalla liput hyvissä ajoin ja edullisimpaan päivään ja aikaan, niin tuo voisi hinnallisesti olla kilpailukykyinen vaihtoehto, mutta kun olimme ensin sopineet tapaamisviikonlopun Pariisiin, niin vaihtoehtomme olivat sen jälkeen jo vähissä.
Lassekaan ei muka ollut koskaan kuullut Marseille-saippuasta – veikkaisin, että pääosa naisista ainakin on siitä kuullut ja isolta osalta sitä on ainakin jossain vaiheessa löytynyt kylpyhuoneestakin!
Nämä ovatkin itseltäni kaikki vielä käymättä, Lontoota lukuun ottamatta, mukavaa päästä lukemaan kohteista tarkemmin. Ei ihan halpa reissu, koskaan ei myöskään kalliskaan.
Kiitos Mikko! Pariisi nyt ainakin on ikoninen kohde, joskin tätä nykyä kallis ja ruuhkainen, mutta on kai se silti kaupunki, joka on ainakin kerran elämässä koettava!
Ihastuttavia nuo Lontoon kukkaset, ja muutenkin tosi keväinen tunnelma kaikkialla, missä kävitte. Yllättävän kallis kyllä tuo Eurostar, mutta mitä katsoin Lontoossa pelkkiä brittien sisäisiä junamatkoja, oli nekin tosi hintavia.
Kiitos Cilla Maria! Tämä olikin se jossain määrin perinteinen käydään jo vähän ennen Suomen kesää maistelemassa miltä kesä tuntuu -reissu :-)
Itse asiassa tänä vuonna ekaa kertaa koskaan kuulin Voitonpäivää juhlittavan muuallakin kuin Venäjällä. Tosiaan niin kuin sanoit, tämä on ollut minunkin mielikuva
Kiitos Mari! Ehkä syynä on juuri tuo, että Euroopan juhlat ovat iloisia, eivätkä sisällä aina uhkakuvia kuten itänaapurissa.
Oi, olette kyllä osanneet ajoittaa reissunne hienosti ja keväiset paikat voiton päivän juhlintoineen ovat varmasti tuoneet reissuun kivan extrasäväyksen. Tietty tuo Euro Starin perjantai-iltapäivä on puolestaan ajoitukseltaan sellainen, että ehkä muistaa itsekin varoa, jos joskus päätyy sillä matkaamaan. Nuo budjettikoosteet oli mielenkiintoisia ja hyödyllisiä!
Kiitos Taina! Kiertomatkan kasaaminen on aina pienoista palapelin kokoamista – toisaalta emme tällä kertaa halunneet viettää aikaa Lontoossa tai Pariisissa, jottei kokonaisuudesta tulisi turhan pitkä, ja sitten toisaalta, kun olimme Pariisissa tapaamassa työssäkäyviä ihmisiä, niin sen osuuden piti osua viikonloppuun, joten tällä kertaa nyt sitten näin. Eikä tuo hintaero perjantai-iltapäivä vs. vaikka torstai-iltapäivä niin iso ollut, että se olisi “maksanut” ylimääräisen hotelliyön Pariisissa.
Ile-de-France Mobilitesin kanssa en minäkään ystävystynyt. Meni aikaa, että sain Charles de Gaullella mitenkään toimimaan sovellusta (vaikka olin sen etukäteen ladannut ja lukenut ohjeet kunnolla). Junalipun osto ja lataaminen kuitenkin lopulta onnistui, mutta ärsytti sen kanssa teutarointi.
Miksi, oi miksi ei voisi olla vaan lähimaksu käytössä, kuten Sydneyssä — ja Hämeenlinnassa?
Kiitos Hannele! Etukäteen mekin olimme sovelluksen ladanneet ja kuvittelimme sillä pärjäävämme, mutta haastavaa se oli. Lontoo ja Marseille, tämän reissun kohteistamme, olivat tuollaisia maksa vaan portilla kortilla -kohteita ja siis ah niin helppoja!
Onpa junamatkailu kallista, mutta ymmärrän, että kerran on hauska kokeilla Eurostaria. Olen teinivuosina mennyt Ranskasta Englantiin lautalla. Silloin ei junayhteyttä vielä ollut. Samoin nuorena aikuisena tuli biletettyä Ibizalla. :)
Kiitos Merja! Ilmeisesti ei kuitenkaan “onnistuttu” edes löytämään tuon välin kalleimpia hintoja, kun juuri luin yhdestä kansainvälisestä blogista jutun, jossa matkan piti alkaa tuolla samaisella junamatkalla, mutta kun lippujen hinnat olivat luokkaa 200 puntaa per nuppi, niin valitsivat toisen vaihtoehdon. Dynaaminen hinnoittelu tuntuu tuolla välillä toimivan kovin tehokkaasti!
Tämä teidän keväinen reissu kuulostaa tosi kivalta ja monipuoliselta! Yllättävän kallis tuo Lontoo-Pariisi junamatka, mut totta tosiaan hinta voi varmasti puolittua riippuen siitä milloin varaa ja mille ajankohdalle. Silti tuo hinta yllätti, mutta kätevää että sellainen on olemassa.
Kiitos Elina! Jos asuisi – tai oleskelisi pitempään – Pariisissa tai Lontoossa, niin tuolle välille varmaan löytyisi melko useinkin tarjoushintaisiakin lähtöjä.
Yllättävän kalliita ovat junaliput Euroopassa. Katselin hintoja Saksasta Ranskaan ja Espanjaan vähän aikaa sitten. Kyllä kerran elämässä tosiaan pitäisi Pariisissa käydä, minulta on koko Ranska vielä näkemättä :(
Kiitos kommentistasi! Junalippujen hinnat ovat kovin rajussa dynaamisessa hinnoittelussa, mikä tarkoittaa, että jos suht lyhyellä varoajalla haluat matkustaa tiettyyn aikaan, niin lipuille kertyy hintaa. Jos kelpaa mikä päivä ja aika tahansa, niin niitä saa edullisestikin :-)