Päiväretki Formenteralle

Baleaarit koostuvat neljästä suuremmasta saaresta ja pienestä Cabreran saaresta Mallorcan kupeessa. Menorcalla poikkesimme aikoinaan Kristina Katarinan Välimeren risteilyllä, Mallorcalla vietimme yhden juhannuksen ja Ibiza oli osa Länsi-Euroopan kierrostamme tänä keväänä. Ibizan parina sijaitsee Baleaarien neljäs saari, eli Formentera. Toisin kun Cabrera, joka on kokonaisuudessaan luonnonsuojelualuetta ja käytännössä asumaton, niin Formentera on kunnon vaihtoehto lomalle Välimerellä siinä kuin Ibizakin. Me päädyimme päiväretkeen Ibizalta, mutta runsaan puolen tunnin lauttamatkalla Ibizalta Formenteralla näimme myös runsaasti ihmisiä, jotka olivat menossa Formenteralle vähintään yhdeksi yöksi.

Vaikken oikein uskokaan Wikipediasta helposti löytyvien faktojen kopioimiseen matkablogiin, niin Baleaarien osalta kannattaa ehkä mainita näiden saarien pinta-alat ja asukasluvut:

• Mallorca, 3 636 neliökilometriä, 921 000 asukasta
• Ibiza 721 neliökilometriä, 154 000 asukasta
• Menorca 703 neliökilometriä, 97 000 asukasta
• Formentera 83 neliökilometriä, 12 000 asukasta
• Cabrera 16 neliökilometriä, 20 asukasta

Nomadmania- tai TCC-pisteen saa käymällä millä tahansa saarista, eli Ibizan ja Formenteran retkemme ei tuottanut meille yhtään uutta aluepistettä :-)

Mutta, maantiedon oppitunnista päiväretkeemme!

Lautalla ja pyörillä

Formenteran lauttoja lähtee Eivissan rantakadulta tunnin, parhaimmillaan puolen tunnin välein ja toimistoja, jotka myyvät niihin lippuja on rannassa useampia. Aktiiviset myyjät kyllä löytävät Sinut, jos et jostain kumman syystä muuten löytäisi paikkaa ostaa lauttalippuja. Jos mielit päiväretkelle, niin voit ostaa meno-paluulipun, sillä paluun ajankohtaa ei lipussa määritellä vaan voit astua paluulauttaan silloin kun haluat. Lauttojen aikataulut kannattaa tietysti tarkistaa ja ottaa talteen vaikka jo edellisenä päivänä, niin voi halutessaan minimoida lauttasatamassa viettämänsä ajan. Tosin ei silläkään niin väliä ole, sillä etenkin Formenteralla lauttasatamassa on sen verran monta kahvilaa/baaria ja matkamuisto/vaate/sisustusmyymälää, että kyllä siellä hetken saa kulumaan.

Jos Formenteraa haluaa nähdä lauttarantaa, La Savinaa, pidemmälle, niin tarvitset vähintään pyörän, perusteellisempaan tutustumiseen auton. Me valitsimme pyörät ajatuksella, että jos nyt vaikka kävisimme saaren pääkaupungissa Sant Francescissa ja katsastaisimme hiukan Ses Salinesin kansallispuistoa.

Pyörien suhteen teimme virheen – lauttaliput meille myynyt toimisto sai myytyä meille pyörät päiväksi lauttalippujen kylkeen, mutta juuri heidän käyttämänsä pyörävuokraamon löytäminen La Savinan rannasta oli työn ja tuskan takana. Helpommalla olisi päässyt jättämällä pyöränvuokrauksen La Savinan satamaan – tai näin toukokuussa, kun kausi oli vasta aluillaan. Teoriassa lienee mahdollista, että huippusesonkina pyörät kannattaa varata hyvissä ajoin.

Tuosta vielä, “työn ja tuskan takana”. Formotor-vuokraamon ensimmäinen piste, kun sen satamasta löysimme, vuokrasi vaan autoja ja ohjasi meidät – aikamme ensin tiskille jonotettuamme – toiseen pisteeseen parin korttelin päässä. Se vuokrasi vaan moottoripyöriä ja ohjasi meidät eteenpäin kolmanteen pisteeseen. Kolmannessa pisteessä täytettiin tarvittavat lomakkeet ja otettiin kortilta 20 euron takuumaksu. Pyörät sai sitten hakea neljännestä pisteestä! Paluumatkalla sitten samaa ketjua takaisin, paitsi, että kolmas piste oli siestan takia kiinni, joten takuumaksun peruutus piti jonottaa ketjun toisessa pisteessä. Tuossa kohtaa jo melkein ratkesimme, sen verran farssin aineksia tässä vuokrauskokemuksessa oli! Pyörät sentään toimivat päivän verran ihan kohtuullisesti. Valitsimme tavalliset, vaikka sähköpyöriäkin olisi ollut tarjolla – tulipahan harrastettua pienimuotoisesti liikuntaa eikä tarvinnut välittää akkujen lataustilanteesta.

Hintatietoja niin lauttalipuista kuin pyöristä listasinkin jo tämän jutun lopussa.

Sant Francesc

Kun lopulta saimme pyörät allemme pyöräilimme suoraan Sant Francesciin. Virhe tämäkin! La Savinasta vie toki viivasuora tie Sant Francesciin, mutta juuri sen takia, että se on viivasuora ja vielä aavistuksen ylämäkeen, niin se oli pyöräilijöille väärä valinta. Ei niin, että tien laitaa olisi ollut vaarallista pyöräillä, vaan enemmänkin siksi, että se nyt oli vaan tylsä ja noin samalla matkalla olisi voinut pyöräillä pienempiä tietä luonnonpuiston alueella samaan kohteeseen.

Sant Francesc ei kuitenkaan ollut virhe. Pienen kylän jo melkein ensimmäiset terassiravintolat olivat riittävän viihtyisiä hiukan nääntyneiden pyöräilijöiden mielestä ja poikkesimme juomaan ja vähän syömäänkin.

Kylän keskusaukiota hallitsee Sant Francesc Xavierin kirkko, joka on aikoinaan rakennettu paitsi kirkoksi, myös linnoitukseksi suojelemaan asukkaita merirosvoilta. Siksi se siis on niin jykevä rakenteeltaan! Meille hyödyllisin “nähtävyys” oli turisti-info, josta saimme neuvoja paluumatkaamme varten ja kartan Formenteran vihreistä reiteistä, Rutes verdes. Googlen karttoja etukäteen tutkailtuamme emme olleet ihan varmoja siitä, että mitkä teistä olisivat pyöräilykelpoisia tai joilla pyöräily olisi sallittua, mutta asia selvisi.

Kirkon ympärillä ja takana sen seitsemän matkamuisto/sisustusmyymälää ja markkinat, joilla tarjolla oli ellei nyt ihan kaikkea, niin ainakin vanhoja astioita ja farkkushortseja. Pisteet kuitenkin miljööstä enemmän kuin tavaroista, vaikka onhan se vähän epäreilua, että haahuilet katsomassa kaikkea ilman, että aiotkaan mitään ostaa vain siksi, että kokonaisuus näyttää kivalta.

Tarkistaessani tätä juttua varten tuon kirkon nimeä, opin, että Sant Francescissa olisi ollut toinenkin ehkä ihan mielenkiintoinen kirkko, Sa Tanca Vellan kappeli 1300-luvulta, Formenteran vanhin kappeli, kuulemma. Tätä tunnelimaista kivirakennelmaa emme kuitenkaan huomanneet kylän keskustassa liikkuessamme, vaikka tuskin sekään kaukana olisi ollut! 1300-luvun puolivälissä kappeli rakennettiin palvelemaan Formenteran mustan ruton takia pienentynyttä väestöä. Formentera säilyikin hyvin harvaan asuttuna tuolta ajalta aina 1700-luvulle asti sekä väestön vähenemisen että alueen aktiivisen merirosvouksen takia.

Ses Salines

Aikamme Sant Francescia, jalan, kierreltyämme, oli paluumatkan aika. Nyt hylkäsimme autotien niin pian kuin mahdollista ja siirryimme vihreälle reitille numero 2, joka laskettelikin kivasti alamäkeä, olimmehan menomatkalla vähän koko ajan nousseet. Varsinaiselle reitille päästyämme tie vaihtui hiekkatieksi, mutta se oli kuitenkin niin kova, että pyöräily sujui ongelmitta. Toisin kuin joskus Mosambikissa, kun oli pakko luovuttaa, kun pyörämme koko ajan vaan upposivat hienoon hiekkaan.

Aika pian reitti alkoi seurailla Estany Pudent järven rantaa – tosin rannalla kasvaa sen verran ruokoa ja pieniä pensaita, että varsinaisia järvinäkymiä oli harvemmassa kohdassa. Sen sijaan lintuja näimme kyllä monessa kohdin rantaviivaa seurailevien ojien reunoilla. Pyöräilystä tuli taas hiukan haastavaa, kun piti pysähdellä vähintään sadan metrin välein.

Luonnonpuisto muistutti olemassaolostaan säännöllisin välein erilaisilla kilvillä, joista ainakin meille uusi oli kyltti, joka selkeästi kielsi ihmiset siitä eteenpäin – polulta ei siis ollut syytä poiketa järven suuntaan.

Flamingoja emme toukokuussa nähneet, ne kuulemma saapuvat Ibizalle aikaisintaan heinä-elokuussa ja jatkavat sitten taas matkaa muutaman kuukauden päästä.

Lähestyessämme La Savinaa järven ranta muuttui suola-altaiksi. Suolaa kerätään niin Ibizalla kuin Formenteralla edelleen vaikkei se enää ole saarten päävientituote kuten ehkä joskus.

Platja de Ses Illetesin pitkälle kapealle rannalle emme viitsineet enää ajaa, emme, vaikka se onkin kuulemma Formenteran, Baleaarien ja ehkä Euroopankin kaunein ranta – jos formenteralaisilta kysyisi, niin luultavasti maailman kaunein :-) Toukokuun alussa ei oikein vielä ollut rantakelejä, vaikka La Savinan lähellä jollain rannalla muutama ihminen värjöttelikin.

Majakoita ja maisemia

Suosittelen ainakin päiväretkeä Formenteralle myös paitsi itse Formenteran saaren, myös tuon pienen Eivissan ja La Savinan välisen merimatkan takia. Formenteraa lähestyttäessä – tai Formenteralta lähdettäessä – kannattaa viipyä kannella ainakin sen verran, että ehtii näkemään Penjat-saarten mustavalkoisen majakan. Jos tarkkoja ollaan, niin nämä pienet saaret kuuluvat Ibizaan, ei Formenteraan, mutta eipä sillä satunnaiselle turistille ole väliä.

Formenterakin tarjoaa kyllä majakoista kiinnostuneille jopa kolme majakkaa. Pieni La Savinan majakka sijaitsee lauttasatamassa, Cap De Barbarian majakka saaren eteläkärjessä ja Molan majakka saaren itäkärjessä. Etelä- ja itäkärjen majakoiden näkeminen, päiväretkellä ainakin, vaatii kyllä vuokra-auton tai sitten aikamoisen pyöräilykunnon ja -innon, että jaksaa polkea tuon n. 50 kilometrin lenkin!

Myös näkymät Ibizan satamaan ja korkealle sen yläpuolelle nousevaan linnoitukseen ja katedraalille ovat melkein parhaimmillaan mereltä, eli senkin takia kannattaa pysyä kannella, jos sää suinkin sallii!