Syyskuun toisella viikolla risteilimme läntisellä Välimerellä – ja ensimmäistä kertaa Kristina Cruises –varustamon uudella Kristina Katarina –laivalla. Risteilyn valitsimme (kuten edellisen Kristina Regina –risteilymmekin) meille sopivan reitin takia, emme niinkään laivan tai varustamon, joskin olihan uuteen laivaankin tutustuminen ihan mielenkiintoista.
Matka alkoi Gibraltarilta, jonne saavuimme lauantaina sen verran ennen laivan lähtöä, että ehdimme käydä katsomassa apinat (lienee melkein paikan päänähtävyys) ja samalla ihailemaan näköaloja kaupungin ja sataman yli.
Gibraltarilta matka jatkui Barcelonaan – ja tämä väli olikin sen verran pitkä, että sunnuntai vietettiin kokonaan merellä ja Barcelonassa olimme perillä vasta maanantai-aamuna. Sunnuntain viihdykkeeksi laivalla oli mm. joitakin luentoja Katalonian historiasta ja Barcelonan nähtävyyksien esittelyä – ja jopa espanjan kielen alkeiskurssi sangrialla höystettynä. Myös aurinkokansi olisi ilman luentojakin viihdykkeeksi riittänyt.
Barcelonassa teimme omatoimiretken (taksi, juna, kaapelivaunu, juna, metro) Montserratin kylään, kävelimme La Ramblaa Katalonia –aukiolta rantaan ja katsastimme rannan uuden Mare Magnumin alueen.
(Barcelonassa vietimme myös Sadun ja Anssin kanssa juhannuksen kesällä 2005.)
Tiistai-aamuna laiva olikin sitten jo Menorcalla, Mahónin kaupungissa. Menorcalla osallistuimme retkelle, jolla pääsimme kätevästi näkemään saarta hiukan enemmän: Fornellsin kalastajakylä, saaren korkein kohta Monte Toro, megaliitit (taulit) ja jännä uusvanha Binibecan lomakylä. Siis uusvanha siten, että ihan uusi kokonaisuus loma-asuntoja oli rakennettu vanhaan tyyliin, jopa kylän kirkontorni (vain torni, ei kirkkoa), oli olemassa vain ulkonäön vuoksi. Saariretki sitten toki toisaalta tarkoitti, että Mahónin kaupunki jäi vähemmälle, mutta eipä kai tuo haitannut. Menorcalla muuten tuuli – taitaa tuulla aina enemmän tai vähemmän.
Espanjan jälkeen olikin sitten vuorossa Italia, ensin Sardinia (jossa tätä ennen olin käynyt vain parin päivän työmatkalla) ja Cagliari. Täällä otimme Menorcan retkipäivän jälkeen rennosti ja kiertelimme vaan hiukan kaupungin katuja, kauppoja ja kahviloita omatoimisesti. Ihan mukavan tuntuinen kaupunki – ja ilmat suosivat, kuten koko matkalla: aurinko paistoi ja lämpötila oli yli 20, mutta alle 30 astetta, eli tarkeni, muttei ollut turhan kuuma (paitsi Roomassa, jossa helle hiukan haittasi).
Yhden ”välipäivän” jälkeen oli sitten vuorossa risteilyn rankin päivä: aamulla rantautuminen Rooman satamakaupunki Civitavecchiaan klo 10, sieltä retkibussilla Roomaan ja noin Rooman kaikki nähtävyydet yhdessä päivässä: Pietarinkirkko (Vatikaani), Colosseum ja bussin ikkunasta Circus Maximus, Forum Romanum, Constantinen riemukaari, Piazza Bocca Della Verita, Castel S.Angelo ja Enkelten silta, Vittorio Emanuele II:n monumentti, S.Maria Maggiore ja Lateraalikirkko. Lopuksi jalkauduimme Piazza Navonalle, josta vielä kävelimme reitin Pantheon – Fontana di Trevi – Espanjalaiset portaat – hengästyttävää ehkä, mutta Pirkko oli kaupungissa käynyt aikaisemmin ja Lasse ei ole koskaan ollut Italia-fani. Mutta myönnettäköön, kyllä Rooma on omalla tavallaan vaikuttava, historiaa joka kadunkulmassa ja monessa kerroksessa.
Civitavecchiasta laiva jatkoi matkaa illalla n. klo 22 – ja seuraavana aamuna olimmekin sitten Livornossa, josta olisi päässyt retkelle Pisaan, mutta kun se oli jo aikaisemmin tullut nähtyä, niin jätimme väliin, ja pidimme taas välipäivän – päivän kohokohtana aitoitalialaiset pizzat.
Livornon jälkeen vaihtui taas maakin ja paluulauantaiaamuna rantauduimme Korsikan Ajaccioon, jossa osallistuimme retkelle, joka vei meidät Korsika-rallin hurjiin maisemiin ja nugaatehtaalle, mutta aikaa jäi myös kivasti Ajaccion kaupunkiin ja Napoleon Bonaparten patsaan ihasteluun.
Laivan paluuinfossa kertoivat, että Ajaccion kenttä on pieni, eikä kentällä oikeaan paikkaan löytäminen ole vaikeaa. Mutta pienellä kentällä on myös pieni kapasiteetti ja kaksi Finnairin tilauslentokonetta normaalin liikenteen lisäksi puolen tunnin välein ruuhkautti niin lähtöselvityksen kuin turvatarkastuksen siten, että jonoissa vierähti lähes pari tuntia.
Mutta kyllä sieltä lopulta kaikki Helsinki-Vantaalle onnellisesti pääsivät!
Risteilykuvia voit halutessasi katsella täältä.