Poikkesimme Pietarsaaressa päiväseltään vuoden 2021 kesäretkellämme, jolloin matkasimme ensin yöjunalla pohjoiseen ja sitten ajoimme etelään pääosin länsirannikkoa pitkin. Retkeen sisältyi monen monta majakkaa ja yksi Aalto-kohdekin – sarja, jonka saimme valmiiksi viime kesänä.
Tuolloin kohteenamme Pietarsaaressa oli vierailu Baltic Yachtsilla. Pietarsaarihan on maailmalla kuuluisa erityisesti luksusveneiden valmistajana, Baltic Yachtsin lisäksi kaupungissa on myös Swan-veneitä valmistava Nautorin veneveistämö. Alkukesästähän koko Suomi kohisi – tai ainakin iltapäivälehtiä lukeva Suomi – Tom Cruisen vierailusta Suomessa, kohteena Pietarsaari ja Nautor.
Majakka-sarjamme viimeiseksi, vähän sattumalta, jäänyt Kallanin majakka vei meidät tänä kesänä uudelleen Pietarsaareen ja tällä kertaa viivyimme kaupungissa jopa kaksi yötä – majakkaretkille on hyvä varautua vähän väljemmällä aikataululla siltä varalta, että sää ei osu heti kohdalleen.
Kallanin majakan lisäksi tutustuimme tällä kertaa hiukan Pietarsaareenkin :-)
Kaupunginhotellilta kaupungintalolle
Tukikohtanamme oli Pietarsaaren kaupunginhotelli, joka on kuulemma Suomen vanhin kaupunginhotellin nimeä kantava hotelli. Hotellin historia ulottuukin aina vuoteen 1899 asti, mutta sen verran reippaasti tiloja on vuosien saatossa uudistettu, että ihan modernissa ja tilavassa huoneessa me pari yötämme Pietarsaaressa vietimme. Historiasta mainittakoon kuitenkin, että hotellin paikalla 1800-luvun alusta sijainneessa talossa asui vuosina 1811-1815 Runebergin perhe, myös heidän 1804 syntynyt poikansa. Kansallisrunoilijammehan syntyi Pietarsaaressa ja vietti 1820-luvulla muutaman vuoden Saarijärvellä, jossa sielläkin tällä reissullamme vierailimme – kesäreissu Runebergin jalanjäljissä siis!
Kaupunginhotellilta suuntasimme hetimmiten iltakävelylle katsomaan tälläkin kertaa kaupungin kauneimmaksi rakennukseksikin mainittua Strengbergin tupakkatehtaan rakennusta ja samalla kurkistimme jo hiukan Skatanin puutalokortteleihinkin. Skatan alue on yksi Pohjoismaiden laajimmista ja parhaiten säilyneistä puutalokaupunginosista.
Seuraavana päivänä palasimme tänne vielä kaupungin ilmeisesti parhaaksi luokiteltuun Skorpan -kahvilaan nauttimaan kesäisestä tunnelmasta ja maukkaista leivonnaisista. Skorpan oli kyllä meille tuttu jo neljän vuoden takaakin, mutta ehdottomasti uusintavisiitin arvoinen.
Seuraavan päivän iltana kesäsade saavutti meidät kunnolla, mutta sateesta huolimatta edelleen helteisessä säässä katsastimme vähän lisää kaupunkia, esimerkiksi ihailimme Raatihuoneen torilta sen laidalla sijaitsevaa puista kaupungintaloa vuodelta 1832.
Pietarsaaren kompakti keskusta on tosi turistiystävällinen, kahviloita, ravintoloita ja kauppoja on muutaman korttelin alueella kävelyetäisyydellä vaikka Kuinka paljon!
Pietarsaaren kirkon tapulirakennus.
Nanoq-museo
Teimme myös pienen iltapäiväretken kaupungin ulkopuolelle ja kävimme paikkaamassa kesältä 2021 jääneen aukon ja vierailimme Nanoq-museossa, joka on Suomen ensimmäinen (ja luultavasti edelleen ainoa) arktinen museo Suomessa. Museolle on matkaa Pietarsaaren keskustasta n. 8 kilometriä ja museon paikoitusalueelta museoalueelle vie muutaman sadan metrin mittainen metsäinen polku.
Museo on paitsi museo, myös pienen kylän verran erilaisia pieniä arktisia rakennuksia. Rakennukset eivät ole aitoja vaan pietarsaarelaisen naparetkeilijä Pentti Kronqvistin ystävineen ja tuttavineen rakentamia replikoita, mutta toki sellaisinakin mielenkiintoisia. Moneen rakennuksista pääsee kurkistamaan myös sisälle ja niihin on sijoitettu museoesineistöä kuvaamaan arktista elämää tällaisissa rakennuksissa. Osa rakennuksista on päätynyt museoalueelle vain Kronqvistin rakennusharrastuksen myötä, eli ne ovat lähiseudun vanhoja purkuvalmiita rakennuksia, jotka on purkamisen jälkeen siirretty tänne ja rakennettu uudelleen.
Päärakennuksessa on museoesineistöä kahdessa kerroksessa ja ne esittelevätkin laajalti arktisen alueen tutkimusmatkailijoita, tutkimusta ja retkiä napaseuduille, myös Etelämantereelle. Tuo pieni osio kiinnostikin minua erityisesti äskettäin matkasta etelänavalle kirjoittamani jutun myötä!
Heti museon portilla sijaitsevaan grönlantilaiseen turvemajaan kannattaa ehdottomasti kurkistaa, vaikka sitä varten joutuukin melkein ryömimään!
Fäbodanin ranta
Samalla suunnalla on myös Fäbodan ulkoilualue ja kauniita hiekkarantoja. Aikaa tai intoa pitemmille vaelluksille meillä ei tuona iltapäivänä illaksi luvatun sateen edellä ollut, mutta poikkesimme kuitenkin Fäbodan kahvilassa ja sen edustan rannalla, johon pääsee tutustumaan esteettömäksi tarkoitetulta helppokulkuiselta polulta ilman, että lenkkarit täyttyvät hiekkaan :-) Niin pieni ranta kuin kahvila näköalaterasseineen tuntui kesäpäivänä olevan pietarsaarelaisten (tai turistien) suosiossa.
Kahvilan edustalla rannan lisäksi alueella on kaksi muuta hiekkarantaa, Pikkuhiekka ja Isohiekka, joista jälkimmäinen on jopa luokiteltu Natura-alueeksi. Myös vaelluspolkuja on useampia, “oikeitakin” sellaisia, ei vaan tuo mukavan helppo esteetön osuus.
Iltalehdessä oli muuten tänä kesänä “testi” Kohteet, jotka jokaisen tulee kokea edes kerran -Testaa, oletko aito Suomi-matkailija, joka listaa Suomen parhaita rantoja – niiden joukossa myös Fäboda, vaikka sen tunnettuus taitaakin jäädä kauas Hietaniemeen, Yyteriin ja Kalajokeen verrattuna. Ominaisuuksiltaan se ei todellakaan jää kauas noista muista, etenkään, jos pisteitä antaa rauhallisuudesta!
- Yyteri, Pori
- Hietaniemen uimaranta, Helsinki
- Nallikari, Oulu
- Kalajoen hiekkasärkät, Kalajoki
- Pyynikin hiekkaranta, Tampere
- Ärjänsaari, Kajaani
- Fäboda, Pietarsaari
- Vattaja, Kokkola
- Väinölänniemen ranta, Kuopio
- Plagen, Hanko
Pietarsaari, Jakobstad vai Jeppis?
Tapasimme Pietarsaaressa viettämiemme päivien aikana Kokkolan seudulla, siis ihan Pietarsaaren naapurissa, kesäänsä perheineen viettäneen Gone with the Gastons -blogia Kaliforniassa kirjoittavan Paulan perheineen. Tapaamisesta sovittaessa Paula käytti Pietarsaaresta jossain vaiheessa nimeä Jeppis, joka oli minulle entuudestaan ihan tuntematon. Jeppis tullee kaupungin ruotsinkielisestä nimestä. Jakob muuttuu ruotsinkielessä usein lempinimeksi Jepp ja siitä sitten Pietarsaaren kohdalla edelleen muotoon Jeppis tyyliin daghem > dagis. Jeppis-nimeä paikalliset käyttävät nykyisin ilmeisen yleisesti ja sitä käytetään myös urheilujoukkueiden, tapahtumien ja yritysten nimissä tyyliin Jeppis Stadion, K-Market Jeppis tai vaikka Jeppis Pizzeria.
Oliko nimi Jeppis – tai yleensä Pietarsaari – Sinulle entuudestaan tuttu?
Majakkaretkille tosiaan on hyvä varautua väljemmällä aikataululla – me emme näin toimineet, jonka vuoksi Bengtskärille emme ole vieläkään rantautuneet. Lähietäisyydeltä pääsimme toki majakkaa katselemaan. Varsin tuhdin, mutta herkullisen näköinen kesäpulla! Ja heh, Pietarsaari on kyllä tuttu, mutta Jeppis nimenä ei, mutta mikä ettei, kuulostaa jeppisnimeltä!
Kiitos Mikko! Bengtskär on kyllä sikäli haastava, että ainakin yöpymisten osalta se tapaa kai edelleen olla loppuun varattu jatkuvasti, joten jos sitten sää ei suosi sinne pääsemistä, niin enpä tiedä miten varauksen sitten käy, peruuntuu varmasti.
Olen käynyt Pietarsaaressa yhden ainoan kerran, mutta Jeppis on nimenä silti tuttu. En itse sitä luontevasti käytä, mutta pohjanmaalaiset kyllä käyttävät puhekielessä ihan yleisesti ja olettavat ruotsinkielisten myös Uudellamaalla tietävän, mistä on kyse. Vähän niin kuin Manse – korkeintaan leikillisesti voisin sitä käyttää, mutta ymmärrän tietysti, mistä puhutaan, jos joku sanoo tulleensa Mansesta.
Sillä erotuksella, että Jeppistä käyttää paikalliset ikään kuin hellittelynimenä, kun taas tamperelaiset inhoavat Manse-nimittelyä.
Terkuin eräs paljasjalkainen tamperelainen ??
Kiitos tarkennuksesta Tanja!
Kiitos kommentistasi! Selvästikin se tuolla päin oli tavallinen nimitys kaupungille.
Nanoq-museosta muistan joskus lukeneeni, mutta muuten postaus oli täynnä ihan vieraita paikkoja! :D Oikeasti ei tarvitsisi matkustaa lainkaan ulkomaille, kun koti-Suomessakin riittäisi ihan tarpeeksi nähtävää ja koluttavaa..
Kiitos Eveliina! Niinhän se on, kotimaassa tai ulkomailla, että jos päädyt paikkaan X, Suomessa tai ulkomailla, ja oikeasti otat selvää mitä siellä olisi, niin kaikkialta aina jotain löytyy :-)
Vaikka olen Suomessa matkustanut ristiin ja rastiin niin Pietarsaaressa en ole koskaan käynyt. Varsinkin eksoottinen museo, Nanoq, on tuonne kyllä saatu aikaan. Kenties tuonnekin voisi joskus lähitulevaisuudessa tehdä viikonloppu reissun. Kiitos hyvästä jutusta.
Kiitos Jani! Meillä tuo länsirannikko on aika hyvin tullut koluttua, eli useammassa kaupungissa on tullut käytyä useamman kerrankin. Itä- ja Pohjois-Suomi onkin sitten ihan toinen juttu!
Pietarsaaressa kävin lyhyesti ensimmäistä kertaa kuluneena kesänä. Kaupunki yllätti lukuisilla vanhoilla kauniilla rakennuksillaan.
Jeppis nimen olen tainnut kuulla Pietarsaaressa asuvilta agilityn harrastajilta.
Iltalehden listaamista hiekkarannoista olen käynyt puolessa, mutta vain Hietaniemen uimarannalla olen lapsena ja nuorena viettänyt kokonaisia kesäpäiviä. Kokkolan Vattaijanniemen upealla rannalla pääsin käymään myös ensimmäistä kertaa kuluneena kesänä.
Kiitos Eila! Emmepä mekään noita rantoja oikein ole kolunneet, mutta useimpiin kuitenkin sattumalta tai joihinkin ihan tarkoituksellakin päätyneet. Ei kuitenkaan Vattaijanniemelle, mutta emme sen takia taida tuolle suunnalle nyt kuitenkaan hetimmiten taas lähteä.
Jeppis on nimenä tuttu sieltä kotoisin olevan kaverin vuoksi, itse kaupungissa en ole käynyt niin pitkään aikaan, että pitäisi jo verestää muistoja.
Monet rannikon kaupungit ovat varsin viehättäviä – jopa tällaiselle joka ei tykkää uida.
Kiitos Tanja! Harvemminhan niissä, ainakaan jos tekee jonkinlaista jossain määrin aikataulutettua kiertomatkaa, tulee aikaa rannalla vietettyä. No Kalajoen hiekkasärkillä sentään kävimme kävelemässä, ilman suurempaa riskikin varmaan, sillä lähes viikottaisella kilometrin mittaisella kuntouinnilla voisin kuvitella olevani uimataitoinen.
Pietarsaari on tuttu paikka ja samoin siitä käytettävä lempinimi Jeppis. Sehän ei ole kovin kaukana kotikaupungistani ja lapsuudenkodistani on sinne vajaan tunnin matka. Isäni kulki nuoruusvuosinaan siellä töissä joten Jeppiksestä puhuttiin kotona aina silloin tällöin.
Nyttemmin ei kaupungissa ole tullut vierailtua pitkään aikaan. Aivan uusi tuttavuus oli minulle tuo arktinen museokin. Olisi ehkä aika vierailla kaupungissa pitkästä aikaa.
Kiitos Virpi! Kyllähän Pietarsaaressa on kivoja kohteita ainakin päiväksi ellei pariksikin, eli siitä vaan sinne muistoja verestämään – ja uusia keräämään!
Pietarsaaren Skatanin puutalokortteli on hyvin säilynyt ja kiva kokonaisuus. Pietarsaaressa on tullut käytyä päiväseltään useasti, ja vuosi kevättalvella 2024 tuli jopa yövyttyä siellä. Mukava kaupunki.
Kiitos Anna! Pikkukaupungit ovat, ainakin turistille, usein kivan kompakteja ja käveltäviä – niin tämäkin.
Wow onpa hienonnäköinen tuo kaupunginhotelli, kauniit markiisitkin! Näyttäisi siltä, että alueella riittää tekemistä. Jos vain ulkomaankohteilta malttaisi, niin kotimaassa riittäisi myös tutustuttavaa :)
Kiitos Sarianne! Meillä kotimaa on saanut jonkin verran aikaa nyt monena kesänä kun on keräilty majakoita ja kansallispuistoja – voi olla, että jatkossa jo taas vähemmän.
Olipas kiva tavata ja näyttää kuvista päätellen, että olette välttyneet pahimmalta sateelta tuolla Nanoqissa. Tuosta en ole koskaan kuullut, että kaupunginhotelli on Suomen vanhin sillä nimellä toimiva hotelli. Aina siis oppii jotakin uutta omiltakin lähialueilta. Ja onnea “majakkasuoran” saamisesta täyteen!
Kiitos Paula! Jep, aikataulut menivät sikäli nappiin, että pahin sade osui kohdalle vasta Raatihuoneen torilla ja olimme lämpimään kesäsateeseen varautuneet sateenvarjoilla, joten toimihan sekin. Nanoqissa sade olisi haitannut enemmän kuin siellä kuljetaan polkuja ja aina välillä pistäydytään sisällä rakennuksissa.