Blogimme ehkä säännöllisenäkin lukijana saatat ajatella, että jutussa, joka kokoaa yhteen vuoden 2021 Suomi-kesämme päämatkan varrelta kirjoittamiani juttuja, ei olekaan Sinulle mitään uutta. Mutta malta hetki – ehdimme 11 matkapäivässä niin monta paikkaa ja kohdetta, etten koskaan tule kirjoittamaan kaikista niistä erillisiä juttuja, joten tässä jutussa on paitsi vanhoja juttulinkkejä myös uutta kuten Rovaniemi, Liminka, Kalajoki, Kokkola, Pietarsaari, Isokyrö, Lapua, Seinäjoki ja Karvia.
Iirislahdesta Rovaniemelle ja Ranualle
Matkamme alkoi tietysti Iirislahdesta, josta ensimmäinen etappi vei Pasilan autojuna-asemalle. Ei ihan helppo rasti sekään Pasilan aina vaan jatkuvassa myllerryksessä, mutta löytyihän se lopulta ja saimme auton lastattua junaan ja jonkin ajan kuluttua pääsimme siihen itsekin Pasilan asemalta. Yö yöjunassa sujui turhankin nopeasti, eli olimme Rovaniemellä jo ennen aamukahdeksaa.
Rovaniemellä arvoimme aamiaispaikkaa Arctic Light -hotellin ja kadun toisella puolella olevan Hostel Café Kodin välillä ja päädyimme jälkimmäiseen, järkevämpään vaihtoehtoon. Syömme reissussa mieluiten vähän niukemman aamiaisen ja pidämme sitten jo taas jonkin ajan päästä kahvitauon kuin laskemme (melkein) koko päivän aamiaisen varaan. Aamiaisen ja Arktikumin aukeamisajan väliin jäävän ylimääräisen ajan vietimme ajellen Jätkänkynttilä-sillan yli pari kertaa ihan vaan huvin vuoksi ja Rovaniemen kirjastossa läppärityöläisinä.
Arktikumissa meitä kiinnostivat rakennuksen arkkitehtuurin lisäksi erityisesti näyttelyt Petsamon historiasta 1920-1940 kertova Suomi Jäämeren rannalla ja valokuvanäyttely Piniartoq – Metsästäjä. Petsamon noihin vuosiin sijoittui myös yksi isäni nuoruuden kesä, joka osoittautuikin sikäli erityisen merkityksellisesti, että hän tuona kesänä ystävystyi siellä silloisen esimiehensä, Veikko Salkion, kanssa. Ystävyys kesti sen jälkeen isäni kuolemaan asti ja minäkin tapasin Veikon useamman kerran. Tiina Itkosen kuvia olimme nähneet aikaisemmin ainakin Turussa ja pitäneet niistä, joten halusimme katsoa niitä lisääkin.
Arktikumin jälkeen jatkoimmekin jo sitten matkaa Ranualle, jossa vuorossa oli Ranuan eläintarha ja mielenkiintoinen yö kelluvassa Aurora Hutissa:
Limingan kautta Siikajoelle
Ranuan jälkeen aloitimme kesän majakkaretket Siikajoella sijaitsevalta Tauvon majakalta:
Jo sitä ennen poikkesimme kuitenkin Liminganlahden luontokeskuksessa ja kävelimme luontokeskusta lähinnä olevalle lintutornille. Tarkoituksenamme oli myös syödä lounas luontokeskuksen kahvilassa, mutta ainakin juuri sinä päivänä heinäkuussa kahvilan tarjonta oli jokseenkin olematonta suolaisten vaihtoehtojen osalta.
Raahen kautta Kalajoelle
Siikajoelta matkamme jatkui ensin Raaheen:
ja sen jälkeen olikin jo vuorossa Kalajoki, jonne halusimme kiirehtiä jo alkuiltapäivästä ehtiäksemme tallustelemaan Kalajoen hiekkasärkillä. Kalajoki oli tänä kesänä yksi niistä paikoista, jossa majoitus oli tiukassa, mutta olimme olleet riittävän ajoissa liikkeellä ja saaneet huoneen, merinäköalalla tietysti, Lokkilinnasta. Lokkilinna ei ehkei ole kaikkein hohdokkain Kalajoen hotelleista, mutta sen sijainti on kivan rauhallinen verrattuna vaikka Santa’s Resort -kylpylähotelliin. Lokkilinnan ravintolankin taso oli meille ainakin ihan riittävä, eli siellä yhtenä iltana nauttimamme pizzat hävisivät lautasilta alta aikayksikön!
Alunperin aamupäiväksi suunniteltu retkemme Maakallaan ja Ulkokallaan siirtyi iltapäivään, joten käytimme aamupäivän käymällä katsomassa Plassia, Kalajoen vanhaa kaupunkia. Poikkesimme myös Iso-Pahkalan yllättävänkin isossa keramiikkamyymälässä sen edustalla olevien majakoiden innoittamana. Kivaa lounaspaikkaa emme tälläkään kerralla Kalajoelta löytäneet ja päädyimme lopulta lapsiperheiden lomaan ABC:lle syömään nyt edes jotain ennen iltapäivän retkeä.
Kalajoki ei vieläkään, kahden lyhyen pistäytymisen jälkeen, tunnu olevan mitenkään erityisesti “meidän paikkamme”, joten saattaa olla, että nyt kun Maakalla ja Ulkokallakin on koettu, niin kolmatta mahdollisuutta emme enää Kalajoelle anna.
Iltapäivällä olikin sitten vuorossa retki Ulkokallaan ja Maakallaan, jotka kumpikin olivat mielestäni oman jutun arvoisia kohteita:
Kokkola, Pietarsaari ja Uusikaarlepyy
Kalajoelta matkamme jatkui Kokkolan ja Pietarsaaren kautta Uusikaarlepyyhyn, joka oli Stubbenin majakan myötä yksi majakkakohteitamme ja sen myötä yöpymisenkin arvoinen. Kokkolassa, erityisesti Luontokeskus Kiepissä, poikkesimme muutama vuosi sitten Tankarin majakalla käydessämme, joten tällä kertaa kävimme vain katsomassa Harrbådanin vanhan linjaloiston.
Pietarsaarikaan ei ollut kaupunkina varsinainen kohteemme vaan Baltic Yachtsin luksuspurjeveneitä valmistava telakka, joka ehkä vähän yllättäenkin oli suostunut pyyntöömme saada vierailla heillä tutustumassa heidän toimintaansa. Baltic Yachts on suomalainen menestystarina, jonka tuotteet menevät kaikki vientiin – yhtään tämän koko- ja hintaluokan purjevenettä ei ole myyty Suomeen. Tuotantokapasiteetti on myös kuulemma täydessä käytössä, eli uutta venettä joutuu odottamaan useamman vuodenkin – tosin veneen rakentaminenkin kestää usein vuoden. Hallissa olevaa venettä emme sen tilaajan asettamien sääntöjen mukaisesti saaneet kuvata, mutta laiturissa varusteltavana olevaa venettä saimme kuvata ja saimme jopa käydä tutustumassa veneen sisätiloihin. Myös veneiden nykytekniikka on vähintäänkin häkellyttävää, myös ympäristöystävällisyytensä osalta. Näissä veneissä tuulikin otetaan myös energiana talteen!
Pietarsaaren kaupungissa poikkesimme lähinnä nauttimassa vanhan kaupungin sydämessä sijaitsevan Café Skorpanin tunnelmasta, josta olimme saaneet parikin suositusta.
Pietarsaaren jälkeen olikin jo vuorossa Uusikaarlepyy ja iltaretki Stubbenin majakalle:
Vaasan kautta Merenkurkkuun
Uusikaarlepyystä matkamme jatkui Vaasaan, jonka keskustaan emme kuitenkaan tällä kertaa poikenneet. Sen sijaan vierailimme ennen Raippaluodon sillan ylitystä Villa Strömsössä ja Merenkurkusta palatessamme kävimme vielä kiertämässä Edvininpolun.
Isokyrön ja Lapuan kautta Seinäjoelle
Merenkurkun jälkeen retkemme majakkaosio päättyi ja seuraavana vuorossa olivat kansallispuistot. Majakoiden ja kansallispuistojen väliin jäi kuitenkin yksi päivä, josta molemmat totesimme päivän mittaan, että jotenkin tässä kohtaa matkaa edellisen aivan huikean meripäivän jälkeen tunnelma vähän lässähti ja tulevista kohteista oli vaikea innostua ihan samaan tapaan kuin alkumatkasta olimme innoissamme kaikesta tulevasta.
Ei niin, että vika varsinaisesti olisi ollut Isokyrössä, Lapuassa tai Seinäjoen kaupungissa, mutta jotenkin ne eivät ainakaan nyt osana tätä matkaa kohonneet kohteiksi yli muiden.
Isokyrössä poikkesimme Kyrö Distilleryn ravintolaan lounaalle. Tutustumiskierroksia tislaamoon tai tastingejäkin olisi ollut tarjolla, mutta emme olleet varautuneet, koronakesänä, asiaan tarvittavilla etukäteisvarauksilla. Napuen taistelun muistomerkillä sentään kävimme Kyrön ravintolan (ja myymälän!) lisäksi.
Lapuakin tuntui osuvan riittävän pienellä mutkalla päivän reitillemme, joten kävimme katsomassa kylän, jonka tunsimme entuudestaan lähinnä patruunatehtaan räjähdyksestä. 40 kuolonuhrista ehkä pääosa, ellei kaikki, on haudattu Lapuan uudelle hautausmaalle, ja hautarivistö, jossa jokaisen vainajan kuolinpäivä oli 13.4.1976 toi tavallaan mieleen Titanicin uhrien hautausmaan Halifaxissa. Lapualla poikkesimme myös Googlen innoittamana Jokilaakson matkailupuutarhassa, mutta eipä siitä oikein matkailupuutarhaksi ollut, kun kahvilaankaan ei oltu tänä kesänä saatu yrittäjää.
Seinäjoelle saavuimme alkuillasta. Majoituimme Original Sokos Hotel Vaakunaan, joka sijaitsi kivasti kaupungin päänähtävyyden eli Aalto-keskuksen vieressä. Taaskaan aukioloajat eivät ihan suosineet, sillä kirkko, Lakeuden risti, meni kiinni jo klo 17 ja avautui vasta klo 11, mutta kirjastossa pääsimme sentään piipahtamaan. Kaupungintalo, Seurakuntakeskus, Valtion virastotalo ja Teatteritalokin olivat keskikesällä kiinni, mutta koko aukio, jonka reunalle nämä kaikki rakennukset sijoittuvat oli tietysti vaikuttava kokonaisuus jo vaan aurinkoisena kesäiltana ulkona “nautittuna”.
Seinäjoki päätyi muuten reitillemme, paitsi Aalto-keskuksen takia, myös siksi, että runsaalla 60 000 asukkaallaan se sijoittuu Suomen 30 suurimman kaupungin joukkoon ja oli ainoa niistä, joissa emme olleet aikaisemmin käyneet.
Seinäjoelta jatkoimme matkaa kahteenkin kansallispuistoon samana päivänä – ja poikkesimme vielä matkalla katsastamassa Jalasjärvellä Pirunpesän.
Karvialta Ikaalisiin
Lähtömme Karvialta ei lopulta tapahtunutkaan ihan niin aikaisin aamulla kun olimme ajatelleet, sillä vasta jo Karvialla ollessamme kuulimme, että siellähän on yksi tämän(kin) kesän huippukohteista (?) eli Anne Mattilan taidekahvila. Viivyttelimme sitten aamutoimissa ja Karvian kirkonkylää tutkaillen sen verran, että saatoimme vierailla sielläkin ennen kuin jatkoimme matkaa Seitsemisen kansallispuistoon.
Kunhan lopulta Karvialta pääsimme matkaan, niin seuraava kohteemme oli Seitsemisen kansallispuisto:
Ikaalisista Iirislahteen
Reissumme viimeisen yön poissa kotoa vietimme Ikaalisista, josta kirjoitinkin erillisen jutun:
Kotimatkalla poikkesimme enää Ikaalisten lähellä Frantsilan Kehäkukka kahvila-ravinto-myymälässä, jonka pihapiirin aitoissa olisi ollut vielä viimeinen mahdollisuus ostaa vanhoja tai uusia aika tyypillisesti kesä-Suomen lukuisissa aitoissa myytäviä tavaroita.
Muita juttuja tästä reissusta
Jo muutama viikko sitten julkaisemassani Sellainen matkailukesä -yhteenvedossa on kustannustietoja myös tästä matkasta.
Matkan varrella julkaisimme päivittäin pieniä kuvakertomuksia Facebookin puolella ja kokosin ne myös blogiin näihin pariin juttuun:
Matkasuunnitelmamme taisivat pääosin toteutua lähes sellaisinaan, eli kuten tässä jutussa uumoilin:
Liminganlahdella ei sen etäysyyen vuoksi olekaan tullut käytyä. Erityisesti lintujen kevätmuuton aikaan siellä olisi upeaa päästä käymään, mutta vielä ei olla siihen aikaan seudulle satuttu. Kauniita kuvia olet sieltä napannut, joten ilman suurimpia lintuparviakin se olisi varmasti hieno kohde!
Kiitos Mikko! Liminganlahden kaksikerroksinen lintutorni oli sen verran vaikuttava, että viimeistään siinä vaiheessa lintuharrastuksen suhteen maallikkokin ymmärsi, että nyt ollaan oleellisen äärellä!
Kiva kertomus – kiitos, että pääsin mukaan reissuun näin blogiteitse! :) Tässä oli hurjasti uusia paikkoja ja kohteita, sillä tuo osa Suomea on jäänyt itselleni vieraaksi.
Kiitos Eveliina! Hitaasti etenemällä 11 päivässä ehti tuolla välillä näkemään ja kokemaan aika paljon.