Baltian kierroksellamme kävimme myös Daugavpilsin kaupungissa, suomalaiselta nimeltään Väinänlinna. Ei niin, että Daugavpilsin kaupunki olisi erityisesti kiinnostanut, mutta halusimme käydä Latgalen alueella Latviassa, sillä se on oma Nomadmania-alueensa.
Latvian toiseksi suurin kaupunki osoittautui kuitenkin hyvinkin muutaman päivän vierailun arvoiseksi. Kuten niin usein, matka maa- tai aluepisteen takia vie meidät kohteisiin, joista etukäteen tiesimme aika vähän, mutta jotka osoittautuivat sitten ihan kivoiksi kohteiksi. Klaipeda Liettuassa oli meille tällainen kohde ja kyllä Daugavpilskin, erityisesti Daugavpilsin linnoitus, oli näkemisen arvoinen kohde.
Daugavpils on Latvian toiseksi suurin kaupunki. Riika on tietysti ylivoimaisesti suurin ja Daugavpilsin jälkeen seuraavina ovat Liepaja, Jelgava ja Jurmala. Jelgavaankin päädyimme hetkeksi Ristikukkula-retkellämme ja Jurmalassa kävimme jo ensimmäisellä Riikan vierailullamme. Liepajan osalta ei ole suunnitelmia.
Daugavpils sijaitsee Daugava-joen varrella ja kaupunki on tietysti syntynytkin joen takia. Jokea pitkin kulkivat aikoinaan niin kauppatavarat kuin sotajoukot. Kaupungin sijainti idän ja lännen rajalla on tehnyt siitä halutun ja kiistellyn niin Puola-Liettuan, Venäjän, Saksan kuin Neuvostoliitonkin hallitsijoille. Tätä nykyä venäläiset ovat sikäli “voitolla”, että kaupungin asukkaista yli puolet ovat venäläisiä. Latvialaisia on alle 20 prosenttia kaupungin väestöstä ja loput ovat taustaltaan valkovenäläisiä ja puolalaisia. Katukyltit ovat venäjäksi ja latviaksi ja ravintoloiden menut löytyvät helpoiten venäjäksi, mutta kyllä ne pyytämällä saa englanninkielisinäkin.
Daugavpilsin linnoitus
Kaupungin päänähtävyys on Daugavpilsin linnoitus, jossa on jotain samaa kuin Suomenlinnassa, ja siitä mekin aloitimme heti kaupunkiin iltapäivällä saavuttuamme. Matkaa linnoitukselle on keskustasta jonkin verran, mutta Boltit ovat halpoja. Raitiovaunujakin kaupungissa on, mutta luovutimme kohtuullisen ajan moista odotettuamme etenkin kun tiesimme, että päätepysäkiltä olisi kuitenkin ollut vielä kävelymatkaakin perille.
Venäjän keisarikunta alkoi rakentaa linnoitusta 1800-luvun alussa Napoleonin sotien uhan alla ja siitä tuli yksi Euroopan vaikuttavimmista empiretyylisistä sotilasrakennelmista. Linnoitusta ei koskaan valloitettu taistelussa, mutta se on kuulunut niin Venäjälle, Saksalle kuin Neuvostoliitolle. Kuten Suomenlinnassakin linnoituksen porttien sisäpuolella, vallien ympäröimällä alueella, on nykyisin museoita ja gallerioita, mutta myös asukkaita. Alueella asuu noin 1000 ihmistä, näistä suurin osa neuvostoaikaisissa kerrostaloissa, mutta jonkin verran asuntoja on myös historiallisissa rakennuksissa. Alue onkin, kun sitä vähän laajemmin kiertelee, sekoitus kaunista vanhaa arkkitehtuuria ja kokoelma vähän rujompia uudempia, mutta jo rapistuneita, kerrostaloja.
Linnoituksen museoista Mark Rothko -taidekeskus on sen ehdoton helmi, mutta vierailimme myös tekniikan museoksi kutsumassamme Tekniikan ja teollisen muotoilun keskuksessa.
Mark Rothko -taidekeskus
Aloitetaan Mark Rothkosta. Mark Rothko (1903–1970) syntyi juuri Daugavpilsissa, silloin Venäjällä. Hän muutti kuitenkin jo lapsena Yhdysvaltoihin ja hänestä tuli yksi 1900-luvun merkittävimmistä abstraktin ekspressionismin taiteilijoista. Rothko tunnetaan erityisesti suurikokoisista värikenttämaalauksistaan. Teosten syvät ja kerrokselliset värit houkuttelevat katsojan pysähtymään ja analysoimaan tunteitaan – rauhaa, melankoliaa, toivoa tai hartautta.
Mark Rothko -taidekeskus on iso, mutta alkuperäisiä Rothkon töitä on vain muutama pienessä salissa museon ensimmäisen kerroksen kauniin käytävän päässä sijaitsevassa huoneessa. Taiteilijan elämänkertaa avataan kyllä sen läheisessä tilassa, mutta pääosa museon kahdesta kerroksesta on varattu vaihtuville näyttelyille. Vierailumme aikana esillä oli ainakin kiinalaista taidetta ja värikkäitä ja vitsikkäitä töitä useammalta muulta taiteilijalta. Museon kokoelmissa on yli 600 teosta, joista esillä on luonnollisesti kerralla vain osa.
Mark Rothkon työt museossa ovat hänen lastensa, Kate Rothko Prizelin ja Christopher Rothkon museolle lahjoittamia ja Daugavpils on niiden myötä ainao paikka Itä-Euroopassa, jossa Rothkon töitä on nähtävissä.
Rothko-museon vieressä on erillinen Martinsons House -niminen rakennus, jota museo myös hallitsee. Yhdistelmälipulla pääsee sinnekin, mutta jos aikaa on niukasti voi ostaa lipun myös vain Rothko-museoon. Meidän vieraillessamme Martinsons Housessa siellä oli esillä Latvian keramiikkabiennaalin töitä, joita olikin valtavasti!
Tekniikan museo
Tekniikan ja teollisen muotoilun keskus (Inzenieru Arsenals, Engineering Arsenal) yllättää kuten Mark Rothko -taidekeskuskin koollaan. Täällä on kahdessa kerroksessa esillä kulkuneuvoja vuosien varrelta, upeita autoja, mutta myös moottoripyöriä, pyöriä ja hyötyajoneuvoja. Näyttelytila 1800-luvun rakennuksessa on myös ympäristönä jokseenkin ainutlaatuinen. Omasta mielenkiinnostaan riippuen voi katsoa kauniisti kunnostettuja tiloja, joita usein värikkäät autot koristavat tai perehtyä historiallisiin autoihin, jotka ovat esillä todella kauniissa ympäristössä.
Alla muutama kuva esillä olevista lähinnä autoista. Museossa on kaiken kaikkiaan 40 autoa, mutta rajasin tähän juttuun tulevat kuvat näihin 10 autoon :-) Moottoripyöriä museossa on kuulemma 80. Näyttely jatkuu myös rakennuksen sisäpihalle, mutta ei siellä kovin montaa ajoneuvoa ollut.
Daugavpilsin kirkot
Kaupungin monikulttuurisuus näkyy myös kaupungin kirkoissa. Täällä on niin ortodoksisia, katolisia kuin luterilaisia kirkkoja luultavasti enemmän kuin kaupungin asukasluku antaisi ymmärtää. Emme ole erityisiä kirkkofaneja, eli kirkon on oltava erityisen merkittävä, jotta sellaisen ottaisimme kohteeksemme – tai sitten päädymme osana jotain valmista retkeä myös katsomaan kirkkoa, kuten Jelgavassa.
Daugavpilsissä kävimme vain keskustassa sijaitsevassa Pyhän Pietarin katolisessa kirkossa, joka sattui olemaan hotellimme, Homelike Hotel, lähin naapuri. Sunnuntai Daugavpilsissä houkutteli meidätkin kurkistamaan jopa sisälle kirkkoon idealla, että kun kaikki muutkin näyttivät suuntaavan kirkkoon, niin kurkistetaan mekin sinne.
Vähän keskustan ulkopuolella olisi ollut Tripadvisorin mukaan tarjolla neljän kirkon Kirkkojen mäkikin: Pyhän Boriksen ja Glebin ortodoksinen katedraali, Neitsyt Marian katolinen kirkko, Martin Lutherin luterilainen kirkko ja pieni Vanhauskoisten rukoushuone.
Vanhauskoisista en ollut koskaan kuullutkaan, mutta kevyesti Daugavpilsin nähtävyyksiä tutkaillessani opin, että ryhmä erosi Venäjän ortodoksisesta kirkosta jo joskus 1600-luvulla kirkon liiallisen uudistumisen takia. Paitsi Latgalen alueella näitä vanhauskoisia on muualla Baltiassa ja Venäjällä ja emigranttien myötä tietysti vähän kaikkialla pieniä ryhminä.
Kirkkojen mäen sijaan päädyimme kuitenkin käyttämään aikaamme Daugavpilsin puistossa.
Dubrovina Park
Daugavpilsin keskustan halki kulkee kävelykatu, jonka varrella asuimme ja jonka varrella myös monet kaupungin ravintolat sijaitsevat – siis ne, jotka eivät sijaitse keskustan ostoskeskuksissa, joita niitäkin on useampia.
Dubrovinan puisto jää kävelykadun varrelle, keskustan ja Daugava-joen väliselle alueelle. Puisto alkaa ison neuvostotyylisen Latgale-hotellin edustalta, jota Booking.com sinnikkäästi meillekin isona hotellina tarjosi, mutta yhtä sinnikkäästi sen sellaisena ohitimme. Kokemukset Chisinaun Cosmos-hotellista ja Tashkentin Uzbekistan-hotellista riittivät meille tätä sarjaa.
Puisto on puistona viihtyisä vihreä alue käveleskellä, mutta siellä on myös muistomerkkejä, patsaita, vesialueita ja suihkulähteitä. Puiston laidalla on myös vanhoja rakennuksia, mutta sunnuntaina ne tarjosivat vain punaiset fasadinsa.
Esplanade Park
Dubrovninan puistosta jatkoimme vielä Esplanaden puistoon, joka on enemmänkin viheralue lähes kaupungin sydämessä kuin puutarhamainen puisto. Täällä on leikkipaikkoja ja urheilukenttiä ja näimmepä ihmisiä alueen keskellä olevassa järvessä (vai lammessa) uimassakin. Alueella on myös pieni luontopolku, jonka varrella on muutama lintutornikin kosteikkoalueen reunalla. Luontopolku on 1,5 kilometrin mittainen.
Puistossa järjestetään myös erilaisia tapahtumia ja kesäkonsertteja, mutta elokuun viimeisenä viikonloppuna ei moista sattunut kohdalle.
Latviaan olisikin kiinnostavaa tutustua paremmin, vain kerran on siellä tullut käytyä. Erityisesti kansallispuistot kiinnostavat, mutta onpa siellä muutamia kiinnostavia kaupunki- ja kulttuurikohteitakin.
Kiitos Mikko! Julkisilla pääsee helposti kaupunkikohteisiin, kansallispuistot varmaan Latviassakin vaativat oman tai vuokra-auton.
Daugavpils on tuttu kaupunki, mutta jostain syystä en ollut koskaan kuullut sen suomenkielistä nimeä! :o Kiva oppia uutta!
Kiitos Eveliina! Väinäjoki, siis tuo Daugave-joki on ilmeisesti ollut suomalaisille tuttu jo viikinkiajoilta ja sen myötä myös nimi Väinänlinna on vakiintunut suomalaiseen nimistöön.
Latviassa olen käynyt, mutta vain Riiassa. Siitä tykkäsin kovasti ja täälläkin voisi joskus olla mukava käydä. :) Kiva lukea muistakin kaupungeista kokemuksia!
Kiitos kommentistasi! Näinä yliturismin aikoina kannattaa tosiaan harkita maiden kakkoskaupunkeja, etenkin jos on jo pääkaupungissa käynyt. Niin saa laajemman kuvan maasta ja vähentää turistiruuhkia yhdessä ja samassa paikassa.