Yksi yöpymispaikoistamme Syyrian kiertomatkallamme on Haman kaupunki.
Hama säästyi isommalta tuholta sisällissodassa toisin kuin Aleppo, Homs tai Raqqa. Kaupungissa oli kyllä sodan alkuvaiheissa mielenosoituksia silloista hallintoa vastaan, mutta hallituksen joukot ottivat kaupungin nopeasti hallintaansa eikä isoja tai pitkäkestoisia taisteluja kaupungin alueella käyty.
Erityisesti kaupungin keskusta ja sen kuuluista vesipyörät Orontes-joen varrella säilyivät suhteellisen ehjinä.
Yövyimme lähellä Haman vanhaa kaupunkia Orient House -hotellissa, joka osoittautuikin nimensä mukaisesti varsinaiseksi itämaiseksi palatsiksi!
Illalla kävimme syömässä yhdessä vanhan kaupungin ravintoloista, joita ei kadulta päin ravintolaksi oikein tunnistaisikaan, mutta pienen oven takaa avautuu iso sisäpiha, siis iso ravintola. Monet Syyrian vanhoista taloista toivat mieleeni riad-tyyppiset talot Marokossa.
Illalliselta palatessamme Haman kadut olivat täynnä ihmisiä – siinä missä me söimme luultavasti paikallisittain melko kalliissa ravintolassa, niin monet nauttivat illallisensa tai ainakin iltapalaa jokivarren katukeittiöistä. Hamasissa asuukin tätä nykyä aikaisempaa paljon enemmän ihmisiä, sillä Syyriassa pakolaisuutta on tietysti myös maan sisällä, eli tuhotuista kaupungeista ihmiset ovat hakeutuneet säilyneisiin kaupunkeihin ja kortteleihin. Ennen sotaa Hama oli Syyrian viidenneksi suurin kaupunki n. 300 000 asukkaallaan. Nyt sodan jälkeen kaupungissa arvioidaan asuvan lähes miljoona ihmistä.
Seuraavana päivänä keskityimme Hamassa kaupungin tärkeimpiin ja omaleimaisimpiin nähtävyyksiin, eli vesipyöriin ja Azemin palatsiin.
Isoja vesipyöriä
Kaupungin lukuisat valtavat vesipyörät on aikoinaan rakennettu nostamaan vettä kaupungin tasoa alempana virtaavasta Orontes-joesta kastelukanaviin ja suihkulähteisiin. Vesipyöriä on ollut Hamassa antiikin ajoista alkane, mutta nykyaikaan asti säilyneet ovat pääosin mamelukkien ja ottomaanien ajalta 1200 – 1500-luvuilta. Mamelukit olivat hallitsijadynastia, jotka hallitsivat osia Lähi-idästä keskiajalla, erityisesti Egyptiä ja Syyriaa.
Vesipyöriä on edelleen jäljellä parikymmentä. Kävimme katsomassa niitä joen rannalle sijoittuvassa puistossa ja kävellen joen rantaa sen kummallakin puolella. Parhaimmillaan vesipyörät heijastuvat joen veteen, joskin ilmastonmuutoksen tai muun syyn takia Orontes-joessa ja koko Syyriassa on satanut viimeksi kuluneen vuoden aikana paljon tavanomaista vähemmän ja sen myötä joessa on vettä vain nimeksi.
Puistossa meitä lähestyi muutama Syyrian lippua kantava mies kameran kanssa. He halusivat ottaa ryhmästämme valokuvan lipun kanssa. Aikoinaan tätä kuvauspalvelua tarjottiin ehkä paikalla vieraileville lukuisille turisteille maksullisena palveluna, mutta nyt he eivät halunneet meiltä maksua, vain kuvan – ehkä he halusivat omalta osaltaan jossain kanavassa kertoa, että turistit ovat palanneet Hamaankin. Samanlaisia pieniä ryhmiä lipun ja kameran kanssa näimme myöhemmin mm. Aleppossa.
Azemin palatsi (Qasr al-Azem)
Azemin palatsi on pari sataa vuotta vesirattaita uudempaa Haman kaupunkia. Palatsi rakennettiin asuinpalatsiksi ottomaanien aikaan 1700-luvulla. Saman niminen palatsi, joskin isompi, on myös Damaskoksessa ja vierailimme sielläkin, eli palataan siihen Damaskoksesta kertovan jutun yhteydessä.
Rakennus on hyvä esimerkki alueelle tyypillisestä arkkitehtuurista sisäpihoineen, kaariholvineen, kivimosaiikein koristelluin seinin ja suihkulähteineen.
Suihkulähteitä näimme noin jokaisessa vanhassa asuinrakennuksessa Syyriassa, myös hotelleissamme ihan moderneja lukuunottamatta. Monet niistä olivat todella kauniita ja suihkulähteen reunoilla olevat “suihkuhanat” tapasivat olla eläinten muotoisia. Vesi virtasi niissä hiljaa ja rauhallisesti, palatsien rauhalliseen ilmapiiriin sopivalla tavalla.
Monissa rakennuksissa on käytetty mustavalkoista basalttia ja kalkkikiveä rinnan ja sen myötä rakennusten seinät ovat mustavalkoruudullisia.
Palatsi on avoinna yleisölle ja sen yhteydessä toimii pieni historiallinen museo, jossa on esillä mm. perinteisiä pukuja ja esineitä – osa tietysti aika pölyttyneitä, niin konkreettisesti kuin museokokemuksenakin, mutta ajatellen sitä, että niin Syyriassa, kuin Libyassa, jossa vierailimme samalla matkallamme, monet museot ovat edelleen kokonaan kiinni sisällissotien jäljiltä, niin jo auki oleva museo on saavutus!
Onpa kaunista! Kyllähän tässä alkaa tehdä mieli Syyriaan.
Jo se, että suihkulähteissä ylipäätään on vettä, on jo jotain jos verta vaikkapa Afrikkaan, missä ne ovat lähes aina kuivia. Mutta nuo vanhat palatsimaiset rakennukset ovat todella upeita.
Kiitos Daniel! Syyria on rosoinen yhdistelmä kaunista ja raunioita, mutta säilyneet palatsit, joita on niin museoina, kahviloina kuin hotelleina ovat kyllä kaikki upeita! Kaikki suihkulähteet eivät pulppua koko ajan, mutta osa kyllä ajoittain :-)
Komean näköinen tuo Azemin palatsi, ja varsin kiinnostavia nuo vesipyörät – enpä muista, olenko sellaisiin missään törmännyt. Millaista ruoka muuten oli Syyriassa?
Kiitos Mikko! Itse jotenkin hämärästi muistan, että jossain olisi tuollaisia vesipyöriä muuallakin ollut, mutten osaa edes sijoittaa mihinkään paikkaan. Ruoka oli hyvää – verrattuna vaikka joihinkin Afrikan maihin :-)
Syyria kyllä kiinnostaa koko ajan vain enemmän ja enemmän! Tosi kauniin näköistä :)
Kiitos Eveliina! Syyriahan tapasi olla hyvinkin suosittu kohde ennen sotaa – joten miksei se palaisi sellaiseksi.
Olipa kaunista! Syyriää ei pahemmin ole ikinä miettinyt kohteena, ehkä joskus!
Kiitos Petra! Syyriahan oli suosittu kohde, joten ehkä se taas kohta on!