Tripoli, Libya

Aikoinaan Bolivian Santa Cruzissa vieraillessamme opimme nopeasti, että on syytä eri yhteyksissä tarkentaa, että mistä Santa Cruzista on kyse, sen nimisiä kaupunkeja kuin taitaa olla satoja. Tripolinkin osalta tarkennus, että kyse on Libyan pääkaupungista on paikallaan, sillä Tripoleitakin on maailmassa ainakin kolme. Libyan pääkaupunkia, Tripolia, kutsutaan joskus myös Länsi-Tripoliksi. Itä-Tripoli, joskin sitäkin yleensä kutsutaan vaan Tripoliksi, sijaitsee Libanonissa ja on Libanonin toiseksi suurin kaupunki. Kreikassa, Peloponnesoksen niemimaalla, aika lähellä Napfliota, on sielläkin Tripoli-niminen kaupunki.

Libyan pääkaupungin Tripoli, kolme kaupunkia, oli antiikin aikana nimeltää Oea, ja sen kolmen kaupungin alue koostui itse Oeasta, Sabrathasta ja Leptis Magnasta.

Neljän päivän mittaisen Libyan matkamme päiväohjelma oli melko joustava, olimmehan matkalla vain me + opas + yhdessä henkilössä turistipoliisi ja autonkuljettaja. Heti maahan saapuessamme oppaamme ehdotti etukäteen sovittuun ohjelmaamme ohjelman muutosta ja niin lopulta tutustuminen Tripoliin jäi viimeiselle matkapäivällemme siinä missä ensin oli tarkoitus aloittaa siitä. Hetken oli jo vähän huolissani, että vielä joku muutos ja koko Tripoli olisi jäänyt näkemättä, mutta ei käynyt niin. Eikä jäänyt Leptis Magnakaan näkemättä, sillä ihan erityisesti halusin sen Libyassa nähdä.

Vanhoja kuuluisia hotelleja

Tripolissa aloitimme Libyassa 80-luvulla asuneen ystäväpariskuntamme takia Grand – hotellin edustalta. Hotelli oli heille jäänyt mieleen noilta vuosilta, kuten myös sen vieressä sijaitseva Marttyyrien aukio, aikoinaan nimellä “Vihreä tori”, Green Square, tunnettu. Grand Hotel oli remontissa, eli sinne emme päässeet, mutta kuvat rakennusta ympäröivässä suoja-aidassa lupailivat sille vielä uutta loiston aikaa?

Myöhemmin yritimme myös päästä käymään kaupungin vanhimmassa ja ainakin aikoinaan kuuluisassa Al Waddan -hotellissa, mutta emme päässeet sinnekään – kuulemma rakennus, joka sekin näytti olevan remontissa, oli vuokrattu italialaisille, ehkä Italian lähetystölle?

Punainen linnoitus

Marttyyrien aukion reunassa sijaitsevan Punaisen linnoituksen suhteen meillä sentään oli sen verran tuuria, että sinne pääsimme sisällekin. Linnoituksessa sijaitseva museo sen sijaan oli edelleen vierailumme aikana kiinni, mutta pääsimme muutamasta pölyisestä ikkunasta kurkistamaan sinne sisälle ja toteamaan, että onhan niitä siellä, lukuisia antiikin patsaita.

Linnoitusta oli kyllä kiva kierrellä, etenkin, kun muista turisteista ei ollut haittaa – niitä ei ollut. Massiivinen linnoituskompleksi on toiminut hallitsijoiden asuinpaikkana roomalaisista ajoista alkaen aina Italian siirtomaakauteen asti.

Linnoituksesta on kivat näköalat niin Marttyyrien aukiolle kuin Tripolin satamaan. Oppaamme mukaan linnoituksen yhdessä kulmassa sijainneelta parvekkeelta Gaddafi olisi pitänyt viimeisen puheensa libyalaisille elokuussa 2011 ennen poistumistaan kotikaupunkiinsa Sirteen, missä hänellä edelleen oli kannatusta, mutta saattaa olla legandaa, sillä en ainakaan kohtuullisella etsimisellä löytänyt tätä tietoa netistä. Useinhan oppaat kertovat kivoja tarinoita, jotka eivät välttämättä oli ihan historiallisia faktoja :-) Lokakuussa 2011 Nato-joukot onnistuivat surmaamaan hänet ja Mohammed Gaddafin aika oli ohi.

USS Philadephia

Ylpeänä libyalaisena oppaamme kertoi myös tarinaa siitä miten libyalaiset tuhosivat amerikkalaisen fregatti USS Philadelphian Yhdysvaltain ja Tripolin välisessä sodassa 1800-luvun alussa. Vuonna 1803 amerikkalainen fregatti USS Philadelphia ajoi karille kaupungin edustalla ja liikuntakyvyttömänä päätyi Tripolin joukoille. Aluksen yli 300 hengen miehistö vangittiin ja heistä vaadittiin suuret lunnaat. Seuraavana vuonna Yhdysvaltojen merivoimat palasivat Tripoliin ja polttivat karille jääneen laivan estääkseen sen käytön vihollisen aseena, eli se USS Philadelphiasta. Aluksen hylystä on jäljellä vain masto, joka pystytettiin yhdelle Tripolin linnan muureista Vihreää muuria vastapäätä.

Riemukaarelta soukkeihin

Linnoitukselta suuntasimme Ottomaanien kellotornille ja edelleen Gurgin moskeijalle ja Markus Aureliuksen riemukaarelle. Näistä vaikuttavin oli Markus Aureiluksen riemukaari. Riemukaari on roomalaiselta ajalta, 100-luvulta ja Tripolin ehkä tunnetuin nähtävyys Punaisen linnoituksen ohella.

Riemukaaren tienoilla poikkesimme myös kirjakaupassa ja kahvilassa.
Varomattomina olimme jutelleet keskenämme suomea ja eikös kirjakaupassa sattunut sitten olemaan yksi suomalainenkin! Kyllä suomalainen suomalaisen maailmalla löytää. Kaveri ei kuitenkaan ollut turisti vaan kansainvälisen järjestön leivissä Libyassa.

Matkan varrella poikkesimme myös silloin tällöin vanhan kaupungin kujille ja soukkeihin, joskaan ne eivät aamupäivällä vielä olleet kovin eläväisiä.

Yusuf Karamanlin talo ja taidemuseo

Emme ilmaisseet erityistä kiinnostusta Yusuf Karamanlin taloon, mutta oppaamme mielestä se “kuului ohjelmaamme”, joten poikkesimme sielläkin. Talo on 1800-luvun taitteesta, siis samoilta ajoilta kuin Yhdysvaltain kanssa käyty sota ja USS Philadelphian tuho, mutta nykyisin museona. Talo kuuluu Tripolin vanhan kaupungin suojeltuun osaan, joka on ehdolla Unescon maailmanperintökohteeksi, joten olkoon, ainahan sitä voi muutaman pölyttyneen nuken ja sekalaisen esinekokoelman vilkaista. Rakennus yksityiskohtineen, kuten sisäpihan suihkulähde ja marmorilattiat, oli sitä paitsi kyllä hieno.

Eskender Arts House ei kuulunut ohjelmaamme, mutta onneksi kävimme myös siellä. Kyseessä on libyalainen taidekeskus, joka pyrkii edistämään taidetta ja kulttuuria Libyassa. Luultavasti näyttelyt sen tiloissa vaihtuvat, mutta vierailumme aikana esillä oli useita hyviä elämää Libyassa kuvaavia maalauksia ja muutamia muita viehättävän yllätyksellisiä töitä.

Kierroksemme lopuksi palasimme jonnekin pain kaupungin soukkia ja kujia kävellessämme takaisin kohti Marttyyrien aukiota. Vähitellen iltapäivän kääntyessä jo iltaan ne tuntuivat vähän heränneen elämäänkin, mutta sellaista ihmis- tai tavaramäärää, mitä olimme nähneet Damaskoksessa emme täällä nähneet.