Santa Cruz saattaa olla haasteellisin paikka maailmassa löytää perille. Ainakin, jos ei ole tullut määriteltyä, että mihin maailman lähes 300 Santa Cruz -nimisestä paikasta on menossa! Iso osa näistä löytyy Väli- ja Etelä-Amerikasta, vaikka eniten niitä onkin Filippiineillä. Suomalaisille tunnetuimmat saattavat olla Teneriffalla, Madeiralla ja ehkä Kaliforniassa. Bolivian Santa Cruzista käytetään myös nimeä Santa Cruz de la Sierra ja jos olet lentoja kaupunkiin varaamassa, niin tämän Santa Cruzin lentokentän nimi on Viru Viru, eli VVI.
Me päädyimme Santa Cruziin pitkälti lentoyhteyksien takia. Nyttemmin kuulemma pääosa Bolivian kansainvälisistä lentoyhteyksistä rakentuu Santa Cruzin varaan. La Pazin (tai tarkkaan ottaen La Paz/El Alton) kenttä on pienempi ja isoilla koneilla lennetään mieluummin Santa Cruziin. Niinpä mekin siirtyessämme Asuncionista La Paziin vaihdoimme jo konetta Santa Cruzissa. Koska myös lento Boliviasta Miamiin lähti Santa Cruzista, niin palasimme sinne La Pazista ja jäimme tällä kertaa kaupunkiin runsaaksi vuorokaudeksi, sillä matkamme lentoreittiä suunnitellessamme tuntui hyvältä ajatus olla ajoissa paikalla ennen pisimpiä lentoja.
Eikä tietysti Santa Cruzin kaupunginkaan kokeminen huono idea ollut – onhan se Bolivian suurin kaupunki ja maan taloudellinen keskus. Hallinto sen sijaan jakaantuu La Pazin ja Sucren välillä, La Pazin vieden siitä suurimman osan.
Kaupunkikierros Santa Cruzissa
Santa Cruzin kaupunkiin tutustuimme heti saapumispäivänämme puolen päivän mittaisella kaupunkikierroksella. Täälläkin (kuten vaikka Asuncionissa, Paraguayssa) miljoonakaupungin etäisyydet asettavat omat haasteensa, joten ison osan kaupungista näimme auton ikkunasta. Kaupungin vanhaan keskustaan toki jalkauduimme katselemaan perinteistä keskusaukiota, tutustuen käsityömarkkinoihin ja paikalliseen kahvilaan. Kahvilavierailulla opimme, että täällä, trooppisessa miljoonakaupungissa, ruoka-aikoja on neljä, aamiainen, lounas, siesta ja illallinen. Iltapäivällä vietetyn siestan jälkeen nautitaan välipala, jotta taas jaksaa myöhään illalla nautittuun illalliseen asti. Santa Cruz de la Sierra on lähes merenpinnan tasolla, että täällä ei korkeus enää haittaa eikä sen mukana tuleva viileys – päin vastoin kuumuus.
Kaupunkien, La Pazin ja Santa Cruzin, väliset ristiriidat tulivat selväksi oppaamme jutuista noin parin ensimmäisen korttelin aikana. Ehkä kaupungissa syntynyt, vähintäänkin sinne hyvin kotiutunut oppaamme oli henkeen ja vereen Santa Cruzin puolella. Hänen kaltaisiaan on vuosien mittaan ollut monia, sillä maassa on ollut suuriakin levottomuuksia asian tiimoilta. Nyttemmin sentään osa Santa Cruzin alueen tuotannosta ja tuloista jää maakunnan alueelle ja varojen käytöstä voidaan käyttää täällä, ei kaukana La Pazissa.
Bolivian talous nojaa nyttemmin isolta osin kaasuun. Maan kaasuvarat ovat Etelä-Amerikan suurimmat Venezuelan jälkeen ja vasemmisto on kansallistanut niin niitä kuin muita Bolivian luonnonrikkauksia presidentti Evo Moralesin kaudella (2006 – 2019).
Bolivialaisten arkea
Santa Cruzin keskusaukio toi mieleemme monella tapaa Dominikaanisen tasavallan Santo Domingon – ehkä vain pulujen takia, mutta kyllä niissä muutakin samaa oli. Jesuiittojen vaikutus kaupungin ja maan menneisyyteen näkyy myös Boliviassa, kuten vaikka Paraguayssa. Kaupungissa on myös isohko yhteisö mennoniitteja (vrt. amishit Pohjois-Amerikassa tai lestadiolaiset Suomessa). Juuri Santa Cruzin mennoniittien keskuudessa tapahtuneista raiskauksista kertova elokuva Women Talking sai tänä vuonna Oskarin parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta. Emme ole vielä elokuvaa nähneet, mutta toki etsimme sen nähtäväksemme lähiaikoina!
Kodikas hotelli ja eläintarha
Santa Cruzin kaupunki on muuten siitä harvinainen, että se on Haminan tapaan toteutettu ympäräkaavaan. Santa Cruz lähti kasvamaan vasta maan talouden nousun myötä. Vanha kaupunki jää ensimmäisen kehän sisälle ja kasvava kaupunki rakennettiin suunnitellusti kehä kerrallaan ja liikenne perustuu näihin kehäteihin ja säteittäisesti niitä halkoviin teihin.
Hotellimme Alfonsina Hotel Boutique by Inboccalupo sijaitsi lähellä kolmatta kehää. Karkeasti ottaen mitä ulommille kehille kaupungissa mennään, niin sitä kalliimpia (ja aidatumpia) asuinalueet ovat. Oppaamme antoikin meille ”luvan” liikkua vapaasti hotellimme ympäristössä: täällä on ihan turvallista! Alfonsina -hotelli oli taas jotain ihan muuta kuin mikään matkamme aikaisemmista hotelleista, siis persoonallinen isolla P:llä. Mutta palataan näihin hotelleihin vähän myöhemmin …
Tätä testasimmekin toisena Santa Cruzin päivänämme, kun vapaapäivänä ennen iltalentoamme mietimme, että kyllä me tänäänkin jotain teemme pelkän lepäämisen sijaan. Santa Cruzin eläintarhassa voisimme kuulemma nähdä jaguaareja ja muitakin Etelä-Amerikan eläimiä ja se sijaitsi kävelyetäisyydellä hotelliltamme, joten teimme iltapäiväretken sinne. Menomatka taittui kuitenkin uberilla, niin ei tarvinnut arvailla sisäänkäynnin sijaintia, mutta takaisin tosiaan kävelimme rauhallisen asuinalueen katuja pitkin, poiketen välillä ihan sympaattisessa kahvilassa, jonka yhteydessä jo myös joitain pieniä myymälöitä. Jos Boliviassa ja Santa Cruzissa joskus on ollut levotontakin, niin ainakaan tuona iltapäivänä ja tuolla alueella siitä ei ollut havaittavissa jälkeäkään.
… löytyihän se oikea jaguaarikin
Eläintarhassa tosiaan oli jaguaareja, joista yksi sellaisessa aitauksessa, että sitä saattoi tarkkailla ilman välissä olevia kaltereita. Näimme myös tapiireja, kapybaroja, kultajäniksiä (myös aitausten ulkopuolella), vyötiäisiä ja lintuja ja käärmeitä, joista erityisesti anakondat olivat kiinnostavia. Miksei myös piraijat.
Eläintarha on tietysti aina eläintarha ja tuskin nuo eläimet olivat riemuissaan siitä, että olivat tuonne päätyneet, mutta toisaalta emme me – tai lukuisat bolivialaiset lapset – muuten olisi näitä eläimiä missään nähneet. No, kultajäniksiä olemme nähneet useammassa maassa. Kuten myös nenäkarhuja.
Paikalliset olivat muuten välillä hellyyttävänkin kiinnostuneita siitä, että me näimme ja huomasimme kaiken – taitavat (länsimaiset?) turistit sittenkin olla Santa Cruzissa harvinaisia, toisin kuin La Pazissa ja Bolivian ylänköjen turistikohteissa.
Santa Cruz de la Sierra Facebookissa
Lisää kuvia Santa Cruzista voit halutessasi katsoa näistä kahdesta Facebook-julkaisustamme, toinen kaupunkikierrokseltamme, toinen eläintarhasta:
Tuo on muuten harmittavaa (samoin kuin Venezuelan osalta), että huolimatta kaasuvaroista, on maa kuitenkin niinkin köyhä. Selvisikö (lyhyehkön) käyntinne aikana, pidettiinkö Che Guevaraa enemmän roistona vai sankarina? Kuubassakin on ainakin osittain hyvin ristiriitainen henkilö.
Kiitos Mikko! Lohduttoman köyhästä maasta Bolivia lienee kuitenkin jo ponnistanut lähemmäs Etelä-Amerikan keskikastia. Che Guevarasta oli puhettaa vaan äärimmäisen lyhyesti selityksenä sille, että miksi häneen liittyviä tauluja tai julisteita oli myynnissä täällä(kin), emme sivunneet paikallisten kanssa asiaa sitten yhtään sen enempää.
Olipa mielenkiintoinen postaus. Bolivia on jostain syystä jäänyt kovin tuntemattomaksi maaksi itselleni, enkä tiedä sieltä muita paikkoja kuin pääkaupungin ja Titicacajärven. Olen muuten tavannut Evo Moralesin seminaarissa Mexico Cityssä. Siellä on ollut usein muitakin ”alan ihmisiä”, kuten Hondurasin entinen presidentti Manuel Zelaya, Che Guevaran tytär Aleida ja Hugo Chavezin veli Adán.
Kiitos kommentistasi! Lähes viimeiseksi maaksi tuolla mantereella se meilläkin jäi :-) Titicaca-järven retkestämme on vielä juttu kirjoitusjonossa.
Lentoja ostaessa pelkään ostavani väärän lennon, kun samannimisiä paikkoja useita. Mutta että 300 Santa Cruzia. Kalifornian vastaavaan menossa tulevalla viikolla??
Kiitos Mari! Kannattaa tosiaan tsekata lentokentän koodi ennen kuin ostaa lennot :-)
En olisi osannut yhdistää Santa Cruzia Boliviassa olevaan kaupunkiin. Kaupungin nimi tosiaan aika yleinen. La Paz tuntuu olevan se kuuluisin paikka Boliviassa, Sucre ei niinkään. Kiinnostava tuo että lentoyhteydet tosiaan päätyvät Santa Cruziin. Yritin etsiä lentoja La Paziin niin olivat aika harvassa ja Suomesta lähtiessä 2-3 vaihdolla sinne pääsisi. Ehkäpä helpompi etsiä reitti siis ensin Santa Cruziin.
Kiitos Jani! Nykyisessä edelleen ainakin hienoisessa lentokaaoksessa tuntuu hyvältä välttää monen lennon ketjuja. Siksi valitsimme matkallamme kohteiden järjestyksen siten, että koko reitillä oli vaan kaksi vaihdollista yhteyttä, Miamista Sao Paulon kautta Iguassulle ja Asuncionista Santa Cruzin kautta La Paziin. La Pazissa kävimme ensin ja sitten vasta palasimme taas Santa Cruziin, jotta pitempi lento Miamiin ei olisi onnistuneen vaihdon varassa. No, käytännössä sen pitkän lennon kanssa sitten kävi niinkuin kävin, mutta emmepä ainakaan myöhästyneet siltä :-)
Käytän tarvittaessa tätä Flight Connections -sivustoa hahmotellessani reittejä, eli jos haluan jonnekin, niin tsekkaan mistä sinne pääsisi ja minne sieltä pääsisi, helpoiten.
Todella mielenkiintoista luettavaa. Boliviasta omat mielikuvat olivat tätä ennen aika olemattomat, joten mukavaa kuulla teidän kokemuksia. Tämäkin maa kyllä kiinnostaa ehdottomasti, jos ja kun vaan taas Etelä-Amerikan suunnalle lähdetään.
Santa Cruzeja näkyi kartalla Buenos Airesin ympäristössä myös, aika hauskaa, että niitä on noin paljon :)
Kiitos kommentista! Syystä, jos kai toisestakin, Bolivia ei ihan ensimmäiseksi – meillekään – nouse Etelä-Amerikan matkakohteiden listalle, vaikka sielläkin on toki nähtävää ja koettavaa.