Palmyra, päivä keskellä Syyrian autiomaata

Ennen Syyrian matkamme varaamista kävin läpi matkoja sinne järjestävien kansainvälisten matkatoimistojen vaihtoehtoja. Tavoitteenani oli löytää kiertomatka, joka kävisi mielestäni oleellisissa kohteissa Syyriassa, mutta kuitenkin kohtuullisilla kilometreillä, eli päivittäisillä ajomatkoilla. Yksi näistä oleellisista kohteista oli Palmyra – ei Palmyraa, ei matkavarausta! Lopulta päädyimme Untamed Boardersin matkaan, jonka hyvänä puolena oli vielä sen sijoittuminen ihan syyskuun loppuun, jolloin lämpötilat olisivat hyvällä tuurilla jo vähän alhaisempia kuin syyskuun alussa – ja sattuipa vielä, että syntymäpäivänikin osui matkan ajalle, eli matka kelpasi synttärimatkaksikin :-)

Kuluneet vuoden matkoillamme Afganistanissa ja Syyriassa on moniakin samankaltaisuuksia, mutta Palmyraa ajatellen yksi ylitse muiden – näissä maissa vuosituhansia vanhoja historiallisia kohteita on viimeksi kuluneiden vuosikymmenien aikana räjäytetty taivaan tuuliin. Afganistanissa talebanit päättivät hankkiutua eroon Bamyanin jättimäisistä buddhista, Syyriassa ISIS käytti reilusti räjäytysainetta mm. Palmyran Baalshamin ja Belin temppeleihin ja riemukaareen. Kummassakin tapauksessa tuloksellisesti, sillä jäljellä jäi lähinnä kivikasoja.

Palmyra, antiikin ajan kaupunki

Palmyra sijaitsee Syyrian aavikon – ja oikeastaan myös nykyisen Syyrian keskellä. Se on yksi Lähi-idän kuuluisimmista ja historiallisesit merkittävimmistä antiikin aikaisista kaupungeista, joka ehkä hiukan ironisesti, tuli vielä kuuluisammaksi isoilta osin tuhouduttuaan selvittyään sitä ennen autiomaassa useita tuhansia vuosia.

Palmyra asutettiin arviolta 4 000 vuotta sitten, mutta erityisesti Rooman vallan aikaan, 1. – 3. vuosisadalla se kukoisti karavaanikeskuksena ja kaupankäynnin solmukohtana. Täällä Rooman ja Persian imperiumit kohtasivat kaupan, ei sodan, merkeissä.

ISISin “uroteot” Palmyrassa

Palmyran tunnetuimpia monumentteja olivat Belin ja Baalshamin temppelit, pääkadun pylväskäytävä, teatteri, agora ja hautatornit. Näistä monet olivat selvinneet autiomaassa vuosiin 2015 – 2017 asti, mutta yksi kerrallaan ISIS tuhosi niitä.

ISIS valtasi Palmyran Syyrian hallituksen joukoilta keväällä 2015. Arkeologisen alueen vieressä sijaitsevan kaupungin asukkaista monet teloitettiin heti noin alkajaisiksi.

Sen jälkeen “työlistalla” olivat Belin ja Baalshamin temppelit, riemukaari ja hautatornit. Tältä osin alueen tuhoaminen saatiin “valmiiksi” seuraavan vuoden aikana loppuun mennessä. Räjäytysainetta tarvittiin suuria määriä, mutta jotenkin sitä vaan riitti.

Palmyran pääarkeologi Khaled al-Asaad murhattiin elokuussa 2015, sillä hän ei suostunut paljastamaan minne osa esineistöistä oli piilotettu. ISISillähän oli parikin tavoitetta, tuhota ei-islamilaisena pitämäänsä taidetta ja myydä mahdollisimman hyvään hintaan maailmalle myytäväksi kelpaavaa esineistöä. Osa esineistä oli jo ehditty evakuoida Damaskoksen museoihin.

Tähän ilmiöön tutustuimme myös mm. Kabulissa, jonka museoissa oli paikoitellen melko väljää, sillä Taleban oli myynyt niistä monia esineitä.

Kevättalvella 2016 Syyrian halitus onnistuu saamaan Venäjän ilmavoimien tuella Palmyran takaisin hallintaansa. UNESCO aloittaa tuhojen arvioinnin ja dokumentoinnin ja maailma kauhistelee tuhoja.

Joulukuussa ISIS onnistuu valtaamaan alueen uudelleen kolmeksi kuukaudeksi. Alueen tuhoamiseen he eivät enää vuoden 2017 alussa varsinaisesti ehdi panostamaan, mutta linnoituksen ja amfiteatterin käyttö sotilaallisissa operaatioissa vahingoittivat niitä kuitenkin jossain määrin.

Amfiteatterissa vieraillessamme syyrialainen oppaamme kertoo elävästi – vai pitäisikö sanoa kuolleesti – miten jossain vaiheessa operaatiota ISISin komentajat kehottivat kymmeniä sotilaita asettumaan riviin teatterin näyttämön edustalle. Kun rivi oli sitten saatu suoraksi, niin sotilaiden kaulat katkottiin.

Palmyra syksyllä 2025

Vierailimme Palmyrassa alkusyksystä 2025. Aluetta on rajoitetusti restauroitu – tai ainakin raivattu sen verran, että sinne voidaan päästää vierailijoita. Tosin kun jossain kohtaa kierrostamme kysyimme, että voimmeko käydä katsomassa mitä tuosta ikkunan näköisestä aukosta näkyy, niin saimme ohjeen, että menkää nyt sitten, mutta tasan tuota polkua pitkin, sillä koko alueen osalta ei vieläkään voida taata, etteikö siellä olisi räjähtämättömiä miinoja.

Kierroksemme Palmyrassa alkoi nykyisin aukiolta näyttävältä alueelta, jossa ennen sijaitsi mahtava Belin temppeli. Opas kertoo temppelistä postikorttien avulla meidän kaikkien katseen kiinnittyessä siihen ainoaan parin pystyyn jääneen pylvään muodostamaan porttiin. Monet kuvat Palmyrasta ovatkin nykyisin kuvia, jossa näkyy tämä pystyyn jäänyt portti ja sen eteen sijoitettu vanha postikortti, jossa näkyy tuhottu temppeli. Mekin toki yritämme ottaa sellaisen kuvan. Kuvaaminen tosin on keskipäivän auringossa puhelimien kameroilla haastavaa. Järjestelmäkameraa emme tällekään matkalle ottaneet ajatuksena, että se saattaisi herättää ainakin kaupungeissa liikaa huomiota.

Alueen reunoille on kuitenkin jäänyt pystyyn niin seinämiä kuin pylväsrivistöjä, joista saa hyvin mielikuvan siitä, että miten iso temppeli on ollut. Temppeli, joka on nyt kivikasana tuon yhden pienen portin takana.

Oppaamme näyttää meille myös jonkin matkan päässä näkyviä nyt suljettuja hotelleja. Niistä kuuluisimmassa Zenobia Cham Palace -hotellissa Agatha Christie asui kuulemma aikanaan miehensä kanssa pitempiäkin jaksoja. Nyt hotellit, tämäkin, on raunioina.

Belin temppeliltä teatterille

Palmyran alue on suuri, on keskipäivä ja turisteja on vähän – meidän kuuden hengen ryhmämme – joten saatamme liikkua alueella osittain pikkubussillamme. Matkaammekin siis Belin temppelin ja pääkadun välisen matkan autolla.

Pääkatu, pylväskäytävä, on lähes kilometrin pituinen ja se on reunustettu korinttilaisilla pylväillä. Palmyran kai toistaiseksi vielä ainoa kameliyrittäjä saapuu hänkin paikalle tarjoten kamelikyytiä, mutta kukaan ryhmästämme ei innostu. Myöhemmin iltapäivällä, paikallisella keitaalla, näemme kuitenkin, että luultavasti syyrialainen perhe monine lapsineen innostuu kamelistakin ja kameliyrittäjäkin saanee jonkinlaisen päiväpalkan lähes autiossa kohteessa.

Pääkadun päässä, siis siltä osin, jota saamme sitä kävellä, on roomalainen teatteri, osittain tuhottu neljän kivipylvään ryhmä, Tetrapylon, ja muinainen kauppapaikka, Agora. Riemukaarta ei enää ole, mutta osa siitä on säilynyt sen verran isoina lohkoina, että sen kokoamista ja restaurointia kuulemma harkitaan.
Baalshamin temppelin suuntaan emme kävele, syystä tai toisesta – ehkä siellä ei ole enää mitään nähtävää.

Afganistanin Bamyanissa räjäytetyistä buddhistakin on jäljellä kasa kivia kummastakin, mutta ne näyttivät kyllä olevan niin pieninä palasina, että restaurointi tuskin on niiden osalta mahdollista.

Teatteri on nykyisin yksi alueen parhaiten säilyneistä rakenteista.

Näkymä Palmyran linnoitukselta

Alueelle, jossa monikerroksiset hautatornit sijaitsivat ei vielä ole pääsyä. Oppaamme kyllä kuvaa meille tätä roomalaisen ja itämaisen hautaustavan yhdistelmää, jossa hautatorniin sijoitettiin vainajia päällekkäin. Varakkaat suvut rakennuttivat omansa, mutta vähemmän varakkaat saattoivat myös vuokrata paikan olemassolevista hautatorneista tietyksi määrää vuosia. Näinhän suomalaisetkin hautapaikat menevät nykyisin, niin saa oikeuden vaikka 25 vuodeksi, jonka jälkeen sopimus on uusittava, jos haudan haluaa säilyttää.

Myöskään Diocletianuksen sotilasleiriin tai Zenobian palatsille asti emme pääse.

Palmyran linnan näemme korkealla kukkulalla. Sekin kärsi sodan aikana vaurioita, mutta on jo osittain korjattu.

Syyriasta Wanderlust-lehteen kirjoittanut toimittaja oli päässyt aloittamaan tutustumisensa alueeseen nousemalla linnoitukselle ja hän kirjoittaa näkemästään näin:

Karu, puolikuiva erämaa teki ensimmäisestä näkymästäni Palmyran raunioihin entistäkin henkeäsalpaavamman. Palmyran linnan korkeuksista kohoavat temppelit, holvikaarit, pylväikkökadut ja amfiteatteri – kaikki ylellisestä hunajanvärisestä kivestä muovatut – kimaltelevat kuumuudessa kuin kangastus. Kun pääsemme lähemmäs akantinsukuiset kasvit, viiniköynnökset ja toogiin pukeutuneet hahmot kertoivat kaupungin entisestä loistosta vielä paremmin.

Me saimme tyytyä näkemään tuon linnan vain etäältä, syystä tai toisesta.

Vasta nyt – kuten me – Palmyrassa vierailevat eivät enää näe tätä antiikin kaupunkia menneessä loistossaan. Nykyinen Palmyra tarjoaa toisenlaisen elämyksen: muistutuksen siitä, miten mielettömiä tuhoja nykyiset sodat maailmassa aiheuttavat, paitsi ihmisille, myös vuosituhansia säilyneille historiallisille kohteille. Syyrialainen oppaamme korostaa toivoa ja kaiken kuitenkin säilyneen merkitystä. Palmyrassa voi raunioiden keskellä silti nähdä edellen kaupungin entisen loiston.

Palmyra oli muuten myös mukana tällä listalla – mutta ei se kokonaan ole menetetty, eikä siellä vieraileminen enää ole mahdotonta!