Syyrian kiertomatkamme kohteista viimeisenä – blogissa – on vuorossa Aleppo ja Homs. Nämä kaksi kaupunkia olivat näkemistämme pahiten sodan moukaroimia. Raqqassa emme käyneet – ehkei siellä enää ole mitään jäljellä?
Aleppossa, kuten Damaskoksessakin, viivyimme pari päivää – Homsiin tutustuimme vain hetken matkalla Alepposta Maaloulaan ja edelleen Damaskokseen.
Sota ja maanjäristys
Alepposta tuli Syyrian sodan tuhoisin taistelukenttä, koska se oli maan suurin ja tärkein kaupunki, niin talouden, kulttuurin kuin historian keskus, jonka hallinta symboloi koko sodan lopputulosta. Sen sijainti lähellä Turkin rajaa teki siitä myös sotilaallisesti ratkaisevan: kapinalliset saivat tukea ja tarvikkeita pohjoisesta, kun taas hallinto pyrki kaikin keinoin pitämään kaupungin. Vuonna 2012 Aleppo jakautui kahtia, ja vuosien piirityksen ja ilmaiskujen jälkeen hallituksen joukot valtasivat sen takaisin loppuvuonna 2016 Venäjän tuella. Taistelut jättivät jälkeensä valtavat tuhot, joita näimme etenkin Aleppon linnan ympäristössä. Osasta taloja oli jäljellä vain kivikasoja, osasta puuttui seiniä ja osasta oli tuhoutunut vain jokin nurkka, joka oli jo ehditty rakentaa uudelleen.
Vuonna 2023 Aleppon tuho jatkui, sillä Turkin ja Syyrian alueelle helmikuussa iskenyt maanjäristys osui Syyriassa erityisesti Aleppoon. Jälleenrakennus oli tuolloin juuri päässyt vauhtiin ja nyt korjattavaa tuli vielä lisää. Pahoin tuhoutuneissa soukeissa kivikasojen keskellä kulkiessamme oppaamme ehkä jo vähän yltiöpositiivisesti “kehui” maanjäristystä, joka “tarkisti” säilyneiden rakenteiden kunnon. Jotenkin ajatuksena, että koska soukkialue oli taisteluissa jo pahoin tuhoutunut, niin nyt tuli tarkistettua, että jäljellä olevat rakenteet olivat kantavia ja kestävät vaikka maanjäristyksen. Olisihan se ollut huono juttu, jos rakennusta korjattaessa olisi jäänyt huomaamatta, että jonkun käytävän katto ei pitemmän päälle enää tulisikaan kestämään ja katto olisi sortunut siinä vaiheessa kun käytävä on täynnä ihmisiä.
Katunäkymiä ja nähtävyyksiä
Aleppon nähtävyyksistä keskityimme linnoitukseen, suurmoskeijaan, soukkialueeseen ja vanhaan saippuatehtaaseen. Kaupungissa, jossa saippuaa on valmistettu ehkä ensimmäisenä maailmassa, saippuatehdaskin voitaneen laskea nähtävyydeksi.
Tämän blogijutun rinnalle suosittelen muuten lukemistoksi Wanderlust -lehden elokuun 2025 -numeron juttua Syyriasta, joka kattaa luonnollisesti myös Aleppon. Toimittaja Simon Urwinin oppaana jutuntekomatkalla – kuten meidänkin, Untamed Borders -toimiston järjestämällä matkalla – oli vuosikymmeniä Syyriassa opastanut Tayseer Asadi.
Aleppon linnoitus
Vierailimme Aleppon linnoituksella heti kaupunkiin saavuttuamme, mikä olikin hyvä idea sikäli, että se on kohteena niin iso, että kaupunkikierroksen jatkaminen heti sen jälkeen olisi varmasti mennyt harakoille, sillä kierreltyämme useamman tunnin linnoituksen eri osia emme enää olisi pystyneet omaksumaan mitään muuta Aleppon kaupungista!
Aleppon linnoitus on yksi Lähi-idän vaikuttavimmista keskiaikaisista linnoituksista, ja sen rakenteet edustavat yli 2000 vuoden historiaa. Linnoituskin otti osumaa sodan aikana, mutta sen jykevät muurit kestivät tietysti paremmin kuin tavalliset kerrostalot. Monet yksittäiset rakennelmat linnoituksen sisällä kyllä vaurioituivat, mutta kunnostustyöt olivat jo pitkällä ja pääsimmekin kiertämään linnoitusta kattavasti.
Linnoitusta ympäröi syvä vallihauta, jonka yli nousee jykevä kivisilta, joka vie linnoituksen portille. Alun jälkeen sisäänkäynti tekee mutkan jos toisenkin, turvallisuussyistä, tietysti. Sisältä linnoituksesta löytyy niin hallitsijoiden kuin sotilaiden tiloja, pari moskeijaa, teatteri, joka tosin on uudempaa perua, kylpylä ja erilaisia varastotiloja. Kunnon vanhan linnan tyyliin siellä täällä on myös monia erilaisia salakäytäviä, joita oppaamme innokkaasti meille esittelee – eivät taida siis enää olla niin salaisia, mutta eivät luultavasti enää kulkukelpoisiakaan. Monet yksityiskohdat ovat todella upeita! Ylhäältä linnoituksen muureilta on myös luultavasti parhaat näköalat Aleppon kaupunkiin.
Aleppon moskeija
Myös Aleppon suurmoskeija tuhoutui, kuten myös sen minareetti. Uutta rakennetaan, mutta syyskuussa 2025 seisoimme vain hetken moskeijan rakennustyömaan ulkopuolella katsellen uutta minareettia. Oppaamme kertoo miten hän eri aikoina Aleppossa käydessään on nähnyt ensin minareetin olevan poissa, sitten sen jo taas nousseena ja jo kohta taas poissa. Minareettia uudelleen rakennettaessa huomattiin, että perustukset eivät olekaan vakaita ja se piti taas purkaa ja rakentaa kohta uudelleen.
Moskeijan korjaamiseen virtaa kuulemma hyvin rahaa ulkomailta, erityisesti tietysti ulkomaille muuttaneilta syyrialaisilta. Yksittäisten asuinrakennusten korjaamiseen varoja on niukemmin. Toisaalta vaikka monet asuintalotkin ovat tuhoutuneet asuinkelvottomiksi, niin kaupungin väkilukukin on laskenut, joten asuntopula ei ehkä ole ihan niin paha kuin voisi kuvitella. Myös monet pienet liikehuoneistot ovat kiinni, koska niiden omistajat ovat ulkomailla.
Aleppon soukit
Aleppon soukit olivat vuosisatoja vanha, katettujen kujien ja markkinahallien verkosto kaupungin historiallisessa keskustassa. Ne muodostivat Lähi-idän suurimpiin kuuluvan basaarialueen, jossa käytiin kauppaa tekstiileillä, mausteilla, kupariesineillä ja kuuluisalla Aleppon saippualla.
Syyrian sodan aikana Aleppon vanha kaupunki joutui raskaiden taistelujen keskelle, ja soukit kärsivät pahoin: tulipalot, pommitukset ja romahdukset tuhosivat arviolta yli puolet alueesta. Satoja kauppoja ja käsityöpajoja paloi, ja kaupankäynti pysähtyi täysin. Arkkitehtonisesti ja historiallisesti korvaamaton alue muuttui raunioiksi.
Jälleenrakennus on kuitenkin käynnissä. Pieni osa soukeista on jo kunnostettu ja avattu uudelleen. Maan taloudellinen tilanne, sanktiot ja turistien vähyys ovat kuitenkin hidastaneet tätä valtavaa urakkaa.
Kiertelimme pienellä vasta rakennustyömaana olevalla alueella ja kävelimme läpi muutaman jo toiminnassa olevan kauppakujan. Turisteja ei, meitä lukuunottamatta, juuri näkynyt, mutta paikalliset näyttivät kyllä jo käyvän ostoksilla muutamissa taas toimivissa myymälöissä.
Saippuatehdas
Keväisen Marseillen vierailumme jäljiltä halusin ehdottomasti tutustua saippuan valmistukseen Aleppossa, sillä Marseillessa antoivat kunnian saippuan keksimisestä Aleppolle. Saattaa kyllä olla, ettei saippuaa varsinaisesti keksitty yhdessä paikassa tiettyyn aikaan, mutta ainakin taito valmistaa saippuaa tuli Marseilleen Alepposta. Soukeissa kulkiessamme muistutin toiveestani oppaallemme pariinkin otteeseen ja lopulta suuntasimme Jebeilin saippuatehtaaseen, muistuttamiseni ansioista – tai siitä huolimattakin.
Tehdas on edelleen / taas sodan jälkeen toimivat tehdas, ei mikään turisteille tarkoitettu näytös. Perinteistä saippuaa keitetään edelleen samoilla menetelmillä kuin “aina”. Oliiviöljy, laakeriöljy ja sooda sekoitetaan isoissa altaissa, massa kaadetaan kivilaatoille kuivumaan, leikataan paloiksi ja jätetään kovettumaan kuukausiksi. Tarina kertoo Kleopatrankin käyttäneen aleppolaista saippuaa. Pääsimme kiertelemään tehtaan tuotantotiloissa ja varastoissa ja näimme kaikkialla kuivumassa olevia saippuoita. Kuivatus kuulemma tapahtuu rakennuksen katolla. Syyskuussa kausi oli jo prosessin alkupään osalta ohi, joten näimme enemmän varastoja ja pakkausta. Lopuksi vierailimme, tietysti, tehtaan myymälässä, mutta täällä myymälä oli niin pieni niin kooltaan kuin tuotevalikoimaltaan (vain saippuaa), että se tuntui kivan aidolta verrattuna moniin paikkoihin, jossa tehtaan myymälä tuntuu olevan vierailun pääkohde ja myynnissä on melkein kaikkea tietosanakirjoista metrilakuihin :-)
Kristillinen Aleppo
Aleppon vanhankaupungin muurin ulkopuolella sijaitseva Jdeydeh on vuosisatoja ollut kaupungin kristillisen elämän keskus. Aikoinaan se oli vilkas ja vauras kaupunginosa, jossa toimi käsityöläisiä, hopeaseppiä ja maustekauppiaita, ja jossa eri kristilliset kirkkokunnat elivät rinnakkain. Sen sydämessä avautuva Al-Hatab-aukio toimi kaupan ja seurustelun paikkana – pienellä alueella sekoittuivat armenialaiset, syyrialaisortodoksit ja kreikkalaiskatoliset yhteisöt.
Myös tämä alue käytännössä raunioitui sodan aikana, mutta sittemmin sitä on jo taas rakennettu uudelleen, joskin kahvilat, ravintolat ja antiikkiliikkeet pitkälti edelleen puuttuvat. Aikoinaan monet ravintolat olivat kuulemma hyvin suosittuja ja oppaamme kertoi usein tuoneensa ryhmiä juuri tälle alueelle syömään.
Myös Pyhän Eliaan katedraali lähes tuhoutui taisteluissa, mutta sekin on jo rakennettu uudelleen ja otettu käyttöön jo vuonna 2020. Kirkon edustan aukiolla näimme muutamia ruumisautoja, luultavasti vain siksi, että jossain näissä kortteleissa oli joku hautaustoimisto, mutta ne kiinnittivät huomiomme, sillä näin koristeltuja autoja emme aikaisemmin olleet nähneet missään!
Alepposta Homsiin
Homs sijaitsee Alepposta etelään, lähes Syyrian keskipisteessä, ja päätyi jo sijaintinsakin vuoksi sotavuosina taistelujen keskipisteeksi. Aikoinaan kaupunki oli vilkas kauppapaikka ja historiallisestikin merkittävä paikka, mutta näkemämme kaupunki oli etenkin keskustan osalta enimmäkseen raunioina.
Vierailimme kuitenkin Homsissa isossa Khalid ibn al Walidin moskeijassa. Tyypillä oli merkittävä asema islamin varhaisessa historiassa ja rakennuksen sisällä onkin hänen mausoleuminsa. En tiedä missä määrin moskeijaa on viime vuosina rakennettu uudelleen tai korjattu, mutta se näytti olevan jokseenkin ehjä, mausoleumia myöten. Ehkäpä Homsissakin on panostettu erityisesti moskeijoihin – tai ehkäpä sodan molemmat osapuolet kunnioittivat jostain syystä tätä moskeijaa?
Toisena kohteenamme oli Notre Dame De La Ceinture -niminen syyrianortodoksinen kirkko – siis Neitsyt Marian vyön kirkko. Se on syyrianortodoksien tärkein pyhäkkö. Kirkossa säilytetään Neitsyt Marian vyötä, siis vyötä, jonka hän antoi apostoli Tuomaalle ennen taivaaseen astumistaan. Jonkun kerälle kerityn narun tapaisen mekin näimme, eli kaipa se sitten oli se vyö. Tämäkin rakennus kärsi sodassa vahinkoja, mutta ainakin nyt se oli jo taas vähintäänkin vierailtavissa olevassa kunnossa.
Ennen Homsista lähtömme kävimme vielä katsomassa kaupungin ainakin jossain määrin kait kuuluisan kellotornin. Minibussimme jopa pysähtyi hetkeksi vilkkaasta liikenteestä huolimatta, että saimme napattua siitä kuvia. Tarjolla olisi ollut I Love Homs -kylttikin, mutta liikennetilanne ei todellakaan sallinut kuvaussessioita sen tiimoilta keskellä päivää.
On kyllä surullista katsella noita kuvia. Toivottavasti jälleenrakennustyöt saadaan todenteolla käyntiin ja mukava kuulla, että jotain tämän saralla jo tehdään. Samoin aika lohduttomia nyt on kyllä muutkin kuvat olleet muista kaupungeista, joita uutisissa näkyy. No, onneksi tuolla on jotain säästynyt ehjänäkin.
Kiitos Mikko! Jälleenrakennus tuolla(kin) suunnalla on kyllä järkyttävän iso työ.
Kovin on rauniopainotteinen tämä Syyria–Libya -yhdistelmämatka, uudempaa ja vanhempaa. Mutta Aleppossa näyttäisi olevan ihan toimivaakin kaupunkia tuosta linnoitukselta otetusta maisemakuvasta päätellen, ja osa taloista näyttää vanhoiltakin. Tuntuivatko soukin kunnostetut osat upouusilta, vai oliko kunnostus tehty niin, että vanha tunnelma on säilynyt?
Saippuatehtaassa voisin, näin saippuatehtailijan tyttärenpoikana, käydä itsekin mielelläni. Käyttöesineitä ei muuten tarvitse laskea matkamuistoiksi, nehän kuluvat ajan mittaan pois ja saippuaahan aina tarvitaan!
Kiitos Daniel! Meillä tämä matka kulki yksinkertaisesti työnimellä Syyria + Libya, mutta kieltämättä sitä olisi voinut kutsua Raunio-reissuksikin. Kyllä Aleppossa tosiaan oli paljon ehjääkin, mutta linnoituksen ja soukkien alueella paljon oli myös tuhottu noin kivikasoiksi asti. Soukin kunnostamisesta on vaikea sanoa mitään kovin yleistä, sillä näimme vain muutamia käytäviä siellä, mutta kyllähän niitä entisen näköisiksi kunnostetaan. Osa tunnelmaa on tietysti ihmiset, niin kauppiaat kuin asiakkaat, ja sillä saralla on kunnostetuissakin osissa varmaan vielä vähän turhan harvaa, jo siksikin, että niin iso osa syyrialaisista ja aleppolaisista on edelleen jossain muualla kuin Syyriassa ja Aleppossa. Saippuatehtaassa kannattaa etenkin tuolla taustalla tietysti vierailla – ja jos ei matka suuntaudu Aleppoon, niin Marseillen saippuamuseokin on ihan kelvollinen kohde.
Kiva että Aleppon linnoituksesta on säästynyt noinkin paljon ? Vaikka toki muuten onkin surullista katsella kuvia ja lukea historiasta…
Kiitos Eveliina! Surullista toki, mutta se, ettei siitä tiedä, ei tietysti tee todellisuutta vähemmän surulliseksi, ainakaan syyrialaisille.
Hurjaa on kyllä tuo tuhon määrä, mitä on saatu aikaiseksi. Onneksi pientä jälleenrakennustakin alkaa olla ilmoilla. Toivottavasti maan tilanne parantuisi ja tasaantuisi.
Kiitos kommentista! Vaivaa säästelemättä, vai miten tuon nyt sanoisi. Emme ole vierailleet Ukrainassa nyt sodan aikana, etenkään rintama-alueilla, mutta kyllä Aleppon ja Homsin näkeminen antoi ehkä vähän kuvaa siitäkin, että miltä siellä päin todennäköisesti nykyisin näyttää.
Surullista on. Onneksi noita paikkoja kunnostetaan kuitenkin. Meillä nyt vastaavanlaisia rakennuksia ei tietenkään Suomessa ole, mutta mietin että jos olisi, niin raivattaisiinko täällä kaikki ja rakennettaisiin tilalle vain yksinkertaisesti uutta ja nykyaikaista… Ja halvempaa.
Kiitos Raija! Varmasti jos rauha säilyy Syyriassa – ja sanktiotkin saadaan purettua – niin sodan jälkiäkin vähitellen saadaan korjattua.
Sodat ja maanjäristykset ovat tehneet murheellista jälkeä historiallisessa maisemassa. Oudolta tuntui oppaan kommentti maanjäristyksen ”hyödyllisyydestä”. Toivottavasti jälleenrakennus edistyy ja rauha palaisi lähi-itään laajemminkin. Juha
Kiitos Juha! Opashan ajatteli, että tuli samalla testattua kunnostettavan soukin rakenteet, niin ne eivät sitten seuraavassa, tuolla alueella hyvinkin mahdollisessa, maanjäristyksessä ehkä heti taas tuhoudu korjaustöiden juuri valmistuttua.
Surullisia mutta vaikuttavia kuvia ja kokemuksia, ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Aika paljon jälleenrakentamista olisi..
Kiitos Petra! Aleppoa varmaan tulevina vuosina (vuosikymmeninä) rakennetaankin uudelleen, onhan se yksi maan merkittävimmistä kaupungeista.
Aleppo on yksi paikoista, joissa asuvien ihmisten sitkeyttä voi vaan ihmetellä. On koetelleet sodat, sisällissodat, terrori-iskut ja maanjäristykset. Toivottavasti tulevaisuus on edes hieman positiivisempi ja toiveikkaampi.
Kiitos kommentistasi! Joo, ei ehkä helpoin paikka elää, mutta niin vaan siellä näkyi ihmisiä kaikkialla.