Olimme valinneet hotellin Sarajevon vanhan kaupungin reunalta. Hotel Old Sarajevo oli loistavalla paikalla, melkein joen rannalla, mutta vuokra-autolla sinne ei olisi kannattanut yrittää. Tarkoituksemme olikin luovuttaa automme Sixtin kaupunkitoimistoon, mutta ajattelimme ensin vielä tavarat hotellille. Huono idea, sillä kovin lähelle hotellia emme päässeet ja lopulta luovutimme ja menimme ensin palauttamaan auton ja palasimme hotellin liepeille taksilla. Taksi osasikin ajaa läheiselle aukiolle siten, ettei kävelymatkaa hotellille kertynyt kuin muutama kymmenen metriä.
Hotel Old Sarajevo
Hotelli oli pieni, olisiko siinä ollut yhteensä 8 huonetta, jotka sijaitsivat parissa kerroksessa aamiaisravintolan ja vastaanoton yläpuolella. Hissiä ei ollut, mutta henkilökunta tarjoutui auttamaan matkalaukun kanssa. Pidin hotellin ja huoneemme skandinavisen vaaleasta tyylistä ja myös siitä, että sijainnista huolimatta huone oli rauhallinen, kunhan alkuillasta piti ikkunat kiinni. Vino katto oli meille tuttu jo omasta makuuhuoneesta kotonamme, joten senkin kanssa tulimme toimeen.
Hotellin aamiaisen söimme vaan kerran – ei siinä mitään vikaa ollut, mukavan henkilökohtaisesti tarjoiltu perusaamiainen, mutta halusimme vaihtelua ja kokeilimme mm. läheisen Wiener Cafen aamiaista, joka oli kuin Afternoon Tea, mutta tarjoiltuna aamulla!
Cevapia ja burekia
Bosnialainen versio kebabista on leivän sisällä tarjotut jauhelihapötkylät raa’alla sipulilla höystettyinä. Useimmissa ravintoloissa sai valita annoksen koon, eli montako jauhelihapötkylää leivän sisään laitettiin. Toinen etenkin lounasaikaan (tai käytännössä aamusta pitkälle iltapäivään) tarjolla oleva ruokalaji oli piirakat erilaisilla täytteillä. Lihatäytteinen kulkee nimellä burek, mutta paljon oli myös juusto- ja esimerkiksi pinaattitäytteisiä piirakoita tarjolla. Parilla eurolla sai hyvinkin ateriaksi riittävän annoksen.
Bosnia ei ole Eurooppaa
Kun tulin aloittaneeksi käytännön jutuilla kuten asuminen ja ruokailu, niin jatketaan käteisellä rahalla. Vaikkakin Sarajevossa on rahanvaihtotoimistoja joka korttelissa, niin ajattelimme nostaa hiukan paikallista valuuttaa automaatista. Kevyt yritys päättyi kuitenkin siihen, että automaatti kertoi, ettei korttini toiminut. No ei siinä mitään, vaihdoimme sitten euroja Bosnian markoiksi, mutta kuten aina näissä tilanteissa jäi mieltäni kalvamaan epäily siitä, että onkohan kortilleni tapahtunut jotain kun se ei toiminut. Illalla sitten jonotin 30 minuuttia Nordean chat-palveluun ja sain lopulta tietää, että kortillani kaikki on ok, mutta kun olin määritellyt sen käyttöalueeksi Eurooppa, niin nosto blokattiin Bosniassa, sillä yllätys yllätys – Nordean maailmassa Bosnia ei ole Eurooppaa. Ei ole myöskään Albania, Makedonia, Moldova, Montenegro, Serbia, Ukraina, Valkovenäjä tai Venäjä eli pääosa itäistä Eurooppaa jää määritelmän ulkopuolelle. Ehkä ihan hyvä näin, mutta enpä ollut asiaa tullut etukäteen selvittäneeksi.
Kujia, aukioita ja kirkkoja
Sarajevon vanha kaupunki tunnetaan nimellä Bascarsija ja kunnon vanhan kaupungin tapaan kujat täyttyvät niin ravintoloista kuin matkamuistomyymälöistä. Jos jotain aidosti bosnialaista haluat ostaa, niin käsin taotut kupariset kahvi- tai teeastiastot Kuparikujalla (Kazandžiluk Street, Copper Street) olisivat ehkä sitä.
Sebiljin aukion turistit tuntevat puluista, jotka eivät nyt varsinaisesti houkuttele joumaan vettä aukion suihkulähteestä, vaikka niin pitäisi tehdä, jos haluaa varmistaa palaavansa vielä joskus Sarajevoon. Taisi meillä siis vierailu kaupungissa jäädä yhteen kertaan.
Moskeijan pihalla voi ihailla paitsi moskeijaa myös kellotornia, jonka kelloa kannattaa katsoa tarkemmin. Kellotaulun numerot ovat vanhaa intialaista perua ja kello ei ole väärässä ajassa, vaikka siltä ensi näkemältä vaikuttaisikin – se nimittäin näyttää aikaa auringonlaskuun.
Kaduista Ferhadija jatkuu pitkälle ja sen varrella on mm. katettu basaari, joka tuntui ainakin aasialaisia turisteja kiinnostavan, sillä parikin heistä kyseli meiltäkin tietä sinne. Basaarien tarjonta ei mielestämme ollut varsinaisesti näkemisen arvoista, mutta rakennus vanhana majatalona oli. Aikoinaan, kun matkailija saattoi yöpyä tällaisessä majatalossa kolme yötä ilmaiseksi.
Ferhadijalta löytyy myös itäisen ja läntisen Sarajevon raja, jota voi yrittää turistivirrassa kuvata, turisteilla se onnistuu helposti, ilman turisteja tehtävä on vaikeampi.
Srbrenican joukkomurhan uhreihin voi tutustua Gallerija 11/07/95:n näyttelyssä, mutta tunneliretki ja War Hostel riittivät meille sotiin liittyen.
Maailmansodan uhrien muistoksi palava ikuinen tuli palaa taas – sodan aikana sekin sammui, sillä kaupungissa ei ollut kaasua mihinkään ylimääräiseen.
Tutustuimme Sarajevon keskustaan ilmaisella kävelykierroksella, jonka järjesti Spirit-toimisto. Samaiselta toimistolta päädyimme ostamaan myös Sarajevon piiritysretken, eli ilmainen työnäyte toimi ainakin meidän tapauksessamme hyvin – mutta oikeasti, kierros oli hyvä!
Myös kansainvälinen osallistujajoukko oli mielenkiintoinen. Muutaman suomalaisen, eli meidän, lisäksi ryhmässä oli lähinnä serbejä ja saksalaisia. Bosnialainen opas kertoi sitten riittävän neutraalisti, miten serbit piirittivät kaupunkia lähes neljä vuotta ja miten toisen maailmansodan aikana saksalaiset käytännössä tuhosivat kaupungin juutalaisyhteisön.
Vähän kuin amerikkalainen opas Pearl Harborissa kertomassa japanilaisille siihen kohdistuneesta tuhosta tai japanilainen opas kertomassa amerikkalaisille Hiroshiman pommituksesta.
Muutama hotelli
Sarajevossa kannattaa kiinnittää huomiota myös muutamaan hotelliin riippumatta siitä, että missä niistä asuu.
Basaarirakennuksen lähistöllä on Hotel Europe, joka on ollut osa kaupungin elämää aina 1800-luvun lopulta alkaen. Kävelykierroksemme opas liittää sen osaksi tarinaa Sarajevon laukauksista kertomalla, että tänne Franz Ferdinand ja Sophie olisivat tulleet illalliselle. Vuosien mittaan hotellia on tuhottu ja korjattu useampaan otteeseen ja nykyisellään siinä on kovasti neuvostoarkkitehtuuria mukana.
Keltainen Hotel Holiday, joka sodan aikana tunnettiin nimellä Holiday Inn, sijaitsee hiukan vanhan kaupungin ulkopuolella, mutta lähellä isoja museoita ja ostoskeskuksia, eli senkin sijainti on ihan hyvä. Sodan aikana monet toimittajat asuivat täällä, olihan se keskeisellä paikalla Tarkkampujien kujan toisella laidalla.
Hotel Hecco Deluxe kaupungin keskustassa Ferhadijalla näyttää vaatimattomalta, ja onkin ehkä sitä, mutta sen kattoterassin kahvilassa kannattaa pistäytyä yli kaupungin aukeavien näköalojen takia.
Näköaloja kaupunkiin näimme myös Tunnelimuseoon, olympialaisten hylätylle kelkkaradalle ja juutalaiselle hautausmaalle meidän vieneellä retkellä, mutta vuorille asti nouseminen ei muuten käy ihan käden käänteessä.
Miljacka-joen siltoja
Joen ylittäviin lukuisiin siltoihin liittyy myös tarina jos toinenkin.
Sarajevon laukauksiin liittyy kaksikin siltaa. Latinalainen silta, jonka kupeessa ampuminen tapahtui on näistä kuuluisampi ja ampumapaikalla onkin siitä kertova muistolaatta. Tapahtumasarjaan liittyy myös viereinen Cumurijan silta, jonka kohdalla heitetty kranaatti tappoi sivullisia, muttei varsinaisia kohteita, mutta tämän sillan kohdalta emme löytäneet minkäänlaista mainintaa sen osuudesta tähän tapahtumasarjaan.
Šeher?ehajan silta on rakennettu jo ottomaanien ajalla, eli joskus 1500-luvulla. Toki sekin on muutamaan kertaan tuhoutunut ja rakennettu uudelleen.
Tämän sillan ylitimme matkalla historialliseen Sarajevon panimoon joen toisella laidalla. Panimollakin on sijansa Sarajevon piirityksessä, sillä piirityksen aikana panimo tarjosi kaupunkilaisille juomavettä. Pieni museo ei ehkä sittenkään ole järin kiinnostava (ei kyllä kalliskaan), mutta kokonaisuuteen kuuluva ravintola on kyllä näkemisen arvoinen.
Vrbanjan silta tulikin jo mainittua Sarajevon Romeo ja Julia -tarinassa edellisessä jutussamme Sarajevosta.
Skenderijan kävelysillalla, joka myös tunnetaan nimellä Eiffelin silta, koska tarinan mukaan sen on suunnitellut Gustave Eiffel, olisi innokkaimmille Instagrammaajille tarjolla söpö punainen sydän, jossa lukee With Love Sarajevo, mutta vaikka näimme sen autosta pariin otteeseen, emme sitten jaksaneet kävellä sillalle vain yhtä valokuvaa varten. Mutta halutessasi voit tsekata sydämen vaikka Penguin and Pia -blogin Sarajevo-jutusta.
Kävimme Sarajevossa muutama vuosi sitten ja hämmästyimme, miten nykyaajn vireässä kaupungissa on yhä näkyvillä niin paljon sodan jälkiä. Aivan kuten Mostarissakin. Yleensä pääkaupunkeja korjataan kuitenkin hieman muita kaupunkeja nopeammin, mutta Sarajevoon oli jäänyt surullisen historian herkkä kerrostuma, joka sai omatkin tunteet pintaan jollain tavalla.
Kiitos Eve! Ehkä on hyväkin, että sodan jälkiä jätetään näkymiin – muistuttamaan siitä ja sen mahdollisuudesta.
Sarajevo vaikuttaa mielenkiintoiselta kaupungilta, teillä on kyllä ollut hauska projekti, jos olette kiertäneet kaikki Euroopan pääkaupungit!
Kiitos Martta! Sarajevo osoittautui kyllä yhdeksi mielenkiintoisimmista. Pääkaupunkien kiertämiseen meni vuosikymmen jos toinenkin ja projektiksi se muuttui vasta loppumetreillä, mutta kiva tavoite tuokin oli!
Sarajevo oli minusta todella mieleenpainuva kaupunki! Kävisin mielelläni toistekin viipyilemässä Baš?aršijan kahviloissa nauttimassa tunnelmasta (ja tietty siitä kahvista myös, joka on vähän erikoista suomalaiseen verrattuna) ja kiertelemässä historiallisia paikkoja.
Hankin muuten Sarajevosta käsin taotun metallitarjottimen, joka on ollut hieno ja käyttökelpoinen matkamuisto.
Pidin noista cevapeista tosi paljon, mutta ekalla kerralla en tajunnut tilata kylkeen mitään salaattia, kuten monet paikalliset näyttivät tekevän. :)
Omasta blogistani löytyy Sarajevosta juttu täältä: https://www.unelmatrippi.fi/kontrastien-sarajevo/
Kiitos Jenni! Toki mekin muutamassa kahvilassa/ravintolassa pistäydyimme, pakkohan sitä on matkalla syödä ja juoda, mutta enemmän kiertelimme kaupunkia pohtien tosiaan samalla mitä kaikkea siellä onkaan tapahtunut. Metalliesineet olivat kauniita, mutta emme enää kokeneet tarvitsevamme lisää tavaroita, joten ne jäivät Sarajevoon. Tosin myös kiertomatkaohjelmallamme oli osuutta siihen – kun edessä oli vielä yksi kaupunki, niin ei oikein viitsi ostaa mitään lisää mukanaan kuljetettavaa.
Vaikuttaa kyllä kaupungilta jossa viihtyisin, muistuttaa paljon Mostaria. Nuo historialliset paikat ovat tulleet tutuiksi Sarajevon historian kautta.
Kiitos Terhi! Totta, paljon samoja elementtejä on tietysti Mostarissa.
Yllättävän eksoottinen ja itään päin kallistuva kaupunki. Olisin itse ajatellut sitä länsimaisemmaksi. Varmasti käymisen arvoinen! Mutta milloin nyt sitten tuonnekin ehtisi, kun aina tulee lähdettyä Kreikkaan, jossa parhaillaankin olen. :-)
Kiitos Anna! Matkailun positiivinen ongelma – niin paljon vaihtoehtoja, joissa kaikissa ei kuitenkaan voi olla samalla viikolla tai samassa kuussa :-)
Teit sen taas, tätä lukiessa tekisi mieli jo alkaa pakkaamaan Sarajevon ja Balkanin matkaa varten ja tilata lentoliput ja lähteä reissuun. Kiitos ?
Kiitos kauniista kommentistasi! Alkusyksyhän vasta on, joten Balkanille ehtisi vielä hyvin tänäkin syksynä … :-)
Sarajevo kiinnostaa jossain määrin, koska olen lukenut aika paljon itse Bosnian sodasta ja sen älyttömyyksistä shtfschoolista ja Bosnian pyramidit ja kansanmurhalätsä, joka toi Varustelekalle taas kerran varoituksen markkinoinnin eettiseltä neuvostolta. Kaksipiippuinen juttu. Netissä on kappale ”Serbia strong”, jota olen kuunnellut moneen kertaan. Sitä ei ehkä tuolla kannata soitella. Se sopii minun mustaan huumoriini.
Mitä tulee ensimmäiseen maailmansotaan, niin minua on kiinnostanut Venäjän osuus siitä ja saarnamies Rasputinin viimeiset vaiheet Pietarissa. Rasputinhan oli Venäjän sotaan liittymistä vastaan. Jos Nikolai olisi kuunnellut Rasputinia, olisimme ehkä yhä osa Venäjää. Toinen olisi tietysti, jos terrori-isku Sarajevossa olisi epäonnistunut tai jäänyt tekemättä.
Kiitos Stacy! Mielenkiintoisia pohdintoja tietysti tuollaiset, että jos jokin sinänsä pieni yksittäinen asia olisi jäänyt tapahtumatta, niin miten historian kulku olisi sitten erilainen. Joskus asiat ovat pienestä kiinni, joskin Sarajevon laukauksista lienee ollaan sitä mieltä, että jos ei se, niin sitten jokin muu asia olisi johtanut kuitenkin maailmansotaan noina aikoina.
Hienoa, että Hotel Holiday on taas toiminnassa. Muutamia vuosia sitten, kun kävimme Sarajevossa, se oli sulkenut ovensa ja muutenkin kaupunki kärvisteli työttömyyden kourissa. Ilmeisesti tilanne on hieman tasaantunut. Onkohan maalla edelleen kolme eri presidenttiä ja jättimäiset hallintokulut sen takia? Toivottavasti ovat saaneet asioita hieman järjestykseen.
Kiitos Laura! Presidenttejä on kuulemma edelleen tuo kolme ja oliko nyt niin, että kahdeksan kuukauden välein on vaihto. Aika hurjaa kyllä!
Sarajevossa olisi minusta tosi mielenkiintoista käydä. Teillä on kyllä käytynä muutenkin niin hienoja paikkoja, että aikapula ja valinnan vaikeus tässä minullakin tulee. Jo valmista bucket listaa on vaikka ja kuinka ja sitten tulee koko ajan lisää :D
Kiitos Teija! Ei se Bucket-lista taida koskaan loppua. Barcelonassa todellisia maailmanmatkaajia tavatessamme viime viikonloppuna tuli taas pari potentiaalista ihan uutta kohdetta ”listalle” :-)