Seuraan monia suomalaisia matkablogeja ja joskus innostun muiden bloggaajien keksimistä haasteista tai tavoista kirjoittaa blogia. Realistisen optimistin juttujakin olen seurannut jo vuosia. Vaasassa asuva Timo kirjoittaa säännöllisesti viikottain arjestaan ja tietysti sitten matkoista, kun niitä viikoille osuu. Timo harrastaa valokuvausta päätellen vaikka maininnoista valokuvauskerhon retkistä ja arjen hetket hän julkaiseekin usein teemana viikon kuvat. Olen seurannut Timon blogia pitkään ja pidän hänen tyylistään.
Kirjoitettuani jo useamman viikon kohdejuttuja vähän vuorotellen Syyriasta ja Libyasta ajattelin viikko sitten, että olisiko nyt välillä aika kirjoittaa jostain muustakin ja päätin kokeilla viikkoyhteenveto viikon kuvien tiimoilta. Samalla tuli viime viikolla joinakin päivinä otettua kuvia tämä idea mielessä – vähän “isommista” jutuista, kuten vaikka taidenäyttelyistä tulee muutenkin otettua kuvia, mutta kävelylenkeistä tai vaikka kuntosali- tai uimahallikäynneistä ei tietysti niinkään. Kuntosali- tai uimahallikuvia ei kyllä tältäkään viikolta ole, sillä, onneksi, kuvaaminen niissä on enimmäkseen nykyisin kiellettyä.
Westendin kierros ja Cafe Mellsten
Maanantaina, kuten kai melkein joka päivä viime viikolla, ulkoilu piti yrittää ajoittaa sadekuurojen väliin ja päädyimme kävelylle jo aamupäivästä. Vaikkei minua varmaan erityisen urheilullisena voi pitää, niin pidän kuitenkin tavoitteena, että keskimäärin liikun tunnin päivässä, joskus vähän enemmän ja joskus vähän vähemmän, mutta aika hyvin tuo tunti on jo useamman vuoden toteutunut.
Aamupäivän lenkin päätteeksi kävimme keittolounaalla Haukilahden rannan Café Mellstenissä. Terassikelit ovat ohi, mutta onhan siellä ihan kivat sisätilatkin, vaikkei niitä kesäisin oikein edes noteeraa isolle terassille suunnatessaan. Talviuimareidenkin kausi näytti alkaneen, sillä lounaamme aikana laituria pitkin käveli lähes koko ajan joku menossa uimaan tai tulossa uimasta. Saa nähdä muuttuuko talviuinti Haukilahdessa tai Matinkylässä tänäkään talvena missään vaiheessa avantouinniksi. Joinakin talvina olemme saattaneet lähteä jäälle hiihtämään kotipihaltamme, mutta nyttemmin siitä on tullut harvinaisempaa huvia.
Puutarhahommia
Taloyhtiössä, jossa on leikattavia pensasaitoja, turhan suuriksi kasvavia pajuja ja muuten vaan syksyllä kaikkialla ainakin puusta putoavia lehtiä, syksy on syystalkoiden aikaa. Omalta osaltamme olimme jo aika hyvin ajan tasalla tai vähän etuajassakin oman pihamme suhteen, mutta kyllä mekin (lähinnä Lasse) vähän teimme töitä yhteiseksikin hyväksi. Sisälläkin riitti vähän karsintahommia kun kävin taas kerran läpi vierashuoneen kaappia, jossa on työkaluja, urheiluvälineitä, elektroniikkaa, joka ei ole päivittäin käytössä ja vaatehuollon tarvikkeita. Josko vaikka tänä syksynä saisi tuota vanhojen tietokoneiden pinoa vähän matalammaksi edes? Windows-tukikuvion takia – ja toki muutenkin jo 7 vuoden jälkeen – ostin kesällä itselleni uuden kannettavan, joten pino kasvoi taas toisesta päästä yhdellä koneella.
Pimeäpurjehdus
Espoon merenkävijät järjestävät vuosittain näihin aikoihin junioreiden pimeäpurjehduksen Haukilahden satamassa. Vasta nyt keskiviikkona huomasimme sattumalta moisen tapahtuman ja kävimme illan pimetessä ihailemassa valaistuja veneitä Haukilahden satamassa.
Leikkimässä taidemuseossa
Torstaina valitsimme sisäaktiviitit ja Leandro Erlichin näyttelyn Amos Rexissä. Museon sisäänmenossa oli hienoista jonoa ja siinä meille tuntematon mies kommentoi, että ennen, jos halusi tulla yllätetyksi, niin kannatti käydä Kiasmassa, mutta nykyisin Amos Rexissä. Ja oikeassahan kaveri oli – vaikka olinkin nähnyt joitain kuvia Leandro Erlichin näyttelystä sosiaalisessa mediassa, niin kyllä toteutus, erityisesti iso Batiment, Rakennus, yllätti silti! Hetki mietittiin, että viitsimmekö heittäytyä leikkimään, mutta pakkohan se sitten oli – siinä määrin, että kuvien ottaminenkin jäi lopulta aika vähiin! Lost Gardenkin oli ovela, loput sitten jo vähemmän häikäiseviä, ainakin näiden seurassa.
Sadekävelyllä
Aamupäivällä viimeistelin viikon hommat blogiin liittyen. Aleppon ja Homsin kaupungeista kertovasta jutusta tuli aika pitkä, mutta toisaalta en halunnut jakaa sitä pienempiin osiin, sillä en usko yksittäisten Aleppon tai Homsin nähtävyyksien kiinnostavan suomalaisia niin paljoa, että teksti olisi kannattanut jakaa moneksi jutuksi. Kuukauden viimeisenä päivänä viimeistelin myös osittain jo viime päivinä työstämäni Meriharakan lokakuun kuukausikirjeen jakelukuntoon asti. Tammikuussa 2025 se on ilmestynyt jo 7 vuotta, alkuun jopa viikkokirjeenä, koronavuosista kuukausikirjeenä.
Iltapäiväkävelylle valitsimme noin neljästä vakioreitistämme rantaraittia länteen vievän kävelyreitin, hienoisesta tihkusateesta huolimatta. Ne muut vievät Westendiin, Haukilahden vesitornia kiertävälle lenkille tai Niittykumpuun.
Pyhäinpäivä
Sadepäivä tämäkin, ainakin osittain, Espoossa. Päädyimme käymään kuntosalilla, autolla. Jotenkin kuvittelimme, että Iso Omena olisi pyhäpäivänä puoliautio ja siellä piipahtaisi, autollakin, helposti. Vaan eipä ole pyhäpäivä entisensä – paikka oli ruuhkaisempi kuin aikoihin. Ehkäpä viimeistään perjantain Halloween-illasta alkaa jo joulusesonki myös asiakkaiden puolelta.
Haudoilla emme mekään käyneet. Pari viikkoa sitten kävimme Lammilla isäni haudalla ja siskontyttäreni oli käynyt Turussa isänsä, veljensä ja äitinsä, siis sisareni, haudalla. Käymme äitini ja isänäitini haudoilla kesälla Hietaniemen hautausmailla silloin tällöin, sillä hoidamme ne itse siinä missä maksamme kauempana Lammilla olevan haudan hoidosta. Hietaniemessä käymme varmaan seuraavan kerran melko perinteiseen tapaan jouluaattona.
Sunnuntainakin voi käydä kirjastossa
Ainakin täkäläisissä, siis espoolaisissa, itsepalvelukirjastoissa. Vietiin vähän viikolla kirjahyllyistä karsittuja opuksia kierrätyshyllyyn. Tarkoitus ei ollut lainata mitään, mutta huomasin Johanna Vuoksenmaan kirjan Suurenmoinen matka Bestseller -hyllyssä ja tein nopean päätöksen lainata sen vain parin viikon laina-ajasta huolimatta. Ei sattunut Rämön Tinnan ja Remeksen Punaruton jälkeen olemaan mitään kirjaa juuri nyt kesken, joten tämä sopii vaikka fyysinen kirja onkin, hyvin tähän väliin ennen seuraavaa reissua.
Ihan hauska idea!
Käytiin miiten itsekin viime viikolla Amos Rexissa ja olihan se tosiaan hauska. Samat kohteet meilläkin jäi erityisesti mieleen, mutta muutenkin näyttely oli mielestäni varsin hyvä. Muutenkin on tullut käytyä museoissa varsin paljon, kun viimein saatiin aikaiseksi hankkia museokortit.
Kiva katsoa kotikulmien kuvia reissun päältä. Terveisin Kinmenin lentokentältä.
Kiitos – kiva jos oli kiva katsoa :-) – terveiset Taiwaniin!
Kiitos Mikko! Tuo Amos Rexin näyttely onkin nyt ollut paljon esillä, tänään (4.11.) oli siitä pätkä Huomenta Suomi -ohjelmassakin.
Kiva lukea myös tällaisia arkisia juttuja. Mulla on ollut museokortti “kuivumassa” jonkun aikaa, ja mietin juuri pitäisikö ottaa taas käyttöön. Helsingissä käydessä voisi piipahtaa matalalla kynnyksellä Ateneumissa, Amos Rexissa (jos sinne ei ole jonoja) tai jossain muualla. Koronavuosina sitä tuli hyödynnettyä linnoihin, kun kivasti niitäkin pääsi Museokortilla katsomaan.
Kiitos Merja! Meillä Espoon Emmasta on tullut vähän niinkuin kotimuseo, siellä kun voi espoolaisena piipahtaa melkein tavallisella päiväkävelylläkin.
Olipa hauska idea! Ja voi, tuo pimeäpurjehdus näytti tosi kivalta. Harmi, että oli suunnattu vaan junnuille :D
Kiitos Eveliina! Ideasta tietysti kiitos Timolle, mutta kiva tätä oli vaihteluna “vakaville” kohdejutuille tehdä.
Mielenkiintoista purjehdus tapahtuma. Ja hyvä että kirjastot vielä auki, muualla on jo usein kii.
Kiitos Susanna! Meillä on lähikirjasto, mutta se on muutamaa viikon iltapäivää lukuunottamatta itsepalvelukirjasto, eli sinne pääsee kirjastokortilla sisään.
Olipas mukava lukea vaihteeksi ihan tavallisesta arjesta postausta :) Harvoin itsekään matkabloggaajana vastavaa kirjoittelen, enemmänkin somessa sitten tulee arkisempaakin juttua tehtyä. Pakko sanoa, että kyllä vaan oli hyvä idea ja niin sitä vaan ihan tavallisesta elämästä me reissaajatkin saadaan inspiraatiota irti! Ihan huomaamattakin.
Kiitos kommentistasi! Pisteet ideasta tosiaan Timolle, joka on tätä toteuttanut jo vuosikausia – minä, toistaiseksi ainakin, vaan tämän kerran.
Maanantaina palattiin Suomeen ja nyt vähitellen rauhoittuu ja ehtii vähän katselemaan ympärilleenkin. Kiitos mainostuksesta – itselläni tuo viikon kuva alkoi siitä, että blogiin sai aikaiseksi niin harvoin mitään, kun reissujen kuvarästit ei edenneet. Aluksi se oli vain yksi kuva, mutta nyt viime aikoina 1+20 tai enemmän, joten ei jää aikaa reissukuville. Siksi vaihdoin käytäntöön, että teen tuollaisen kahden viikon välein ja välissä aina edistän jonkin reissun kuvia. ?
Maailman pienuus tuli taas vastaan – tänä iltana oli SAM Vaasan vuosikokous ja vieressä istuva Viljo oli juuri palannut Irakista ja tunsi teitäkin! https://www.instagram.com/p/DRkVHvjCDyz/ – saatiin aika paljon juttua eri reissuista.
Kiitos Timo! Afrikan reissuissa on sentään se hyvä puoli, että vaikka etäisyyttä onkin, niin aikaeroa ei, eli kotiinpaluu on aavistuksen kevyempää.
Viljon kanssa on tosiaan oltu muutamalla samalla reissulla, nyt tosiaan viimeksi tuolla Irakissa.