Espoon uusin museo, Saaristomuseo Pentala, avasi ovensa jo kesäkuussa, mutta pääsimme lopulta matkaan vasta sateisena heinäkuun perjantaina.
Pentalan tämän kesäistä suosiota ajatellen sadepäivä olikin loistava valinta, sillä saaristoveneissä oli väljää ja suositun Gurlin talon kierrokselle mahtui ongelmitta.

Saaristomuseon sydän on Gurlin talo. Talo on kalastajapariskunta Arvid ja Gurli Nyholmin koti, jossa Gurli asui vielä 1980-luvulla. Arvid kuoli jo 1972, mutta Gurli jatkoi elämäänsä Pentalassa, myös kalastaen, joskin enää omiksi tarpeikseen. Talossa kalastajanlesken, saaren viimeisen asukkaan, tavarat on palautettu alkuperäisille paikoilleen.

Aloitimme kierroksen talon paremmalla verannalla, jossa oppaamme Arttu kertoi Nyholmien perheestä ja näytti myös heistä säilyneitä valokuvia.
Lapsettoman kalastajaperheen asunnoksi talo voi vaikuttaa isolta, mutta kuten monet saariston talot, se on rakennettu myös kesävieraita ajatellen. Elanto saaressa koostui monesta: kalastuksesta, kesävieraiden pidosta ja taisipa mukana kieltolain aikaan olla myös hiukan salakuljetustakin.

Kierros talossa etenee räsymattoja pitkin. Museovieraiden jalkojen alle tarkoitetut matot ovat uusia, mutta muuten talon matot ovat Gurlin jäljiltä. Arkiverannalla on talon asukkaiden työjalkineet rivissä: tästä se aamun kalastusreissu voisi alkaa.

Olohuoneessa, kuten muuallakin talossa, ainakin 40- ja 50-luvulla syntyneet löytävät monta yhtymäkohtaa jos ei omaan lapsuuteensa niin ainakin mummolaan.
Olohuoneessa pysähdyn katsomaan katosta riippuvia lankatonttuja: tällaisia meilläkin oli ja tällainen meillä on vielä saunassa, saunatonttuna.

Gurlihan oli sukua!

Mutta varsinainen yllätys tulee vastaan olohuoneen lipaston päällä. Esillä on paljon suvun valokuvia ja pysähtyessäni katsomaan niitä yllätyn: tuossahan on pikkuserkkuni hääkuva! Pentalasta palattuamme palaan laiskasti ja satunnaisesti tekemäni sukututkimuksen pariin ja sieltähän se löytyy, Gurli Nyholm, äitini serkun vaimon sisko.

Gurlilla oli monen monta sisarusta ja veljeä, kymmenlapsiset perheet eivät 1900-luvun alussa olleet harvinaisia, myös isäni äidin perheessä sisaruksia oli kymmenen, mutta osa heistä kuoli hyvin nuorena, kuten Gurlinkin sisaruksista.
Pikkuserkkuni hääkuvan lisäksi juhlaverannalla esillä olevista kuvista löytyy toinenkin tuttava, pikkuserkkuni serkku, joka on sattumalta myös ollut Lassen työkaveri – eli aika läheltä tämä Pentala meitä liippaa!

Kalastajaksi Pentalaan

Gurlin perhe oli maanviljelijöitä, ei kalastajia, mutta päätyessään kalastajanvaimoksi Pentalaan Gurli toi mukanaan saarelle myös hiukan maanviljelyä. Museon hoivissa puutarha on tänä kesänä ainakin vielä hiukan kärsinyt, niin kuumuudesta kuin nälkäisistä peuroista, mutta ehkä vielä joskus Pentalan saaristomuseon alueella keittiöpuutarhakin palaa Gurlin aikaiseen loistoonsa.

Kalastuksen raskaudesta nuori oppaamme Arttu kertoo miten aamulla noustiin kahden maissa aamuyöstä pyydyksiä kokemaan ja miten päivä jatkui matkalla Helsinkiin, jossa saalis myytiin torilla. Pentalaan palattiin vasta iltapäivällä ja Gurlin tapauksessa, puutarhan takia, työpäivä jatkui vielä iltaan.
Kesäpäivä, sateinenkin, on Pentalan saaressa idyllinen, mutta syksyn ja talven pimeydessä, aikaan ennen sähköä, idyllisyys on luultavasti ollut kaukana. Kelirikkoaikaan saaressa oltiin omillaan.

Gurlin talon lisäksi vanhalla kalastajatilalla pääsee tutustumaan kymmenkuntaan muuhun rakennukseen, joista monet on aikoinaan rakennettu kesävieraiden majoittamista varten. Tila on ollut asuttu 1750-luvulta lähtien ja rakennuksista vanhimmat säilyneet ovat 1790-luvulta. Rakennuksia on kunnostettu, mutta mahdollisimman paljon niiden autenttisuutta kunnioittaen.

Gurlin talo päätyi museokäyttöön hänen toivomuksestaan: lapsia ei Gurlille ja Arvidille siunaantunut ja syystä tai toisesta talo ei päätynyt myöskään yhdellekään hänen sisaruksistaan. Etenkin vierailtuamme äskettäin Tammisaaressa Villa Skeppetissä jäin pohtimaan että näinköhän monetkin lapsettomat pariskunnat, niin Gurli kuin Göran Schildtin leski Christine Schildt, tukevat omalta osaltaan merkittävästi Suomen historian säilyttämistä.

Käytännön juttuja

Me poikkesimme Gurlin talon ohella Cafe Lillstuganiin iltapäiväkahville/teelle ja kävimme toki myös Villa Rosengårdenin museokaupassa. Melkein jäi harmittamaan, etten tullut ostaneeksi kätevän tuntuisia pieniä patalappuja parin.
Ruokailukin saarella onnistuu Esbo Segelföreningenin Påven-ravintolassa.

Gurlin taloon järjestetään kierroksia suomeksi kahdesti päivässä (11:30 ja 15:30) ja ruotsiksi ma, pe, la (14:30). Taloon pääsee tutustumaan vaan oppaan seurassa, sillä talon runsas esineistö ei mahdollista avoimia vierailuja. Ryhmäkootkin ovat pieniä, 12 henkeä, joten paikka opastukselle kannattaa varmistaa puhelimitse ennen saarelle lähtöä.

Pentalaan pääsee omalla veneellä ja saaristoveneillä Soukasta, Suomenojalta ja Suinonsalmesta.

Museon lisäksi saarella on myös sisävesijärvi, jossa olemme muutamaan kertaa saarella omalla veneellä vieraillessamme käyneet, mutta tällä kertaa sateinen päivä ei houkutellut ei järvelle, ei hiekkarannalle eikä luontopolulle.
Ei vaikka minusta järvi keskellä saarta on aina jännä juttu!

Saaristomuseo Pentalan omilta nettisivuilta löytyy paljon lisätietoa ja museon Facebook-sivulta esimerkiksi linkkejä siitä tänä kesänä tehtyihin television uutisklippeihin.
Facebook-sivuilla on myös lisää kuvia Gurlista.

Saaristoveneiden aikataulut ja lähtöpaikat löydät vaikka täältä.