Avainsana-arkisto: Espoo

Saaristomuseo Pentala

Gurlin talossa

Espoon uusin museo, Saaristomuseo Pentala, avasi ovensa jo kesäkuussa, mutta pääsimme lopulta matkaan vasta sateisena heinäkuun perjantaina.
Pentalan tämän kesäistä suosiota ajatellen sadepäivä olikin loistava valinta, sillä saaristoveneissä oli väljää ja suositun Gurlin talon kierrokselle mahtui ongelmitta.

Saaristovene Espoo Pentala

Saaristomuseon sydän on Gurlin talo. Talo on kalastajapariskunta Arvid ja Gurli Nyholmin koti, jossa Gurli asui vielä 1980-luvulla. Arvid kuoli jo 1972, mutta Gurli jatkoi elämäänsä Pentalassa, myös kalastaen, joskin enää omiksi tarpeikseen. Talossa kalastajanlesken, saaren viimeisen asukkaan, tavarat on palautettu alkuperäisille paikoilleen.

Saaristomuseo Pentala Gurlin talo Saaristomuseo Pentala Gurlin talo

Aloitimme kierroksen talon paremmalla verannalla, jossa oppaamme Arttu kertoi Nyholmien perheestä ja näytti myös heistä säilyneitä valokuvia.
Lapsettoman kalastajaperheen asunnoksi talo voi vaikuttaa isolta, mutta kuten monet saariston talot, se on rakennettu myös kesävieraita ajatellen. Elanto saaressa koostui monesta: kalastuksesta, kesävieraiden pidosta ja taisipa mukana kieltolain aikaan olla myös hiukan salakuljetustakin.

Saaristomuseo Pentala Gurlin talo

Saaristomuseo Pentala Gurlin talo
Talvisin Gurli nukkui keittiössä, joka oli ainoa huone, joka pidettiin lämpimänä
Saaristomuseo Pentala Gurlin talo
Keittiön jouluaiheinen seinävaate voisi olla lapsuudenkodistani 60-luvulta!

Saaristomuseo Pentala Gurlin taloSaaristomuseo Pentala Gurlin talo

Kierros talossa etenee räsymattoja pitkin. Museovieraiden jalkojen alle tarkoitetut matot ovat uusia, mutta muuten talon matot ovat Gurlin jäljiltä. Arkiverannalla on talon asukkaiden työjalkineet rivissä: tästä se aamun kalastusreissu voisi alkaa.

Olohuoneessa, kuten muuallakin talossa, ainakin 40- ja 50-luvulla syntyneet löytävät monta yhtymäkohtaa jos ei omaan lapsuuteensa niin ainakin mummolaan.
Olohuoneessa pysähdyn katsomaan katosta riippuvia lankatonttuja: tällaisia meilläkin oli ja tällainen meillä on vielä saunassa, saunatonttuna.

Saaristomuseo Pentala Gurlin talo Saaristomuseo Pentala Gurlin talo

Gurlihan oli sukua!

Mutta varsinainen yllätys tulee vastaan olohuoneen lipaston päällä. Esillä on paljon suvun valokuvia ja pysähtyessäni katsomaan niitä yllätyn: tuossahan on pikkuserkkuni hääkuva! Pentalasta palattuamme palaan laiskasti ja satunnaisesti tekemäni sukututkimuksen pariin ja sieltähän se löytyy, Gurli Nyholm, äitini serkun vaimon sisko.

Saaristomuseo Pentala Gurlin talo
Saaristomuseo Pentala Gurlin talo Saaristomuseo Pentala Gurlin talo Saaristomuseo Pentala Gurlin talo

Gurlilla oli monen monta sisarusta ja veljeä, kymmenlapsiset perheet eivät 1900-luvun alussa olleet harvinaisia, myös isäni äidin perheessä sisaruksia oli kymmenen, mutta osa heistä kuoli hyvin nuorena, kuten Gurlinkin sisaruksista.
Pikkuserkkuni hääkuvan lisäksi juhlaverannalla esillä olevista kuvista löytyy toinenkin tuttava, pikkuserkkuni serkku, joka on sattumalta myös ollut Lassen työkaveri – eli aika läheltä tämä Pentala meitä liippaa!

Saaristomuseo Pentala Gurlin talo
Kalastajat Arvid ja Gurli

Saaristomuseo Pentala Gurlin talo Saaristomuseo Pentala Gurlin talo

Kalastajaksi Pentalaan

Gurlin perhe oli maanviljelijöitä, ei kalastajia, mutta päätyessään kalastajanvaimoksi Pentalaan Gurli toi mukanaan saarelle myös hiukan maanviljelyä. Museon hoivissa puutarha on tänä kesänä ainakin vielä hiukan kärsinyt, niin kuumuudesta kuin nälkäisistä peuroista, mutta ehkä vielä joskus Pentalan saaristomuseon alueella keittiöpuutarhakin palaa Gurlin aikaiseen loistoonsa.

Saaristomuseo Pentala Gurlin talo
Gurli puutarhassaan
Saaristomuseo Pentala Gurlin talo
Nykylampaita museon lammashaassa vanhan navetan vierellä.
Muutama lehmä, lampaita, sika ja kanoja kuuluivat myös kalastajatilan elämään.

Saaristomuseo Pentala Gurlin talo

Kalastuksen raskaudesta nuori oppaamme Arttu kertoo miten aamulla noustiin kahden maissa aamuyöstä pyydyksiä kokemaan ja miten päivä jatkui matkalla Helsinkiin, jossa saalis myytiin torilla. Pentalaan palattiin vasta iltapäivällä ja Gurlin tapauksessa, puutarhan takia, työpäivä jatkui vielä iltaan.
Kesäpäivä, sateinenkin, on Pentalan saaressa idyllinen, mutta syksyn ja talven pimeydessä, aikaan ennen sähköä, idyllisyys on luultavasti ollut kaukana. Kelirikkoaikaan saaressa oltiin omillaan.

Gurlin talon lisäksi vanhalla kalastajatilalla pääsee tutustumaan kymmenkuntaan muuhun rakennukseen, joista monet on aikoinaan rakennettu kesävieraiden majoittamista varten. Tila on ollut asuttu 1750-luvulta lähtien ja rakennuksista vanhimmat säilyneet ovat 1790-luvulta. Rakennuksia on kunnostettu, mutta mahdollisimman paljon niiden autenttisuutta kunnioittaen.

Saaristomuseo Pentala
Ranta-aitta

Saaristomuseo Pentala Gurlin talo

Saaristomuseo Pentala Gurlin talo
Kesävieraiden huoneita Gurlin talon yläkerrassa. Muut talot eivät ole sisustettuja.
Saaristomuseo Pentala Kalastajamökki
Rannan kalastajamökin kivan värisiä ovia – pitäisiköhän kotona tarttua pensselliin?

Gurlin talo päätyi museokäyttöön hänen toivomuksestaan: lapsia ei Gurlille ja Arvidille siunaantunut ja syystä tai toisesta talo ei päätynyt myöskään yhdellekään hänen sisaruksistaan. Etenkin vierailtuamme äskettäin Tammisaaressa Villa Skeppetissä jäin pohtimaan että näinköhän monetkin lapsettomat pariskunnat, niin Gurli kuin Göran Schildtin leski Christine Schildt, tukevat omalta osaltaan merkittävästi Suomen historian säilyttämistä.

Käytännön juttuja

Me poikkesimme Gurlin talon ohella Cafe Lillstuganiin iltapäiväkahville/teelle ja kävimme toki myös Villa Rosengårdenin museokaupassa. Melkein jäi harmittamaan, etten tullut ostaneeksi kätevän tuntuisia pieniä patalappuja parin.
Ruokailukin saarella onnistuu Esbo Segelföreningenin Påven-ravintolassa.

Cafe Lillstugan Pentala
Cafe Lillstugan Pentala
Cafe Lillstugan Pentala Saaristomuseo Pentala

Gurlin taloon järjestetään kierroksia suomeksi kahdesti päivässä (11:30 ja 15:30) ja ruotsiksi ma, pe, la (14:30). Taloon pääsee tutustumaan vaan oppaan seurassa, sillä talon runsas esineistö ei mahdollista avoimia vierailuja. Ryhmäkootkin ovat pieniä, 12 henkeä, joten paikka opastukselle kannattaa varmistaa puhelimitse ennen saarelle lähtöä.

Pentalaan pääsee omalla veneellä ja saaristoveneillä Soukasta, Suomenojalta ja Suinonsalmesta.

Museon lisäksi saarella on myös sisävesijärvi, jossa olemme muutamaan kertaa saarella omalla veneellä vieraillessamme käyneet, mutta tällä kertaa sateinen päivä ei houkutellut ei järvelle, ei hiekkarannalle eikä luontopolulle.
Ei vaikka minusta järvi keskellä saarta on aina jännä juttu!

Pentalan järvi

Pentalan järvi
Pentalan järvi aurinkoisena päivänä kesällä 2015
Diksandin hiekkaranta
Diksandin hiekkaranta aurinkoisena kesäpäivänä 2015
Moottoriveneellä ei kyllä saisi tälle luonnonsuojelualueelle rantautua.

Saaristomuseo Pentalan omilta nettisivuilta löytyy paljon lisätietoa ja museon Facebook-sivulta esimerkiksi linkkejä siitä tänä kesänä tehtyihin television uutisklippeihin.
Facebook-sivuilla on myös lisää kuvia Gurlista.

Saaristoveneiden aikataulut ja lähtöpaikat löydät vaikka täältä.

Saaristomuseo Pentala

Makea kesä Espoossa

Olemme viime viikkoina ihastelleet kotiseutumme kesäistä autiutta. Näinä heinäkuun viikkoina ilmeisesti melkein kaikki ovat matkustaneet ulkomaille tai kesämökille ja vain me olemme jääneet kotiin. Ihan tarkoituksella, sillä kesähän on Suomen parasta aikaa.

Kesäisen kotiruuan lomassa: uudet perunat lisukkeilla tai vaikka raikas kreikkalainen salaatti, joka tuo mieleen Kreikan purjehdusten lounaat on myös kiva käydä välillä herkuttelemassa.

Peroba Cafe

Tällä viikolla kävimme testaamassa Peroba Cafen iltapäiväteen Leppävaarassa. Länsiväylä listasi taas kerran Espoon kesäisiä kahviloita, joista useimmat olivatkin meille jo tuttuja, mutta tämä oli uusi tuttavuus ja iltapäiväteehän on aina hyvä idea!

Peroba Cafe Espoo Peroba Cafe Espoo

Kuten yleensäkin iltapäivätee aloitetaan valitsemalla teelaatu. Pitäydyimme mustassa teessä, joita tarjolla oli kolmea laatua: Hattialli (Assam), Mary Grey ja Vaahterasiirappitee, joista valitsimme kahta jälkimmäistä. Myös vihreän teen ystäville oli tarjolla kolme vaihtoehtoa ja lisäksi valkoinen tee White Carambola, jonka olisin valinnut, jos tarkoitus olisi juoda vaan teetä. Tähtihedelmän ja mansikan paloilla maustettu pehmeä valkoinen tee kuullostaa hyvältä!

Peroba Cafe Espoo

Teen jälkeen pöytään tuotiinkin jo kolmikerroksinen herkkutarjotin! Alimmalla tasolla oli toki suolaisiakin vaihtoehtoja, mutta kyllä nekin voi laskea herkuiksi. Etenkin sipulipiiras oli niin hyvää, että ostimme sitä vielä isot palat kotiin seuraavan päivän lounaaksikin.

Skonssien kohdalla kävimme pientä kisaa siitä, että kumpi ehtii syömään enemmän vadelma- ja omenarosmariinihilloa ja kermavaahtoa niiden kanssa!

Peroba Cafe Espoo Peroba Cafe Espoo Peroba Cafe Espoo

Ylimmän hyllyn kohdalla tahti alkoi jo hiukan hiipua – vaikka annokset ovat pieniä, niin monen monta pientä tarkoittaa kyllä yhteen laskettuna jo ihan kunnon ateriaa! Mutta aina muutama vadelmatartaletti johonkin koloon vielä mahtuu, etenkin jos ne ovat ehdottoman suussasulavia. Tryffelit eivät oikein selvinneet helteestä – lusikalla ne sai pyydystettyä suuhunsa, mutta vähän kiinteämmässä muodossa ne olisivat luultavasti olleet paremmin edukseen.

Peroba Cafe Espoo

“Aterian” jälkeen kävi hetken verran mielessä, että pitäisikö jäädä hetkeksi vielä nauttimaan tämän ihan Kehä I:n kupeessa, mutta kuitenkin omassa rauhassaan olevan kahvilan kesäisestä miljööstä, mutta helle ei kuitenkaan houkutellut viipymään.

Peroba Cafe Espoo

 Peroba Cafe löytyy Leppävaarasta osoitteesta Laturinkuja 10.
Iltapäivätee on tarjolla vain kerran kuussa, mutta ainakin tätä kirjoitettaessa elokuun kattaukseen 22.8. on vielä tilaa. Mutta toki Peroba Cafeeseen voi piipahtaa muulloinkin, joko lounaalle tai teelle (tai kahville).

Iltapäivätee maksoi muuten melko hulppeat 20 euroa per nuppi, eli vitosen enemmän kuin Nokkalan Majakan vaihtoehto viime talvena. Tosin tuolla 5 eurolla sai enemmän syötävää, mutta ehkä sitä sitten olikin jo vähän liikaakin.

Fat Lizard

Makeita herkkuja kävimme alkukesästä maistelemassa myös Otaniemen metroaseman välittömään läheisyyteen avatussa Fat Lizard -ravintolassa.

Donald Trumpin ollessa nyt erinomaisen ajankohtainen, niin kannattaa muistaa Fat Lizardin Donut Trump -jälkiruoka (grillattuja donitseja, vaniljajäätelöä, marjoja, vaahtokarkkia, hattaraa, kinuski- & suklaakastiketta).

Fat Lizard Donut Trump

Fat Lizardissa voi toki syödä ennen jälkiruokaa ihan asiallisestikin. Etenkin Halloumi Salad (hiiligrillissä savustettua halloumia, avokadoa, chiliä, salaattia, Friida kananmunaa, tomaattia, avomaankurkkua, punasipulia & piparjuurikastiketta) oli minusta kivasti hiukan erilainen salaatti, joskin isoja jälkiruoka-annoksia ajatellen jopa vähän liiankin ruokaisa 🙂

Toki viikottain vaihtuvalta lounaslistalta löytyy muitakin hyviä lounasvaihtoehtoja

Fat Lizard Halloumi Salad

Fat Lizardin löydät Otaniemestä osoitteesta Tietotie 1.
Donut Trumpin ja Halloum Saladin kävimme syömässä Fat Lizardin laskuun.

 

Yhtä säätöä

Ehkei nykyisin enää aina, mutta aikoinaan oli tapana sanoa, että jokaisen menestyvän miehen takana on nainen. Äitinikin oli kotona 15 vuotta kolmen lapsen kanssa mahdollistaakseen osaltaan isäni uran. Taisi sekin olla välillä yhtä säätöä!

Taiteilija Akseli Gallen-Kallelan tietänee jokainen suomalainen ainakin nimeltä ja useimmat tunnistanevat myös joitakin hänen teoksiaan: Poika ja varis, Akka ja kissa, Aino-triptyyki, Sammon puolustus, Ad Astra – listaa voisi jatkaa vielä monen monta riviä.

Mary Gallén

Mutta moniko tuntee naisen Axel Gallénin takana? (Axel Gallén suomensi nimensä 1900-luvun alussa.) Gallen-Kallelan museon näyttely Yhtä säätöä esittelee Axel Gallénin puolison, Mary Gallénin. Ja tunnustettakoon heti, emme mekään olisi ennen näyttelyvierailua osanneet edes nimetä taiteilijan puolisoa.

Mutta Gallen-Kallelan museon näyttelyyn tutustuttuamme palaset asettuvat kohdalleen.

Tietysti jonkun on pitänyt huolehtia arjesta – ilman sitä kansallisaarteemme olisivat jääneet syntymättä.

Mary pyöritti perheen arkea ja taloutta lukuisissa kodeissa ja osallistui myös puolisonsa töihin mm. veistämällä ja kultaamalla kehyksiä, toteuttaen tekstiilisuunnitelmia, ommellen malleille vaatteita ja istuen myös itse mallina.
Mary osallistui myös perheen elannon hankkimiseen toimimalla niin soitonopettajana kuin perustamalla kutomon.

Yhtä säätöä Mary Gallen Yhtä säätöä Mary Gallen Yhtä säätöä Mary Gallen

Kaukomatkoja 1900-luvun alussa

Matkabloggaajan näkökulmasta ehkä mielenkiintoisimmat vaiheet niin Mary kuin Axel Gallénin elämässä liittyivät matkoihin – etenkin Itä-Afrikkaan ja Pohjois-Amerikkaan suuntautuneihin kaukomatkoihin.

Vuodet Keniassa kahden lapsen kanssa vaativat 1900-luvun alussa (1909-1911) tarkoittivat tuolloin jotain ihan muuta kuin pistäytyminen aurinkolomalla tai safarilla nyky-Keniassa. Jo matka Mombasaan ja edelleen Nairobiin kesti useamman kuukauden.

Gallen-Kallelan perheen oleskelusta Itä-Afrikassa on kirjoittanut myös matkailusivusto Kerran elämässä – jos haluat lukea tuonaikaisen matkailun inhorealismista, niin siitä vaan!

Yhtä säätöä Mary Gallen
Akseli Gallen-Kallelan töitä Itä-Afrikasta
Yhtä säätöä Mary Gallen
Mikä “kallio” !
Yhtä säätöä Mary Gallen
Mary Gallén Itä-Afrikassa 1909 – 1910 valokuva (Kuva: Gallen-Kallelan Museo)

Pohjois-Amerikka, 1920-luvulla, lienee jo helpompi matkakohteena, myös puolisolle ja perheelle.

Yhtä säätöä Mary Gallen
Maisema New Mexicosta

Koteja ja puutarhoja

Näyttely esittelee Mary Gallénin elämää monesta näkökulmasta, puolisona, mallina, soitonopettajana, tekstiilitaiteilijana ja puutarhurina. Jos päätät poiketa näyttelyyn, niin muista kiivetä myös Gallen-Kallelan museon ylimpään torniin, jossa esitellään puutarhaharrastusta ja lukuisia omenalajikkeita!

Omasta näkökulmastani erityisen kiinnostava oli myös Maryn koteja esittelevä huone – aloin välittömästi miettiä, että monessako osoitteessa olen asunutja että pitäisikin tehdä kierros ja kuvata nämä rakennukset, sillä ne kaikki taitavat edelleen olla olemassa ja aikoinaan otetut ja tallessa olevat kuvat kertovat enemmän asuntojen yksityiskohdista kuin näistä rakennuksista.

Kuvattavaa riittäisi kahdeksan talon verran, jos alle kuukauden mittaiset oleskelut opiskelun alkuaikoina pysyvämpää asuntoa pääkaupunkiseudulta etsiessämme jätetään pois. Kaksi näistä taloista on Tukholmassa, mutta eipähän sinnekään pitkä matka ole.

Yhtä säätöä Lapsuudenkodit

Näkökulmia Maryn elämään

Mary Gallénin elämää esittelevä näyttely Yhtä säätöä on nähtävissä Gallen-Kallelan museossa aina 2. syyskuuta 2018 asti.

Näyttelyyn liittyy myös oheistapahtumia, kuten Maryn salonki, jonka tiimoilta järjestetään niin Naistenpäivän tapahtumaa, kudontatyöpajoja, croquis-iltaa kauneudenhoito-iltaa kuin puutarhatapahtumaa. Espoolaisena, joka kuitenkin käy Gallen-Kallelan museossa säännöllisin väliajoin, voisin hyvinkin kuvitella tutustuvani tarkemmin Maryn puutarhaan 13.5. (jos satumme silloin olemaan Espoossa).

Näyttelyyn voi myös tutustua näkökulmaopastuksilla, joista esimerkiksi Maryn hetket Afrikassa (25.3.) olisi ollut kiinnostava (mutta ollemme silloin jo Karibialla).

Lisätietoa niin näyttelystä kuin siihen liittyvistä tapahtumista päivämäärineen ja kellonaikoineen museon sivuilla.

Yhtä säätöä

Kävimme näyttelyssä ennen avajaisia lehdistötilaisuudessa 25.1.2018.