Leptis Magna – Rooman valtakunnan helmi Libyassa

Välimeren etelärannalla on useita merkittäviä Rooman valtakunnan aikaisia kohteita, joissa olemme vuosien mittaan vierailleet. kuten vaikka Marokon Volubilis, Algerian Tipasa ja Tunisian Karthago ja El Jem. Libyassa vierailimme Sabrathassa ja Leptis Magnassa, jota monet pitävät näistä kohteista kaikkein merkittävimpänä.

Leptis Magna on kokonainen antiikin metropoli ja sellaisena roomalaisen kaupunkisuunnittelun mestarinäyte. Rooman keisari Septimius Severus oli kotoisin Leptis Magnasta ja panosti, kuten monet hallitsijat ja nykyajan poliitikotkin siinä määrin kuin mahdollista, kotikaupunkiinsa.

Leptis Magna sijaitsee n. 130 kilometriä Tripolista itään – siis toiseen suuntaan kuin Sabratha, joten näissä kohteissa kannattaa käydä eri päivinä. Kummatkin sijaitsevat muinaisen Via Severianan varrella. Leptis Magna on edelleen, Libyan viime vuosikymmenien levottomuuksista huolimatta, yksi maailman parhaiten säilyneistä antiikin roomalaisista kaupungeista. Kaupungin perustivat foinikialaiset, mutta se kasvoi merkittäväksi keskukseksi vasta Rooman ja Septimius Sveruksen valtakaudella (199 – 211). Hallitsijan kotikaupunkiin rakennettiin valtava foorumi, riemukaari, kylpylöitä ja iso satama.

Vallan vaihtuessa Rooman valtakunnassa ja Rooman valtakunnankin väistyttyä maailmankartalta Leptis Magna jäi ajan myötä hiekan alla ja se unohtuikin vuosisadoiksi. 1900-luvun alussa italialaiset arkeologit aloittavat laajat kaivaukset ja kaupunki palautettiin – nyt merkittävänä antiikin kaupunkina – jossain määrin entiseen loistoonsa. 1982 niin Leptis Magna kuin Sabratha saivat Unescon maailmanperintökohdestatuksen.

Festivaalit Leptis Magnassa!

Monet, ainakin maabongariystävistämme, ovat viime aikoina vierailleet Libyassa, sillä se on pääosin ollut ihan riittävän rauhallinen ja turvallinen kohde, kunhan tietää mitä tekee ja matkustaa paikallisen oppaan ja turistipoliisin seurassa (muuten ei Libyassa vielä saakaan liikkua).

Saatamme kuitenkin olla ainakin ensimmäiset suomalaiset, jotka pääsivät todistamaan Leptis Magnaa nykyaikaisena festivaalipaikkana! Emme sattuneet paikalle ihan oikeana päivänä (ehkä emme turisteina olisi päässeetkään mukaan isompaan tapahtumaan), mutta pääsimme sunnuntaina todistamaan Leptis Magnan historiallisessa teatterissa järjestetyn ensimmäisen Leptis Magna Song Festivalin lavasteiden purkuoperaatiota. Tilaisuus oli rekvisiitasta päätellen omistettu edesmenneen libyalaisartisti Abdul Latif Hweilen muistolle. Syyriaan ja Libyaan suuntautuneella matkallamme näimme useampiakin näitä muinaisia teattereita ja jo Aleppon linnoituksella kävi mielessä, että järjestetäänköhän näissä nykyisinkin jotain tapahtumia ja nyt näimme, että ainakin Leptis Magnassa järjestetään!

Septimius Severuksen riemukaari

Kierros Leptis Magnassa alkaa tietysti, keisarin toiveen mukaisesti, hänen kunniakseen rakennettua riemukaarta ihailemalla. Nykyinen riemukaari ei enää ole vuodelta 203, vaan se on 1900-luvun kaivausten yhteydessä koottu ja rakennettu uudelleen – riemukaaren perustukset olivat paikallaan ja kaarikin löytyi kaivauksissa, mutta palasina.

Riemukaarelta kaupungin pääkatu johtaa foorumille, jossa aikoinaan pidettiin puheita ja kokouksia.

Urheilukentältä kylpylään

Me suuntasimme kuitenkin ensin Leptis Magnan kylpylöille ja niiden edustalla olevalle Palaestralle, eli antiikin aikaiselle urheilukentälle ja vasta sen jälkeen foorumille. Kuten Sabrathassakin, niin oppaamme oli ainakin puoliksi vakavissaan tiukkana sen suhteen, että kaupunki kierretään hänen suosittelemassaan järjestyksessä eikä siten, että ensin rynnätään katsomaan teatteri ja sen jälkeen ei sitten enää mikään kiinnostakaan :-)

Foorumi ja oikeustalo

Kylpylöiden jälkeen oli aika tutustua muinaisen metropolin hallintokortteihin – uudempiin niistä. Leptis Magnassa on foorumi ja vanha foorumi, joista erityisesti tutustuimme tähän “uudempaan”. Foorumin yhteydessä sijaitsi myös Severan-basilikan nimellä tunnettu antiikin aikainen oikeustalo, joka oli sen suojelemiseksi suljettu kalterein vierailta Libyan levottomuuksien alkuaikoina. Normaaliin tapaan hiukan hermostuneena saatoimme kuitenkin kaltereiden välistä ojentaa puhelimemme sen verran pitkälle basilikaan, että siitä sai otettua kuvia – eivätkä ne puhelimet tälläkään kertaa pudonneet kaltereiden taakse!

Temppelit Välimeren rannalla

Foorumilta suuntasimme takaisin pääkadulle ja nyt kohti rantaa, jossa sijaitsevat vanha foorum ja alueen vanhat temppelit. Majakallakin olisi ollut kiva käydä, mutta se oli sen verran kaukana ja/tai polut sinne olivat sen verran vaikeakulkuisia, että sitä emme yrittäneetkään. Näimme kyllä sataman ja majakan myöhemmin käydessämme katsomassa vanhaa Circusta, kilparataa.

Markkinat

Rannalta suuntasimme jo kohti teatteria, mutta matkan varrelle jäi myös muinaisen metropolin markkinapaikka. Kaikkeahan kaupungissa tarvitaan – ja tarvittiin jo muinoin, urheilukenttä ja kylpylöitä, hallintoa varten foorum ja oikeustalo, uskontoa varten temppeleitä, ja tietysti sitten myös kauppapaikkoja.

Teatteri

Lopulta vuorossa oli teatteri, jossa toisin kuin muuten Leptis Magnan kaupunkia kierrellessämme, tapasimme useita muitakin ihmisiä kuin meidän pieni seurueemme, me, kohdeopas ja paikallisopas – turistipoliisi piti sentään taukoa, piti varmaan muinaista kaupunkia ja kahden oppaan yhdistelmää meille riittävän turvallisena ilman häntäkin. Teatterissa oli nimittäin menossa jo mainittua festivaalia varten tehtyjen rakennelmien purkutyöt.

Mahduimme kuitenkin hyvin mekin teatterille, niin lavalle kuin kiipeämään ylös katsomoon – ja aistimaan sen suuruuden. Leptis Magnan katsomoon mahtunee noin 15 000 katsojaa, eli vaikka se suuri onkin, niin kuitenkin pienempi kuin Rooman Colosseum (50 000 katsojaa) ja Tunisian El Jem (35 000) katsojaa.

Kierroksemme Leptis Magnan kaupungissa päättyikin sitten teatterille, oppaamme suunnitelman mukaisesti.

Amfiteatteri ja Circus

Emme kuitenkaan olleet vielä nähneet kaikkea. Retkemme Leptis Magnassa jatkui vielä. Hyppäsimme autoon ja hurautimme parin kilometrin matkan varsinaisesta kaupungista itään nähdäksemme valtavan amfiteatterin ja roomalaisen kilparadan.

Amfiteatteri on säilynyt suhteellisen hyvin, mutta rannan hiekalla sijainneen kilparadan näkeminen vaati jo melkein vähän mielikuvitusta.
Amfiteatterissa esiintyivät gladiaattorit aseineen, taistellen villieläimiä tai joskus sotavankeja vastaan 16 000 hengen katsomolle.

Amfiteatterin reunalla en pelännyt puhelimen putoamista, mutta melkein pelkäsin itse putoavani, sen verran korkealla sen reuna on! Myös kurkistaminen ylhäältä alhaalla kulkevaan esiintyjien käyttämään käytävään oli melkein pelottavaa – kaiteita tai muita suojarakenteitahan ei näissä ei-eurooppalaisissa kohteissa tavata rakentaa, mitä sitä suotta, jokainen vastaa itsestään.

Rannalla sijainneella kilparadalla järjestettiin vaunukilpailuja. Toinen katsomoista oli katettu ja siten suojassa auringolta, halvemmat paikat olivat Välimeren rannalla porottavan auringon alla.

Matkamuistokauppojakin!

Leptis Magna taisi olla ainoa paikka Libyassa, jossa oli jopa muutamia matkamuistomyymälöitä, ja siis ihan toiminnassakin. Eipä tarvinnut tilata jääkaappimagneettia eBaystä, kuten vaikka Somalimaan kohdalla. Hellyimme myös ostamaan kohdeoppaan meille tarjoamia, hänen itsensä kirjoittamia, kuvaamia ja “kustantamia” Leptis Magnasta kertovia pieniä vihkosia, joista kieltämättä oli apua tämänkin jutun kirjoittamiseen. Ainakaan ihan vielä opas tuskin kovin paljoa kirjamyynnillä rikastu, joten saipahan nyt sentään meiltä muutaman dollarin.