Kirjoitan mieluiten matkajutut tuoreeltaan, mutta välillä seuraava matka alkaa “liian nopeasti”. Näin kävi keväisen Pariisin kanssa – lensimme Pohjois-Norjaan ja sieltä palattuani tuntui tärkeämmältä kirjoittaa juttuja Norjasta kuin Pariisista. Emmekähän me tällä kertaa, toukokuussa, olleet Pariisissa kuin pari yötä, läpikulkumatkalla Eurostar-kokemuksen takia matkalla Ibizalle ja Marseilleen.
Parissa päivässäkin ehtii kuitenkin jotain – löytämään muutamia uusia kohteita, tapaamaan Pariisiin asettuneita sukulaisia ja käymään tulipalon jäljiltä remontoidussa Notre Damen katedraalissa. Eiffelin torninkin toki näimme Seinen rantaa kävellessämme, tälläkin kertaa. Louvren pihallakin kävimme – ja itse asiassa kävelimme juuri sen paikan ohi, josta museoon noustiin tikaspuilla varastamaan koruja, mutta tuo pitkä seinämä ei keväällä tuntunut kuvaamisen arvoiselta! Tarkistin, ei yhtään kuvaa juuri siitä kohtaa.
Gare de Saint-Lazare
Olimme Pariisin hotellivalinnassamme päätyneet lopulta tälläkin kertaa Grand Hotel de Normandiehen, jonka löysimme aikoinaan kun haimme hotellia, josta olisi lyhyt matka Normandiaan lähteviin juniin, sillä olimme menossa sinne päiväretkelle. Etenkin ulkopuolelta hotelli on kaikkea muuta kuin Grand, mutta huoneet ovat kivoja, aamiainen hyvä, aulasta saa päivän mittaan kahvia ja teetä, joskus leivonnaisiakin, ilmaiseksi ja hinta kohtuullinen.
Läheinen Rue de Saint-Lazare tarjoaa kivan miljöön istua iltaa jossain sen monista bistroista ja niin mekin teimme. Edellisellä Pariisin vierailullamme kiertelimme lähiseudun tavaratalojakin, vähintäänkin nähtävyysmielessä, mutta tällä kertaa totesimme, että onhan ne jo nähty :-)
Rue des Martys ja Rakkauden seinä
Seuraavalle päivälle olimme sopineet lounaasta Montmartren lähellä historiallisessa Le Consulat -ravintolassa ja niinpä valitsimme aamupäivän retkikohteeksi kuljeskelun läheisellä Rue des Martys -kadulla. Myös uutena kohteena kävimme katsomassa Rakkauden seinän, Le mur des je t’aimen.
Rue des Martysiä joku siitä lukemani kuvaus väitti eläväiseksi ja aidon pariisilaiseksi ja sitä se ainakin lauantai-aamuna oli. Kadun varrella oli pieniä kauppoja ja kahviloita joka lähtöön, juustoja, leipää, vihanneksia ja hedelmiä, kukkia – ja tietysti kahviloita. Aikamme tunnelmasta nautittuamme kävimme vielä katsomassa Square Jehan Rictus -puistossa sijaitsevan rakkauden seinän, johon on kirjoitettu “Rakastan Sinua” yli 300 eri kielellä. Jos Rue des Martys vaikutti vielä arkisen pariisilaiselta, niin rakkauden seinän edustan täyttivät jo turistit. Rakkauden seinä – onhan Pariisilla romanttinen maine ja väitetäänhän kaupunkia rakkauden pääkaupungiksi.
Montmartre ja Le Consulat
Montmartrelle nousimme kaapelivaunulla. Jono lipunmyyntiin oli pitkä ja sen nähtyämme päätimme kuitenkin yrittää lipunostoa Navigo-sovelluksella, vaikka muuten olimmekin sen kanssa enemmän tai vähemmän tapelleet koko lyhyen vierailumme ajan. Onnistuimme ja sen myötä vältimme jonon.
Sacre-Couerin basilikan edustalla oli väkeä kuin pipoa. Muistelimme, että joskus 80-luvulla luultavasti jonain arkipäivänä onnistuimme täällä ottamaan kuvia vain meistä. Enää siihen ei olisi ollut mitään mahdollisuutta – toisaalta nykyisin tekoälyllä voi halutessaan poistaa helposti kuvistaan ne ihmiset, joita ei halua niissä näkyvän.
Olin lukenut Le Consulat -ravintolasta jostain matkablogista ja parempien ideoiden puutteessa olin ehdottanut sitä lounastapaamiseemme. Ravintola on yksi Montmartren tunnetuimmista ja kuvatuimmista ravintoloista – ikoninen valko-punainen rakennus kapean rue Norvinsin kulmassa aivan Sacre Couerin läheisyydessä. Ravintolan historia ulottuu 1800-luvulle, aikaan jolloin Montmartre oli vielä erillinen kylämäinen kaupunginosa Pariisin pohjoispuolella ja täynnä taiteilijoiden, runoilijoiden ja boheemien elämää. Täällä ovat aikoinaan viettäneet aikaa muun muassa Vincent van Gogh, Pablo Picasso, Claude Monet, Camille Pissarro, Henri Toulouse-Lautrec ja Emile Zola.
Olimme sopineet lounaan sen verran aikaiseen ajankohtaan, että neljän hengen seurueemme mahduimme hyvin ravintolaan ja päivitimme kuulumisia aterian lomassa.
Lounaan jälkeen teimme vielä pienen retken läheiselle Porte de Clignancourtin kirpputorialueella, joka tosin osittain tuntui olevan kiinalaista krääsää myyvä torialue. Vanhan ratakuilun (?) alueella sentään oli vielä perinteisempää kirpputoritarjontaa.
Tuhkasta noussut Notre-Dame
Olimme iltapäivällä jatkamassa matkaa lentämällä Orlyn kentältä Ibizalle, mutta vasta iltapäivällä, joten teimme aamupäiväretken Notre-Damen katedraaliin. Yritykseni varata etukäteen vierailuaikaa ei ollut tuottanut tulosta, sitä mukaan kuin nettisivulle avautui päiviä varattavaksi, niin ne olivat jo saman tien menneet. Katedraalin edustalle tultuamme huomasimme kuitenkin, että paikalla on kaksi jonoa, toinen niille, joilla ei ole varattua aikaa. Jono oli lyhyt ja näytti etenevän lyhyesti, joten siihen. Niinpä vastoin ennakko-odotuksiamme pääsimmekin kiertelemään remontoitua katedraalin myös sisältä. Olimme paikalla sen verran aikaisin, että vähän myöhemmin kirkossa alkoi vielä sunnuntai-aamun messu ja sen myötä kokemuksestamme tulikin aivan erityisen hieno!
Edellinen vierailumme Pariisiin oli vuonna 2014, mutta Notre-Damessa emme ole käyneet sitten ensivierailumme (1988). Tammikuussa 2019 tulipalo tuhosi Notre-Damen kattorakenteen, katon keskeltä nousevan ikonisen tornin ja toki sitten paljon muutakin. Katedraalin restaurointi käynnistyi heti ja siihen osallistui paitsi tuhansia käsityöläisiä myös satoja yrityksiä ja yksityishenkilöitä lahjoituksineen. Notre-Dame avattiin uudelleen joulukuussa 2024.
Matkabloggaajakolleegamme Mika vieraili hänkin uudelleen avatussa Notre-Damen katedraalissa kuluneena vuonna, mutta sattui paikalle aika paljon ruuhkaisempaan aikaan kuin me. Ilmeisesti aikainen sunnuntai-aamu, ainakin toukokuussa, oli hyvä valinta. Lue Mikan jutusta lisää mm. katedraalin tuhoutumisesta ja sen uudelleen rakentamisesta:
Pariisi ei ehkä ole houkuttelevin kohde talvikuukausina, mutta kyllä se kevät sieltä taas tulee. Toukokuu oli hyvää aikaa – vaikka onhan Pariisi aina täynnä. Siitä vaan kevätreissua suunnittelemaan!
Tutustu myös Ranskan maayhteenveto-juttuumme:
Jostain syystä Pariisi on meiltä käymättä. Viime vuonna oli jo aika lähellä, että olisimme viimein lähteneet sinne, mutta pitkällisen harkinnan jälkeen päädyimme kuitenkin muualle. Paljon siellä olisi kyllä nähtävää, melkein parikaan viikkoa kaupunkiin ei olisi liioittelua. Uskoisin juurikin kevään olevan aikalailla optimaalinen aika vierailulle.
Kiitos Mikko! Ihan oikeinhan tuo tavallaan on, että ensin panostatte kauempana oleviin haastavampiin kohteisiin – kyllä se Pariisi siellä säilyy :-)
Juuri ajattelin, että olenkohan ainoa joka ei ole käynyt Pariisissa, mutta ei näköjään ole Mikkokaan. Tämä asia pitäisi korjata pikimmiten, voisi tosiaan alkaa miettiä sitä kevään matkakohteeksi! Juttuja varmaan löytyisi luettavaksi ennen matkaa ?
Kiitos Raija! Tuttavapiirissäni on sen verran paljon ihmisiä, jotka ovat käyneet Pariisissa ellei nyt ihan vuosittain, niin kuitenkin monen monta kertaa, että meidänkin tahti tyyliin kerran kymmenessä vuodessa on vaikuttanut Pariisin suhteen melkein liian hitaalta :-) Hyvää kevätmatkaa tuolle suunnalle, on se turistiruuhkista huolimatta näkemisen arvoinen.
En ole millään muotoa Pariisi-fani, vaikka olen käynyt siellä useamman kerran. Mutta ekaa kertaa lukuunottamatta ne ovat olleet työ- tai asiointimatkoja. En hingu sinne uudestaan, mutta kieltämättä tämän luettuani rupesin miettimään, että onhan minulla Pariisista mukavia muistoja, ja pitäisikö Notre Dame kuitenkin käydä katsastamassa…
Kaupungin puolustukseksi on myös todettava, että vaikka en ranskaa muutamaa fraasia enempää puhukaan, niin asiallista ja usein ystävällistä kohtelua ja palvelua olen saanut. Pariisi kärsii tuon osalta mielestäni kohtuuttoman huonosta maineesta.
Kiitos Daniel! Onhan siinä jotain, liikkua kaupungissa, jossa Eiffel-torni tulee sattumalta näkyviin jossain kadun kulmassa :-) Ranskaa olen sen verran harrastanut, että mielelläni vähän sitä testaan ranskankielisissä maissa ollessani, mutta varovainen pitää olla, ettei vastapuoli innostu ja ala puhua paljon ja nopeasti.
Kieltämättä. Vähän tuollainen fiilis tuli, kun istuin Roomassa ratikassa ja näpläsin kännykkää niin kuin kaikki muutkin. Jossain kohtaa nostin katseeni siitä hetkeksi ja totesin että jaha, tossa menee Colosseum ikkunan takana!
Jep, juuri näin!
Hahhah, liityn Mikon ja Raijan leiriin, eli enpä ole minäkään koskaan käynyt Pariisissa. Itse asiassa koko Ranska on vielä käymättä :D Hauskaa, koska aina ajattelen, että siellä on “kaikki” (tai ainakin matkabloggaajat) käyneet!
Kiitos Eveliina! Mitä, eikö Sinulla vielä on bongauslistana kaikki Euroopan pääkaupungit, Pariisihan on silläkin listalla :-) :-) :-)
Näin juuri, olen ollut joskus Pariisissa helmikuussa, ja siellä oli sellainen kylmän kolea ilma koko ajan. Ei tosiaan paras aika mutta kyllä se kesä taas joskus tulee. Tuo Notre Dame olisi mielenkiintoista nähdä nyt kun se on saatu korjattua vaikka pakko myöntää, että en kyllä kauhean yksityiskohtaisesti edes muista miltä se ennen näytti sisältä.
Kiitos Paula! Parin kokemuksen jäljiltä niin talvikuukaudet ovat kyllä melkein parempia kotona Suomessa kuin jossain sateisessa eurooppalaisessa kaupungissa. Mutta toisaalta Euroopan kevät alkaa tuurilla jo maaliskuussa!