Ensimmäisen kerran kävimme Norjassa kesällä 1979 tuolloisella autollamme, keltaisella Renault 5 -merkkisellä autolla. Norja
Ajoimme Ruotsin läpi ja pysähdyimme mm. Lassen jo silloin Karlstadissa asuvan veljen luona. Oslossakin meillä oli paikalliset oppaat, sillä Lassen työkaveri Christer asui kaupungissa tuolloin perheineen.
Lukuisia työmatkoja
Sen jälkeen poikkesimmekin 1990- ja 2000-luvuilla Oslossa ja sen lähistöllä vain töiden merkeissä, kumpikin meistä. Tavallisten työpäivien ja kokousten lisäksi muistan ainakin yhden isomman kokouksen Sundvollenissa ja SAP Nordicin Kickoffin Lillehammerissa. Tosin Lillehammer meni kyllä tuollaisessa kokouksessa vähän hukkaan, sillä enimmäkseen olimme kuitenkin sisätiloissa.
Muutama lyhyt merkintä näistä työmatkoista päätyi jo blogiinkin:
Turisteina palasimme Osloon vasta keväällä 2012.
Matkan kimmokkeena taisi olla vanhenevat lentopisteet ja matkaa varatessamme, emmekä vielä Osloon saapuessammekaan, tienneet, että olimme sattumalta osuneet Norjan kansallispäivän juhlintaan. Hotellimme oli kuitenkin ajan tasalla ja tarjosi meille heti sisäänkirjautuessamme eturivin lippuja koululaisten kulkueen seuraamiseen ihan kuninkaanlinnan edestä. Juhlinta Oslossa näkyi todellakin koko kaupungissa koko päivän!
Kesällä 2016 vietimme todella onnistuneen viikon Lofooteilla.
Kiersimme saaria Bodöstä vuokratulla autolla, jonka veimme lautalla yli Moskenesiin (ja takaisin). Matkat Bodöhön taittuivat lentäen.
Lofooteille! (matkan suunnittelu, tärkeimpänä ohjeena, ole ajoissa liikkeellä!)
Kovin konkreettisia suunnitelmia seuraavista Norjaan suuntautuvista matkoista meillä ei tällä hetkellä ole, mutta en pitäisi mahdottomana sitä, että vielä joskus risteilisimme jonkun osan Hurtigrutenin reittiä.
(Karttasivun käyttöönoton myötä pyrimme myös parantamaan maakohtaisten linkkien sisältöä.
Norja on yksi niitä maita, jossa olemme käyneet useammassa kohteessa, joten pieni johdatus maahan ja matkoihimme siellä on tarpeen.)
Haaveilen joskus kirjoittavani matkakirjan, johon voisin myös lomittaa elämänkertani.
Gunnar Garforsin kirja 198: How I Ran Out of Countries on mielestäni loistava toteutus siitä, miten matkoista kaikkialle maailmaan voi kirjoittaa ilman, että lopputuloksena on tylsä luettelo. Elämänkerta Gunnarin kirja ei ole, sillä hän kiersi maailman nuorena ja nopeasti.
Aloittelin hanketta jo hiukan sapattivapaani aikana muutama vuosi sitten, mutta eihän puoli vuotta siihen riittänyt, etenkään kun samaan aikaan teimme keskimäärin yhden matkan kuukaudesta, joista pisin kesti 5 viikkoa.
Sen verran tuli kuitenkin opiskeltua aihetta, että harkitsin toteutusta jossain määrin kai perinteisellä tavalla jakamalla elämääni jaksoihin ja matkoihin kussakin vaiheessa, vaikka jotenkin tähän tapaan:
Lapsuusvuodet Turussa ja Paraisilla – Suomi ja Ahvenanmaa
Teininä maailmalle isän kanssa ja yksin – Eurooppaa sieltä täältä
Opinnot, avioliitto ja ensimmäiset työpaikat – Pohjoismaat
Tietotekniikan parissa nousukaudella ja vähän sen jälkeenkin – Eurooppa
Uudet kuviot laman jälkeen – Kaukomaille aloittelevana maabongarina
Osaksi Nokia-tarinaa – Koko Eurooppa ja maailman ympäri
Maailmanmatkaaja
Koko hanke saanee vielä odottaa hetken, mutta kokeilen ideaa joulukalenterin verran, yksi maa, yksi muisto.
Ensimmäiset viisi maata valitsin puhtaasti arpomalla kaikista käymistäni itsenäisistä maista, joita tällä hetkellä on 115.
Lopputulos on ehkä Instagramin kannalta ihan kelvollinen, sillä kuva kerrallaan toteutuksessa yllätyksellisyys ehkä toimii ihan hyvinkin.
Kokonaiseen tarinaan tarvittaneen kuitenkin jossain määrin järkevä runko, oli se sitten ryhmiä Gunnarin tapaan kuten vaikka: Täällä tuli ongelmia, Maailman turistihelvetit, Marsut, koirat ja muita herkkuja, Epätodelliset maat jaTämä on Afrikka tai perinteisemmin luonnostelemaani tapaan aikakausittain.
Mutta – tässä ensimmäiset kuusi “Instagram-lukua” – seuraavat 18 voit käydä lukemassa suoraan Instagramin puolelta, päivä kerrallaan tai kaikki joulupäivänä.
1. Albania 2011
Juhannuksen alla 2011 matkustimme Ohridiin. Valitsimme kohteen osittain siksi, että sieltä oli mahdollisuus helposti käydä myös Tiranassa, jonne teimmekin päiväretken.
Albaniasta jäi omituisimpana asiana mieleen talojen ikkunoissa roikkuvat “hirtetyt” pehmoeläimet, jotka kuulemma toivat onnea.
Matka ajoittui kesäkuulle, sillä Nokian silloisen globaalin maksuliikennetiimin vetäjänä heinäkuun alku kului tiiviisti töissä kvartterikatkon tiimoilta.
2. Norja 1979
Kävin Norjassa ensimmäisen kerran viimeisenä opiskelukesänäni 1979 – syksyllä valmistuin DI:ksi. Teimme automatkan keltaisella Renault-merkkisellä autolla Karlstadiin Lassen veljen perheen luo ja sieltä edelleen Osloon Lassen työkaverin perheen luo. Oslosta jäi tuolta reissulta mieleen upea terassitalo Holmenkollenilla ja vierailu Vigelandin puistossa.
Sittemmin olen käynyt Norjassa useita kertoja työmatkoilla ja viimeksi keväällä 2012, jolloin osuimme vahingossa kaupunkiin 17. mai -juhlallisuuksiin.
3. Intia 2007
Kiersimme Intian kultaisen kolmion: Delhi, Jaipur, Agra jouluna 2007. Taj Mahal oli toki näkemisen arvoinen, mutta Varanasi, jossa myös vierailimme jäi sittenkin voimakkaimmin mieleen. Tämä kuva on Ganges-virralta illan pimetessä. Pyhälle joelle palasimme myös aamulla auringon noustessa katsomaan niin joessa kylpeviä ihmisiä kuin isoja nuotioita, joissa poltettiin ruumiita.
Samana vuonna olin aloittanut elokuussa Nokialla, mutta työpaikkaa vaihtaessani neuvottelin itselleni täydet lomat – olihan joulumatkamme Intiaan varattu jo keväällä.
4. Sambia 2011
Zimbabwe, Sambia, Botswana, Namibia – matkallamme kävimme katsomassa Viktorian putoukset myös Sambian puolelta – ja läheltä katsoimmekin, eli Devil’s Poolista, josta kuva. Paitsi putoukset Sambiasta jäi mieleen Royal Livingstone -hotelli, yhtenä parhaista, missä olen koskaan maailmalla yöpynyt.
Työrintamalla syksyllä 2011 aloitettiin tuolloin jo Stephen Elopin Nokialla isot YT-neuvottelut, joka myös oman tiimini osalta tarkoitti osan tehtävistä siirtymistä Unkariin.Itse siirryin loppuvuodesta takaisin kehitystehtäviin vedettyäni maksuliikennetiimiä muutaman vuoden.
5. Honduras 2012
Jouluna 2012 risteilimme 1½ viikkoa Karibialla. Työni Nokialla tietojärjestelmien kehittämisen parissa mahdollisti lomaviikot myös vuodenvaihteessa. Yksi risteilymme kohteista oli Roatanin saari Hondurasin edustalla. Eihän se tietysti aidointa Hondurasia ole, mutta tuolloin ja vielä nykyisinkin aito Honduras on lähinnä kuuluisa välivaltarikoksista, joten meille Roatan saa toistaiseksi riittää tästä maasta. Kävimme taksilla perhos- ja kolibripuistossa ja kulutimme hiukan rahaa rannan putiikeissa ja ravintoissa.
6. Suomi 1971
Toki näin Suomen jo aikaisemminkin, mutta tämän kuvan otin kesällä 1971 kesäpaikassamme Paraisilla. Kesä oli viimeisiä, josta vietin ison osan Eerolassa – sen jälkeen tulivat kielikurssit, kesälukiot ja muut kesätekemiset. Luovuimme osaltamme kesäpaikasta isäni kuoltua vuonna 1997, mutta kyllä nämä Airiston rannat ovat edelleen osa minun Suomeana, osa minun lapsuudenmaisemaani.
(Ja kyllä, vaikka arvonkin joulukalenterimme maat, niin tämän valitsin ilman arpaa.)
Myönnän, nyt venytän hiukan tämänkertaisen IG Travel Thursdayn ruokamatkailuteemaa.
Ruoka ei nimittäin ole meidän juttumme. Tai on tietysti, syömmehän me joka päivä, myös matkoilla ja luultavasti enimmäkseen, minä etenkin, epäterveellisesti. Töissäkin, jossa terveellistä lounasta olisi helposti saatavilla, valitsen usein leivän lämpimän ruuan sijaan.
Kesän ”päämatkallamme” Lofooteille teimme sentään päätöksen, että syömme joka päivä yhden kunnon aterian, ettei ihan mennä leivillä ja herkuilla – ja silti valitsin pari kertaa pääruuaksi leivän. Lasse sentään valitsi usein kalaakin, jopa kalakeiton.
Viikon ruokalistani julkaiseminen, silloin kun nauttimamme ateriat ovat itse valitsemiamme, melkein hävettää, mutta menköön nyt sitten, tämän kerran.
Suunnilleen näillä mentiin viikko Lofooteilla:
Yhtä mökkimajoitusta lukuunottamatta aamiaisen nautimme hotellien buffeteista. Ei niissä mitään ihan erikoista ollut – paitsi vohvelirauta Henningsvaerissa, mutta sitä hehkutinkin jo samalla kuin koko Henningsvaeria. Radisson Blussa Bodössä oli kivan näköiset juomakannut, mutta pitäydyimme silti tylsästi perusappelsiinimehussa. Scandic Svolvaerin jätti-isot pullat olivat hiukan poikkeavia perushotelliaamiaisten linjasta. Norjalainen erikoisuus varmaan.
Kanaleipään päädyin paluumatkalla Bodön ostoskeskuksen Mon Ami –ravintolassa City Nord –ostoskeskuksessa. Kuten myös Du Verden –ravintolassa Svolvaerissa.
Parina päivänä uskottelin itselleni syömällä terveellisesti valitsemalla salaatin. Tosin tuo leivitetty kana tuossa myös City Nordin ostoskeskuksessa, menomatkalla, syömässänä kanasalaatissa ei varmaan ole terveellisin tapa syödä kanaa. Mutta mangokastike salaatin nimessä houkutteli mangofania! Vuohenjuustosalaatti Svolvaerin Bacalaossa ei ollut ihan parhaimmasta päästä – tuollaisia pieniä vuohenjuustoja kuivilla leipäpaloilla!
Pizzaan päädyimme runsaan viikon aikana kaksi kertaa. Pizzat jaoimme, eli näiden osalta Lassenkin ruokavalio oli yhtä ”huono”. Kummallakin kerralla pizza oli hiukan hätävaihtoehto. Henningsvaerissa suosikkiruokavaihtoehtomme olivat lopussa Klatreskolen rantaravintolasta ja päädyimme sen takia myös illalla Cafe Lysetoperietiin ja syömään pizzaa. Reineen saapuessamme pitkän päivän päätteeksi oli jo sen verran nälkä, että valitsimme ensimmäinen kelvollisen näköisen ravintolan, joka sattui olemaan pääosin pizzoja tarjoava Lanternen.
Jälkiruokia emme yleensä tilaa, kun yritämme jättää tilaa herkuille päivän muilla tauoilla, mutta Krammervika Havnissa Ballstadissa söimme sunnuntai-illan buffeen ja siihen kuului myös jälkiruoka. Riskräm –annosta kasatessani ystävälliset norjalaiset halusivat jopa kertoa minulle, että mikä tämä Norjassa ilmeisen suosittu jälkiruoka on ja miten sitä tuon marjakiisselin kanssa nautitaan. Vohveleita taas oli tarjolla lähes kaikkialla, joko norjalaisella ruskealla juustolla suolaisina versioina ja hillolla ja kermalla makeina. Tämän paperilautasella tarjotun nautimme Fiskebölin lauttasatamassa katsellen Melbun puolelle menevän lautan lähtöä. Kahviloissahan ei valinnanvaraa Pohjois-Norjassa juuri ole: jos sellainen sattuu kohdalle, niin sinne kannattaa poiketa ja ottaa mitä tarjolla on.
Kaikki Lofooteilta
Tämän “ruokajutun” lisäksi olemme kirjoittaneet Lofooteilta nipun muita juttuja – ja luultavasti kaikki niistä suuremmalla intohimolla kuin tämän ruoka-aiheisen, joten suosittelenkin käyttämään aikaa lähinnä näihin:
Lopuksi vielä pari sanaa Bodöstä. Kaupungista, joka valikoitui Lofoottien matkamme alku- ja päätepisteeksi siksi, että sinne pääsi Helsingistä lentäen yhdellä vaihdolla Arlandan tai Oslon kautta.
Asuimme mennen tullen yhden yön Radisson Blu –hotellissa ja ehdimme tutustumaan kaupunkiin yhden aamu- ja toisen iltapäivän verran. Satama näytti kauniilta, etenkin mennessä, kun emme olleet kaikkea kaunista Lofooteilla vielä nähneet! Lauantai-aamuna kalastajaveneestä myytiin tuoreita katkarapuja ja ostajia tuntui riittävän. Pienehkössä kaupungissa kaikki tarvittava on kävelyetäisyydellä, jopa lentokenttä, ihan oikeasti, ainakin tuosta Radisson Blue hotellista.
Sen verran mitä kaupungilla kävelimme niin taide tuntui saaneen kivasti jalansijaa tässä kaupungissa. Monien rakennusten seiniä koristivat mahtavat muraalit ja värikkäitä koristeeksi asetettuja vanhoja polkupyöriä löytyi lähes joka korttelista.
Autolla liikkuessamme päädyimme käyttämään City Nord –ostoskeskuksen kauppoja ja ravintoloita, joita toki olisi keskustassa kävelyetäisyydeltäkin löytynyt. En osaa suositella Bodötä itsenäisenä matkakohteena, sillä emme niin paljoa siihen tutustuneet, mutta jos tuolle suunnalle osut, niin ei sitä välttääkään kannata, ihan kivalta kaupungilta se vaikutti!
Tämä sivusto käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön.HyväksyLue lisää
