Palasimme juuri Travellerin Irakin matkalta (linkki kevään 2026 matkaan, mutta eiköhän sen ohjelma ole suunnilleen sama). Kaikki sujui ilman mainittavan kokoisia ongelmia :-) Matkan mittaan julkaisimme tapamme mukaan pieniä kuvakokoelmia Facebook-sivuillamme, jotka kokosin tähän juttuun – toisaalta kaikki eivät seuraa Facebookia ainakaan koko ajan ja toisaalta blogissa löydämme ne halutessamme itsekin nopeammin kuin etsimällä Facebookista. Kohdejututkin ovat toki jo kohta työn alla ja niiden myötä palaamme osittain samoihin kuviin ja tunnelmiin, mutta tietysti kertoen enemmän tarinoita kuvien ympäriltä.
Aloitetaan kuitenkin parilla kartalla. Ensimmäinen on Michael Palinin kirjasta Into Iraq, jonka ehkä osa teistäkin on nähnyt myös televisiosarjana. Valitettavasti se ei enää ole Yle Areenassa katsottavissa – Nigeria sen sijaan on, jos haluat paneutua Nigeriaan ja nauttia Michael Palinin mainiosta kerronnasta. Venezuelakin on jo julkaistu, mutta Yle Areena ei sitä vielä tarjoa.
Michael Palin tiimeineen teki vähän pitemmän matkan, eli aloitti matkansa melkein Eufrat- ja Tigris-virran alusta siinä missä me hyppäsimme mukaan vasta Bagdadissa. Tuon kirjan/sarjan kuvaama matka kesti myös kaksi viikkoa siinä missä meidän vain viikon. Irak oli myös tuon matkan aikana, kevättalvella 2022, ehkä vielä vähän hurjempi maa kuin mitä se nyt, syksyllä 2025 oli.
Toinen karttakuva on brittien matkustustiedotteesta marraskuun 2025 alusta. Siinä missä syyskuussa kävimme Syyriassa ja Libyassa, jotka britit vielä värittävät kokonaan tai lähes kokonaan punaiseksi, niin Irak on jo osittain “vain keltainen”. Kurdistanin alueelle, Erbiliin ja sen ympäristöönhän, monet matkaystävämme ovat matkustaneet jo monien vuosien ajan, mutta me halusimme odottaa sopivaa tilaisuutta käydä myös Bagdadissa ja nyt sitten oli sen aika.
Matkareittimme
Travellerin matka eteni näin:
- Bagdad, 3 yötä, joista ensimmäinen tosin jäi hyvin lyhyeksi
- Karbala, 2 yötä (alunperin toisen niistä piti olla Najafissa)
- Nasiriyah, 1 yö
- Basra, 2 yötä, joista toinen jäi aika lyhyeksi aikaisen lähdön takia
Monen monta tuntia bussissa
Karbalan hotelli oli kuulemma sen verran parempi, että yöpyminen Najafissa kannatti korvata ajamalla sinne edestakaisin, eli pari sataa ylimääräistä kilometriä.
Muutenkin matka oli vähän turhankin paljon bussipainotteinen. Bagdadin ruuhkille ei kenties voi mitään, mutta se, että ajelimme Nasiriyahdista suoalueelle Chibayishiin edestakaisin ja taas Basrasta Al-Qurnahiin ja takaisin, tuntui olevan asia, jonka muut Irakiin matkoja järjestävät (kansainväliset) matkatoimistot ovat pystyneet välttämään – kuten myös Michael Palin tiimeineen. Ehkä syynä näidenkin satojen ylimääräisten kilometrien osalta oli 16 hengen ryhmälle mahdollisten hotellien löytyminen sopivilla sijainneilla? Mainittakoon kuitenkin, että käytössämme oli 16 hengelle iso bussi, eli tältä osin matkanteko oli oikein mukavaa!
Kävelyn osalta sen sijaan kilometrejä ei liikaa kertynyt. Bagdadissa teimme pienen kävelykierroksen, ensin ryhmänä ja sen jälkeen omatoimisesti, mutta muualla kävely jäi melkein bussilta kohteeseen ja bussin sai maassa, jossa turisteja käy vielä vähän, yleensä melko lähelle. Karbalan illassa Imam Husayn Shrine oli kävelyetäisyydellä hotelliltamme kuten myös läheinen ostoskeskus, eli omatoiminen liikkuminen oli siellä ainakin pienellä alueella mahdollista.
Bagdadissa emme asuneet Green Zonella, eli etenkin aikaisemmin kaupungin turvallisimmaksi mielletyllä alueella, jossa monet lähetystöt ja virastot ja näiden henkilöstön käyttämät hotellit sijaitsevat. Kuulemma alueelle ei saa lainkaan ajaa bussilla ja muutenkin päiväretkien tekeminen sieltä käsin olisi kuulemma ollut vähän työlästä, sillä kulkeminen alueelle ja alueelta vaatii aina lupia ja tarkastuspisteistä selviämistä. Viimeiseen aamuun saimme sentään järjestettyä, pyynnöstä, privaattiretken katsomaan Saddamin Voiton kaarta (kuva siitä vähän myöhemmin jutussa) ja siinä sivussa näimme vähän tuostakin alueesta.
Naisten pukeutumisesta
Pyhissä kaupungeissa, Karbalassa ja Najafissa, naisten pukeutuminen oli tiukempaa kuin muualla. Suositus oli naisille, käyttää leveitä housuja ja pitkähihaisia paitoja, mutta näissä kaupungeissa ainakin huivi piti lisätä asuun jo vaikka ostoskeskuksessa pistäytymistä varten. Pyhäkkövierailut, myös Bagdadissa, tarkoittivat naisille jotain abayan tyyppistä asua, jotka matkatoimisto oli meille hoitanut. Mieluiten olisin kuitenkin osallistunut sen valintaan, sillä vaalea kukallinen pussimainen vaate, jossa kaula-aukko kuristi etenkin pitkällä ihmisellä, kun kädet oli tungettu tiukkoihin hiha-aukkoihin, oli mielestäni inhottava. Iranin pyhässä kaupungissa, Qomissa, meille lainatut isot kangasviitat, chadorit, olivat huomattavasti miellyttävämpiä päällä.
Hyvä kokonaisuus kuitenkin!
Travellerin matka oli ensimmäinen suomalaisen matkatoimiston Irakin matka, joten on ymmärrettävää, jos kaikkien/minun mielestäni ihan kaikki ei mennyt ihan viimeisen päälle kohdalleen. Seuraavassa toteutuksessa on varmaan jo muutama asia hioutunut vielä paremmaksi. Parasta matkassa oli, että se kattoi kaiken mielenkiintoisen Bagdadista etelään. Mielellämme valitsimme kuitenkin suomalaisen matkatoimiston toteutuksen Irakin kiertomatkaksi, kun sellainen oli tarjolla. Jos kiinnostuit, niin kannattaa olla ajoissa. Tämä matka myytiin loppuun varmaan jo yli puoli vuotta ennen sen alkua – me ilmoittauduimme sille jo tammikuussa 2025.
Valmiin kiertomatkan kustannukset ovat hyvin ennakoitavissa, erityisesti Irakissa. Maksoimme matkasta 3 700 euroa per nuppi. Viisumit siihen päälle, 316 euroa kahdelta vähän eri ikäiseltä ihmiseltä, Boltit lentokentälle ja takaisin 56 euroa ja suosikki-istuinpaikat lennoilla 113 euroa kahdelta neljälle lennolle. Paluumatkalla maksoimme loungevierailusta Istanbulin kentällä 2 x 30 euroa (Priority Pass). Matkan hintaan olisi kuulunut 1Gt:n paikalliset SIM-kortit, mutta skippasimme ne ja ostimme kummallekin 3Gt / 7pv eSIMit Airalolta – hyvin toimivat ainakin taajamissa. Muuten ei rahaa oikein saanut edes menemään kun kaikki ateriat juomineen kuuluivat kaikki matkan hintaan. Eli alle 4 000 euroa per nuppi, reilustikin, jäätiin.
Bagdad
Matkamme alkoi Bagdadissa, johon saavuimme ilta- ja yölennon jälkeen aikaisin aamulla suoraan hotellin aamiaiselle. Lyhyt lepotauko ja sen jälkeen kahden päivän verran ruuhkaista suurkaupunkia (8 tai 9 miljoonaa asukasta). Kävimme myös kaupungin ympäristössä kahdella arkeologisella kohteella, Agargufin zigguratilla ja Ctesiphonin kaarella. Agargufin ziggurat tuli korvaamaan kansallismuseota, jonne emme remontin (?) takia päässeet. Vielä maaliskuussa tänä vuonna ainakin yksittäiset turistit näyttävät päässeen sinne, mutta ehkä 16 hengen ryhmä on haastavampi juttu turvallisuuden kannalta – turvakamerat olivat kuulemma remontin takia poissa käytöstä. Lisää näistä kohteista kaupungin ulkopuolella, kuten itse Bagdadista erillisessä kohdejutussa.
Babylon
Bagdadista matkamme jatkui Babylonian kautta Karbalan pyhään kaupunkiin. Babylonian monet saattavat muistaa muinaisen maailman seitsemästä ihmeestä, joista yksi oli ehkä Babylonian riippuvat puutarhat. Niistä emme kyllä nähneet jälkeäkään, eikä niitä välttämättä ei koskaan ole ollut olemassakaan. Baabelin torniakaan ei ollut – eikä sitäkään koskaan ole ollutkaan. Babylonian muinaista kaupunkia Saddam restauroi aika rajuin ottein – ja rakensi alueelle omankin palatsinsa. Mutta silti, Michael Palinin sanoin “This morning I’m going to Babylon. Now there’s a sentence I never thought I’d write.” Enpä minäkään vielä joitakin vuosia sitten ajatellut koskaan näkeväni Irakia, Bagdadia tai Babylonia, mutta niin vain mekin tänne päädyimme.
Karbalan ja Najafin pyhäköt
Matkalla Karbalaan ja Karbalan ja Najafin pyhissä kaupungeissa puhuttiin paljon shiiojen vuosittaisesta pyhiinvaelluksesta Karbalaan. Mekin kävimme katsomassa profeetta Muhammedin tyttärenpojan mausoleumia Imam al Husayn pyhäkössä. Onneksi ei ollut tuon pyhiinvaelluksen aika, sillä silloin emme varmaan olisi sekaan mahtuneet. Karbala on shiiamuslimien neljänneksi pyhin paikka maailmassa Mekan, Medinan ja Najafin jälkeen. Hotellimme oli onneksi kävelymatkan päässä, sillä ruuhkat ihan tavallisenakin iltana olivat aikamoiset mitä lähemmäs aluetta tulimme.
Al-Ukhaidir ja Najafin hautausmaa
Najafissa kävimme myös, paitsi Iman Alin pyhäkössä, myös ohella katsomassa maailman suurinta hautausmaata, Wadi-us-Salaamia eli rauhan laaksoa, jonne on haudattu ehkä 7 miljoonaa shiiamuslimia – muut älkööt vaivautuko, tämä on vain shiioille. Näimme myös niin pyhäkön kuin hautausmaan alueella useita hautakulkueita, joissa miehet kantoivat arkkua korkealla päänsä päällä, mutta noudatimme kiltisti käyttäytymissääntöjä emmekä yrittäneetkään kuvata näitä saattueita.
Matkalla Najafiin poikkesimme myös Al Ukhaidirin linnoituksella, joka edustaa taas vähän erilaista kulttuuriperintöä – aikamoinen sokkelo!
Ur
Najafista matkamme jatkui ensin Urin zigguratille, jonne ei valitettavasti (?) enää päässyt kiipeämään siinä missä Bagdadin lähistöllä Agargufin zigguratille. Michael Palin vielä pääsi – tai sitten hän pääsi, koska hän on Michael Palin. Ur on yhdessä Irakin suoalueen kanssa Unescon perintökohde, mutta vähän hiekanmakuinen :-) osa sitä.
Suoalue
Urista jatkoimme Nasiriyahin kaupungin ohi Chibayishin tienoilla sijaitsevalle suoalueille. Nämä Mesopotamian suot ovat yksi maailman suurimmista jokisuisto- ja kosteikkoalueista. Ne muodostuvat Eufratin ja Tigrisin vesistä ja tunnetaan rehevistä ruovikoistaan, vesikäytävistään ja kelluvista saarista. Kovin hohdokkaina ne eivät vierailemallamme osalla näyttäytyneet, sillä aluetta kuivattiin 1990-luvulla, Saddamin “saavutuksia” tämäkin, mutta ehkä alue vähitellen ainakin osittain palautuu ennallaan, tai melkein ennalleen. Suoalueella asuu suoarabeja, jotka rakentavat ruokokyliä, pitävät puhveleita ja kalastavat – kalaa meillekin oli lounaalla tarjolla.
Yöksi palasimme Nasiriyahin kaupunkiin, matkamme kehnoimpaan hotelliin, mutta kyllä sielläkin yhdestä yöstä selvittiin. Michael Palin yöpyi muuten samassa Al-Zaitoon -hotellissa, ja kommentoi sitä sanomalla “Back at the hotel there are three power cuts in quick succession, and the wind whistles through the bullet whole”. Ikkunassamme ei ollut luodinreikää, öiset sähkökatkotkaan eivät vaivanneet, mutta lämpimän veden ja wc:n vedensyötön kanssa oli vähän niin sun näin. Ainoa hotelli maailmassa muuten, jossa olen yöpynyt, jossa oli rinnakkain pönttö-wc ja kyykky-wc. No mutta, come on, hotelli oli sentään Eufrat-joen varrella, joskaan huoneistamme ei jokinäköalaa ollutkaan.
Basra ja Al-Qurnah
Seuraavana aamuna matkamme jatkuu suoraan Basran kaupunkiin, joka on kiertomatkamme päätepiste. Basra on mahdollisesti Irakin toiseksi suurin kaupunki. Tai voi se olla Mosulkin, kaupunkien väkiluvut ovat vajaalla 1,5 miljoonalla kummallakin hyvin lähellä toisiaan. Basrassa on pieni vanha kaupunkikin, jota käymme ihmettelemässä muutaman talon verran. Illalla käymme vielä veneajelulla Shatt al_Arab-joella, siis joella, johon Eufrat ja Tigris ovat yhdistyneet jo ennen Basraa. Tännekin Saddam on jättänyt kädenjälkensä, eli käymme ihailemassa hänen Basran palatsiaan. Persianlahden tässä kulmassa emme käy, mutta aika lähellä olimme aikoinaan Kuwaitissa käydessämme.
Seuraavana aamuna käymme vielä katsomassa paikan, jossa Eufrat- ja Tigris-joet yhtyvät Shatt Al Arabiksi. Joku ryhmästämme kysyi oppaaltamme, että kumpi näistä nyt on kumpikin, johon Al totesi, että tuo likaisempi, sillä Bagdadissa on 9 miljoonaan asukasta, jotka dumppaavat yhtä jos toistakin jokeen. Jokien yhtymäkohtaa, Al-Qurnahia, pidetään yhtenä mahdollisena paikkana muinaiselle Eedenin puutarhalla ja sen myötä läheisessä puistossa onkin aidattuna vanha kuollut puu, jota väitetään Aatamin tiedon puuksi. Niin varmaan.
Ilta onkin sitten jo vapaata, sillä kuljetus hotellilta paluulennolle lähtee jo aamuneljältä.
Basra taisi olla vielä kymmenisen vuotta sitten maailman vaarallisimpia kaupunkeja, mutta niin vain kehitys onneksi kehittyy myös parempaan päin näissä maissa.
Jään nyt odottamaan suoarabijuttuja, nepä tuosta reissusta oletettavasti kiinnostavat eniten allekirjoittanutta.
PS. onkohan nyt niin, että Tsad on lähin käymätön maanne, jos siis vetää suoran viivan… :)
Kiitos kommentistasi! Ainakaan noin paikallisen oppaan ja kuskin ja ryhmän kanssa liikkuessamme ei kyllä missään ollut nyt enää sellaista oloa, että täällä olisi jotenkin vaarallista – ihmiset olivat kaikkialla vaan tosi ystävällisiä. Suoaluevierailumme oli lyhyt, mutta eiköhän siitäkin jotain silti voi kertoa.
Niin, voihan olla, että se on Tsad, siitä huolimatta, että vierailu sinne tarkoittaisi varmaan lentoa N’Djamenaan, joka on melkein etelärajalla. Mutta älä nyt vielä innostu, hoidetaan nämä nyt hahmotellut suunnitelmat ensin …
Tulee olemaan mielenkiintoista seurata tätä Irakin matkaanne. Huomaan, että tiedän maasta aivan hirvittävän vähän. Suurin osa mainitsemistasi paikannimistä on uppo-outoja.
Kuwaitista olisin päässyt ihan taksilla Basraan, taksikuskin mukaan olisi ollut turvallista ja viisumin olisi silloin vielä saanut ihan rajaltakin. Harmittaa, että jänistin. Ehkä lähinnä siksi, että olisin menettänyt ESTA-kelpoisuuteni.
Kiitos Daniel! Katsotaan nyt sitten miten hyvin osaan vastata odotuksiisi … jos haluaa vain maistella Irakia, niin suosittelen kyllä kaikesta kaaottisuudestaan huolimatta Bagdadia. Nykyinen lista “ESTA-kelvottomista” maista taitaa olla Iran, Irak, Sudan, Syyria, Libya, Somalia, Jemen ja Kuuba vähän eri aikamääritelmällä kuin nuo muut. Mitenkähän Somalimaa, joko sen myötä Sinäkin päädyt askartelemaan viisumianomusta … meillä 10-vuoden viisumi on menossa vanhaksi aika pian, katsotaan nyt, että tulemmeko enää anomaan jatkoa/uutta.
Tällä hetkellä varmaan amerikkalaisten tulkinta olisi, että olen käynyt Somaliassa, vaikka minun tulkintani on eri. Täytyy varmaan odottaa, että diili on valmis eli Trump tunnustaa Somalimaan ja saa sotilastukikohdan Berberaan. Sittenhän olisin jälleen ESTA-kelvollinen.
Toisaalta, kun olen nyt tämän rajan mennyt ylittämään, niin minulle aukesi mahdollisuus käydä myös Shirazissa, Iranissa. Sinne haluaisin kovasti. Myös Damaskos kiinnostaa, ja voi olla, että kohta innostun siitä Bagdadistakin…
Kiitos Daniel! Shirazin ohella suosittelen kyllä myös Istafania – Teherania en ehkä niinkään, jos pitää valita, sen ruuhkat ovat jääneet mieleen niin hirveinä! Damaskos oli monella tapaa symppis.
Hinnakkaat viisumit näköjään Irakiin. Maa ei oikein itseäni ole koskaan kiehtonut, mutta selvästi sielläkin olisi kiinnostavaa nähtävää. Ehkei kuitenkaan tule olemaan ihan seuraavien matkakohteiden joukossa meillä, vaikka mielenkiintoista maasta onkin lukea. Kiitos muuten tuosta Michael Palin -vinkistä. Pitääkin tutustua Nigeriaa koskevaan ohjelmaan ja miksei muuhunkin tarjontaan, jos löytyy.
Kiitos Mikko! Hinnakkaita, mutta ei ole vielä löytynyt Nigerian voittanutta. Tämän vuoden kalleimmat viisumit olivat Afganistaniin, 2 x 300 euroa, kun matkatoimiston edustaja kävi ne Dubaista puolestamme hakemassa – tai ei vaan meille, vaan ryhmälle, mutta kuitenkin. Kun ei sattunut muuten olemaan Dubaihin asiaa, niin eipä ne halvemmaksi olisi itse hakienkaan tulleet vaikka lähetystön osuus olisi jäänyt varmaan alle satasen.
Saddamin ja kaikkien menneiden kauheuksien vuoksi en ehkä itse lähtisi tuonne. En seuraa uutisia enkä halua nähdä mitään mitä murehdin sitten hamaan tappiin, tämä siis oman terveydentilani vuoksi. Samasta syystä Michael Palinin televisiosarja jäi minulta kesken. Päällenne saadut kaavut inspiroineet oikein nekään ?. Toki on mielenkiintoista nähdä ja lukea kokemuksistanne tuolla.
Kiitos kuitenkin kommentistasi! Ehkä niitä uutisia kannattaisi seurata – toisaalta niissä tietysti korostuvat huonot asiat ja sen myötä Irak ei olekaan enää uutisissa, sillä tilanne maassa on jo paljon parempi kuin vaikka muutama vuosi sitten Michael Palinin siellä vieraillessa. Jos – kaikkialla tosi ystävälliset – irakilaiset uskovat parempaan tulevaisuuteen, niin kuullostaa aika kohtuuttomalta, että me, muualla asuvat, olisimme historian takia tästä ikuisuuteen sitä mieltä, että siellä on aina jatkossakin vaan kauheaa.
Irakiin matkaaminen ei varsinaisesti ole koskaan ollut suunnitelmissa meilläkään, mutta kyllähän sekin tietysti on mielenkiintoinen maa. Kuten Mikkokin tuossa arveli, tuskin tulee ihan lähiaikoina mentyä, mutta ehkäpä joskus, varmaankin sitten osana jonkinlaista pidempää kiertelyä noilla seuduilla. Joka tapauksessa, kiinnostavaa lukea teidän kokemuksia!
Kiitos Anne! Ihan omatoimikohde tuo ei vielä ole, ainakaan Bagdadin ulkopuolella, sillä liikkumiseen tarvitaan lupia. Mutta onhan tuolla älyttömän paljon historiaa ja paikkoja viime vuosikymmenten uutisten takaa.
Kiva lukea juttua Irakista! Meilläkin maa on ämpärilistalla, sillä se kiinnostelee kovasti. Nähtävää ainakin näyttää olevan. Nuo pukeutumissäännöt on myös hyvä tiedostaa, vaikka olivatkin hyvin arvattavia.
Kiitos Anu! Suosittelen kyllä hienoisesta kaaottisuudestaan huolimatta Bagdadia tai myös Bagdadia, vaikka monet käyvät Erbilissä(kin).
Tuli pieni tirskahdus kun luin abayan tyyppisestä asusta, jonka olit saanut lainaan matkatoimistolta… Samanlainen kokemus on minulla Sheikki Zayedin moskeijasta Abu Dhabista kun meille “länkkäreille” annettiin päälle laitettavaksi todella epämukavat ja kireät kaavut jotka kiristivät kurkusta ja olivat jotain muovisekoitekangasta, joka ei hengittänyt, ei sitten yhtään. Siinä sitten naama punaisena käpöteltiin moskeijan käytäviä eteenpäin…
Kiitos Heidi! Joo, kumma tuo, että länkkäreille ilmeisesti jonkun valintana on ensimmäisenä joku pussi siinä missä tuollakin pääosa paikallisista kulki chadorien, eli isojen kankaiden kanssa, joita pidettiin viitan tapaan.
Haluan käydä Irakissa joskus, mutta luultavasti tulen aloittamaan Kurdistanin puolelta. Yllättävää, ettei Baabelin tornia (tai Babylonian puutarhoja) ole ollut?!
Kiitos Cilla Maria! Me valitsimme Bagdadin ja eteläisen Irakin Kurdistanin sijaan – joskaan eihän mikään tietysti estä valisemasta molempia!
Olette tosiaan seikkailijoita! Nostan hattua. Omat arabimaakokemukseni ovat jääneet 1980-luvulle. Naisia halveksivat ja esineellistämisasenteet myrkyttivät matkailuhaluni. Ehkä tosiaan nyt kun olen jo ryppyinen 70-vuotias, tilanne saattaisi olla toinen. Kiinnostavaa lukea kuitenkin.
Kiitos Pirjo! Ehkä se on ikä, ehkä se, että liikumme yleensä pariskuntana, niin ainakin arabimaissa olen saanut olla ihan rauhassa kaikilla reissuillamme. Gambiassa oli jo vähän haastetta, mutta huumorilla siitäkin selvittiin. Monessa Afrikan kohteessa se, että käytämme paikallisopasta, joka kulkee useimmiten matkassamme, pitää potentiaaliset häiriköijät etäällä, kun joku osaa tarvittaessa paikallisella kielellä sanoa terävästikin.
Mielenkiintosta matkakertomusta Irakista! Se(kin) on mun kohdelistalla – kuten kaikki maat, jossa en oo vielä käynyt, hehe. Jostain syystä Lähi-idän maat kiehtoo hyvinkin paljon. Kiinnostavaa kuulla myös tuon matkanjärjestelyjen (epä)onnistumisista teidän näkökulmasta, kun ootte niin kokeneita matkaajia ja nimenomaan ollut paljon ryhmämatkoilla. Toivottavasti annoitte palautetta ja kehitysehdotuksia heille, koska teidän palaute on varmasti oikeasti arvokasta.
Mun piti ihan googlata kesken lukemisen, että olihan Baabelin torni se, miksi sitä ajattelin – muistan tarinan Raamatusta – ja olihan se. Tosi hämmentävää, jos sitä ei oikeasti olekaan olemassa.
Kiitos Laura Linnea! Ehkäpä paljon meille räätälöidyillä matkoilla olemme jo vähän turhankin kriittisiä ryhmäreissujen osalta. Etenkin, jos itsellä on ollut tapana selvittää mitä kohteesta haluaa nähdä ja jos sitten joku mielestäni ihan oleellinen kohde ollaan sivuttamassa, niin sanon siitä herkästä ja kyllä silloin tällöin matkanjärjestäjäkin huomaa, että ehkä tämä olisi pitänyt huomioida jo matkan suunnittelussa. Eikös se tarujen Baabelin tornin pitänyt ulottua taivaaseen asti – ehkä siitä jo voi päätellä, ettei sellaista ole voinut olla :-)