Toinen Deturin retki, jolle osallistuimme suuntautui Karthagoon ja Tunisiin, pääkaupunkiin. Niin ja Sidi Bou Saidiin, jo matkalla Karthagoon, mutta siitä kerroin jo omassa jutussa kylän lukuisten ovien innoittamana!

Karthago

Meille Karthagolla oli sikäli erityinen asemansa, että kävimme marraskuussa Libanonissa ja Tyyroksen ja Bybloksen raunioita siellä kierreltyämme oli pakko hiukan kerrata foinikialaisten historiaa. Niin Tyyros kuin Bybloshan olivat muinaisen Foinikian keskuksia jo tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua (3500-146 eaa).

Foinikialaiset kauppiaat ja merenkulkijat liikkuivat Välimerellä ja rakensivat siirtokuntia ainakin Espanjaan asti. Tämän retken myötä olemme viimeksi kuluneen vuoden aikana liikkuneet foinikialaisten jalanjäljissä niin nykyisessä Libanonissa kuin Cadizissa ja Karthagossa. Toki siirtokuntia oli myös matkan varrella Kyproksella, Rodoksella, Kreetalla, Maltalla, Sisiliassa, Sardiniassa ja Marseillessa, mutta nämä kaksi sattuvat olemaan niitä äärimmäisiä.

Karthagossa, Byrsan kukkulalla, osa raunioista on puunilaisten ajalta. Siis foinikialaisten, sillä roomalaiset käyttivät foinikialaisista nimeä puunilaiset.
Karthagoon liittyvä Caton lentävä lause “Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä” toteutui sitten vuosina 264-146 ennen ajanlaskumme alkua perusteellisesti, etenkin kun tuhotun Karthagon rakennusmateriaalit käytettiin sittemmin uudisrakentamiseen muualla Tunisiassa, mm. Kairouanissa.

Hiukan antiikkia löytyy Karthagon museosta:  mosaiikkeja, joita tosin on enemmän El Jemin mosaiikkimuseossa, mutta myös joitakin ihan kauniita patsaita, kahdessa kerroksessa.

Puunilaiset rauniot säilyivät nykypäivään asti, sillä ole olivat jääneet maakerrosten alle ja kaivettiin esiin vasta 1990-luvulla.

Nykyisin Byrsan kukkulaa hallitsee Saint Louisin katedraali 1800-luvun loppupuolelta, joka toimii nykyisin kulttuurikeskuksena. Emme kuitenkaan poikenneet sinne, sillä olimmehan tavallaan etsimässä antiikin aikaa.

Tämä matka -blogin Annaa Karthagon jokseenkin täydellinen tuhoaminen tuntui haittaavan vähän meitä enemmän – meille paikan asema ketjussa Tyyros – Karthago – Cadiz merkitsi ehkä enemmän kuin se, mitä täällä oli jäljellä. Mutta Annan juttu kannattaa silti lukea, sillä hän kertaa ansiokkaasti paikan historiaa kaikkine vaiheineen.

Roomalainen kylpylä

Hiukan Byrsan kukkulaa paremmin on Karthagossa säilynyt rannalla sijainnut kylpylä. Tosin alueen foorumin pylväistä täälläkään ei enää ole jäljellä kuin yksi – muut on tarvittu muualle, mutta muita rakennelmia on säilynyt enemmän.

Antoniuksen kylpylä on suurin roomalainen kylpylä Afrikan mantereella ja yksi Rooman valtakunnan suurimpia.

Rannalla kuljeskellessani minulle tuli mieleen ensin Tipasan rauniot Algerian rannikolla, Rooman vallan aikaisia nekin. Tipasa oli kyllä alueena tätä laajempi ja tunnelma siellä oli rennompi ja arkisempi kuin täällä: ihmiset kuljeskelivat rannalla raunioiden keskellä vapaapäiväänsä viettämässä. Täällä paikalla oli vaan muutamia turisteja, pienen ryhmämme lisäksi.

Jossain vaiheessa osittain säilyneet rakennelmat toivat myös mieleeni raukit Gotlannin rannikolla – selvästikin nämä rauniot saivat ajatukseni vaeltelemaan samalla kuin vaeltelin niiden keskellä.

Tunisin medina

Roomalaisen kylpylän jälkeen retkiryhmämme suuntasi lounaalle La Gouletteen, Tunisin satamaan. Ravintola Venus ei vakuuttanut, mutta kevyt lounas kuului hintaan ja samaan pöytään osunut lounasseura oli ihan mukavaa.

Lounaan jälkeen matka jatkui Tunisin keskustaan, jossa opas oli tarjoamassa shoppailuaikaa: täällä olisi länsimaista tarjontaa ja hinnat vain murto-osa siitä mitä Euroopassa. Sivulauseessa hän mainitsi myös opastavansa halukkaat Tunisin median portille ja ehkä hiukan yllättäen yli puolet ryhmästä näytti arvostavan Unescon maailmanperintäkohdetta enemmän kuin mahdollisuutta ostaa parit uudet lenkkitossut edullisesti.

Medinan portilla opas kehotti olemaan varovainen laajan medinan suhteen: kuljette sitten aukiolta viuhkamaisesti lähteviä katuja vaan sisään medinaan ja takaisin, ette lähde seikkailemaan poikkikaduille. Ehkä asiallinen varoitus, jota sitten mekin päätimme noudattaa.

Tunisin medina oli aika erilainen kuin muut Tunisiassa näkemämme medinat, jotka etenkin Soussessa ja Monastirissa olivat keskittyneet matkamuistoihin. Tunisissa medinassa käytiin oikeasti kauppaa kaikella mahdollisella tyyliin jos et sitä täältä löydä, niin et sitä tarvitse. Vuodenvaihde ja joulu näkyi vielä monessa kojussa.
Ja olisipa yhdestä kojusta löytynyt myös jokaisen luontokuvaajan tarvitsemia minikokoisia ostoskärryjä!