Taiteilijakukkulalla

Taiteilijakukkula Tyrväinen

Käymme Hietaniemen hautausmailla useamman kerran kesässä. Hietaniemessä on kaksi sukuni haudoista, joista jossain vaiheessa totesimme, että pääkaupunkiseudulla asuvina ehdimme itsekin hoitaa ne sen sijaan, että maksaisimme niiden hoidosta. Toista niistä olemme suunnitelleet myös itsellemme viimeiseksi leposijaksi.

Isäni puoleisen suvun hauta on lähellä presidenttien hautoja ja joskus käymmekin katsomassa niitä samalla kun sillä suunnalla olemme, mutta pääosin Hietaniemen hautausmaan historialliset haudat ovat meille olleet melko tuntemattomia.

Helsingin kävelyfestivaali

Helsingissä on näinä päivinä (7-16.9.2018) tarjolla kävelyfestivaalin puitteissa kymmeniä opastettuja kävelykierroksia: on murhaa, vanhoja elokuvateattereita, naisten historiaa, patsaita, kieltolakia, prostituutiota, arkkitehtuuria – ja hautausmaakierroksia. Kävelykierrokset maksavat 10 euroa hengeltä, mutta me osallistuimme kierrokselle bloggaajina ilmaiseksi, eli tämä juttu on 20 euron verran kaupallinen yhteistyö.

Me lähdimme sunnuntaiselle kierrokselle Taiteilijakukkulalle, jonka olemme puolelta tai toiselta joskus ohittaneet, mutta tarkemmin emme siihen koskaan ole tulleet pysähtyneeksi.

Taiteilijakukkulalle, viralliselta nimeltään Taiteilijamäki, on haudattu alle 50 suomalaista taiteilijaa tiukan seulan kautta – portinvartijana on toiminut nyttemmin jo eläkkeellä oleva Helsingin seurakuntayhtymän keskusrekisterin johtaja Hannu Houtsonen.

Meille – ja muille kierrokselle osallistuneille n. 20 hengelle – aluetta esitteli kulttuurimatkailun asiantuntija Aulikki Akaan-Penttilä.

Ensimmäisenä alueelle haudattiin Akseli Gallen-Kallela vuonna 1943 – tosin silloin Taiteilijakukkulaa ei vielä ollut olemassakaan. Akseli Gallen-Kallelan kanssa samaan hautaan on haudattu hänen puolisonsa Mary Slöör. Maryn (ja tietysti Akselinkin) elämästä kertovaan näyttelyyn Yhtä säätöä kävimmekin tutustumassa viime keväänä.

Taiteilijakukkula Gallen-Kallela

Taiteilijakukkula Gallen-Kallela
Taiteilijakukkulan hautojen hoidosta vastaa seurakuntayhtymä – omaisten ei tarvitse huolehtia kukista

Alvar Aallon kanssa samaan hautaan on haudattu hänen kaksi puolisoaan. Oppaamme kertoo hiukan huvittuneena Aallon suosiosta aasialaisten turistien keskuudessa: ei ole lainkaan harvinaista nähdä heidän halaavan Aallon hautakiveä. Aallon rakastama Välimeren kulttuuri ja valkoinen marmori on haudalla läsnä joonilaisen pylvään muodossa. Aallon tuotantoon kävimme viimeksi tutustumassa Tammisaaressa Villa Skeppetissä, talossa, jonka arkkitehti suunnitteli ystäväpariskunnalleen Göran ja Christine Schildtille.

Taiteilijakukkula Alvar Aalto Taiteilijakukkula Alvar Aalto

Tapio Wirkkalan kohdalla oppaamme keskittyy hänen puolisoonsa Rut Brykiin, joka oli tunnettu taiteilija hänkin. Rut Brykin Jäävirta-teosta Mäntyniemessä tosin harva pääsee ihailemaan muuten kuin kuvissa.

Taiteilijakukkula Wirkkala

Taiteilijakukkulan portinvartija

Tapio Wirkkalan jälkeen on vuorossa minulle yllättäen Reko Lundán. Nuorena aivosyöpään kuolleen kirjailijan tarina on minulle tuttu Reko ja Tina Lundánin kirjasta Viikkoja, kuukausia ja toki hänkin on paikkansa täällä varmasti ansainnut, mutta siirtymä Gallen-Kallelasta ja Aallosta Lundániin tuntuu silti suurelta.

Taiteilijakukkula Reko Lundan

Hannu Houtsonen on kuulemma arvioinut taiteilijan meriittien riittävyyden hautapaikkaan Taiteilijakukkulalla, joten luotamme häneen. Pohdimme kuitenkin prosessin haastavuutta pariinkin otteeseen, sillä monessa tapauksessa päätös on pitänyt tehdä jo taiteilijan puolison kuollessa. Jack Witikan haudan kohdalla oppaamme kertoo, että hautapaikka oli alunperin Martti ”Pyssy” Turusen, mutta myöhemmin omaiset halusivat siirtää hänet muualle ja näin tapahtuikin. Kuulemma kuitenkin viimeisen kerran, tämän jälkeen kukkulalta ei enää lähdetty, päätti Houtsonen.

Edward Wesalan haudalla oppaamme toteaa, että häntä ei oikeastaan olisi pitänyt haudata tänne – ”vahinko” pääsi tapahtumaan Houtsosen ollessa kesälomalla. Hautakivikin on melko mielenkiintoinen. No onneksi Wesala itse ei kuitenkaan tiedä olevansa jonkun mielestä väärässä paikassa!

Taiteilijakukkula Edward Wesala Taiteilijakukkula Edward Wesala

Hautamerkit kuvastavat edesmenneitä

Åke Lindmanin haudalla linnut saavat juodakseen. Oppaamme kertoo myös Lindmanin jalkapallon ja teatterin välillä tekemästä valinnasta, joten jäämme miettimään, että onko juoma-altaan muodolla ja jalkapallolla sittenkin myös jokin yhteys. Meille Åke Lindman on kuitenkin Myrskyluodon Maija. Olemme jopa käyneet Ahvenanmaalla Väderskärin saarella, joka esitti Myrskyluotoa televisiosarjassa ja nähneet viime vuosina kaksikin teatteritoteutusta aiheesta.

Jokaisen taiteilijan hautamuistomerkin on tarkoitus kuvastaa kyseistä taiteilijaa jollain tavalla. Muita sääntöjä ei kuulemma ole, kuin että eläimiä ei saa olla. Ja sekin on rikottu: Veikko Tyrväisen haudalla on hevonen.

Taiteilijakukkula Åke Lindman

Paavo Liskikin on meille hiukan ajankohtainen – katsoimmehan juuri uusimman Tuntematon sotilas -toteutuksen, jossa Rokkaa esittää Eero Aho. Mollbergin toteutuksessa Rokan roolin teki Paavo Liski.

Mika Waltari ei juuri esittelyjä kaipaa. Mielenkiintoinen yksityiskohta silti, että hänelle ei kuulemma omalla nimellään koskaan myönnetty apurahoja. Kuten sekin, että hänen kuvauksensa Egyptistä olivat niin oikeita, vaikka hän ei koskaan käynyt siellä eikä nettiä, Instagramia tai Youtubea vielä ollut olemassa.

Pirkko Sallinen odottelee edelleen Aulis Sallista, mutta Taiteilijakukkulan hyvässä seurassa.

Taiteilijakukkula Paavo Liski Taiteilijakukkula Mika Waltari Taiteilijakukkula Sallinen

Myös viihdetaiteilijoita

Siirrymme kukkulan laelle,  jossa pysähdymme ensimmäisenä George de Godzinskyn haudalle. Hänenkin paikastaan Taiteilijakukkulalla keskusteltiin taannoin, olihan hän ensimmäinen viihdetaiteilija tässä joukossa.

Taiteilijakukkula Godzinsky

Spede Pasasen hauta on kukkulan laella. Spede päätyi Taiteilijakukkulalle Hautaustoimisto Monosen ehdotuksesta. Mies oli kuulemma markkinointivelho vielä kuoltuaankin: nurmikkoon hänen hautansa ympärillä oli tallautunut polku vielä monta vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Taiteilijakukkula Spede Pasanen

Erik Bergmanin ja Solveig von Schoultzin haudalla on läsnä myös Eila Hiltunen, taivasta kurottelevan teoksen muodossa.

Tarmo Manni sen sijaan on tukevasti kiven alla.

Leif Wagerin haudalla on metallisia kaisloja, jotka vaikuttavat jotenkin luotaantyöntäviltä: Älä tule lähelle! Omalle haudalleni tuskin tulee varsinaista taideteosta, mutta jos vaikka tulisi, niin tiedoksi vaan, en haluaisi ainakaan tällaisia kaisloja!

Taiteilijakukkula Erik Bergman Taiteilijakukkula Tarmo Manni Taiteilijakukkula Leif Wager

Kuvanveistäjät

Laila Pullisen aviomies Magnus Ramsay on edelleen yksin Turkuun sijoitettua Ikaros-patsasta muistuttavan hautakiven alla vaikka Laila Pullisen kuolemasta on jo useampi vuosi. Näin ainakin oppaamme mukaan – ehkä uurna on vielä takanreunalla?

Taiteilijakukkula Magnus Ramsay

Miehensä Otso Pietilän kuollessa Eila Hiltunen suostui hautapaikkaan Taiteilijakukkulalla vaan sillä ehdolla, että hänen nimensä tulee hautakiveen ensimmäiseksi. Siinä missä aasialaisten käyvät Alvar Aallon haudalla iranilaiset käyvät kuulemma Eila Hiltusen haudalla. Ja mikseivät kävisi – iranilaiset selvästikin pitävät Eila Hiltusen Palmulehdosta Teheranissa (juttu Palmulehdosta Teheran-juttumme lopussa). Haudalla käyvät myös valistuneimmat turistit, käytyään ensin Sibelius-monumentilla.

Taiteilijakukkula Magnus Ramsay

Pertti Kaskipuro on viimeinen Taiteilijakukkulalla viimeisen leposijansa saanut. Nyt kukkulalla ei enää ole tilaa, ellei sitten ryhdytä tiivistysrakentamiseen kuten Espoon omakotialueilla.

Taiteilijakukkula Pentti Kaskipuro

Taiteilijakukkula Pentti Kaskipuro
Tämän kuvan otin vaan muistin tueksi, mutta viehätyin sommitelmaan siinä määrin, että päädyt Sinäkin sitä katsomaan!
Tags from the story
,
Join the Conversation

8 Comments

  1. Åke Lindmanin hauta on yksi vaikuttavimmista. Joonilainen pylväs Aallon haudassa sen sijaan hämmentää. Minusta yllättävintä on nähdä, kuinka suuri ”laatuero” on hautojen ideoissa. Jännää myös se, mikä lie paikan tulevaisuus. Tiivistämistä on tehty hautuumailla tavallisille kuolevaisille. Mielestäni se kelpaisi realistisena keinona (ainakin hetken) myös näille suurnaisille ja -miehille.

    1. says: Pirkko

      En varsinaisesti ole erimieltä yhdenkään edesmenneen taiteilijan paikasta tällä kukkulalla, mutta jotenkin jäin kyllä miettimään, että nykyisin elävissäkin varmasti on sellaisia, jotka jollain kriteereillä ”kuuluisivat joukkoon” – mutta aika näyttää, miten tämä kuvio kehittyy, vai kehittyykö.

  2. Monesti olen halunnut mennä juuri tuole opastetulle kierrokselle, mutta se on aina jotain syystä jäänyt tekemättä. Muutaman kerran olen itse käynyt tuolla pyprähtäässä, mutta olisi kiva kuulla ”taiteilijoiden kukulasta” tosiaan hieman enemmän!

  3. Kiitos Martta! Näille kävelykierroksille piti ilmoittautua, mikä kyllä edesauttoi sitä, että sitten tuli kierrokselle sunnuntaina lähdettyäkin :-) Opastuksella usein saa monesta jutusta enemmän irti kuin itse vaan kiertelemällä.

  4. Kiitos kun pääsin edes näin tälle kierrokselle! Mutta täytyy sanoa, että tuollaiselle kierrokselle olisi hienoa päästä. Melko mielenkiintoinen kävelykierros. Nuo kävelykierrokset muutoinkin ovat mielenkiintoisia. Itse olin muutama vuosi sitten Kallion kierroksella.

  5. Tämä kävelytapahtuma onnistui taas menemään ohi, vaikka nämä opastetut kierrokset olisivat ihan meidän juttumme. Tuo hautausmaakin on jäänyt tältä kesältä, vaikka nykyisin asumme ihan kävelymatkan päässä. Mauno Koiviston hauta on edelleen näkemättä. Samalla voisi noita taiteilijoiden hautojakin käydä katsomassa. Muistelen Waltarin ja Aallon nähneeni, mutta tietämättömänä en hoksannut etsiä siitä läheltä muitakin.

    Tartun vielä tuohon Sinuheen, kun sen mainitsit. Luin kirjan vasta muutama vuosi sitten. Tuo on aivan mahtava teos ja tosiaan kovasti erikoista on, ettei Waltari ollut Egyptissä käynyt. Melkoinen nero, ihan on paikkansa tuolla kukkulalla ansainnut.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Aron! Kun yksi sukuhaudoistamme on aika lähellä Mauno Koivistonkin hautaa olemme muutaman kerran käyneet sitä katsomassa, mutta ei siellä alkukesästä ainakaan vielä varsinaista kiveä ollut paikalla.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *